luin savonlinnalaista paikallista ilmaisjakelulehteä 5.4.06.
Se kertoi, että nyt siis jo menneenä viikonloppuna huipennuksensa on saanut kaksi paikallisin voimin toteutettua, jopa näyttämötaiteeksi lehdessä nimettyä projektia. Molemmissa on lehden mukaan ollut mukana suuri joukko eri-ikäisiä harrastajia, jotka ovat sitoutuneet esitystensä valmisteluun pitkäksi aikaa.
Toisessa, taideprojektiksi nimetyssä tapahtumassa on ollut mukana lukemani mukaan parista eri koulu(kunnasta?) kerätyt näyttelijät ja muusikot, ja ns. eläkeläiset ovat esittäneet tanssia ja maakunnan kehitysvammaisiakin on ollut mukana tekijäporukkassa. Esityksen ensi-ilta on ollut viime perjantaina.
Toisaalla puolestaan lukemani mukaan on kokoonnuttu jo pääsiäisen tapahtumien äärelle. Ristiuhri-esitys oli työllistänyt puolensataa harrastajaa ja työtä oli tehty kovasti, jotta ainutlaatuisessa ympäristössä esitettävä näytelmä jäisi katsojiensa mieleen. Ensimmäinen esitys on ollut palmusunnuntaina. Mutta epäilen, että ns. kenraaliharjoituksia on ollut esillä aiemminkin, ilman että niistä on ilmoitettu erikseen julkisesti.
Olisi ollut mielenkiintoista olla läsnä kummassakin esityksessä, sillä lehden mukaan
molempia esityksiä on valmisteltu kuukausien ajan. Mukana olevat harrastajat ovat "samaan aikaan hoitaneet muut askareensa, työnsä, perheensä, koulunkäyntinsä." Se on varmaankin vaatinut melkomoista venymistä näiltä osallistujilta.
"Sitoutuminen yhteiseen tekemiseen on kunnioitettava asia. Varsinkin nuorimmille – ja miksei myös konkareille – pitkäjänteinen harjoittelu näyttää sen, että hyviä asioita saa harvoin valmiina. Työ ja ponnistelu palkitaan esityksissä, kun kaikki sujuu, kuten on suunniteltu." ao. lehti kertoi uutisessaan.
Valitettavasti lehti ei kertonut esitysten arvostelumenestyksestä mitään; ei tietenkään voinutkaan - etukäteen. Ehkä lehti uutisoi siitä myöhemmin, jos katsoo sen aiheelliseksi.
Lehti jatkoi uutisessaan. "Innokas harrastajatoiminta vaatii innokkaita ja ammattitaitoisia vetäjiä. Ei harjoituksiin viitsitä lähteä, jos tuntuu, etteivät edes ohjaajat usko valmistuvaan esitykseen."
Sanoilla "Nyt on aika poimia työn hedelmät." lehtiartikkeli jatkui hieman myöhemmin.
Uutisen luettuani olisin toivonut lehden vielä kuvaavan, millaisia hedelmiä osanottajat ovat saaneet poimia ja miltä heistä esityksien jälkeen on tuntunut - ja ovatko he kokeneet onnistumisen tunteita? Käsittäisin, että ne olisivat erittäin tärkeitä tällaisiin hankkeisiin osallistujille.
Ja käsitin myös uutisartikkelia lukiessani, että ylläkuvattu toiminta muistutti suuresti myös muutaman tänään taas pienen tauon jälkeen selailemieni Suomi24:n palstan osanottajien toimintaa. Heille kyseenalaisinkin keinoin saavutettu "onnistumisen tunne" lienee jokapäiväistä huumetta, jota he tarvitsevat tietyillä Suomi24:n palstoilla esiintyessään - heidän omasta käyttäytymisestään päätellen?
Se kertoi, että nyt siis jo menneenä viikonloppuna huipennuksensa on saanut kaksi paikallisin voimin toteutettua, jopa näyttämötaiteeksi lehdessä nimettyä projektia. Molemmissa on lehden mukaan ollut mukana suuri joukko eri-ikäisiä harrastajia, jotka ovat sitoutuneet esitystensä valmisteluun pitkäksi aikaa.
Toisessa, taideprojektiksi nimetyssä tapahtumassa on ollut mukana lukemani mukaan parista eri koulu(kunnasta?) kerätyt näyttelijät ja muusikot, ja ns. eläkeläiset ovat esittäneet tanssia ja maakunnan kehitysvammaisiakin on ollut mukana tekijäporukkassa. Esityksen ensi-ilta on ollut viime perjantaina.
Toisaalla puolestaan lukemani mukaan on kokoonnuttu jo pääsiäisen tapahtumien äärelle. Ristiuhri-esitys oli työllistänyt puolensataa harrastajaa ja työtä oli tehty kovasti, jotta ainutlaatuisessa ympäristössä esitettävä näytelmä jäisi katsojiensa mieleen. Ensimmäinen esitys on ollut palmusunnuntaina. Mutta epäilen, että ns. kenraaliharjoituksia on ollut esillä aiemminkin, ilman että niistä on ilmoitettu erikseen julkisesti.
Olisi ollut mielenkiintoista olla läsnä kummassakin esityksessä, sillä lehden mukaan
molempia esityksiä on valmisteltu kuukausien ajan. Mukana olevat harrastajat ovat "samaan aikaan hoitaneet muut askareensa, työnsä, perheensä, koulunkäyntinsä." Se on varmaankin vaatinut melkomoista venymistä näiltä osallistujilta.
"Sitoutuminen yhteiseen tekemiseen on kunnioitettava asia. Varsinkin nuorimmille – ja miksei myös konkareille – pitkäjänteinen harjoittelu näyttää sen, että hyviä asioita saa harvoin valmiina. Työ ja ponnistelu palkitaan esityksissä, kun kaikki sujuu, kuten on suunniteltu." ao. lehti kertoi uutisessaan.
Valitettavasti lehti ei kertonut esitysten arvostelumenestyksestä mitään; ei tietenkään voinutkaan - etukäteen. Ehkä lehti uutisoi siitä myöhemmin, jos katsoo sen aiheelliseksi.
Lehti jatkoi uutisessaan. "Innokas harrastajatoiminta vaatii innokkaita ja ammattitaitoisia vetäjiä. Ei harjoituksiin viitsitä lähteä, jos tuntuu, etteivät edes ohjaajat usko valmistuvaan esitykseen."
Sanoilla "Nyt on aika poimia työn hedelmät." lehtiartikkeli jatkui hieman myöhemmin.
Uutisen luettuani olisin toivonut lehden vielä kuvaavan, millaisia hedelmiä osanottajat ovat saaneet poimia ja miltä heistä esityksien jälkeen on tuntunut - ja ovatko he kokeneet onnistumisen tunteita? Käsittäisin, että ne olisivat erittäin tärkeitä tällaisiin hankkeisiin osallistujille.
Ja käsitin myös uutisartikkelia lukiessani, että ylläkuvattu toiminta muistutti suuresti myös muutaman tänään taas pienen tauon jälkeen selailemieni Suomi24:n palstan osanottajien toimintaa. Heille kyseenalaisinkin keinoin saavutettu "onnistumisen tunne" lienee jokapäiväistä huumetta, jota he tarvitsevat tietyillä Suomi24:n palstoilla esiintyessään - heidän omasta käyttäytymisestään päätellen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olipa taas hienosti siteerattu! Hyvä että muistutit "poissaolostasi" sillä kukaan tuskin sitä huomasi! Oliko tässä kirjoituksessa nyt sellainen hedelmä poimittavaksi ja jos oli, niin mikä hedelmä? Toivottavasti oma onnistumisentarpeesi nyt tyydyttyy! Hienosti heitetty pikku provo, johon tyhmä taas lankesi!
Eikö täällä tosiaan voi kirjoittaa mitään ilman, että tartut sanoihin?
Outoa, että kuitenkin ymmärsit, mistä oli kyse! Ettet ole ollut vain osallisena erinäisiin esityksiin, joista itsesi noin tunnistit? Muutamassa minuutissa vartiopaikallasi? Hmmm...
päivystysvuoro! Kuka se on tarttunut ja kenen sanoihin? Heh heh, ei kuules mene läpi tuo viattomuus:D
Täällähän tuntuvat kaikki sinuttelevan toisiaan ikään kuin tuntisivat toisensa.
Se saa aikaan virhearviointeja siitä, kenen kanssa kulloinkin keskustelee, vai mitä?
Varsinkin, jos joku ns. matkii puskanimimerkeillään jotakuta toista? Se mustamaalaamisen taito ja tauti taitaa jokaisella olla, ainakin piilevänä, vai mitä?
ja huomenna lissee:D Sulla on todellakin niin monta nikkiä, ettei siinä perässä kestä, mutta tyyli on sama...
faktaa! Tyylitaituri, se on pitkin hampain myönnettävä, muuntautuu, kuten sinä. Mutta samantapaisia kirjoittajia on monia, ehkä samantapaisia siteerajia sitten vähemmän.