On yö tai päivä,
mies ahkera on hytissä.
Hän työtään tekee,
yötään valvoo.
Ajattelee hiljalleen,
pöytäänsä tarkkailee.
On siinä nappulaa
jos jonkinlaista.
Hän hiljaa istuu,
eteen katsoo,
havahtuu jos jotain sattuu.
Vastuu suuri miestä painaa.
Ihmishenget niin monet,
on hänen harteillaan.
Kenties hirvi eteen
mätkähtää ja siihen jää,
se pian on kilonpalanen,
kone suuri kun on vastassa.
Viimein juna pysähtyy
ja poliisitkin tulleet on,
kaikki hoidettava loppuun on.
Vaan ihminen kun alle jää,
ei mitään mahda kuski tää.
Se karvas muisto mieleen jää,
tuskin koskaan häviää...
kenties työkin loppuu tää,
reissu viimeiseksi jää.
Tuttuja mullekkin
on jutut nää,
aina kun mä uutisen nään,
silloin mietteisiini jään,
suo muistan vanhaa ystävää.
mies ahkera on hytissä.
Hän työtään tekee,
yötään valvoo.
Ajattelee hiljalleen,
pöytäänsä tarkkailee.
On siinä nappulaa
jos jonkinlaista.
Hän hiljaa istuu,
eteen katsoo,
havahtuu jos jotain sattuu.
Vastuu suuri miestä painaa.
Ihmishenget niin monet,
on hänen harteillaan.
Kenties hirvi eteen
mätkähtää ja siihen jää,
se pian on kilonpalanen,
kone suuri kun on vastassa.
Viimein juna pysähtyy
ja poliisitkin tulleet on,
kaikki hoidettava loppuun on.
Vaan ihminen kun alle jää,
ei mitään mahda kuski tää.
Se karvas muisto mieleen jää,
tuskin koskaan häviää...
kenties työkin loppuu tää,
reissu viimeiseksi jää.
Tuttuja mullekkin
on jutut nää,
aina kun mä uutisen nään,
silloin mietteisiini jään,
suo muistan vanhaa ystävää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Runosta käy.
Mut surussa luin kun näin.
On omakohtainen suruni.
Kun siskonpoikani.
Jäi kaunan sit alle junan.
On muisto tuosta jo haalistuna.
Mut syyttää ei voi veturimiestä.
Vaikka katkera pala oli silloin niellä.
Tekee työtään Hän.
Niinkuin meistä .
Vain jokainen hoitaa otsa hiessä.
Siis kunnia veturimiehille.
Ei kukaan voi vahingolle.
Niitä sattuu ja tapahtuu.
Voi joku lähteä kun nukkuu.
Sängyssä omassaan.
Elämä on joskus surullista, otan osaa.!