mä oon ollu viimesen vuoden nyt ihan masentunu ja mitää ei saa tehdyks..opiskelut kärsinyt ku ei saanut ku muutama opintoja tehtyy...ei vaan jaksa mitää,ei kiinnosta mikää..oon vaan.nyt ahdistaa ku en saanut ees aikaseks kesätöitä hakee ja kaikki kyselee et mitäs meinaat tehä..entistä paskemmaks tuntee ittensä.hain masennuslääkkeet ja ahdistuksen poistanut mut tuntuu et ne väsyttää entisestään...vois vaan nukkua,nukkua..ihan ihme.mitenkähän täältä noustaan normaaliin elämää...
hei
mlööäå
3163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei rakas ystävä, olet elämän pyörityksessä, mutta sieltä noustaan. Opettele vaikka vängellä tunnustamaan kaikkea hyvää suullasi, siis aivan vängellä. Sano, että vaikka nyt olenkin väsähtänyt, ei se sitä merkitse ettenkö ole tosi hyvä ihminen. Laula myös kauniita lauluja joissa on positiivinen vire. Käy kaikkea negatiivista vastaan positiivisin keinoin. Ympäristösikin muuttuu, kun positiiviset energiat vapautuvat.
Ole itse uskossa ja olen saanut nämä opetukset Jeesukselta.
Olen sitä mieltä, että ensin psyyke kuntoon ja mieli tasapainoon ja sitten opiskelemaan ja elämää järjestämään. Elämäsi ei siitään mihinkään kaadu, jos et nyt jaksakaan opiskella. Tulee aika, että jaksat. Jos kuitenkin tunnet voimiesi alkavan nopeasti palamaan, niin aloita opiskelu rauhallisin mielin. Puhu itsellesi hyvää ja sano, että minä kykenen kaikkeen mihin minun pitääkin.
Tulin juuri töistä, enkä kerkeä nyt enempää, mutta ehkä kirjoitan sinulle lisää illalla tai viimeistään huomenna. Aloita noilla neuvoilla.
Toiveikkuus täyttäköön mielesi ja muuttakoon tunteesi hyviksi ja valoisiksi.
kiitos sulle vastanneelle..ehkäpä se tästä lähtee...pitäs vaan osata suoda itelle kausi jolloin ei jaksa,tuntuu vaan niin surkeelta ku muut opiskelee käy töissä niin hyvä et ite ulos jaksaa..mut no,ei auta. kirjoituksesi kuitenkin antoi valoa suurestikkin..=)
Olen iloinen jos sain olla edes hitusen avuksi.
Älä siitä välitä mitä kaverisi nyt kykenevät, älä siis kadehdi, vaan ajattele, että sinä tulet kykenemään kaikkeen tervehtymisen jälkeen.
Olen itse ollut masennuksen kynsissä aikanani ja täysin kyvyttömänä. Vuoteen en pystynyt tekemään aivan mitään. Se oli kova koulu, mutta se muutti luonteeni vapaaksi ja rohkeaksi.
Opettele positiivisuuteen ja muista, että aina on lähimmäisiä, joilta saa apua. No, melkein kyllä pitää sanoa, että ainakin melkein aina. Nythän on suvut ja perheet hajonneet niin, että eivät toisiaan melkeinpä tunne.
Mutta auttajan ei tietenkään tarvitse olla sukua eikä syntyä, hän voi olla kuka tahansa viisas ihminen.
Itse olet kuitenkin itsesi paras auttaja. Opettele pikkuhiljaa ja rauhallisesti uutta tapaa ajatella, sinusta tulee vapaa ja rohkea.