Oma laiskuus kostautuu... liian harvoin kun olen harjannut ja koiran kynnetkin leikannut vain silloin kun on ollut tarvetta. Nyt mokoma piski meinaa, ettei niitä leikata kun hän ei niin halua. Sama tassukarvojen leikkaus. Harjaamisen sietää jonkin aikaa, sitten kuvittelee että nyt loppuu kun hän niin sanoo. Ja pah. Kynsiäkin sitten leikattiin niin, että ukko piteli kuonosta kiinni ettei näyki. Koskaan ei runttia ole satutettu, mut se on aina ollut vähän sitä mieltä ettei häntä hoideta, jollei hän itte niin halua.
Ei kai tässä muu auta kuin joka toinen päivä alkaa ns. leikkaamaan kynsiä, tassukarvoja, harjaamaan jalkoväliä (ei siedä sit yhtään).
Harmittaa vaan tollanen, kun pitää koko ajan vahtia koiran kuonon ilmeitä, ettei tule käsiin kiinni. Keskity siinä sitten kynnenleikkuuseen.
Auttaiskohan jos tekis ton operaation jollain toisella lailla? Eli kun nyt leikataan seisoen, niin jos tekis sen maassa maaten? Ja sit vois sitä jalkoväliäkin harjata. Ei kai siinä muu auta kuin jatkuvalla "kiusaamisella" saada se tottumaan hommaan? Hassua vaan kun sitä kyllä tehdään säännöllisesti, mut aina vaan yrittää näykätä. Vaikkei edes satu, tuntuu vaan epämiellyttävälle. Mut toihan on se yliherkkä kipuherkkä :)
Ei kai tässä muu auta kuin joka toinen päivä alkaa ns. leikkaamaan kynsiä, tassukarvoja, harjaamaan jalkoväliä (ei siedä sit yhtään).
Harmittaa vaan tollanen, kun pitää koko ajan vahtia koiran kuonon ilmeitä, ettei tule käsiin kiinni. Keskity siinä sitten kynnenleikkuuseen.
Auttaiskohan jos tekis ton operaation jollain toisella lailla? Eli kun nyt leikataan seisoen, niin jos tekis sen maassa maaten? Ja sit vois sitä jalkoväliäkin harjata. Ei kai siinä muu auta kuin jatkuvalla "kiusaamisella" saada se tottumaan hommaan? Hassua vaan kun sitä kyllä tehdään säännöllisesti, mut aina vaan yrittää näykätä. Vaikkei edes satu, tuntuu vaan epämiellyttävälle. Mut toihan on se yliherkkä kipuherkkä :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
meillä riittää kun Nana näkee että otan kynsisakset niin on jo valmiiksi keittiöön menossa :) saa palkkioksi nakkeja kun kynnet on leikattu, leikkaan aina siten että koira makaa lattialla en koskaan niin että istuisi/seisoisi, rentoutuu ihan toisella tavalla ollessaan makuuasennossa... kerran on meinannut näykätä mutta siihen "EI" ja jätti sen jälkeen sellasen yrittämisen siihen. "Pojat" on taas toinen juttu, vanhempi on sohvalla ja tytär rapsuttaa sen aikaa että saa leikatuksi kynnet ja nuorempi on sitten nojatuolissa selällään eikä välitä tuon taivaallista koko hommasta :)
Harjaus on niin mieleistä jokaiselle että väliin meinaa tulla oikein kisa kuka on eka vuorossa kun vaan näkevätkin harjan tai harjauskintaan!
Hammasharjan ottaminen koirien hoitoboxista on sitten taas huvittava näky :) siinä istutaan ja "lauletaan" ja hännät heiluu, aletaan kiehnätä vessanovella "nyt pestään"-steppausta...
kyllä sun kannattaa harjoituttaa karvaista kaveriasi ja katso millainen se harja on millä harjaat; niissä on eroja, meillä on ainaskin 4 erilaista, kun on erilaiset karvat harjattavana, jos se harja on liian "kova" niin ei kukaan anna itseään sellasella harjata tietäähän sen jos omia hiuksiaan yrittää liian kovalla harjalla harjata niin sattuuhan se... ja tuo harjaus-kinnas on lyhyt karvaiselle ihan paras ollut meillä... (ja kynnenleikkaus palkkionakit)
koira saisi päättää niin useimpia ei hoidettaisi ollenkaan.Harjaa useammin,valeleikkaa kynsiä,se on ainoa keino saada asiaa paremmaksi.Mua voisi varmaan pitää julmana ;)mutta olen pennusta asti aina tehnyt kaikki hoidot vaikka(ja usein)väkisin,en namuilla lahjoen.Tuloksena on se,että alle puolivuotiaana on joka päähän iskostunut että: jahas,mamma tulee ja hoitaa.
Ikinä tähän mennessä ei mulle ole oma koira näyttänyt hampaita tai koittanutkaan näykkiä.Sitkeästi vaan "aloitat uudestaan"niin eiköhän se suju kun et periksi anna =)
makupalat on tosi hyvä keino ja helppo opettaa koiraa,muutenkin antaa niitä koiralle kahvilla ollessa jne.kyllä koira vanhempana sit malttaa antaa jo kynsiäkin leikata,ja olla vaikka ei hyvää saisikaan aina. iso koira on tietysti lattialla helpompi leikata jos ei sohvalle päästä.meidän koira ties kuin sakset otin käteen,et kynnet leikataan meni aina kyljelleen maahan, harjaamiseen se kyllästy aina jonkun ajan pästä.rotu varmaan paljon vaikuttaa jos vähänkään on koiraa kieltäny ,niin se vanhempana uskoo jo katsomallakin,labbari minulla.
se antaa tehdä hommaa siihen asti, kun ekan kerran nippasee, eli tuntuu ei niin kivalle. Sit se näykkää. Olen joskus ennenkin täällä maininnut kun toi on äärettömän kipuherkkä, eli ei oikeastaan edes kipu vielä, niin hammasta tulee. Ja collielle tyypilliseen tapaan, ilman etukäteisvaroitusta (murahdusta).
Makupaloilla tota on turha yrittää lahjoa, ei ole koskaan auttanut mihinkään. Rapsuttelu on ainut palkinto mistä tykkää.
Pentuna tein homman niin, että koira makas maassa ja puri harjaa sillä aikaa kun kynsiä leikattiin. Makuulla leikkaamisessa on vaan sen huono puoli, ettei tahdo saada koiraa sellaiseen asentoon että voisi leikata, kun tassut on ties miten päin.
Harjasta. Käytän koiralla hevosen kovaa pohjavillan irroitukseen käytettävää härveliä, sen koira sietää hyvin. Tavallista harjaa on turha tuohon karvaläjään tunkea, se on tukossa parin vedon jälkeen. Ja ottaa liian tarkkaan kaikki karvan mutkat, jolloin helposti tarttuu kiinni vaikkei varsinaista takkua olisikaan. Harjaamisen koira sietää muuten hyvin, mutta yhdenkin kerran jos harja tarttuu kiinni, ei siis ehdi edes nipistää ihoa, niin koira on heti sitä mieltä että nyt loppu. Onneton tollanen yliherkkä tapaus.
chow pennuista esittää tuollaista yliherkkää myös,esittää siksi,että toisen pennun kanssa voivat tossa repiä toisiaan vaikka kuinka ilman mitään inahdustakaan,minä kun kampaan niin joka välissä kiljaisee,en ole siitä välittänyt vaan jatkan harjausta.Eikös Collien huonona puolena juuri pidetä sitä että osaavat esittää arkaa,kivuliasta ym tosi hyvin,vaikkei todellisuudessa ehkä edes ole?Näin muistan monesti kuulleeni.Tietysti vikana(eikä nyt edes huonona)keinona voisit harkita kuonokoppaa hoidon ajaksi,sillä colliekin on pakko saada harjattua kunnolla mutta eipä sitä hampaitakaan käsiin kukaan halua.
kiero kuin korkkiruuvi. Jos se jonkun tavan oppii millä jostain asiasta eroon pääsee niin sitä se myös tehokkaasti käyttää. Jos me ihmiset sen käytöksen sille suomme.
Mun edesmennyt kasvattini, nappasi kerran kädestä kiinni kun harjattiin. Sai kyllä välittömästi ojennuksen. Niskasta kiinni vaan. Loppui vastaanhangoittelut siihen paikkaan.
Meillä harjataan ja tehdään muutkin hoitotoimenpiteet ja koirat eivät todellakaan siihen vastaan sano.
Paras harja collien turkille on mielestäni Roger Para. Sitä suosittelenkin.
ei tolle kyllä ole periksi annettu. Eli jos ei homma hyvällä suju niin sitten pahalla :) eli mies piteli koiraa sylissä ja minä leikkasin kynnet ja tassukarvat. Ja harjatessa aina olen harjannut ns. kerta kiellon päälle eli kun koira ilmoittaa että nyt riittää, harjaan vielä hetken aikaa, jottei se kuvittele saaneensa päättää harjataanko vai ei.
Kyl toi oikeasti säikkyy muutenkin kaikkee. Ohi ei voi kävellä metriä lähempää, muuten koira pomppaa pystyyn täydestä unestakin. Kukaan ei koskaan ole hänen päälleen kävellyt. Joskus pääsen ohi, kun etukäteen ilmoitan, että nyt minä tulen täältä, en astu päälle, odota rauhassa. Ja sit hiipimällä ohi :)
Ei tule collien kanssa aika pitkäks kun aina saa miettiä uusia ratkaisuja.
Opettaminen sinänsä on helppoa, opetin koiran ryömimään. Ukko ihmetteli miten sen tein, vedin juustopalaa nenän edessä :) Juusto on muuten lihapullien ohella ainoita makupaloja mitä koira hyväksyy. Koira tajus kerrasta mitä ajoin takaa, vaikkei koskaan aiemmin ollut ryöminyt. Toinen mitä aloitettiin, on herkkujen etsiminen, nyt kun on pari herkkua mitä koira suostuu ottamaan palkinnoksi :) Taitaa vanhemmiten alkaa makupalatkin kiinnostamaan :)
Ollaan muuten harkittu toista koiraa. Onneksi vaan harkittu... jos vaikka lyhytkarvaisen sijoitusnartun. Onko nuo lk:t samanluontoisia kun pk:t? Jos joku sattuis tietämään...
heh, joskus olen pyöräyttänyt jonkun kangaskaitaleen tai hihnan nokan ympäri ja hyvin on toiminut :) kun colliella on tos nokas pituutta eikä meidän jätkän järki riitä sitä pois ottamaan :)
lyhytkarvaiset on samanlaisia,mutta kuin pallosalamia verrattuna pitkäkarvaisiin,mun makuun "liian hösliä",niinkuin yllättävän monissa roduissa joissa on lyhyt ja pitkäkarvaiset,mistäköhän johtunee???
on kumpiakin karvanlaatuja. Mutta mitä tulee luonne eroihin niin eipä noissa nyt niin paljon eroja ole. Nahkauroksemmekin on nyt vanhempana aikas rauhallinen. Narttu on villimpi mutta rauhoittunut myös saadessaan ikää lisää. Kaksi pehkopoikaamme ovat huomattavasti villimpiä varsinkin nuorempi.
Yksilöitähän nämä ovat, jokaisella omat tapansa. Mutta kokonaisuutena mukavia koiria kaikki.
tassukarvat saa trimmata ja kynnetkin sujuu..
mutta pärstäkarvat ei onnistu. saksilla saa leikata jotenkuten. mutta trimmerillä ei onnistu.
Ensimmäinen tuli vuodenikäisenä meille, oli ilmeisesti ollut kohtelu tosi huonoa, eikä luottanut ihmisiin lainkaan. Lopulta kasvattaja oli ostanut koiran takaisin. Pahin kirosana sille oli kampa, silloin säntäsi sängyn alle tärisemään, kun sen kuuli. Oppi kuitenkin lopulta sitkeän yrittämisen avulla, mutta pari vuotta meni ennen kuin se rentoutui, kun hoidettiin. Kampaa ei käytetty oikeastaan koskaan. Kaikista pahinta oli häntäkarvat, niistä oli hirveän tarkka. Loppuun asti oli tosi herkkä kuitenkin, vähänkään kun karva jäi johonkin väliin, niin huusi. Olisiko pentuajoista jäänyt sitten jotakin muistoja.
Toisen kanssa oli opetteluvaiheessa hiukan hankalaa, yritti näykkiä, mutta lopulta oppi kuitenkin.
Toinen tuli ihan pentuna, ja on aina nauttinut näistä hommista, tosin olin alussa ylivarovainen, ettei vaan koskaan yhtään sattuisi. Myös kasvattaja oli tehnyt ilmeisesti näitä harjoituksia paljon, koska kaikki oli tuttua kun meille 12-viikkoisena tuli. Nyt tuo itse harjaa, kun haluaa huomiota. Pesut ja muutkin ovat mieluista hommaa.
On kai tuo vähän luonnekysymyskin, nykyinen kun on muutenkin sellainen laiskan puoleinen, ja kaikkeen tyytyväinen. Se ei oikeastaan mistään hermostu.
Siis kolmannen kanssa on ollut aina helppoa....