Taas tuli puhelimitse tieto yhdestä viinaan kuolleesta sukulaisesta (ei läheisestä). Ikäiseni mies, perheellinen. Pitkän ja tuskallisen tien kautta.
En tuntenut niin hyvin, että surisin häntä henkilökohtaisesti, joskus peruskoululaisena nähtiin viimeksi. Pikemminkin tunnen vihaa alkoholismia kohtaan ja turhautumista siitä, että sen hoitoon ei edelleenkään panosteta enemmän.
Noin 60 ihmistä kuolee viikossa alkoholismiin (Suomessa) ja silti joillakin asiantuntijoilla on edelleen se asenne, että "kyllä se siitä..."
Prkl >:-/
En tuntenut niin hyvin, että surisin häntä henkilökohtaisesti, joskus peruskoululaisena nähtiin viimeksi. Pikemminkin tunnen vihaa alkoholismia kohtaan ja turhautumista siitä, että sen hoitoon ei edelleenkään panosteta enemmän.
Noin 60 ihmistä kuolee viikossa alkoholismiin (Suomessa) ja silti joillakin asiantuntijoilla on edelleen se asenne, että "kyllä se siitä..."
Prkl >:-/
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tiedäthän Mari, voitko opettaa alkoholistia raittiuteen?
Vaikka mitä sanot, oppi ei mene nuppiin. Vastaan väitetään.
Varmasti Sinulla on omakohtaisia kokemuksia. Niin minullakin on.
Mitä näille voi muuta sanoa kuin "kyllä se siitä"?
Olen pahoillani tuttusi puolesta. Aivan liian moni kuolee alkoholismiin. Ja luku suurenee suurenemistaan. Yhteiskunnalla on pian iso pommi käsissään. Joten
kyllä se siitä!
stana
niitä ammattilaisia, jotka tarjoavat "juomispäiväkirjaa" ratkaisuksi siinä vaiheessa, kun kaikki riippuvuustestit osoittavat jo huippulukemia. Suomen systeemi, jossa alkoholismia hoidetaan sosiaalityön puolella, on syvältä. Ei sillä, että lääkäreilläkään olisi paljoa aseita käytössään (usein he tarttuvat ylipäänsä vääriin aseisiin ja vaihtavat vain päihteen toiseen), mutta paremmin he pystyisivät pysäyttämään ihmisen miettimään. Faktoja pöytään, ei pään kallistelua à la Mirja Pyykkö ja kysymyksiä "Miltä sinusta silloin TUNTUI?"
Täytyy sanoa että olen itse ollut hemmetin onnekas omalääkärini suhteen. Hän teki intervention silloin kun menin valittamaan masennusta; hän ei suostuisi kirjoittamaan bentsoja vaikka pyytäisin, ja kun yritin mennä valittamaan hänelle kuinka väärin elämä minua kohtelee niin hän kysyi mitä minä hänen odotan sille asialle tekevän (hieman kärjistetysti ilmaisten).
Siitä olen Minnesota-hoidon kanssa samaa mieltä, että alkoholisti on itse vastuussa toipumisestaan. Mutta alkoholisti ei ota sitä vastuuta niin kauan kuin sosiaalitädit taputtavat häntä päälaelle ja sanovat että "kyllä se siitä".
Kyllä alkoholistin elämä on rankkaa 24h/vrk ja 7pv/viikko. Harvoinpa ne sosiaalitädit päähän taputtelevat. Tuli mieleeni juttu eräästä kirjasta, jossa kerrottiin kahdesta veljeksestä, joista toinen jäi kotiin isänsä avuksi ja toinen lähti maailman turuille huitelemaan tuhlaten rahansa ja kaikki menettäen. Tuhlaajaveljen palatessa kotiin surkeudessaan, käski isä teurastaa härän hänen kotiinpaluunsa kunniaksi. Kotiin jäänyt veli oli hyvin näreissään siitä ja ihmetteli, että miksi tuhlaajapojalle nyt juhlaa pidetään, vaikka hän sentään on koko aikansa säällisesti kotona työskennellyt eikä hänelle mitään juhlia oltu pidetty. Ymmärrän kyllä tämän kotiin jääneen veljen närkästyksen, mutta kenties isä, vanhempana ja kokeneena, ymmärsi, että tuhlaajapoika ei sitä juhlaa varmasti ollut ansainnut, mutta sitä tuhlari varmaan silloin eniten tarvitsi. Joten jos sosiaalitäti joskus jonkun hyvän sanan jollekin juomarille sanoo, älkäämme sitä tuomitko, sillä se voi olla ainoa hyvä sana alkoholistille koko kuukaudessa.
Ehkäisyä/ infoa kouluihin, A-klinikoille, "parantoloihin jne. Siinä "meillä" olisi työsarkaa jokaiselle, oletan että sinä sAAmari olet sellainen ihminen joka pystyt esiintyyn ja puhumaan esim. luokan edessä. Kukaan ei voi kieltää sinua tekemästä tätä "työtä"..olemme pohtineet samoja asioita täälläpäin Suomea esim. Joonatanin kanssa.
ennalta ehkäisevää päihdetyötä tarvittaisiin. Kiitos asiallisesta kommentistasi, shefu.
Tähän ketjuun on nyt kuitenkin tullut taas mukaan sellaisia sävyjä (= sellainen kirjoittaja) että en viitsi enää jatkaa keskustelua tämän otsikon alla.
Me ryhmittymästä huolimatta miettiä näitä asioita s-postin välityksellä?
En minäkään ole vielä keksinyt mistä pitäisi aloittaa ja millätavalla mutta jotain pitäisi tehdä.
laitoin postia.
Ajatus nätti, kaunis niin. Mutta nuoriin vaikuttaminen on kyllä ihan oma lajinsa. Samastumisesta ja valovoimaisuudesta aika pitkälle näissä jutuissa on kysymys.
Nuoret eivät kuuntele näissä asioissa keski-ikäisiä alkoholisteja. Itsekin olen sellainen. Miten nuoret minuun voisivat samastua?
Jotain annettavaa, ihmeteltävää minulla onneksi heillekin on: Yksi raitis keski-ikäinen kadulla kävelemässä. Yksi keski-ikäinen, joka ei suostu hakemaan bisseä tai alkoa kaupasta.
http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=ajassa_paihteet&jutunid=711
Aikanani olen asunut laitoksissa, "parantoloissakin" mitä ne sitten lienevätkään. Kyllä siellä valistajia kylässä kävi. Harvat siellä kuuntelivat. Vielä harvemmat samastuivat. Sinne minä silti menisin, jos esiintymään joutuisin.
Postista.
tällä hetkellä nuorten parissa päivittäin.Tämä kyllä on todella hankalaa, mutta jotain olen jo saanut aikaiseksi.Käyvät luonani juttelemassa kotonani muuten vaan... Teen tätä aivan yksikseni olemalla joukossa aikuisena en palkallisena.Olen todella kiinnostunut ideoistanne,jos vaikka voisin auttaa enemmänkin.Raitis Äippä