Minua on pitkään askarruttanut, että mistä johtuu, että välilihaa joudutaan leikkaamaan? Onko näillä naisilla ahtaamat paikat kuin muilla jos välilihaa joudutaan leikkaamaan.
Välilihanleikkaus
kyselijä
41246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No tuossa se jo tulikin: suurimmalla osalla ensisynnyttäjistä leikataan väliliha (eli tehdään episiotomia eli eppari). Paikat ovat kai kaikilla naisilla ahtaammat kuin vauvan pää ;). Joillakin naisilla kudokset antavat niin hyvin repeämättä periksi, että mitään vammoja ei tule, mutta suurimmalla osalla tehdään eppari tai sitten tulee luonnollisia repeämiä.
Eppari voidaan tehdä, mikäli kudokset ovat tosi huonosti venyvät (jottei synny suuria hallitsemattomia repeämiä), tai siksi että vauva syntyy niin nopeasti etteivät kudokset ehdi venymään. Tai sitten vauva on saatava esim. sydänäänien laskun vuoksi nopeammin ulos. Perätilasynnytyksissä väliliha leikataan aina jotta saadaan tilaa enemmän tilaa vaativalle vauvalle, imukuppisynnytyksissä tilaa taas tarvitaan imukupille ja työskentelylle ja silloinkin eppari leikataan useimmiten. Aikaisemmin eppari leikattiin rutiinisti kaikille ensisynnyttäjille, mutta siitä on kai jo useimmissa sairaaloissa luovuttu.
Vastaus on siis, että voi olla "ahtaammat" paikat, mutta useimmiten kyse on kuitenkin monimutkaisemmasta asiasta ;).
paikat on ahtaat muutenkin (yleensä) varsinkin ensisynnyttäjällä. epparilla voidaan estää erittäin vakavien repeämien tuleminen. pienet repeämät paranevat nopeammin kuin eppari, mutta jos synnytyksessä on vaarana että tulee iso repeämä, joka ulottuu esim. peräaukkoon ja virtsaputkeen, on syytä tehdä eppari. rajun repeämän jälkeen esim. peräaukon sulkijalihas voi vaurioitua pysyvästi. pahojen repeämien vaara on suuri myös silloin, jos ponnistusvaihe etenee liian nopeasti. kudokset ei ehdi venyä omassa rauhassaan riittäviksi, jotta vauva mahtuisi kunnolla syntymään. tokasynnyttäjällä paikat on saattaneet venyä jo sellaisiksi, ettei eppariin tarvitse turvautua, mut yksilöllistä tämä. huh, tulipa sekava vastaus!
Episiotomia ei tieteelliseen näyttöön pohjautuen estä vakavampien repeämien syntymistä. Ensisijaisesti episiotomia tulisi tehdä jos lapsen syntymää pitäisi vauhdittaa (esim sydänäänien vuoksi) tai äiti yksinkertaisesti on niin väsynyt ettei jaksa ponnistaa. Yleensä jos tehdään ns instrumenttisynnytys (imukuppi tai pihdit - erittäin harvoin Suomessa), leikataan välilihaa, muttei välttämättä aina. Suomessa hoitokäytäntö saattaa vaihdella alueittain, mutta se että on ensisynnyttäjä ei pitäisi olla syy leikata välilihaa. Ainakin eteläisessä Suomessa ei enää leikata säännönmukaisesti ensisynnyttäjien välilihaa. Niin ja ammattilaisena ja alatiesynnytyksen läpikäyneenä voin sanoa, että siinä vaiheessa kun kyseinen toimenpide on ajankohtainen on ihan sama leikataanko vai ei... Silloin vain haluaa vauvan ulos keinolla millä hyvänsä. Itse kerjäsin episiotomiaa (voimat loppu), mutta omin voimin sain lapsen työnnettyä ulos. Sain II asteen repeämän ja se ommeltiin. Noin kolme kuukautta meni toipumiseen. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli kivuliaita, mutta sitten väliliha vain tuntui, muttei sattunut. Kyllä se siitä...
Meidän pienessä sairaalassa ei leikata välilihaa kuin äärimmäisissä hätätapauksissa. Pienet repeämät paranevat paremmin. Täällä käytetään lämpöpusseja, jotka kuulemma tekevät välilihasta joustavamman..