Ruumis, Sieli ja Henki

Kiitos vastauksestasi.
Tämähän tietenkin taas johtaa kysymykseen, mikä on sielu? Jos ajatellaan että sielu on se jokin mistä löytyy ihmisen persoona, tunteet, halut yms. seikat jotka yskilöivät persoonan niin eihän sitäkään välttämättä tule mieltää joksikin pysyväksi "klöntiksi". Itselläni nämä seikat olevat todellakin "juoksevia" eli minä muutun, kypsyn, haluni ja tunteeni muuttuvat ajanmyötä. Joten siis onko teillä jokin vastine sanalle sielu tai miten te ymmärrätte sielu käsitteen?

Entäpä sitten uudelleensyntyminen. Onko kyseessä jotain jossa ihmisen persoonalliset ominaisuudet ja karma siirtyvät uuteen ruumiiseen vai pelkkä karman siirtyminen?

aloittaja kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi.
Tämähän tietenkin taas johtaa kysymykseen, mikä on sielu? Jos ajatellaan että sielu on se jokin mistä löytyy ihmisen persoona, tunteet, halut yms. seikat jotka yskilöivät persoonan niin eihän sitäkään välttämättä tule mieltää joksikin pysyväksi "klöntiksi". Itselläni nämä seikat olevat todellakin "juoksevia" eli minä muutun, kypsyn, haluni ja tunteeni muuttuvat ajanmyötä. Joten siis onko teillä jokin vastine sanalle sielu tai miten te ymmärrätte sielu käsitteen?

Entäpä sitten uudelleensyntyminen. Onko kyseessä jotain jossa ihmisen persoonalliset ominaisuudet ja karma siirtyvät uuteen ruumiiseen vai pelkkä karman siirtyminen?

Minkäänlaista vastinetta sielulle ei buddhalaisuudesta löydy.
Anatman=itsettömyys

Itsettömyys voi kuulostaa tietysti pahalta, mutta näin kauniisti aiheesta kirjoittaa Chris Pauling:

Viisauden näkökulmasta katsottuna Valaistuminen on välitön oivallus todellisuuden luonteesta. Se on välitön kokemus maailman tuolla puolen piilevästä todellisuudesta. Tämä todellisuus on myös omien asenteidemme tuolla puolen. Niinpä tämä oivallus on jotain aivan muuta kuin että omaa jotain mielipiteitä ja käsityksiä elämästä ja maailmankaikkeudesta. Tätä Valaistumisen puolta kuvataan usein jyrkän negatiivisin termein minuuden tunteen tuhoamisena. Paremminkin voi sanoa tämän transsendenttisen oivalluksen laajentavan minuutta kauas kapea-alaisen käsityksemme tuolle puolen - eikä suinkaan tuhoavan sitä. Ylittämällä yhden pienen minuuden rajat Valaistuneesta olemuksesta tulee jotakin paljon suurempaa ja se näkee maailmankaikkeuden laajimmasta mahdollisesta perspektiivistä. Oikeastaan koko buddhalaisuus voidaan nähdä pyrkimyksenä saada yhä laajempi näkemys siitä kuka ja mitä olemme. Näin etenemme kohti Buddhatilan suunnattomia näköaloja

Vaikka olemmekin käyttäneet sanoja 'oivallus' ja 'perspektiivi' on Valaistumisessa kysymys yhtä paljon tunteesta kuin tietämisestä. Transsendenttinen näkemys kulkee käsi kädessä tunteiden syvimmän mahdollisen muuntumisen kanssa - se merkitsee yhteyden tunnetta kaikkien muiden olentojen kanssa ja myötätuntoista sydäntä kaikkea elävää kohtaan

Valaistumista kuvataan joskus "sydämen vapautumiseksi". Näin monet sen mieltävät ja tämä ilmaus kertoo paremmin miltä se tuntuu kuin puhuminen todellisuuden oivaltamisesta. Buddhalaisuus voidaan nähdä keinona vähitellen laajentaa niitä rajoja, joilla olemme määritelleet itsemme; yhtä hyvin se voidaan nähdä keinona antaa sydämemme vähitellen avautua. Ja jokainen askel kohti positiivisempaa ja rakastavampaa elämänasennetta - jokainen pienikin sydämen avautuminen - tekee meidät onnellisemmaksi ja täyttää tehtävänsä vieden meitä vähän lähemmäksi lopullista sydämen vapautumista, joka on Valaistuminen

Olemme siis kuvanneet Valaistumista pääasiassa viisauden ja myötätunnon käsitteillä. Mutta sitä voidaan kuvata myös monilla muilla tavoilla. Sen voi kuvata täydellisen vapauden ja rajattoman energian tilaksi - kaikkien huolien, kaikkien murheiden ja kaikkien surujen loppumiseksi: olemisen puhtaaksi autuudeksi

Kuulostaa siis suurenmoiselta. Mutta onko sitä todella olemassa? Jos se on olemassa ja todella saavutettavissa, on toki typerää juoksennella minkään muun perässä. Mutta kuinka voi tietää varmasti? .
Tässä asiassa sen paremmin kuin missään muussakaan ei buddhalaisuus edellytä sokeata uskoa. Sen sijaan se kannustaa järkevän luottamuksen kehittämiseen. Voimme kehittää järkevää luottamusta Valaistumisen olemassaoloon koska näemme siitä todisteita muissa ihmisissä ja koska meillä itsellämme on intuitio Valaistumisen mahdollisuudesta. Tämä intuitio vahvistuu asteittain sitä mukaa kun otamme pieniä askeliamme kohti "sydämemme vapautusta"

Jotkut buddhalaiset ovat niin onnekkaita, että voivat olla läheisessä yhteydessä opettajaan, joka on niin lähellä Valaistumista, että toimii oppilailleen elävänä todisteena sen olemassaolosta - kuten Buddha oli esimerkkinä oman elämänsä aikana. Mutta vaatimattomammallakin tasolla, ollessamme tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat säännöllisesti harjoittaneet buddhalaisuutta useiden vuosien ajan, alamme tavata ihmisiä jotka ovat lähempänä Valaistumista kuin me itse. Näemme myös että nämä ihmiset kehittyvät jatkuvasti, ovat kulkemassa oikeaan suuntaan. Näin voimme vakuuttua, että todellinen henkinen kehitys on mahdollista. Ja jos sille on olemassa minkäänlaisia rajoja, ovat ne kaukana siitä missä useimmat meistä tällä hetkellä ovat

Mutta jo ilman ulkopuolista todistustakin olemme kaikki nähneet ainakin etäisen välähdyksen Valaistumisen tilasta itsessämme. Meissä kaikissa piilee Valaistuminen mahdollisuutena samaan tapaan kuin tammenterhossa piilee tammi. Tämän itsessämme olevan "siemenen" ansiosta voimme vastata ihanteen haasteeseen. Elämämme parhaimpina hetkinä voimme kokea heikon aavistuksen Valaistumisesta kun kauneus, rakkaus tai inspiraatio valtaavat mielemme ja meitä tavallisesti ahdistavat vähäpätöiset huolet väistyvät kuin usva

Sen lisäksi että kannamme Valaistumisen siementä sisällämme on meillä myös luonnollinen halu kasvaa sitä kohti, juuri kuten kasvi haluaa kasvaa valoa kohti. Enimmän aikaa tämän halun hukuttaa arkielämän sekavuus. Mutta kun toimimme tämän halun pohjalta, tiedämme vaistomaisesti että olemme menossa oikeaan suuntaan. Jokainen Valaistumista kohti ottamamme askel tuo avaramman kokemuksen. Tunnemme olevamme tervehenkisempiä, onnellisempia, tyydyttyneempiä. Tämä ei ole vain teoriaa. Se on monien ihmisten välitön henkilökohtainen kokemus. Paras tapa saada selville onko Valaistumista olemassa on ottaa edes pieniä askelia sitä kohti ja katsoa mitä tapahtuu.

Mitä jälleensyntymiseen tulee, sitä on buddhalaisessa traditiossa verrattu esimerkiksi loppuunpalavaan kynttilään, jonka liekillä sytytetään uusi kynttilä. Se mikä jälleensyntyy, ei ole kokonaan sama eikä kokonaan eri, sanoi Buddha mystisesti.

Riverdance kirjoitti:

Minkäänlaista vastinetta sielulle ei buddhalaisuudesta löydy.
Anatman=itsettömyys

Itsettömyys voi kuulostaa tietysti pahalta, mutta näin kauniisti aiheesta kirjoittaa Chris Pauling:

Viisauden näkökulmasta katsottuna Valaistuminen on välitön oivallus todellisuuden luonteesta. Se on välitön kokemus maailman tuolla puolen piilevästä todellisuudesta. Tämä todellisuus on myös omien asenteidemme tuolla puolen. Niinpä tämä oivallus on jotain aivan muuta kuin että omaa jotain mielipiteitä ja käsityksiä elämästä ja maailmankaikkeudesta. Tätä Valaistumisen puolta kuvataan usein jyrkän negatiivisin termein minuuden tunteen tuhoamisena. Paremminkin voi sanoa tämän transsendenttisen oivalluksen laajentavan minuutta kauas kapea-alaisen käsityksemme tuolle puolen - eikä suinkaan tuhoavan sitä. Ylittämällä yhden pienen minuuden rajat Valaistuneesta olemuksesta tulee jotakin paljon suurempaa ja se näkee maailmankaikkeuden laajimmasta mahdollisesta perspektiivistä. Oikeastaan koko buddhalaisuus voidaan nähdä pyrkimyksenä saada yhä laajempi näkemys siitä kuka ja mitä olemme. Näin etenemme kohti Buddhatilan suunnattomia näköaloja

Vaikka olemmekin käyttäneet sanoja 'oivallus' ja 'perspektiivi' on Valaistumisessa kysymys yhtä paljon tunteesta kuin tietämisestä. Transsendenttinen näkemys kulkee käsi kädessä tunteiden syvimmän mahdollisen muuntumisen kanssa - se merkitsee yhteyden tunnetta kaikkien muiden olentojen kanssa ja myötätuntoista sydäntä kaikkea elävää kohtaan

Valaistumista kuvataan joskus "sydämen vapautumiseksi". Näin monet sen mieltävät ja tämä ilmaus kertoo paremmin miltä se tuntuu kuin puhuminen todellisuuden oivaltamisesta. Buddhalaisuus voidaan nähdä keinona vähitellen laajentaa niitä rajoja, joilla olemme määritelleet itsemme; yhtä hyvin se voidaan nähdä keinona antaa sydämemme vähitellen avautua. Ja jokainen askel kohti positiivisempaa ja rakastavampaa elämänasennetta - jokainen pienikin sydämen avautuminen - tekee meidät onnellisemmaksi ja täyttää tehtävänsä vieden meitä vähän lähemmäksi lopullista sydämen vapautumista, joka on Valaistuminen

Olemme siis kuvanneet Valaistumista pääasiassa viisauden ja myötätunnon käsitteillä. Mutta sitä voidaan kuvata myös monilla muilla tavoilla. Sen voi kuvata täydellisen vapauden ja rajattoman energian tilaksi - kaikkien huolien, kaikkien murheiden ja kaikkien surujen loppumiseksi: olemisen puhtaaksi autuudeksi

Kuulostaa siis suurenmoiselta. Mutta onko sitä todella olemassa? Jos se on olemassa ja todella saavutettavissa, on toki typerää juoksennella minkään muun perässä. Mutta kuinka voi tietää varmasti? .
Tässä asiassa sen paremmin kuin missään muussakaan ei buddhalaisuus edellytä sokeata uskoa. Sen sijaan se kannustaa järkevän luottamuksen kehittämiseen. Voimme kehittää järkevää luottamusta Valaistumisen olemassaoloon koska näemme siitä todisteita muissa ihmisissä ja koska meillä itsellämme on intuitio Valaistumisen mahdollisuudesta. Tämä intuitio vahvistuu asteittain sitä mukaa kun otamme pieniä askeliamme kohti "sydämemme vapautusta"

Jotkut buddhalaiset ovat niin onnekkaita, että voivat olla läheisessä yhteydessä opettajaan, joka on niin lähellä Valaistumista, että toimii oppilailleen elävänä todisteena sen olemassaolosta - kuten Buddha oli esimerkkinä oman elämänsä aikana. Mutta vaatimattomammallakin tasolla, ollessamme tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat säännöllisesti harjoittaneet buddhalaisuutta useiden vuosien ajan, alamme tavata ihmisiä jotka ovat lähempänä Valaistumista kuin me itse. Näemme myös että nämä ihmiset kehittyvät jatkuvasti, ovat kulkemassa oikeaan suuntaan. Näin voimme vakuuttua, että todellinen henkinen kehitys on mahdollista. Ja jos sille on olemassa minkäänlaisia rajoja, ovat ne kaukana siitä missä useimmat meistä tällä hetkellä ovat

Mutta jo ilman ulkopuolista todistustakin olemme kaikki nähneet ainakin etäisen välähdyksen Valaistumisen tilasta itsessämme. Meissä kaikissa piilee Valaistuminen mahdollisuutena samaan tapaan kuin tammenterhossa piilee tammi. Tämän itsessämme olevan "siemenen" ansiosta voimme vastata ihanteen haasteeseen. Elämämme parhaimpina hetkinä voimme kokea heikon aavistuksen Valaistumisesta kun kauneus, rakkaus tai inspiraatio valtaavat mielemme ja meitä tavallisesti ahdistavat vähäpätöiset huolet väistyvät kuin usva

Sen lisäksi että kannamme Valaistumisen siementä sisällämme on meillä myös luonnollinen halu kasvaa sitä kohti, juuri kuten kasvi haluaa kasvaa valoa kohti. Enimmän aikaa tämän halun hukuttaa arkielämän sekavuus. Mutta kun toimimme tämän halun pohjalta, tiedämme vaistomaisesti että olemme menossa oikeaan suuntaan. Jokainen Valaistumista kohti ottamamme askel tuo avaramman kokemuksen. Tunnemme olevamme tervehenkisempiä, onnellisempia, tyydyttyneempiä. Tämä ei ole vain teoriaa. Se on monien ihmisten välitön henkilökohtainen kokemus. Paras tapa saada selville onko Valaistumista olemassa on ottaa edes pieniä askelia sitä kohti ja katsoa mitä tapahtuu.

Mitä jälleensyntymiseen tulee, sitä on buddhalaisessa traditiossa verrattu esimerkiksi loppuunpalavaan kynttilään, jonka liekillä sytytetään uusi kynttilä. Se mikä jälleensyntyy, ei ole kokonaan sama eikä kokonaan eri, sanoi Buddha mystisesti.

Atman =maailmansielu=tajunta/tila=mielikuvitus!Tajunnan tila.-tajuutsä, -,täh emmä mitään tajuu.Mee tajunnan toiselle puolelle.

Riverdance kirjoitti:

Minkäänlaista vastinetta sielulle ei buddhalaisuudesta löydy.
Anatman=itsettömyys

Itsettömyys voi kuulostaa tietysti pahalta, mutta näin kauniisti aiheesta kirjoittaa Chris Pauling:

Viisauden näkökulmasta katsottuna Valaistuminen on välitön oivallus todellisuuden luonteesta. Se on välitön kokemus maailman tuolla puolen piilevästä todellisuudesta. Tämä todellisuus on myös omien asenteidemme tuolla puolen. Niinpä tämä oivallus on jotain aivan muuta kuin että omaa jotain mielipiteitä ja käsityksiä elämästä ja maailmankaikkeudesta. Tätä Valaistumisen puolta kuvataan usein jyrkän negatiivisin termein minuuden tunteen tuhoamisena. Paremminkin voi sanoa tämän transsendenttisen oivalluksen laajentavan minuutta kauas kapea-alaisen käsityksemme tuolle puolen - eikä suinkaan tuhoavan sitä. Ylittämällä yhden pienen minuuden rajat Valaistuneesta olemuksesta tulee jotakin paljon suurempaa ja se näkee maailmankaikkeuden laajimmasta mahdollisesta perspektiivistä. Oikeastaan koko buddhalaisuus voidaan nähdä pyrkimyksenä saada yhä laajempi näkemys siitä kuka ja mitä olemme. Näin etenemme kohti Buddhatilan suunnattomia näköaloja

Vaikka olemmekin käyttäneet sanoja 'oivallus' ja 'perspektiivi' on Valaistumisessa kysymys yhtä paljon tunteesta kuin tietämisestä. Transsendenttinen näkemys kulkee käsi kädessä tunteiden syvimmän mahdollisen muuntumisen kanssa - se merkitsee yhteyden tunnetta kaikkien muiden olentojen kanssa ja myötätuntoista sydäntä kaikkea elävää kohtaan

Valaistumista kuvataan joskus "sydämen vapautumiseksi". Näin monet sen mieltävät ja tämä ilmaus kertoo paremmin miltä se tuntuu kuin puhuminen todellisuuden oivaltamisesta. Buddhalaisuus voidaan nähdä keinona vähitellen laajentaa niitä rajoja, joilla olemme määritelleet itsemme; yhtä hyvin se voidaan nähdä keinona antaa sydämemme vähitellen avautua. Ja jokainen askel kohti positiivisempaa ja rakastavampaa elämänasennetta - jokainen pienikin sydämen avautuminen - tekee meidät onnellisemmaksi ja täyttää tehtävänsä vieden meitä vähän lähemmäksi lopullista sydämen vapautumista, joka on Valaistuminen

Olemme siis kuvanneet Valaistumista pääasiassa viisauden ja myötätunnon käsitteillä. Mutta sitä voidaan kuvata myös monilla muilla tavoilla. Sen voi kuvata täydellisen vapauden ja rajattoman energian tilaksi - kaikkien huolien, kaikkien murheiden ja kaikkien surujen loppumiseksi: olemisen puhtaaksi autuudeksi

Kuulostaa siis suurenmoiselta. Mutta onko sitä todella olemassa? Jos se on olemassa ja todella saavutettavissa, on toki typerää juoksennella minkään muun perässä. Mutta kuinka voi tietää varmasti? .
Tässä asiassa sen paremmin kuin missään muussakaan ei buddhalaisuus edellytä sokeata uskoa. Sen sijaan se kannustaa järkevän luottamuksen kehittämiseen. Voimme kehittää järkevää luottamusta Valaistumisen olemassaoloon koska näemme siitä todisteita muissa ihmisissä ja koska meillä itsellämme on intuitio Valaistumisen mahdollisuudesta. Tämä intuitio vahvistuu asteittain sitä mukaa kun otamme pieniä askeliamme kohti "sydämemme vapautusta"

Jotkut buddhalaiset ovat niin onnekkaita, että voivat olla läheisessä yhteydessä opettajaan, joka on niin lähellä Valaistumista, että toimii oppilailleen elävänä todisteena sen olemassaolosta - kuten Buddha oli esimerkkinä oman elämänsä aikana. Mutta vaatimattomammallakin tasolla, ollessamme tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat säännöllisesti harjoittaneet buddhalaisuutta useiden vuosien ajan, alamme tavata ihmisiä jotka ovat lähempänä Valaistumista kuin me itse. Näemme myös että nämä ihmiset kehittyvät jatkuvasti, ovat kulkemassa oikeaan suuntaan. Näin voimme vakuuttua, että todellinen henkinen kehitys on mahdollista. Ja jos sille on olemassa minkäänlaisia rajoja, ovat ne kaukana siitä missä useimmat meistä tällä hetkellä ovat

Mutta jo ilman ulkopuolista todistustakin olemme kaikki nähneet ainakin etäisen välähdyksen Valaistumisen tilasta itsessämme. Meissä kaikissa piilee Valaistuminen mahdollisuutena samaan tapaan kuin tammenterhossa piilee tammi. Tämän itsessämme olevan "siemenen" ansiosta voimme vastata ihanteen haasteeseen. Elämämme parhaimpina hetkinä voimme kokea heikon aavistuksen Valaistumisesta kun kauneus, rakkaus tai inspiraatio valtaavat mielemme ja meitä tavallisesti ahdistavat vähäpätöiset huolet väistyvät kuin usva

Sen lisäksi että kannamme Valaistumisen siementä sisällämme on meillä myös luonnollinen halu kasvaa sitä kohti, juuri kuten kasvi haluaa kasvaa valoa kohti. Enimmän aikaa tämän halun hukuttaa arkielämän sekavuus. Mutta kun toimimme tämän halun pohjalta, tiedämme vaistomaisesti että olemme menossa oikeaan suuntaan. Jokainen Valaistumista kohti ottamamme askel tuo avaramman kokemuksen. Tunnemme olevamme tervehenkisempiä, onnellisempia, tyydyttyneempiä. Tämä ei ole vain teoriaa. Se on monien ihmisten välitön henkilökohtainen kokemus. Paras tapa saada selville onko Valaistumista olemassa on ottaa edes pieniä askelia sitä kohti ja katsoa mitä tapahtuu.

Mitä jälleensyntymiseen tulee, sitä on buddhalaisessa traditiossa verrattu esimerkiksi loppuunpalavaan kynttilään, jonka liekillä sytytetään uusi kynttilä. Se mikä jälleensyntyy, ei ole kokonaan sama eikä kokonaan eri, sanoi Buddha mystisesti.

Tekstisi oli minulle tärkeä.
(...ja nimimerkkisikin on ihana:) )

Kiitos vastauksesta.
Tarvisin tosin vielä hieman valaistusta asiaan. En osaa sisäistää asiaa että on uudestisyntyminen jossa ei kuitenkaan synny mitään uudestaan.
Tarkoittaako tämä että se karma mikä ihmiselle on kertynyt "valahtaa" uuteen ihmiseen. Eli kun toinen kuolee niin hänen karmansa "valahtuu" johonkuhun joka syntyy?

Vai onko kyseessä vain siitä että se persoona kaikkine yksityiskohtineen katoaa kuollessaan ja aloittaa uudelleen rakentumisen syntyessään uudestaan mutta kuljettaa viime elämän/elämien karmaa mukanaan?

aloittaja kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.
Tarvisin tosin vielä hieman valaistusta asiaan. En osaa sisäistää asiaa että on uudestisyntyminen jossa ei kuitenkaan synny mitään uudestaan.
Tarkoittaako tämä että se karma mikä ihmiselle on kertynyt "valahtaa" uuteen ihmiseen. Eli kun toinen kuolee niin hänen karmansa "valahtuu" johonkuhun joka syntyy?

Vai onko kyseessä vain siitä että se persoona kaikkine yksityiskohtineen katoaa kuollessaan ja aloittaa uudelleen rakentumisen syntyessään uudestaan mutta kuljettaa viime elämän/elämien karmaa mukanaan?

>>Tarkoittaako tämä että se karma mikä ihmiselle on kertynyt "valahtaa" uuteen ihmiseen. Eli kun toinen kuolee niin hänen karmansa "valahtuu" johonkuhun joka syntyy?

>>Vai onko kyseessä vain siitä että se persoona kaikkine yksityiskohtineen katoaa kuollessaan ja aloittaa uudelleen rakentumisen syntyessään uudestaan mutta kuljettaa viime elämän/elämien karmaa mukanaan?

Ei. Kumpikaan vaihtoehtosi ei pidä paikkansa. Näennäisesti on jälleensyntymiä. Mutta jos analysoimme tilannetta tarkemmin, ymmärrämme, että mitään todellista itseä ei ole ollut aiemmissa elämissä; sitä ei ole nykyisessä eikä tulevissa elämissä. Mutta harha sellaisen olemassaolosta on jatkunut. Tämän vuoksi myös harha kärsimyksestä on jatkunut.

On hyödyllistä ajatella, että on karmaa ja karmisia tendenssejä, jotka ovat kuin virtauksia joessa.

Karma ei valahda yhdestä henkilöstä toiseen, koska kumpikaan noista henkilöistä ei ole todellinen -- kuten ei karmaakaan! Koska todellista itseä ei ole ollut, ei ole mitään todellista, mikä voisi kuolla.

Karma, jälleensyntyminen ja kärsimys ovat erittäin tärkeitä käsitteitä, jos haluat vapautua kärsimyksestä, mutta oikeasti ne ovat kaikki harhaa. Pointti on vapautua harhasta ja nähdä ilmiöiden todellinen luonto.

Tämä on hankala asia siksi, että buddhalaisuudessa on eri selitystasoja: pinnallisempia ja syvällisempiä. Joskus yhdessä ja samassa lausessa viitataan eri selitystasoihin. Ei siis haittaa, vaikket heti ymmärrä tätä juttua. Syy ja seuraus toimii, mutta buddhalaisuudessa ollaan kiinnostuneita onnellisuudesta, joka ei ole riippuvaista syystä ja seurauksesta. Sen löytää tutkimalla mielen todellista luontoa.

aloittaja kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.
Tarvisin tosin vielä hieman valaistusta asiaan. En osaa sisäistää asiaa että on uudestisyntyminen jossa ei kuitenkaan synny mitään uudestaan.
Tarkoittaako tämä että se karma mikä ihmiselle on kertynyt "valahtaa" uuteen ihmiseen. Eli kun toinen kuolee niin hänen karmansa "valahtuu" johonkuhun joka syntyy?

Vai onko kyseessä vain siitä että se persoona kaikkine yksityiskohtineen katoaa kuollessaan ja aloittaa uudelleen rakentumisen syntyessään uudestaan mutta kuljettaa viime elämän/elämien karmaa mukanaan?

Hei aloittaja. Karmaan ja jälleensyntymiseen on buddhalaisuuden sisälläkin hyvin erilaisia näkemyksiä. Näitä erilaisia näkemyksiä käsitellään perusteellisesti esimerkiksi juuri suomeksi ilmestyneessä Nagapriyan kirjassa "Karma ja jälleensyntyminen". Sitä saa kirjastoista ainakin pääkaupunkiseudulla. Suosittelen.