Onko paljonkin vauvojen äitejä jotka meikkaatte?
Itse meikkaan, jos en nyt joka päivä niin silloin tällöin kuitenkin (ja ihan kotioloissa ollessakin). Lapseni on nyt 5 vko ikäinen. Olen saanut kuulla paheksuvia kommentteja meikkaamisestani (pitäisi kuulemma keskittyä vauvaan eikä itsensä laittamiseen). Minulla meikkaamiseen ei mene aikaa kuin ihan pieni hetki (en tietenkään tee mitään "juhlameikkausta" tai sotamaalausta).
Olen aina meikannut, joten miksi se pitäisi lopettaa lapsen saatua? Kyllä minulle tulee siitä parempi mieli, kun peilistä katsoo edes hieman huolitellut kasvot ja silloin kun mieli on hyvä niin jaksaa paremmin.
Itse meikkaan, jos en nyt joka päivä niin silloin tällöin kuitenkin (ja ihan kotioloissa ollessakin). Lapseni on nyt 5 vko ikäinen. Olen saanut kuulla paheksuvia kommentteja meikkaamisestani (pitäisi kuulemma keskittyä vauvaan eikä itsensä laittamiseen). Minulla meikkaamiseen ei mene aikaa kuin ihan pieni hetki (en tietenkään tee mitään "juhlameikkausta" tai sotamaalausta).
Olen aina meikannut, joten miksi se pitäisi lopettaa lapsen saatua? Kyllä minulle tulee siitä parempi mieli, kun peilistä katsoo edes hieman huolitellut kasvot ja silloin kun mieli on hyvä niin jaksaa paremmin.
Vastaukset 31
Vanhimmat
meikkaan!Odotusaikana en jaksanut meikata ja muutenkin tunsin itseni valaaksi,mutta nyt kun vauva on syntynyt ja kilot jäi laitoselle,niin haluan taas tuntea olevani kaunis=) Kyllä tulee itselle parempi mieli!
Ja jos ei meikkaa niin saa kuulla niitä kommentteja että pitää äidin huolehtia itsestäänkin, eikä vaan vauvasta... aina jollakin on jotain sanomista!
kyllä meikkaan.. perusmeikin tekeminen kuuluu niin rutiineihin, että olin ihan pulassa sektion jälkeen kun muutamat päivät osastolla meni naturellina. eihän siellä edes kehdannut mitään rajauksia alkaa vetämään silmiin, ei edes sitten seuraavana päivänä kun olisi kunto sen sallinut..=) kommenttia on kyllä tullut, lähinnä positiivista ja muutamia ihan selvästi kateellisia tms. kumma kyllä että monet miehet katsoo kovin kummissaan kun oon huolitellun näköinen ja pienen nyytin kanssa liikenteessä. mut ehkä niillä on kotona vähän eri meininki. :) ei sillä että meikkaamattomuuskaan paha juttu olisi, kukin tyylillään ja mä näin..
ja meikkasin raskaanakin. ripsaria, kulmat ja vähän haaleaa luomiväriä. Juhliin laitan sitte punaa tms, mutta niitä tilanteita ei paljon ole.
Taitaa ne kitkerät kommentit olla niiden suusta, jotka potevat kenties jonkinlaista tyytymättömyyttä omaa itsestään huolehtimista kohtaan :)
Mieluummin hillitysti huoliteltu kuin suoraan sängystä noussut ihan joka tilanteessa, vaikkei sekään minua haittaa jos joku nukku-tukalla tulee tai edes estäisi itseäni lähtemään liikkeelle kiireessä huolittelematta. Ihmisiä samanlaisia yhtä kaikki.
Kaipa se on vaan vähän mihin "tottuu". Itse tykkään pitää itsestäni muutenkin huolta, kaikin tavoin, eikä äityis ole mikään este sille :)
Kun lapset olivat vauvoja sanoi eräs "vasta puoli tuttu", kuinka olenkin aina huoliteltu ja sopivasti laitettu. Kun sitten oppi tuntemaan minua niin että näki enemmän arkisissa aamutilanteissa ja muutenkin, totesi että näytän kyllä aina huolitellulta vaikka olisin nukku-tukalla tai suoraan suihkusta tulossa. Kaipa se on vähän kantajastaankin kiinni :)
Höh, totta kai saa meikata jos itse haluaa.
5vko:nen vauva nukkuu vielä niin paljon, että itselleen jää väkisinkin aikaa, ja sama se kai on, jos haluaa käyttää sen itseensä?
Ei sitä vauvaakaan voi koko aikaa olla hätyyttelemässä vain siksi, että joku ajattelee niin.
Sama voisi olla se, että millä äiti voi laittaa ruokaa, käydä suihkussa ym, sehän on kaikki vauvalta pois?!
Höh sanon minä, minä meikkaan, olen aina meikannut, ja tulen meikkaamaankin.
Itseni takia.
Meikkiä käytän sopivasti.
Kaikkien vauvat EI nuku!!! Älä sano sellaista mistä et tiedä(Nyt vedin herneen nenää) koska minun poikani valvoi jo 3 viikkoisena 8 tuntia YHTEEN MITTAAN!!!!
Minä en ehtinyt edes Suihkuun,en syömään, vessassa istuin pöntöllä vauva rinnalla!!!
Meidän vauva ei nukkunut. Pisin aika taisi olla 30 min. Silläkin välillä heräsi syömään.
Ikinä en "uskaltanut" lähteä ulos(vaikka oli kesä), kun pelkäsin, että kävelyllä alkaa itku,missäs sitten olisin imettänyt..
Ja,vaikka olisin halunnut, en ehtinyt meikkaamaan. Kun en kerran edes veskissä voinut rauhassa asioida.
Ku mieheni tuli kotiin töistä, en enää viitsinyt meikata,koska silloin oli minun "suihku-aika".
Aloin taas meikkamaan kun palasin töihin(vauva 8kk),työnikin jo sen vaatii(asiakaspalvelu)
Pointtini oli se, että jotkut tuoreet äidit löytävät aikaa pitää huolta ulkonäöstään,joillekin vauva on etusijalla.
Itse tiedän lähipiiristäni äidin,joka ei lähde meikkaamatta edes kauppaan tai lenkill ym. ja kaksi pientä lasta.
Pistää miettimään, että onko se aviomiesd joka vaatii hirmuisia...
Anteeksi, mutta minä tiedän tasan tarkkaan mitä on, kun vauva ei nuku.
Silti olen pärjännyt vauvan kanssa ja saanut tarpeelliset asiat hoidettua. Yksin.
Minusta vedit herneen nenään turhasta.
joo, onpa täälläkin valvottu aika pitkiä pätkiä jo ihan pienestä asti. johtui ehkä osaltaan omasta osaamattomuudesta, eli en kai oikein osannutkaan rauhoittaa vauvaa päikkäreille. sitä nyt tässä edelleenkin opetellaan.. tänään oli taas hyvä päivä, eli unet otettiin molemmat. :)avainsana on ainakin täällä ollut viihdykkeet, eli lauleskelen radion mukana melkein joka tilanteessa (meikatessa, ruokaa laittaessa etc.), leluja roikkumaan, sitterin heilutusta jalalla jne. hölmöksihän sitä itsensä välillä tuntee kun osaa kaikki top100-hitit ulkoa (tiktakin samantekevää menisi vaikka puoliunessa tai viiden promillen humalassa ;)), mutta onpahan ainakin kääröllä hauskaa tai jos ei hauskaa niin ainakin ihmeissään kattelee, että mitä toi taas metelöi..=) suihkuun pääsen rauhassa kun jätän kylppärin oven auki ja tuon tenavan sitterissään ovelle. ilmeisesti suihkun kohina rauhoittaa/kiinnostaa, ihan hyvin pystyn niin homman hoitamaan. myöhemmin on sitten tietysti taas eri ongelmat..
ei tästä mitään ohjekirjaa kuitenkaan pitänyt tulla, pointti oli vain se, että meillä ainakin sattui niin onnellisesti, että mielikuvitus auttaa hirveästi. tietysti on niitäkin kiukkuja, mihin ei muu kuin syli auta. mutta kuitenkin. uskaltaisin nyt kritiikinkin uhalla sanoa, että tämäkin on ainakin jossain määrin asenteesta kiinni niin kuin tuo alkuperäinen meikkausjuttukin..? yksin muuten minäkin suurimman osan ajasta (yleensä su-pe) vauvaa hoitelen..
Meikkamisesta velä sen verran, että silloin kun meikkaan, mieheni usein sanoo: Miksi meikkaat,olet paljon kauniimpi luonnollisena. Ja jos erehdyn laittamaan vaikka huulikiiltoa, hän ei kiusallakaan pussaa mua suulle...
edelleen vastausta niille,jotka sanovat, että voisi meikata kun vauva nukkuu....tota noin....kolmen tunnin yö-unien jälkeen mikään meikki ei näytä hyvältä kun on silmät sirrissä ja tukka pörrössä,ei kiinnosta pukeutua,kun mitkään vaatteet ei mahdu päälle(24 kg lisää painoa)...jotka ei jääneet laitokselle....suihkuun EI EHDI,kun ei ehdi edes syödä!
Jos mies ei pidä sinusta ilman meikkiä(niin monet luulee), ei se ole sen arvoista. Mieheni itse inhoaa "meikkipellejä",viimeisen päälle pyntättyjä mantoja.
Ps. -24kg lähti kaksi vuotta synnytyksen jälkeen, nyt meikkaava,23-vuotias hyvin pukeutuva ja urheileva äiti
ex-mieheni, joka ei olisi tahtonut millään että meikkaisin yhtään saati laittaisin hajuvettä, tai pitäisin ylipään mitään tavallista parempaa, edes erityisen kaunista. Aina olisi ollut parempi lökäpökissä ja naama juuriharjalla punaiseksi kuurattuna. Sanoin vastaan aika selvästi että enpä ollut ojasta noussut tavatessammekaan enkä pidä itsestäni huolta siksi että miehet katsoisi perään vaan itseni takia.
Syykin tähän ex:n narinaan itsestäni huolehtimisesta selvisi kyllä aikanaan, oli aika sairaalloisen mustasukkainen ja luuli että meikittä ja tuoksutta olisin jotenkin vähemmän vetävä ja hurmaava ulkopuolisen silmissä :)
Ei millään pahalla, mutta tuli mieleeni yksi entinen surustelu kumppani huh. Opiskelu aikoina vahtasi mitä puen päälleni kouluun ja kyseli onko sinne tarpeellista laittaa meikkiä ja onkohan nuo housut liian tiukat, pitäisköhän sinun ostaa löysempiä paitoja ja mitenkähän ois pitempi takki joka peittää takapuolen jne..huh huh. Onneksi ne ajat ovat takana.
No ei se vauvan hoito noin vaikeeta pitäisi olla. Tais olla sulla kokemattomuutta ja epävarmuutta. Vauvakin sen vaistos, kun olit kireenä. Jospa sulla ei tullut tarpeeksi maitoa, jos puolen tunni välein piti imettää??
Näin jälkeenpäin ei neuvot enää ole tarpeen. Mutta jos vauva syö itsensä kylläiseksi, niin neljän tunnin välein syöttö riittää.
Ja tressaantuneena kannattaa turvautua välillä tuttipulloon, sillä se tressimaito tressaannuttaa vauvankin.
No sitten seuraavalla kerralla otat sitten rennommin.
Mä vedän taas ison herneen nenään,kun miten sen nyt sanois ketään loukkaamatta....
Ennen kuin alkaa "analysoimaan" muita ja varsinkaan äitiyttä, kannattaisi tutustus taustoihin jne.
Minusta vauvan hoito on ollut "rankinta" elämässäni. Vauvat ei ole 24 tuntia vuorokaudessa pieniä tuhisevia nyyttejä.
Parhaimmillaan istuin sohvalla imettämässä 5-6 tuntia putkeen(vähiten siinä meikaaminen tuli mieleen),odotin vaan koko ajan, että mieheni tulisi töistä kotiin,jotta saisin vauvan hetkeksi sylistäni, yöllä ei tullut kuuloonkaan imetää istualleen(olisi mennyt koko yö), niinpä vauva nukkui vieressäni ja sai rinnan aina suuhunsa kun tahtoi.(tästä minulle kauheat selkäsäryt,kun vaistosin, että vauva on vieressä)
Kun vauva vihdoin ja joskus nukahti,hiivimme mieheni kanssa,koska vauva heräsi pieneenkin ääneen ja kolahdukseen. Niinpä ruoanlaitto(mikron päälle laittaminen) ei käynytpäinsä vauvan nukkuessa.
Ulos ei voinut mennä vaunujen kanssa,koska jos vauva nukahti vaunuihin,minun piti olla ulkona se koko aika,kun jos olisin kantanut vauvan toiseen kerrokseen kotiimme,hän olisi herännyt.
Kerran jopa olin ulkona 3 tuntia räntäsateessa,kun SILLOIN tapahtui ihme-vauvani nukkui!!!
Kysyin neuvolasta ohjeita,omalta äidiltäni,soitin imetystukiryhmään jne. ja he neuvoivat, että AINA rintaa,kun vauva niin tahtoo.
Loppujen lopuksi osittaisimetin 6kk ja 3KK:N iässä alettiin saada kiinteitä
Edelleenkin pointti oli se, ettävaikka OLISIN HALUNNUT MEIKATA, siihen ei ollut mahdollisuutta, enkä olisi edes jaksanut.
Jos minä saan joskus vielä vauvan,haluisin, että vauva-aikaa ei olisi,vaan lapsi olisi suoraan 1-vuotias....
On tosiaankin ihan itsesikin kannalta kiva että edelleenkin huolehdit myös itsestäsikin.
Ei se vauvan saanti edellytä sitä että sen jälkeen leikataan tukka lyhyeksi ja muka ei ehditä huolehtia omasta ulkonäöstään.
On olemassa paljon äitejä jotka kulkevat kotonaan tukka rasvaisena maitonen T-paita päällä lihonneena välittämättä ulkonäöstään mitään. Voisi sitä edes puolisonsa takia jotain tehdä, niin ja itsensä.
Ei sitä tarvitse meikittä olla jos lapsen on saanut. Jatka vain, onhan se itsellekin mukavampaa kun ei ole niin rähjäisen näköinen ja siten se heijastuu myös positiivisesti lapseen. Tuskin miehesi haluaa että muutat tapojasi ja alat näyttää muulta kuin ennen. Äitiys ei tarkoita sitä että sinun pitäisi unohtaa naiseuteesi liittyvät jutut vaan nyt jos koskaan huolehdit siitä.
Eri asia tietenkin on jos lapsesi reagoi siihen että siitä on haittaa niin silloin on syytä katsoa miten ehostuksen voisi laittaa niin ettei ole haittaa.
En ole vielä törmännyt sellaiseen lapseen joka olisi reagoinut äidin kosmetiikkaan.
Ei ole ihme miksi lapsiperheissä riski pettämiseen miehen puolelta on niin suuri kun lapsi on asettunut perhekuvioon. Marttyyriäitiydellä ei saa kuin pahaa aikaiseksi. Äitiyden lisäksi muista olla NAINEN!
Hyvänen aika, todella kummia tyyppejä lähipiirissäsi! Ainoa muutos, mikä sinun on lapsen vuoksi tehtävä totuttuun meikkaustapaasi on suurempi huolellisuus kosmeettisten aineiden säilytyksessä. Viisiviikkoinen vielä pysyy kopassaan mutta voin kokemuksesta kertoa parivuotiaan saavan aika vinkeroa jälkeä äidin meikkipussilla ;)
jos meikkaus on osa identiteettiäsi niin pidä siitä kiinni! Itse en juuri meikkaa joten en kotonakaan ollessa senkään vertaa, mutta kampaajalal oli käytävä ja tukan on oltava hyvin..
Olen lähipiirissä saanut seurata kahta äitiä jotka molemmat laittoivat itseään viimeisen päälle aina ennen äitiyttään. Toinen ei edelleenkään mennyt edes roskia viemään ilman että on kondiksessa ja toinen ei juuri välitä näöstään tai kiloistaan.. Arvaas vaan kumpi jaksaa äitinä paremmin? Joo, vauva valvottaa mutta kuuluu asiaan vai kun toi vauva valvottaa niin paljon ja väsytää ja ja .. Heijastuu kaikkeen se että itsellä ei ole hyvä olla ja on itseen tyytymätön! Tosiasiassa meikkimamman lapsi valvottaa enemmän ja sairastelee yms, mutta asenne on kohdallaan. Toinen on päättänyt mennä siitä missä aita on matalina ja valittaa niin että kohta ei kukaan käy tai edes soita ja vauva on todella helppo! Joten itsestään huolehtiminen ei ole vauvalta pois vaan saattaa olla juuri päinvastoin!!
Juuri tuon asian takia en hanki lapsia, naisen pitäisi muuttua imetys- ja lastentekokoneeksi ja unohtaa oma elämänsä kokonaan. Sitten taas valitetaan että lapsia tehneet naiset ei huolehdi itsestään ja ukot lähtee nuorempien perään. Kamalaa äitien syyllistämistä! Ei se ole vauvalta pois jos äiti vähän meikkaa ja muistaa huolehtia itsestäänkin, päin vastoin kun äiti voi hyvin ja on tyytyväinen oloonsa, se näkyy ja koko perhe on tyytyväisempi. Jatkaahan ne miehetkin omia normaaleja puuhiaan vaikka kuinka monta kakaraa tulisi. Taas nutturapäisten körttiläishössöttäjien valitusta...
En viitsi kaikkia viestejä lukea...Se on kaikkien oma asia meikkaako vai ei. Minä olen ennen vauvaani meikannu ja meikkaan edelleen. Ei se minusta ole vauvalta pois jos meikkaa, päivvastoin, jos äiti siitä piristyy, sehä on vaan hyvä vauvalle. Tämän vauvalta pois logiikan mukaan äidin syöminen ja vessassakäynti on vauvalta pois, älkää äidit vaan syökö ja käykö vessassa...hei haloooo!
Vaikka en itse meikkaa en nää meikkaamisessa mitään outoa.
Jatka vaan itsesi "huoltamista". Kyllä se kauniisti laitettu äiti on ilo myös isukin silmälle. Niille huomauttajille voit ihan huoletta sanoa ettei sinun meikkaamisesi niille kuulu. Koska onhan vauva saanut ruokansa ja vaippansa ihan ajallaan... Ei se 5 viikkoinen joka nukkuu hyvin tarvitse kokoajan äitiä vuoteen viereen.
kaksiviikkoinen vauveli mulla ja tänään viimeksi meikkasin, vaikka olen vain kotona. Mieltä piristi kummasti, kun kilot on jääny laitokselle ja sai näyttää taas hyvältä... naama ja tukka kuosissa. Miestäni varten en meikkaa, sillä esim. tänään mieheni ei ole edes kotona. Mun mielestä on ihanaa huolehtia itsestään. Ostin jo synnytyslaitoksellekkin itselleni uudet pesuaineet ja dödön, että vois sielläkin piristää itseään. Suihkussa käyn myös päivittäin ja puen aina päivävaatteet päälle... on paljon parempi olla kun tuntee itsensä kauniiksi. Silti vauvalle riittää aikaa.
mieleen että miksi ihmeessä meikataan vain kotona ollessa? Jos siis ei todellakaan ole mihinkään menossa? Ehkä minuun vaikuttaa se että olen erittäin urheilullinen, harrastin pitkälle lukioikäiseksi saakka kilpaurheilua enkä viitsinyt jokapäiväisten treenien takia meikata paljoakaan. Siis vasta tosiaan lukiossa aloitin meikkaamisen. Yläasteella korkeintaan puuteria pistin kun iho kiilsi. Nyt osaan ihan nätisti meikata, sen verran että näytän "ihmiseltä". Bilemeikit sen sijaan ovat ihan taitojeni ulottumattomissa.
Ihmettelen vain sitä, että jos todella ollaan se päivä vain kotona, miksi pitää meikata? Itselleni on ihan sama miltä kotona näytän, jos ei mies tajua että nainen voi luonnollisena olla kaunis niin kyllä se on hänen ongelmansa, ei aina voi olla naama puuterissa. Kun lähden kaupoille tai ulos vauvan kanssa esim. käymään kahvilla muiden äitien kanssa tms. sosiaalista kanssa käymistä, minusta on kiva laittautua.. Siinä nousee tavallaan fiilis kun tietää että näyttää kivalta.
Mutta kotona yksin vauvan kanssa.. En viitsi vaivautua. Eikä mies ole vielä mihinkään karannut. En usko että se on yhdestä meikkauksesta kiinni että ukko karkaa, kyllä siinä pitää äidissä tapahtua totaalinen asenteen muutos (hiukset joka pvä paskaset, ryhdittömät&vanhat vaatteet, äksy/väsynyt/maaninen käytös...) Jos on puhdas ja kivat kotivaatteet ja iloinen asenne niin ei se ukko siitä mihinkään karkaa. Ei edes vaikka sen 20 kg paino nousisi (olen henk.koht. sitä mieltä että jos mies ei tajua että raskaus voi tuoda lisäkiloja jotka eivät lähde tuosta vaan niin ukko joutaakin mennä...) Todistettu meidän lähipiirissä johon kuuluu pari muutakin ex-kilpaurheilijaa ja sitten "normaaleja" äitejä....
Siis jos saa lapsen, ei tarvitse luopua omista tavoistansa, eli meikkaa jos meikatakseen, ei se lapsi kuitenkaan sua tartte kokoajan, esim. nukkuessaan, istutteko vierellä ja ootatte kun herää? Kuulee sen itkun varmasti sinne peilin eteenkin. Antakaa äidit itsellennekin aikaa, ettette ihan loppuun kuluta voimianne je itseänne. Isät töihin jos mahdollista! Itse olen patistanut kummipoikani äitiä käymään "ulkona", kun muuten yh-äitinä ryytyisi ja väsyisi tyystin. Voinpahan viettää laatuaikaa kummipojan kanssa. Ei pidä paheksua äitejä, jotka käyvät vähän viihteellä tai muuten vain meikkaavat, synnytys on muutenkin jo pelkästään rankka kokemus. En ymmärrä mitä pahaa on jos käy ulkona?
että maailmassa on muitakin kuin te ja vauvanne! Haluatte kai myös miestänne/miehiä ilahduttaa olemuksellanne? Minusta on ihanaa olla nainen ja nautin miesten katseista. Lapsi ei ikinä saisi minua lopettamaan meikkaamista ja pukeutumista. Minulla siis on lapsia.
Lyhyesti ja ytimekkäästi; ikinä en oo kotioloja varten meikannut, enkä koskaan lähde edes kävelylle ilman että näytän hyvältä..
Kevyesti meikkivoidetta ihoa tasoittamaan, sekä ripsari riittää vallan mainiosti piristämään ulkonäköä.. sama pätee jos tulee vieraita.
Mieheni on alusta lähtien nähnyt minut ilman meikkiä kotioloissa, joten ei ole tullut järkytyksenä naamavärkkini meikittömyys. *heh*
vaikka vain kotona olisinkin nyt enimmäkseen, niin kuitenkin katson että tukka on harjattuna, hampaat pestynä, ja siistit(mutta rennot) vaatteet päällä.
Aika pitkälti on kuitenkin jokaisen minäkuvasta kiinni tuo että mikä siellä peilissä näyttää hyvältä. Toinen tarvitsee mielestään meikkiä ja toinen pitää itseään hyvännäköisenä ihan naturaalina. Joillekkin saattaa olla helpotus että voi vähän relata, ja ettei tarvitse kokoajan yrittää olla "parhaimmillaan"
Kannustaisin tekemään juuri niin, että itsellä on hyvä olo ja mieli!! Meikittä tai ilman =)
Meikkaan harvoin, yleensä silloin kun lähdetään johonkin ihmisten ilmoille (en tarkoita lenkkeilyä tai lähikauppaa ;) )
Päivittäinen meikkaus rasittaa ihoa pitemmän päälle. Nätimmältä näyttää kun antaa ihon hengittää ilman pakkeleita ja laittaa harvemmin vaikka kun johonkin menossa. Myö ollaan kotosalla tai reippailemassa paljon, niin en viitti käyä laittelee joka päivä. Värjään kulmat ja ripset aina silloin tällöin, se piristää, eikä tarvii laitella niitä joka päivä. Muutenkin keskityn enemmänkin ihon hoitoon.
Jokainen tavallaan
hyvinvoiva äiti. Jos äiti tuntee itsensä kauniiksi ja se tekee hänet virkeäksi ja hyväntuuliseksi, on se hyväksi myös vauvalle, joka aistii äidin mielialat melko vahvasti.
Minäkin meikkaan, meikkasin jo laitokselta päästyäni, ihan vain kotioloissa. Toki meikkaus jää kesken jos vauva herää vaikka syötölle sillä välin, mutta ehtiihän sitä jatkaa;)
Miksi sitä muuttaa tapojaan ja onhan se mukava kulkea kaupoillakin lapsen kanssa huoliteltuna.
Ainua ero laittamiseen oli itelläni et viimeisilläni en saanut lakattua varpaankynsiäni kun vatsa oli edessä,mutta mies hoiti sit lakkaamisen ja kehu sen olevan miellyttävää hommaa.
Kyllä, minä meikkaan. Vaikka tunnen itseni kauniiksi esim. pelkän reippailun jälkeen, kun posket punoittavat ja on hyvä olla.
On kiva lähteä kaupungille, kun on vähän enemmän huoliteltu eikä näytä juuri siltä, että olisi sängystä pongahtanut.
Ja huonoina päivinä, on entistä mukavempaa, kun huomaa, että saa itseään piristettyä.
Voin rinnastaa meikkauksen suihkuun, aivan samanlailla kun käyn aamuisin suihkussa, meikkaan melkein samantien, jos en halua olla naturellina koko päivää! :)
Olethan sinä edelleen NAINEN, etkö olekkin??Miksei nainen saisi näyttää naiselta ja kauniilta myös arkena..ei ole lapselta pois jos vaikka meikkaa kun lapsi nukkuu tai puuhailee (niin sanotusti) omiaan...