Hei!
En tiedä kuuluko tänne mutta...
Itselläni on seuraavanlainen tilanne.
Eli olemme uusio-perhe ja yhteensä 3 lasta iät 7-9 ja nyt sain tietää olevani raskaana.
Mieheni ei lasta viellä kuulemma halua, vaikka onkin paras tapaamani isä!
Itse haluaisin lapsen pitää mutta halaun kunnioittaa myös mieheni päätöstä.
Haluaisin neuvoja miten menetellä?
Kiitos jo valmiiksi asiallisista vastauksista
En tiedä kuuluko tänne mutta...
Itselläni on seuraavanlainen tilanne.
Eli olemme uusio-perhe ja yhteensä 3 lasta iät 7-9 ja nyt sain tietää olevani raskaana.
Mieheni ei lasta viellä kuulemma halua, vaikka onkin paras tapaamani isä!
Itse haluaisin lapsen pitää mutta halaun kunnioittaa myös mieheni päätöstä.
Haluaisin neuvoja miten menetellä?
Kiitos jo valmiiksi asiallisista vastauksista
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole aikaisemmin täällä pyörinyt kauheasti mutta viimeksi löysin melko kauheita kuvia abortoiduista sikiöistä...Voisit käydä kattomassa ja näyttää miehellesikin.En vastusta aborttia todellakaan, mutta ne kuvat kyllä laittaisivat kenet tahansa harkitsemaan muutaman kerran
no ei sitä kuvia kanneta katsella, jos päätöksestän epävarma! ne kuvat eivät ole ratkaisu!! ja ne kuvat on sikiöistä jotka ovat myöhäisillä viikoilla abortoitu.alkuvaiheessa oleva alkio ei ole minkään vauvan muotoinen, eikä siitä selviä raajoja erota!
mutta keskustele miehesi kanssa asiasta. jospa hän hyväksyisikin uuden tulokkaan:)
Sehän olikin vaan ehdotus.Älä ota henkilökohtaisesti.Käsitin vaan että nainen haluaisi lapsen mutta mies tuntee olonsa epävarmaksi asiasta.Ja pystytkö sanomaan missä vaiheessa sydänäänet kuuluu?Muistaakseni viikolla 8.Tässä vaiheessa "raajatkin" ovat kehittyneet...Kuinka pitkälle suomessa voi tehdä abortin ilman painavaa syytä?Painotan vielä että en ole abortin vastustaja.
Onko nuo kaikki kolme lasta miehesi,,?
siltä kannalta, että elämästä ei koskaan tiedä. Itse olin aikaisemmin pitkään suhteesa miehen kanssa joka ei lapsia halunnut. Hyväksyin tämän ja elimme yhdessä suunnitellen elämäämme muuta. Suhde kuitenkin kariutui hänen tahdostaan ja myöhemmin kun löysin nykyisen aviomeheni, lapsien hankkiminen oli molemmille itsestään selvyys. Kävi kuitenkin ilmi, että minulla on sairaus joka vaikeuttaa lasten saantia, 3 vuotta yritystä ja monet hoidot takana, nyt olen onnellisesti raskaana, mutta koville otti. Monesti olen miettinyt, teinkö väärin, kun hyväksyin ensimmäisen mieheni toiveen, koska korkea ikäni (32v.) ei suinkaan nyt myöhemmin helpottanut raskaaksi tuloa. Lapsettomaksi jääminen vapaaehtoisesti tai pakostakaan ei sitten kuitenkaan ollut sitä mitä olisin halunnut. Kiitollinen näin jälkikäteen olen siitä, että ensimmäinen avoliittoni päättyi kuitenkin hyvissä ajoin, että sain uuden mahdollisuuden hankkia perhe. Uskoisin, että jos miehesi todella rakastaa , kunnioittaa ja pitää sinua elämänsä tärkeimpänä ihmisenä lastensa lisäksi ja on myös aikeissa hankkia kanssasi yhteisiä lapsia joka tapauksessa, niin hän ei sinua vaatisi lapsesta luopumaan? Tärkeintä kuitenkin on se, mitä itse tunnet ja haluat, älä tee päätöstä muiden ihmisten tunteita säästääksesi, omien tunteidesi kustannuksella.
Ei!