Irrallaan juossut rotikka tappoi sylikokoisen koirani. Hyökkäsi kimppuun seuraamuksella että koirani eteen ei ollut enää tehtävissä mitään. Suru oli suunnaton, luonnollisesti.
Hieman tämän jälkeen tappoi niinikään rotikka tuttavani villakoiran. Rotikka oli hihnassa, mutta sen omistaja päästi sen lähietäisyydelle ja se puri villakoiraa äkisti ruokakaupan edessä kohtalokkain seuraamuksin.
Tämän jälkeen ohi kulkenut (hihnassa) rotikka puri ystäväni lasta ihan tuosta vain ohimennessään kaupungilla käteen. Tikkejä tarvittiin. Lapsi ei tehnyt elettäkään rotikan suuntaan (todistajia, silminnäkijöitä oli).
Lähellä kotiani asuu nuori nainen jolla on suuria vaikeuksia hallita rotikkaansa, joka räjähtää suunnilleen kaikkien vastaantulijoiden kohdalla, etenkin koirien ja miesten. Liukkaalla talvikelillä rotikka veti omistajaansa jäätä pitkin keskellä autotietä, kun jahtasi kadun vastapäisellä puolella mennyttä koiraa räyhäten, suu vaahdossa, raivoisan aggression vallassa (näin tapahtuman ja olen ollut todistamassa muitakin vastaavanlaisia näytöksiä).
Koiranäyttelyä seuraamassa ollut rotikka (ei esitetty, omistajan muita rotikoita kyllä) puri pikkukoiraa kakituksen yhteydessä näyttelyalueella tuosta vain yks kaks viime kesänä.
Onko tämä yleinen suuntaus rotikoiden kohdalla?
Itseäni suoraan sanoen pelottaa nykyään kuljetella omaa koiraa rotikan tai useamman sattuessa vastaan. Koirapuistoonkaan en mene koirani kanssa samaan aitaukseen rotikan tai useamman kanssa (käyttäytyvät sielläkin arveluttavasti nämä rotikat, on tullut seurattua viereisestä aitauksesta).
Ovatko nämä - ja monet muut - vain ikäviä sattumia vai onko rotikoiden jalostus vienyt todellisiin luonneongelmiin laajemmassa mittakaavassa? Kertokaatte, kiitos.
Hieman tämän jälkeen tappoi niinikään rotikka tuttavani villakoiran. Rotikka oli hihnassa, mutta sen omistaja päästi sen lähietäisyydelle ja se puri villakoiraa äkisti ruokakaupan edessä kohtalokkain seuraamuksin.
Tämän jälkeen ohi kulkenut (hihnassa) rotikka puri ystäväni lasta ihan tuosta vain ohimennessään kaupungilla käteen. Tikkejä tarvittiin. Lapsi ei tehnyt elettäkään rotikan suuntaan (todistajia, silminnäkijöitä oli).
Lähellä kotiani asuu nuori nainen jolla on suuria vaikeuksia hallita rotikkaansa, joka räjähtää suunnilleen kaikkien vastaantulijoiden kohdalla, etenkin koirien ja miesten. Liukkaalla talvikelillä rotikka veti omistajaansa jäätä pitkin keskellä autotietä, kun jahtasi kadun vastapäisellä puolella mennyttä koiraa räyhäten, suu vaahdossa, raivoisan aggression vallassa (näin tapahtuman ja olen ollut todistamassa muitakin vastaavanlaisia näytöksiä).
Koiranäyttelyä seuraamassa ollut rotikka (ei esitetty, omistajan muita rotikoita kyllä) puri pikkukoiraa kakituksen yhteydessä näyttelyalueella tuosta vain yks kaks viime kesänä.
Onko tämä yleinen suuntaus rotikoiden kohdalla?
Itseäni suoraan sanoen pelottaa nykyään kuljetella omaa koiraa rotikan tai useamman sattuessa vastaan. Koirapuistoonkaan en mene koirani kanssa samaan aitaukseen rotikan tai useamman kanssa (käyttäytyvät sielläkin arveluttavasti nämä rotikat, on tullut seurattua viereisestä aitauksesta).
Ovatko nämä - ja monet muut - vain ikäviä sattumia vai onko rotikoiden jalostus vienyt todellisiin luonneongelmiin laajemmassa mittakaavassa? Kertokaatte, kiitos.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Onpas tosiaan sinulle sattunut todella huonoja kokemuksia rotikoista.
Minä kuitenkin omistajana ja rodun kanssa toimivana en ole kyllä ikinä nähnyt rotkua joka olisi tuollatavoin agressiivisesti käyttäytynyt tai ilman mitään syytä vain hyökännyt toisen koiran/ihmisen kimppuun.
Mistä tahansa rodusta löytyy agressiivisia yksilöitä, usein syynä kasvatus, pahoinpitely yms...
Sinulle on nyt vain ympärillesi kasaantunut, anteeksi vain mutta epäilyttävän paljon ikäviä tapauksia samasta rodusta.
Kuulostaa jo todella uskomattomalta.
Toisaalta voin kertoa lukuisia tapauksia pienistä koirista jotka purevat ihmisiä ja toisia koiria. Ärhentelevät esim. puistossa isommilleen ja tämä omistajista vielä hauskaa!!?? Ei taida näillä koiran omistajilla olla omalle koiralleen hirveästi arvoa, mitä jos jokukerta isompi puolustaakin itseään pienen näykinnältä?
Voin aivan suoraan sanoa että olen nähnyt monta kertaa enemmän hyvin hallinnassa olevia rotikoita kuin pikkukoiria.
Onko yleinen luulo sitten että pientä koiraa ei tarvitse kouluttaa koska on niin pieni?
Voihan olla tapauksissasi niin että pienet koirat uhonneet isommalleen? tai jotain muuta.
Kuitenkin olen pahoillani pienen koirasi puolesta.
Jos kaupungissa asutte, niin koiraa ei muutenkaan edes saisi vapaana pitää, saatika sitten agressiivista koiraa.
Aivan varmasti joka rotuun mahtuu näitä yksilöitä mutta oikeissa käsissä rotikka on hieno rotu!
Kiitos vastauksesta. Ilmeisesti minulla ja muutamalla ystävälläni/tuttavallani on ollut vain todella, todella huono tuuri rotikoiden kohdalla :(
Yli 20 vuotta sitten perheeni touhusi palveluskoiraharrastuksen parissa, ja silloiset kentällä, jälkikokeissa, suojelus- yms. toiminnoissa tapaamani rotikat olivat kaikki erittäin tottelevaisia, mikä lisättäköön listaan - eli myös myönteisiä kokemuksia löytyy (meillä itsellämme oli sakemanneja noina aktiiviharrastusvuosina).
Millekään "pikkukoirat vastaan isot (rotikat)"-linjalle en todellakaan ole halukas lähtemään. On vain ihmetyttänyt viimeaikaisten kokemusteni valossa rotikoiden yleinen linja - mikä se mahtaapi olla? Siksi päätin kysyä teiltä tietäväisemmiltä :)
Niin eli laita sama teksti apulan rotikka-palstalle, siellä useita enemmän ja vähemmän rodun kanssa harrastavia ihmisiä käy enemmän kuin täällä! Vaatii kyllä rekisteröitymisen , mutta on hyvin yksinkertainen. Mielestäni kokemuksesi ja kysymyksesi on erittäin hyviä. Saat varmasti laajemmalti vastauksia kuin täältä ja asia varmasti kiinnostaa monia.
Itse myös rotua harrastavana olen huomannut samaa, että useiden rottweilereiden etenkin urosten luonne on jotenkin salakavalaa eivätkä koirat tahdo pysyä omistajien hallinnassa.
Tämä on minustakin erittäin huolestuttavaa enkä tiedä mistä johtuu.
Tämä on ihan yleistä eikä niinkuin edellinen tarkoitti että ollut huono "säkä" tapausten johdosta.
En usko että asiaan on yhtä syytä pelottaa vain odotella mitä tapahtuu seuraavaksi ja kenelle varsinkin lasten pelkään joutuvan kohteeksi.
Joitakin syitä voisin ehdotella;riittämätön koulutus, huono yhdistelmä isä-emä, riittämätön luonne, johtuneeko liikaa ulkonäköön satsaamisesta, paperittomat ei mitään tietoa suvusta eikä varmasti uudet omistajat saa tukea ongelmien kanssa, yleisesti aika vaativa rotu kouluttaa ja sitä moni ei uusi omistaja ei tiedosta ja ota asioista selvää riittävän ajoissa.
Minunkin lähipiirissä on rotikoiden omistajille sattunut vaikka mitä, mutta näistä ei puhuta julkisesti, joten turha kenenkään sanoa että asia ei näin ole, jossain mättää..
Omistaja kyykyssä laittamassa kengännauhoja kiinni, villakoira vieressä. Kun saavumme kohdalle, alkaa armoton räksyttäminen ja hyökkäys kohdallemme (minä ja 2 v. rotikkani). Oma koirani ei edes huomannut villakoiraa kunnes olimme kohdalla, säikähti ja murahti takaisin. Kommentti siinä vaiheessa "rotikka, perkele".
Kävelemme koirani kanssa pyörätiellä mukanamme kaveri ja vaunuissa vauva. Vastaan tulee iäkkäämpi nainen taluttaen kahta pikkukoiraa. Huomaa meidät 50 m päässä, koirat aloittavat välittömästi räksyttämään. Koirani katsoo ja murahtaa kerran. Nainen kaappaa peloissaan koiransa syliin ja juoksee lähellä olevien kuusien taakse jatkaen matkaansa metsässä ja pälyillen meitä.
Pikkupoika kävelee pihani ohi, huomaa ison pahan rotikan ja lähtee kauhulla juoksemaan. Koirani lähtee perään "hei nyt leikitään hippaa" mutta pysähtyy kun karjaisen ja jatkaa omia touhujaan.
Äiti ohjeistaa lapsiaan nähdessään minut ja kaverini koirien kanssa "noita pitää pelätä, niiden lähelle ei saa mennä".
Rotikoilta vaaditaan syntymästään asti täydellistä käyttäytymistä, ei saa ikinä haukkua tai millään tavalla innostua. Koska jos rotikka haluaisi leikkiä, on se aina todella uhkaavaa ja pelottavaa. Saatikka jos vähän haukahdetaan.
Isot koirat ovat nuorina jo isoja ja ovat todellakin lapsukaisia, jotka tahtovat välillä häntä heiluen vain leikkiä. Ei iso koko koiralla kerro sitä että koira on aikuinen, rauhallinen, ja täysin koulutettu. Hyvä käytös saavutetaan ajan kanssa jos sattuu vaikka vähän vilkkaampi tapaus. Oma koiranikin vuotisena ärsyttävä murkkuikäinen ja jatkuvasti sai olla napakat otteet, mutta sellainen käytös loppui kuin seinään kun ikääkin tuli. Tuolloin mukavaa selittää ihmisille että ihan kiltti koira, mutta pikkusen murkkuikää...joo joo uskotaan.
Ärsyttää kun ihmiset eivät anna mitään mahdollisuutta meille rotikan omistajille, mutta pienet koirat saavat käyttäytyä aivan miten haluaa!Koska nehän on aivan suloisia ja "voi miten meidän pikku fifi taas yrittää purra mamman käsiä". Oikein suurennuslasin alla ollaan. Pienikin "epäsopiva" käyttäytyminen ja soppa valmis. Rotikoita on niin paljon Suomessa että sekaan mahtuu sikana huonosti koiransa kasvattaneita omistajia.
Huh..tulipas vuodatettua. Älkääkä ottako nokkiinne, tässä oli vain minun tapaus ja ehkä pieni ylikuumeneminen :)
Heips! itselläni on nyt 5 rotikkaa ollut, eikä mitään ongelmia ole ollut. Yleensä se vika kuitenkin on siellä hihnan toisessa päässä. Suomalaiset kasvattajat ovat kyllä mielestäni hyvinkin vastuullisia ja katsovat tarkkaan kenelle pentuja myyvät ja opastavat tarvittaessa pennun ottajaa. Mutta tietysti joukkoon mahtuu myös toisenlaisia kasvattajia. Ja iso ongelma on nämä paperittomat koirat mitä saadaan halvalla ja ostetaan "upea koira joka osaa myös suojella". Sitten kun ihmisellä ei ole mitään käsitystä rottweilerista, niin eihän siitä voi seurata kuin ongelmia. Rottweiler on kuitenkin palveluskoira, ja vahva luontoinen, se tarvitsee aktiviteettia ja koulutusta. Ja se kyllä ottaa myös sen pomon paikan perheessä, jos se sille annetaan! Harmillista että kohdallesi on sattunut noin paljon huonoja kokemuksia!!
Voimakasluontoinen koira yhdistettynä kokemattomaan kasvattajaan joka käy niin sanotun "lempeän koirakoulun" on todella vaarallinen yhdistelmä. Aina pitää muistaa että kovaluontoisen koiran omistajan pitää olla vielä kovempi. En suosittele rotikoita osaamattomiin käsiin tai ihmisille jotka eivät osaa vetää rajoja koiralleen. Ikävä kyllä laki ei sitä kiellä ja tulokset nähdään. Ikävää sinänsä koska rodussa ei ole mitään vikaa.
oli ihan vauva niin sille hyökkäs pääle mäyräkoira, kääpiösnautseri, bichon frise(joku sinnepäin) ja joku spanieli... ja ei tykkää pikkukoirista... joku tämmönenki voi olla syy siihen ettei oikeen tykkää pienemmistään... mutta enpä kyllä päästä pienten lähelle enkä päästä pieniä lähelle...
ottaa tuonne sry: rottispalstalle ku siellä käyvät ite nämä kasvattajatki niin ni9iltä voi aika pitkälti kysellä että mihin rotua ollaan nyt viemässä
Kiitos kaikille vastanneille. Toivottavasti asiallisia vastauksia tulisi vielä lisää :) Yhtään "isot koirat vastaan pikkukoireat"-vastausta en soisi ketjusta enää löytyvän. Kyse ei ole halusta mollata palveluskoiria, rotikkaa tässä tapauksessa, vaan saada vilpittömiä vastauksia vilpittömään ihmetyksen aiheeseen. Vastaukset tyyliin "pienet koirat ne vasta ärisevätkin" eivät palvele ketään.
Asiallisempien vastausten perusteella voisin otaksua - niin kuin jo mainitsinkin vastauksessani nimimerkki rotikkakaverille - että ilmeisesti kohdalleni on sattunut vain ääripään (kouluttamattomia) yksilöitä, mitä tulee näihin huonoihin kokemuksiini, ja tuttavapiirini huonoihin kokemuksiin rotikoiden käyttäytymisestä nykyään. Niin kuin aiemmin mainitsin, en parikymmentä vuotta sitten, kun perheeni palveluskoiratouhuja aktiivisesti harrasti, muista kohdanneeni yhtään huonotapaista rotikkaa kentillä ja kokeissa. Ja paljon niitä tuolloin kohtasin (itsellämme oli sakemanneja).
Meilläpäin asuu jyhkeä rotku-uros, joka aina kun sen kohtaan meinaa riistäytyä taluttajansa hyppysistä. Nainen yleensä lähestyvän koiran huomatessaan siirtyykin penkan puolelle ja kietoo remmin puun ympärille, mutta ei aina ehdi .. oma koirani ei sitä provosoi. Kyllä se koira minua pelottaa.
Ymmärrän kyllä rotikkaihmistenkin harmin: kyllähän (huonosti hanskassa oleva) rotikkakin provosoituu ja 'ojentaa' ärhentelevää pikkukoiraa, joita ei valitettavan usein ole opetettu tavoille. Pitää vaan muistaa, että riistäytyessään hallinnasta 45kg saa paljon pahempaa jälkeä aikaan kuin 3kg. Pitää myös muistaa että eläin on aina arvaamaton, ja pikkukoirien kohdalla saalisvietti voi laueta. Koirat pitäisikin opettaa olemaan lähestymättä muita koiria hihnassa ettei tulisi niin paljon näitä vahinkoja.
Hieno juttu nämä omistajakurssit, nostan hattua. Vaikka rotikoita (ja sakemanneja) yleensä vältänkin, niin on ne oikeissa käsissä uljaita koiria, 'mammarikoiran' omistajana ei voi kuin ihailla :)
juu, onhan noitaomistajia jotka eivät meinaa koiraansa kuriin saada, mutta yhtälailla myös pikkuisemmissa, välillä tuntuu että niissä enemmänkin. Toiki en sano etteikö pieniä olisi hyvinkäyttäytyviä!
Harmi että välttelet rotikoita,sakemanneja ym..
Ymmärrän jos sinulla on ollut huonoja kokemuksia, mutta kuten sanoit on oikeissa käsissä rotikka mahtava rotu!
Olisi hyvä jos tuntisit/tietäisit jonkun rotikan joka varmasti kiltti ja siihen koittaisit tutustua. Huomaat kyllä ettei ne kaikki ole verenhimoisia petoja. : )
Meillä ainakin hirmu symppis tuo pojankoltiainen.
Keväitä!
Tiedän kyllä, että suuri osa sakemanneista ja rottweilereistä on hyvinkäyttäytyviä ja koulutettuja. Olen tavannut sekä näitä fiksuja & lupsakoita koiria että niitä kiilusilmäisiä petoja.
Pointti on, etten minä tai koirani hyödy siitä mitään että "kokeillaan tuleeko ne toimeen". Kokoero on aina riski (saalisvietti), kuin myös se että vieras koira voi oikeasti olla pipipäinen tai muuten vain kuriton. Rotkujen ja sakujen kohdalla en voi mistään tietää, onko vastaantulija ns. vapaan kasvatuksen saanut vai komennossa oleva harrastuskoira. Isojen, voimakkaiden koirien kyseessä ollessa riski on todellinen. Siksi minä ja lällärikoirani kierrämme ne kauempaa.
Toivottavasti rotikat, sakemannit yms koirat menisivät ihmisille joilla todellakin on taitoa ja voimaa panna kova kovaa vastaan esim. murrosiässä. Näillä koirilla on valtavasti kapasiteettiä joka pitää tiedostaa. Ei varmaan poliisikoirallekaan hyvä heilu, jos se itseensä tai ohjaajaan kohdistuvan uhan edessä luikahtaa polven taakse piipittämään "mamma auta". Hienoja koiria kuitenkin :)
kirjoitat, hyvä että muutkin huomioineet. Itsellä sattunut myös lähipiirissä muutama vastaavanlainen tapaus (esim reilu vuotias rotikka uros hyökkäsi takaapäin niskaan, kohteena perheen oma liki murrosikäinen tyttö joka tuli koulusta kotiin kesken päivän). Ikäviä juttuja ! Ja varsinkin uroksilla tuntuu löytyvän tuota arvaamatonta käytöstä.
Liittyisikö jotenkin murrosikään ? Kuulemma iskee rajusti joillain yksilöillä, katsomatta paikkaa, aikaa tai kohdetta missä se viimeinen vääntö tapahtuu ja kenen kanssa. Jälki ei ole aina kaunista ja moni lähtenyt samantien viimeiselle piikille.
Paperittomuudesta tai paperillisuudesta ei kaikkien kohdalla tietoa, saati jalostuslinjojen vaikutuksesta. Koulutuksellakin tai sen puutteella varmasti syytä mutta koiran käytöksen arvioiminen ja ennakoiminen tuntuu tässä rodussa olevan erikoisen hankalaa. Tämän saman oli huomannut myös eläinlääkärimme - totesi aiemmin arastelleensa esim doppiksia, ne kun hörräävät ja pitävät rutinaa mutta kokemuksen kautta (useat arvet käsivarsissa) piti rotikoita hankalimpina asiakkaina; osa niistä on kuin lutuisia "nalleja" ensin, puremat tullut ilman ennakoivia murinoita - kiinni vaan kuin sika limppuun. Samansuuntaista kehitystä kuulemma myös noutajilla.
Joku tässä mättää, mielestäni kuitenkin hieno rotu jonka maineen ei soisi painuvan pohjamutiin tälläisten tapahtumien vuoksi. Noutajillahan tämä ongelma luonteen kehityksessä on käsittääkseni ainakin jossain määrin "tunnustettu", niillä syynä kai kiltinkoiransyndrooma eli jalostuksessa ei ole paljon luonnetta painotettu kun kysyntä ollut kovimmillaan ja satoa korjataan nyt. Ehkä noutajat esimerkkinä edustavat pelkopurijoita, rotikoilla käytöshäiriöt (jos sellaisiksi voidaan nimittää) tuntuu liittyvän enemmin dominointiongelmiin, tosin liikaa arkuuttakin rodussa esiintyy.
Mitä hihnan toiseen päähän tulee niin siellä ollaan joissain tapauksissa todellakin unohdettu että kyllä sen kaksijalkaisen kuuluu viedä eikä vikistä. Olisiko tässä rodussa koiran rauhallisen perustemperamentin takia hieman vaikeampi huomata orastavia ongelmia, varsinkin jos kyseessä kokematon koirailija ?! Asiat ehtivät kehittyä liian pitkälle ennen kuin niihin koetaan tarpeelliseksi puuttua.
Omakohtaista kokemusta itsellä doppiksista, ollut paperillisia sekä "vinttipentueista" kotoisin olevia pitovaikeuskoiria lähipiirissä (ja itsellä). Kaikilla vastuullisilla kasvattajilla varmasti tavoitteena rohkeuden ja hermorakenteen parantaminen ko. rodussa, on totta että käyttöominaisuudet kärsineet pehmeydestä - olisi varmaan aiheellista miettiä jalostuksen suuntaa myös rotikoilla.
Olipa rotu mikä tahansa, jos koira hyökkäilee ihmisten päälle, on omistajan paras katsoa peiliin ja miettiä koirasta luopumista tavalla tai toisella. Käytös muita koiria kohtaan onkin sitten oma asiansa, kaikki koirat eivät tule muiden kanssa toimeen, tässäkin tapauksessa omistajalla on vastuunsa. Oma koira pitää tuntea ja tiedostaa sen vaikeudet sekä ehkäistä ei toivotun käytöksen mahdollisuus.
On todella vaikea työntää kysymiäsi seikkoja luonneominaisuuksien huononemisen piikkiin. Miksi jollakin henkilöllä kaikki koirat ovat "helppoja" käsitellä, miksi jollakin toisella jo cavalierinkin kanssa on liikkumisvaikeuksia?
"Perus"rottweiler on edelleenkin tanakka, hanakka ja topakka. Tuntuu turhauttavalta kirjoittaa että "omani" pennusta kotona kasvaneet, mutta miten tuon muuten sanoisi, eivät ärsyynny pienistä koirista mutta eivät toisaalta isommistakaan. Sama onko kaveri japaninspanieli (jota tosin kohdellaan varovaisemmin) kuin toinen rottweiler. Toisaalta kuitenkin ne ovat rottweilerin perusominaisuuksilla varustettuja yksilöitä, vietit ovat kohdallaan, terävyys tosin pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, joten...
Minusta rottweiler on edelleenkin ok rotu, vastaa rotumääritelmää. Toisaalta jotakin kautta saa aina niitä "helppoja" pentuja kun vilauttelee euroja. Jos yleisesti pidettäisiin linjaa että uuden omistajan pitää täyttää määrätyt meriitit saadakseen palveluskoirarotuisen koiran onnettomuuksia sattuisi varmaan vieläkin vähemmän kuin tällä hetkellä. On onnetonta kun koira ja omistaja eivät ole samalla viivalla. Mutta koiraa, koiran jalostusta, rotua ym ihminen syyttää mielummin kuin toista ihmistä. Onhan ihminen älykäs, osaa ajatella ja pitää myös puolensa sanallisesti, koirahan ei ajattele vaan seuraa vaistojaan ja niitä siihen pinttyneitä tapoja, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Tieto tästä tuo tuskaa niille joille vastuuntuntoinen kasvattaja kieltäytyy pentua myymästä ,mutta nurkan takana jo joku huhuilee "osta, osta" eikä kysele mitä tai minne tai miten tulevaisuudessa kunhan raha vaihtaa omistajaa.
Joo joo ja Kiinassa sato kakkaa! säälittävää provoa, ja pikkukoira ei tehnyt yhtään mitään??
Mieltä koiran käytöksestä yleensä nimim. hallinnan kanssa.
Pahoillani tietenkin olen jos ja kun pienempi koira on joutunut minkä tahansa isomman koiran raatelemaksi, mutta mitä itse olen rotikoita harrastuskavereillani nähnyt ne ovat hyvin ja oikein koulutettuina palveluskoiria parhaasta päästä.
Lisättäköön vielä että paino sanalla koulutettuina.
meni siihen että niistä tuli pehmeitä koiria... siis tosi pehmeitä ja sitä piti sitten alkaa muuttamaan tähän OIKEESEEN rotikkaan niin kai tässä välillä saattaa ollu tullu vaikka minkälaisia... mutta tämä minun 11kk oleva narttu näyttäs täyttäväv rotikan luonteen...ei ole ihmisille vihanen mutta jo tässä iässä puolustaa aivan kauheesti eikä ole mikään pehmee eli luonnetta on... ja sillä on kova halu ja into tehdä töitä tuolla kentällä... tää on aivan ihana koira mikä mulla nyt on...
Minulle sanoi eilispäivänä Karjalan Palveluskoiraharrastajat ry:n entinen puheenjohtaja, joka myös on tuomari ja menestynyt kasvattaja, ja jolla on 30 vuoden kokemus alalta, että useimmiten on kokeissa taikka kentällä harjoittelutilanteissa rikkonut koira ollut rottweiler. Toiseksi yleisimmin on hänen "koiraurallaan" säännöistä ollut piittaamatta doppis. Että "ei savua ilman tulta". Lisäksi hän totesi että rotikoiden käyttäytymishäiriöt tuntuvat todellakin lisääntyneen viime vuosina selkeästi. Tietty kyseessä vain hänen henkilökohtaisiin kokemuksiinsa perustuva mutu-tuntuma, mutta itse kyllä hänen sanoihinsa luotan.
"että useimmiten on kokeissa taikka kentällä harjoittelutilanteissa rikkonut koira ollut rottweiler".
Täh rikkonut, siis minkä rikkonut, a-esteen? hyppy-esteen?
Vaikka tässä en nyt ihan noin kauan ole harrastanutkaan, niin enpä ole vastaavaan törmäillyt.
= rikkonut sääntöjä vastaan.
Selvä peli, paitsi että mitä sääntöjä ne koirat sitten ovat rikkoneet?
Kokeissa on asiat joita koirien pitäisi osata ja noista saa sitten pisteitä. Koira ei "riko " sääntöjä, jos se ei täysiä pisteitä saa, koska sataa pistettä tottiksesta on hieman hankala saada.
Tietysti jos nyt taas ymmärrän väärin, niin kerro toki mitä tarkoitat, kun tuntuu että meidän käyttämä kieli on hieman eri.
Itse en omista rotikkaa, vaikka rotua hienona pidänkin. Ja tyydyn jatkossakin vain ihailemaan rotikoita sivusta, sillä en halua kokeilla, riittävätkö rahkeeni sen koulutukseen. Mutta minulla on aika paljon kokemuksia tuttavapiirini rotikoista. Valitettavasti...
Täällä pienellä Pohjalaisella paikkakunnalla on aika paljon rotikoita, sen huomaa jo katukuvassa iltaisin. Tuntemani rotikanomistajat ovat juuri näitä "pohjalaismachoja", jotka ottavat rotikan miehisyytensä jatkeeksi. Aikaisempaa koirakokemusta on todella harvalla ja jotkut koirista ovatkin koulutuksen epäonnistumisen ja väkivaltaisuuden takia vihaisia. Nämä rotikat ovat myös paperittomia, tuskinpa kukaan "oikea" kasvattaja olisi rotikkaa näille henkilöille myynytkään.
Eli uskon, että rekisteröidyt, vastuuntuntoisilta kasvattajilta lähtevät rotikat ovat oma lukunsa, ja sitten ovat nämä rekisteröimättömät jatkekoirat, joita myydään kenelle tahansa. Surullista.
Nämä olivat kuitenkin vain minun havaintojani. Itse puuhailen muiden rotujen parissa, joten rotikan luonteen jalostuksesta en osaa sanoa tarkemmin. Mielestäni suurempi ongelma ovat kuitenkin juuri nuo paperittomat rotikat, joiden jalostus ja myynti nyt on mitä sattuu...
naisille? Ihmettelen kovasti kun naisilla niinsanotuilla on rottis ja pari muuta hurttaa.Ja kaikki vielä isoja sellaisia uroksia (KOIRI SIIS).
En jaksanut lukea aikaisempia viestejä,joten saattaa olla että joku on jo aiemmin jotain tämän tapaista vastannutkin.
Vastaisin,että rottweilereita vaivaa tasan se,että ne ovat yleensä AIVAN TÄYSIN VÄÄRÄNLAISILLA OMISTAJILLA. On täysin käsittämätöntä,että juuri tuollaisen suuren ja valtavan voiman omaavan rodun itselleen hankkivat ovat usein niitä,jotka eivät pysty minkäänlaiseen fyysiseen kurinpitoon koiransa kanssa.
On perkele vieköön positiivista vahvistamista,pahin rangaistus on eristäminen tai huomiotta jättäminen. Koiran käytökselle keksitään mitä omaperäisempiä selityksiä,milloin se on pelkoa ja milloin mitäkin. On pelkoa,vaikka koira haastaa ihmistä,joka ei kiinnitä koiraan mitään huomiota. Silmiin tuijottelee ja "juttelee" (lue=murisee).Omistaja on tietysti "velvollinen" selittelemään rekkunsa käytöstä kaikin mahdollisin tavoin,ikävä totuus on että omistaja on jo niin KUSI SUKASSA koiransa kanssa,että ei USKALLA puuttua sen tekemisiin niin että se menisi koiralle jakeluun.
Koira kun ei ole karvainen ihminen. Ja halusitte tai ette,tietyn tyyppinen koira tietyissä tilanteissa vaatii fyysistä puuttumista tekemisiinsä,joku yksilö erittäin rajustikin. Tällä ei ole yhtään mitään tekemistä väkivallan kanssa,se ei suinkaan tarkoita mitään silmitöntä hakkaamista. Ja teille,jotka kutsutte tätä vanhanaikaiseksi;voi olla että se sitä onkin,onpa vaan ainoa keino käsitellä henkisesti vahvaa koiraa siinä vaiheessa kun koiralle tulee mieleen tosissaan kokeilla omistajansa kanttia.
Todella kaiholla muistelen niitä vanhan ajan "rotikkamiehiä",joiden koirat tasan tarkaan tekivät,mitä käskettiin.Väitänpä,että koirallakin oli huomattavasti stressittömämpää eloa kun ei tarvinnut joka suuntaan pörhistellä,kun omistaja päätti miten milloinkin käyttäydytään.
Se oli ennen,kuin rottweilerista tuli pikkutyttöjen koirapsykologian koe-eläin. Ja seuraukset näkyvät katukuvassa. Omistan itse neljä suurehkoa palveluskoiraa. Kokemusteni kautta pahin painajaiseni lenkkeilyyn liittyen on,että kohtaan vapaana olevan rottweileruroksen omien koirieni kanssa.Tai tarvii välttämättä vapaanakaan olla,fleksi on myös kiva kapistus,yhdistettynä olemattomaan hallintaan.
Mitä olen aiheesta tuttavieni kanssa keskustellut,aika moni jakaa pelkoni liittyen juuri rottweileriin.Säälittävän harvoin näkee rodun edustajan,joka todella on käsissä. Kun tuollainen tulee vastaan,tekisi mieli käydä ostamassa omistajalle kukkasia.
terv: viimeksi viime viikolla rottweileria karkuun pyöräillyt
Meillä on kotona rottweilernartun lisäksi kääpiövillakoira, kaksi kissaa ja 7-viikkoinen poika. Aikaisemmin on ollut rottweileruros. Jos rottikselta ei ota luuloja pois heti pentuna ja antaa sen päästä niskan päälle, luultavasti kotona on ongelmia tiedossa. Rottis on perusluonteeltaan kuitenkin kiltti ja uskollinen perheenjäsen siinä missä muutkin rodut. Koiran omistajissa on useimmiten vika, jos rottiksesta tulee aggressiivinen. Meillä rottis on pienten koirien paras ystävä ja osaa varoa paremmin vauvaa kuin villakoiramme. Aikaisempi rottiksemme oli hakattu ja potkittu, kun otimme sen 3- vuotiaana. Saamalla koiran olon turvalliseksi siitä tuli koko perheen paras ystävä. Rottis EI ole vihainen koira ellei omistaja tee siitä semmoista!