Viime elokuussa synnytin kuolleen tyttövauvan Katrin ja elämän haluni oli kauan poissa. Minulla on neljä ihanaa poikaa jotka ovat pitäneen minut järjissäni. Nyt parhaillaan elimistöni jälleen kerran petti ja keskenmeno on "menossa" .. Olen vuotanut jo viikon ja kävin uudelleen gynekologin tykönä ja hän varmisti että en jälleen saa lasta. Helpompi olla näin vaikka menetän nytkin pienen ihmisen viimeksi jouduin jo synnyttämään.. Kenellekkään en toivo tätä kokemusta tahi mitään pahaa.. Elän mutta välillä tuntuu kaikki helvetiltä.. Selviän ja paranen mutta sydämmeni on ikuisesti rikki.. Aika parantaa sanotaan mutta koskaan ei voi unohtaa..
elämä on julmaa
surusilmä
3853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletkohan Katja? Kysyn siksi koska tarinasi on hyvin tuttu!
Myös keskeytynyt keskenmeno takana ja oli se alussa tai ei niin aina se on raskasta ja varsinkin jos usein niin käy!
Julmaahan se on! Jos olet kyselemäni henkilö niin voinko soitella?
-Katja-
näistä lapsista mitä sinulla on ... tällä hetkellä ? Autat parhaiten itseäsi olemalla heille tietoisesti läsnä ... jokaisessa päivässä ja hetkessä . Millaisena äitinä haluat heidän sinut muistavan , kun he ovat vanhempia ? ... rakastavana ja läsnäolevana , vai surusilmänä ? ... sinusta on ehkä julmaa sanoa näin , mutta tämä kaikki on vain elämää ... tänne synnytään ja täällä kuollaan , kaikki tämä kuuluu luonnolliseen elämänkiertoon . Lapsesi ei vain ollut valmis tänne . Ja ajattelehan niitä , keillä ei ole lapsia ollenkaan , vaikka haluaisivatkin . Sinulla on jo neljä ... eikö se ole tarpeeksi ?
En sanotätä sillä , että pitäisi unohtaa . Ihmismielihän ei unohda koskaan tällaisia asioita . Sinun pitää kuitenkin jatkaa elämääsi ... itsesi , miehesi ja lastesi tähden .
Nykyään on jälleen kovinkin suuressa huudossa suurperheiden perustaminen , mutta ihmiset eivät vain osaa ajatella asioita kovinkaan kauaskantoisesti . Onko maailman liikakansoittaminen järkevää kestävän kehityksen kannalta ? ... ei ole . Meidän pitäisi pystyä takaamaan vielä oman aikamme jälkeen seuraavillekin sukupolville elinkelpoinen maa .
Tiedän , että tämä kaikki voi tuntua sinusta pahalta . Kuitenkin tiedän mistä puhun ... joskus on ajateltava asioita järjelläkin . Aina ei voi elää elämää eteenpäin pelkän tunteen vallassakaan . No , nyt ajattelet , että olen kova , kylmä ja kyyninen ihminen ... sekään ei pidä paikkaansa ... minullakin on tunteet . Ajattelen tässäkin vain sinun parastasi . Minulla vain empatia voittaa sympatian . Tiedätkö mikä niiden ero on ? Sympaattinen ihminen voivottelee toisen surkeutta ja saa toisen tuntemaan olonsa vieläkin surkeammaksi kuin on ennestään ollut ... empaattinen ihminen kokee samaa myötätuntoa kyllä , mutta hakee samalla ratkaisua miten kaikki muuttuisi parempaan suuntaan , rakentavalla tavalla .
Rauhaisaa pääsiäistä sinulle toivottaen ja kevään odotusta !!!!
Lapsen menetys on aina surullinen asia oli sinulle niita jo ennestaankin tai sitten ei. Ethan sina omista elavistakaan lapsista ikina voisi valita kenenka haluaisit jatkavan elamaa.
Surutyo pitaa tehda jokaisen menetyksen kohdalla ja kylla surusta aina jonkinlainen jalki ihmiseen jaa. Jokainen perheessa varmasti suree omalla tavallaan. Ei lapsen menetysta sure ainoastaan aiti.
Oma kohtaloni on tahan mennessa todella surkea. Olivia, esikoisemme, syntyi noin nelja vuotta sitten viikolla 24-28, en enaa ihan muista. Han kuitenkin jo syntyi tahan maailmaan, eika tullut ulos keskenmenona. Sen jalkeen on ollut kolme keskenmenoa. Ja kaikkea tata suren todella paljon. Olen kylla myos jollain tavalla kovettanut itseani ehka ihan sen takia etta pelkaan jo pahinta raskauden alkaessa...