Oisko ketään, jolla olis samaa ongelmaa kun mulla, tai vois muuten vaan auttaa??
Vuosi pari sitten, mä sairastin lievää anoreksiaa, ja nyt mua pelotaa lihoominen ja kaikki mitkä liittyy painon nousuun. Sitä on ollu taas jonkin aikaa, mutta mä en oo puhunu asiasta kenellekään. Eilen mä sitten kerroin mun bestikselle ja poikaystävälle, ja nyt mun poikaystävä vihaa mua, eikä bestis jaksa enää kattella uudestaan sitä vaihetta.
Mä käyn terapiassa säännöllisesti, mutta sieläkään ei aina tuu puhuttua, kun ei ne sanat vaan irto suusta. Oon mä tästä jotain maininnu, mutta se on sit ollu sen yhen kerran juttu, enkä mä enää toisella kerralla oo sanonu siitä mitään.
Mä nyt oon ollu aika yksin tän asian kanssa, kun en oo kertonu muille, en oo halunnu, en halunnu satuttaa niitä, enkä oo uskaltanu. Mut se kun mä kerroin, tuntu vaan pahentavan asiaa, eikä se auttanu yhtään. Nyt pelottaa mennä kouluun ja kaikkee. Mä oon normaali painonen, mutta mä haluisin laihtua, ja olla sellanen kun mä vuosi pari sit olin, koska en tykkää itestäni yhtään tällasena, pyöreenä! Mutta jos ois joku, joka osais auttaa, mitä teen, niin pliis??
Vuosi pari sitten, mä sairastin lievää anoreksiaa, ja nyt mua pelotaa lihoominen ja kaikki mitkä liittyy painon nousuun. Sitä on ollu taas jonkin aikaa, mutta mä en oo puhunu asiasta kenellekään. Eilen mä sitten kerroin mun bestikselle ja poikaystävälle, ja nyt mun poikaystävä vihaa mua, eikä bestis jaksa enää kattella uudestaan sitä vaihetta.
Mä käyn terapiassa säännöllisesti, mutta sieläkään ei aina tuu puhuttua, kun ei ne sanat vaan irto suusta. Oon mä tästä jotain maininnu, mutta se on sit ollu sen yhen kerran juttu, enkä mä enää toisella kerralla oo sanonu siitä mitään.
Mä nyt oon ollu aika yksin tän asian kanssa, kun en oo kertonu muille, en oo halunnu, en halunnu satuttaa niitä, enkä oo uskaltanu. Mut se kun mä kerroin, tuntu vaan pahentavan asiaa, eikä se auttanu yhtään. Nyt pelottaa mennä kouluun ja kaikkee. Mä oon normaali painonen, mutta mä haluisin laihtua, ja olla sellanen kun mä vuosi pari sit olin, koska en tykkää itestäni yhtään tällasena, pyöreenä! Mutta jos ois joku, joka osais auttaa, mitä teen, niin pliis??
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaikkei sulla enaa anoreksian oireita olis fyysisesti niin ajattelutapa ja vaaristymat on anorektisia. Vie vuosia paasta niista eroon. Jos et voi puhua niista sun terapeutille niin siita terapiasta ei paljon iloa ole, voisitko yrittaa vaihtaa terapeuttia?ja jos poikaystava ei ymmarra niin se ei oo sun arvonen, tarviit jonkun joka pystyy sua tukemaan
No mun poikaystävä kerto tänään, ettei se oo vihanen, mutta en usko että se osaa auttaa mua. Terapeutille en oikeestaan oo vielä kerenny puhuun ja tänään sitten pitäs. Ja en en edes käy siellä terapiassa pelkästään tän syömis jutun takia, tietenkin siellä ratkotaan kaikkia mun ongelmia, mutta alunperin lähtökohta on ihan joku muu kun syöminen. Tai kun se alkokin vasta ihan muutama kuukausi sitten niin ei edes oo silleen viellä kerenny...
Hyvä murtunut! Sun täytyy vaan antaa itsellesi aikaa parantua...Olen itse käynyt aikoinaan samat asiat läpi, kovin tuntuivat tutuilta. Mulla kävi ihan samalla tavalla sairauteni kanssa, aluksi paranin ja sitten, kun alkoi näyttämään normaalilta sitä tunsikin itsensä lihavaksi. Nyt on tärkeintä, että sä et saa antaa sille tunteelle valtaa! Et varmastikaan nauttinut olostasi silloin, kun sairaus oli pahimmillaan...Varmasti meillä sairastaneilla herää ajoittain tunteita, että olisipa hienoa, jos vielä näyttäisi yhtä laihalta, kun silloin joskus. Silti en usko, että kukaan haluaisi palata oikeasti siihen enää. Paljonhan anoreksia yleensäkin liittyy itsetuntoon...Olet varmasti todella nätti ja tuskin grammaakaan liian lihava...Siihen sun täytyy alkaa uskoa, ja unohtaa se laihuuden ihannointi...Puhu terapeuttisi kanssa, varmasti löydätte jonkun hyvän keinon tämän asian selvittämiseen...Kyllä itsellänikin kesti kauan päästä anoreksiasta kokonaan eroon, mutta se sairaus on voitettavissa! Voimia ja paljon halauksia Sinulle!!!
Kiitos paljon! Kaikki jotka toivottavat voimia jne. auttavat oikeasti todella paljon. Yhdessä vaiheessa luulin sen jo menneen ohi, mutta se tuli kuitenkin takaisin, tai ainakin osittain. Mutta kiitos paljon!