Kissan diabetes

Kiitos vastauksestasi. Ihana kuulla positiivisia asioita. Aina ajattelee kuitenkin pahinta. Tasapainoa tässä nyt etsitään... 5:stä yksiköstä tiputettu kolmeen. Ensi viikon perjantaina taas kontrolli ja sitten taas näkee, mikä tilanne on.
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja elämää vielä edessä useita vuosia. Nyt 7- vuotias siis on kissamme. Keväänjatkoa sinulle :)

jaanuli kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi. Ihana kuulla positiivisia asioita. Aina ajattelee kuitenkin pahinta. Tasapainoa tässä nyt etsitään... 5:stä yksiköstä tiputettu kolmeen. Ensi viikon perjantaina taas kontrolli ja sitten taas näkee, mikä tilanne on.
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja elämää vielä edessä useita vuosia. Nyt 7- vuotias siis on kissamme. Keväänjatkoa sinulle :)

Lue lisää

Aina kiva antaa tietoja omista kokemuksista, jospa sitten joku toinen hyötyisi niistä tiedoista vastaavasti.

Se tasapainon löytäminen siinä onkin se isoin asia, mutta kun saat sen kuntoon kaikki on hyvin ja kissasi on vielä kuitenkin suhteellisen nuori ja varmaan lääkityksen myötä monia kivoja kissanpäiviä edessä ja kissa tottuu hyvin siihen piikitykseen ja se ei edes huomaa sitä, koska neula on niin hirveän ohut. Missään tapauksessa kissa ei kärsi siitä. Kissapiireissä tiedän useitakin diabeteskissoja ja ainakin kaikilla heillä on mennyt sairauden kanssa ok.

Toivotan sinulle ja kissallesi kaikkea hyvää jatkossa ja kevätterveiset myöskin kasvattajalta ja useammalta kissalta.

väsynyt ja laihtuu, mutta janoisuus voi johtua myöskin munuaisviastakin. Eli eläinlääkäri ottaa verikokeet ja siitä heti kyllä selviää, jos on diabetes.

Jos on diabetes, ensin ehkä kokeillaan ruokavaliolla, mutta mitä tiedossani on diabeteskissoja, ovat kaikki piikitettävä insuliinilla. Ensin se on vähän "salapoliisityötä" ennenkuin löytää oikean annostuksen. Itsellä meni sen hoitokissan kanssa noin kuukausi, kunnes löytyi sopiva annos, mutta kuten aiemmin kerroin, siihen ei kuole ja kissasi voi viettää normaalia elämää vielä pitkään sairautensa kanssa. Kissasi ikää en tiedä, mutta kyseinen kissa eli, kunnes kuoli vanhuuteen. Aluksi se vaatii vaan itseltä hiukan kärsivällisyyttä, ottaa tassusta verinäytteitä ja kirjata arvoja ylös ja siitä on helppo seurata, mihin suuntaan sokeriarvot kulloinkin menevät ja toimia sen mukaan.

Heippa

Itse kiinnitin kissallani huomiota lisääntyneeseen juomiseen ja laatikolla käymiseen. Koko ajan oli laatikko märkänä. Jälkeenpäin myös turkin huono kunto varmasti johtui sairaudesta. Karvaa lähti ja hilseilyä oli paljon. Nyt insuliinihoidon jälkeen turkinkin kunto parempi.

Itse en verensokeria mittaa päivittäin, vaan olen käynyt kerran viikossa lääkärissä sitä mittauttamassa. Sieltä sitten olemme saaneet hoito-ohjeet jatkoon. Tässä vaiheessa se on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Toisaalta meille ei edes ehdotettu, että voisin sitä kotona tehdä. Toisaalta näin on ollut ihan hyvä ainakin näin alkuun. Muutoinkin epävarma olo ollut, kun ei sairaudesta paljoa ole tietänyt.

Meillä kissaa siis hoidetaan insuliinipistoksin. Kerran päivässa, aamuisin. Lisäksi ruokavalio muuttui diabeetikon ruokavalioksi.

Alku on mennyt ihan hyvin. Toki huoli on koko ajan vielä suuri, kun ei ole oikeaa tasapainoa löytynyt vielä jne.

Suurin huoli on, kuten jo aiemmin kerroin, ollut se, että kuinka kauan kissamme elää. Sanotaan, että keskimääräinen elinikä on 2,5 vuotta diagnoosin jälkeen. Mutta edelliseltä kirjoittajalta ja muualtakin lukeneena sain ilokseni kuulla, että paljon riippuu hoidosta ja sen tasapainoon saamisesta. Yksilöitäkin ovat.
Lisäksi syyllisyys on ollut iso. Olenko ite aiheuttanut sairauden....

Tulipas tästä pitkä jaaritus, mutta kun on rakkaasta lemmikista kyse, niin se herättää tunteita.

Toivotaab, ettei kissallasi ole diabetesta, mutta jos onkin, se ei kuitenkaan ole kuolemantuomio.

Olisi kiva kuulla kuulumisiasi myöhemmin.