Tämä nyt on hiukan typerää, näin pienestä asiasta naukua täällä kun näkyy ihmisillä olevan vaikeampaakin.
Ongelmani on jonkin asteinen "tylsyys" tai masennus en osaa luokitella. Lääkitsen sitä oluella.
Viikonloput on ok. joka toinen vkl. Bileitä alkoholia etc... sunnuntaina toipuminen.
Maanantai ja koko viikko masentaa. Päivän jaksan tehdä töitä ei ongelmia. Ilta koittaa tylsistyttää koetan harrastella kaikkea lenkkeilyä piirtämistä musiikkia.
Silti perusvire on miinuksella.
televison töllötys tylsistyttää. Sitten klo 6-21 juon olutta 3- 4 tölkkiä per ilta. Fiilikset onkin jo plussalla. Sitten nukkumaan.
Uni on kuitenkin hieman heikkoa, eikä tunne oikein levänneensä. Siksi nukunkin usein 10-12 tuntia. Olenko kuokussa s.tnan olueen? Vai mikä tämä ongelma on. Olen ollut juomattakin sitä viikkoja vaan ei tuo olo parane. Ajattelen terveyttäni joisin sitä litratolkulla jos se ei olisi niin vahingollista elimistölle.
Olisiko joku lääkitys terveellisempi. Jotenkin tuntuu turhalta ja riskiltä hommalta sekin kun voi itsekurilla mieli maassa laahustella ne 4 viikonpäivää ja sitten taas elää.
Kaipa olen kevyen sortin alkoholisti. Kun viikonloppuna rakastan kaikkia ja kaikkea kevyessä kännissä. Elämä hymyilee ja ruutia riittää joka asiaan, kotitöihin etc... Seksiin, lasten kanssa oloon, ystäviin.
Kaipa se on tämä mun p..ska duuni. en näe viikkokausiin muita ihmisiä. Rahaa kyllä tulee hyvin, muttei hommat motivoi. En tiedä, osaisko joku neuvoa, mitä tehdä? en oiken osaa edes eritellä tätä oloani tai sen syitä.
Olisiko tuo asenne kysymys, ajattelen, että parempi näin kuin täysin tylsistyneenä ja raivoraittiina jeesustelemassa. Kun ei kukaan muu ole huolissani minusta tai minun oluen juonnista kuin minä itse.
Mieltäni painaa sellainen asia, että josko tuo olut on pitkäaikaisessa käytössä kuitenkin minut tylsistyttänyt (3 vuotta). Kannattaisiko se jättää ja katsoa pidemmällä aikavälillä jos se tylsistyminen loppuisi? Miten pitkä aika siihen tarvitaan jos näin mielestänne on?
Ongelmani on jonkin asteinen "tylsyys" tai masennus en osaa luokitella. Lääkitsen sitä oluella.
Viikonloput on ok. joka toinen vkl. Bileitä alkoholia etc... sunnuntaina toipuminen.
Maanantai ja koko viikko masentaa. Päivän jaksan tehdä töitä ei ongelmia. Ilta koittaa tylsistyttää koetan harrastella kaikkea lenkkeilyä piirtämistä musiikkia.
Silti perusvire on miinuksella.
televison töllötys tylsistyttää. Sitten klo 6-21 juon olutta 3- 4 tölkkiä per ilta. Fiilikset onkin jo plussalla. Sitten nukkumaan.
Uni on kuitenkin hieman heikkoa, eikä tunne oikein levänneensä. Siksi nukunkin usein 10-12 tuntia. Olenko kuokussa s.tnan olueen? Vai mikä tämä ongelma on. Olen ollut juomattakin sitä viikkoja vaan ei tuo olo parane. Ajattelen terveyttäni joisin sitä litratolkulla jos se ei olisi niin vahingollista elimistölle.
Olisiko joku lääkitys terveellisempi. Jotenkin tuntuu turhalta ja riskiltä hommalta sekin kun voi itsekurilla mieli maassa laahustella ne 4 viikonpäivää ja sitten taas elää.
Kaipa olen kevyen sortin alkoholisti. Kun viikonloppuna rakastan kaikkia ja kaikkea kevyessä kännissä. Elämä hymyilee ja ruutia riittää joka asiaan, kotitöihin etc... Seksiin, lasten kanssa oloon, ystäviin.
Kaipa se on tämä mun p..ska duuni. en näe viikkokausiin muita ihmisiä. Rahaa kyllä tulee hyvin, muttei hommat motivoi. En tiedä, osaisko joku neuvoa, mitä tehdä? en oiken osaa edes eritellä tätä oloani tai sen syitä.
Olisiko tuo asenne kysymys, ajattelen, että parempi näin kuin täysin tylsistyneenä ja raivoraittiina jeesustelemassa. Kun ei kukaan muu ole huolissani minusta tai minun oluen juonnista kuin minä itse.
Mieltäni painaa sellainen asia, että josko tuo olut on pitkäaikaisessa käytössä kuitenkin minut tylsistyttänyt (3 vuotta). Kannattaisiko se jättää ja katsoa pidemmällä aikavälillä jos se tylsistyminen loppuisi? Miten pitkä aika siihen tarvitaan jos näin mielestänne on?
Vastaukset 8
Vanhimmat
muuttua keskiraskaan sarjan kautta turboraskaaksi. Voitko jutella A-klinikalla tai terveyskeskuksessa asiantunijan kanssa tilanteestasi? Tutustu myös alkoholismia ja siitä toipumista käsittelevään kirjallisuuteen.
Oma juomiseni kesti parikymmentä vuotta ja alkoi samaan tapaan kuin sinulla. Nykyään raittiina vertaistukiryhmissä.
Myy kaikki mitä omistat ja muuta Kanadaan tai Australiaan (tai vaikka Etelä-Amerikkaan).
Minulla on kaksi enoa ja yksi setä, jotka kaikki tympiintyivät Suomeen ja suomalaiseen elämänmenoon 1960-1970-luvuilla ja muuttivat toiselle mantereelle.
Kaikki he ovat nyt tyytyväisiä kuuskymppisiä uusissa kotimaissaan.
Usein masentunut yrittää helpottaa oloaan alkoholilla ja hetken aikaa se aina auttaakin. Sitä seuraa hieman syvempi tylsyys ja masennus, joka taas vaatii "lääkkeensä". Lopulta kierre on itseään ylläpitävä, eli käykin niin että alkuperäinen lääke aiheuttaa masennusta enemmän kuin sitä hetkellisesti pystyy lievittämään.
Myös on niin, että masennuslääkkeet menettävät tehoaan, jos samaan aikaan käytetään alkoholia.
Masennus on tosi yleinen ja hoidettavissa oleva sairaus, siihen tarvitaan psykoterapiaa, raittiin ilman ja liikunnan lisäämistä sekä mahdollisesti lääkitys. Masennuslääkitys ei aiheuta lääkeriippuvuutta, joten sitä on turha pelätä.
Alkoholista kannattaa hankkiutua eroon. Niin pahaa oloa ja ongelmaa ei olekaan, etteikö sitä pystyisi alkoholilla pahentamaan.
Olut on hiipivää hölmöyttä.
terv. 20v. kokemuksella Cato
Tekstistäsi suorastaan huokuu alkoholismi. Et ole masentunut, sulla on vaan jatkuvasti känniä ikävä.
Sulla ei ole toivoa, pohjan kautta joudut kulkemaan, surkeeta mutta et voi enää mitään.
Rattoisaa matkaa, kestää noin 20-30 vuotta.
Sitten joskus vanhana säkin raitistut, jos olet vielä hengissä.
Elämään et enää silloin ehdi, ja raitistuitkin siis ihan turhaan. Olet jo vanha ja väsynyt, mutta et edelleenkään mieti mitään muuta kuin humalaa. Niin se menee. Ja sitten vasta säkin opit mitä masennus on. Ja loppuelämäsi vietät retkahdusten helvetissä. Köyhänä, sairaana ja yksin. Viina vie, älä epäile yhtään.
Tai tietysti sä voit lopettaa juomisen, vaikka heti, koska sähän TIETYSTI pystyt siihen koska vaan...
taidat olla oikeassa. No olen 40 vuotias jo, joten jos 20 vuotta tätä alkoholismia kestää olen silloin 60,- ja kuolema kuittaa anyway. Voihan sitä kuolla syöpäänkin sitten tai johonkin alkoholiperäiseen sairauteen, ompahan sitten elänyt elämänsä niinkuin "omaluonto" määrää ilman kitkutteluja viinanhimoa vastaan.
Toisaalta, jos se tästä pahenee, eikä pysy ennallaan niinkuin nyt. Eli suht hyvin hallinnassa. PRKL. Eli että määrät alkaisivat kasvaa koko ajan, kunnes lopulta en muuta tee kuin juon. Aika pelottava scenaario.
Monta vuotta meni mullakin kokolailla samoin.Joka ehtoo "pari kaljaa" ja maate.Viikonloppuisin otin tietysti vähän enemmän.Kännissä kaikki on niin kivaa ja helppoa.Vihasin silloista työtäni sydämeni pohjasta.Tyhjänpäivästä asiakaspalvelua ja jatkuvaa kitinän kuuntelemista.Ei siinä auttanut liikunta ei mikään.Muutama kalja ehtoossa toi lohdun.Sitten masennuin ja rupesin saamaan ahdistuskohtauksia.Sen jälkeen oli pakko lyödä kaikki kortit pöydälle ja tehdä omalle elämälle jotain.Sanoin itseni irti silloisesta työstäni.Vaihdoin täysin erialalle ja vähensin kaljoittelua,rupesin voimaan paremmin.Annoin silloin asian mennä llian pitkälle olisi pitänyt tehdä aikaisemmin jotain.Alkoholi ja pahaolo/tylsistyminen ne yhdessä pahenisivat vain minun oloa! Välillä huomasin että sixpäckin jälkeen kyttäsin vaan telkkaria koomassa ja ajattelin kaiken maailman asioita,sitten havahdyuin että katson jotain ranskan tv:tä mistä en tajunnu yhtään mitään.Huh
Kaikkea hyvää sulle jatkossa!
Kyllä tuo sinun kuvaamasi alkoholi/masennuskierre on tosi yleinen. Itse aloitin masennuksen ja uupumisen hoidon kaljalla, ja nyt viekin sitten kalja miestä ja siihen pitää keksiä hoitoa.
Kaksi asiaa olen itse huomannut hyviksi:
1) Tee jotain muuta hauskaa - sellaista josta **todella** pidät. Hanki itsellesi se kauan unelmoitu harrastus äläkä koe syyllisyyttä siitä, että hemmottelet itseäsi! Kyllä elämän pitää olla hauska jopa ilman viinaa. Mulla toimii puutyöt ja puutarhanb hoito aika hyvin, mutta kukin tyylillään. Ja ekaa kertaa 25 vuoteen vuokrasin laskettelukamppeet ja kävin muksun kanssa rinteessä aurinkoisena päivänä!
2) Hankkiudu terapiaan masennusta hoitamaan. Siellä saa tosissaan puhua ja purkaa sydäntään fiksun ihmisen kanssa joka ymmärtää mistä kiikastaa. Siellä saa jonkinlaisia työkaluja funtsia omaa elämäänsä ja tunteitansa, kun ennen ne olivat aivan täysia mysteerejä. Mulla alkaa kohta toinen vuosi, ja paljon on vielä matkaa.
Jos et sinä nyt tee mitään, niin miltä sinusta tuntuu vuoden kuluttua kun olet vielä samassa tilanteessa? Ei vituta, ei...