Itse olen ujo ja pelkään niin paljon sellaista toiselta saatua todellista läheisyyttä- en puhu seksistä tms. vaan siitä, että on oikeasti syvästi kiintynyt toiseen ja näyttää sen teoin ja sanoin. Puhun kyllä paljon konkreettisista asioista ja voin sanoa jopa pitäväni jostakin ihmisestä hänelle itselleen, mutta jos joku yrittää kaivaa minun "sielunelämääni" pelästyn ja lähden karkuun. Todellisuudessa en muuta haluaisi kuin että tulisi ihminen, joka pääsisi pääni sisälle. En uskalla siis enää rakastaa huonojen kokemustenikin takia. Jos huomaan, että tällaisia tunteita alkaa esiintymään, pakenen. pelkään, että toinen pääsee niin lähelle, että satuttaa..
Pelkäävätkö
ujot rakastua?
51100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
myös sitä että ei satutakaan...
ymmärrän jotenkin mitä tarkoitat, mutta voisitko vähän selvittää tota ajatustasi lisää. Tarkoitatko, että olen niin tottunut siihen, että mua satuteen, etten muutakaan enää osaa tms.?
oletkin löytänyt ihmisen jonka tarkoitusperät ovat hyviä. Eivätkä pohjimmiltaan satuta sinua.
eli pelkäätkö mahdollisuutta olla onnellinen? En ole edellisen viestin kirjoittaja.
ollut liikaa huonoja juttuja elämässä ja aina kun on näkynyt valoa niin jotain on sitten tapahtunut, joka on tuhonnut koko jutun.