Onko teistä ihan normaalia ja hyväksyttävää ajatella, että kihlautuminen on ennemminkin sitä että on tosissaan kumppanin kanssa?
Minä voisin mennä kihloihin kumppanini kanssa, mutta naimisiin en haluaisi pamauttaa vielä monen moneen vuoteen. Kihlautuminen on minulle enemmänkin sitä että ollaan tosissaan ja myöhemmin tulevaisuudessa sitten joskus naimisiin jos halutaan.
Ja juuri tästä syystä en uskalla kumppanille ehottaa kihlautumista, koska jos se ei innostu asiasta niin minulle se on niin että ei ole tosissaan.
Toki kihlautuminen merkkaa minulle myös sitä että mennään naimisiin, mutta vasta tulevaisuudessa. Mitään häitä ei aleta suunnittelemaan kihlojen jälkeen. Olen vain niin tosissaan tässä suhteessa, että kihlautuminen tuntuisi hyvältä ja ei minusta ollenkaan pahalta asialta. Kumppani varmaan vähän eri mieltä.
Mitä ootte mieltä tästä?
Minä voisin mennä kihloihin kumppanini kanssa, mutta naimisiin en haluaisi pamauttaa vielä monen moneen vuoteen. Kihlautuminen on minulle enemmänkin sitä että ollaan tosissaan ja myöhemmin tulevaisuudessa sitten joskus naimisiin jos halutaan.
Ja juuri tästä syystä en uskalla kumppanille ehottaa kihlautumista, koska jos se ei innostu asiasta niin minulle se on niin että ei ole tosissaan.
Toki kihlautuminen merkkaa minulle myös sitä että mennään naimisiin, mutta vasta tulevaisuudessa. Mitään häitä ei aleta suunnittelemaan kihlojen jälkeen. Olen vain niin tosissaan tässä suhteessa, että kihlautuminen tuntuisi hyvältä ja ei minusta ollenkaan pahalta asialta. Kumppani varmaan vähän eri mieltä.
Mitä ootte mieltä tästä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minusta on ihmeellistä, että selvästä asiasta tehdään monimutkaista vääntöä. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei sen enempää eikä sen vähempää. Minusta on ihan turha miettiä sitä, miten vakavissaan on suhteessa ja onko sitten kihloissa vai ei. Jos olet lupautunut avioliittoon, olet kihloissa. Jos et ole lupautunut, et ole kihloissa.
Jokainen pari kuitenkin määrittelee itse sitoutumisen asteensa. Jos kihlaus sidottaisiin jotenkin sitoutumiseen, seurauksena olisi pelkkä sekasotku, koska ei kukaan voi mitata ja verrata sitoutumisia toisiinsa. Jokainen sitoutuu omalla tavallaan.
Jopa naimakaupat.comissa oli kysely "Jättäisitkö kihlauksen kokonaan väliin ennen naimisiinmenoa?" Miten sen voi jättää?? Jos hääsivustokin johtaa ihmisiä harhaan niin ei ole ihme, että ihmiset luulee, että kihlaus tarkoittaa jotain muuta kuin lupausta avioliitosta. Vai miten voi mennä etukäteen sopimatta naimisiin?
Ja toisaalla sivuilla kerrotaan, että "Kihlautuminen on merkki kahden ihmisen tekemästä avioliittolupauksesta." Se avioliittolupaus on jo se kihlaus! Sormukset ovat kihlauksen merkkinä (eivät pakolliset). Tämä usein unohtuu!
Tuo oli ihan hyvin kirjoitettu. Ihmiset voivat esim. mennä eri syistä naimisiin. Joku sen takia, että se tuo taloudellista turvallisuutta, joku todistaakseen rakkauttaan, tavan vuoksi, sukulaisten painostuksesta, uskonnon takia, lapsen vuoksi tms. Mutta avioliittoon pitää vihkiä jne.
Kihloihinkin voi mennä eri syistä (kaikista niistä syistä miksi haluaa mennä naimisiin). Kihlaus on vapaamuotoinen kahdenkeskinen sopimus. Ainoa joka ratkaisee onko kihloissa vai ei ja riittää on se, että on luvattu mennä naimisiin. Muu on ”ylimääräistä” sormukset yms.
Tunteiden ja sitoutumisen määrää on tosiaankin vaikea mitata. Jos haluat vakuutuksen, että kumppani on sitoutunut ja tosissaan (mitä se tarkoittaa? Ei jätä sinua, ei petä, ei katsele muita…?) niin tehän voitte tehdä vaikka kirjallisen sopimuksen tai vakuutuksen?
Mun mielestä pelkät sormukset ei merkkaa mitään. Sellaisethan voi kukaan vaan käydä ostamassa ja laittaa vasempaan nimettömään. Kaikki ei halua mennä edes naimisiin, miksi haluaisi mennä kihloihin? Älä loukkaannu, jos se toinen ei halua. Ei se välttämättä ole henkilökohtaista.
Voi kai sitä sormukset hankkia, mutta en koe olevani kihloissa, jos mies tai minä emme ole luvanneet mennä naimisiin. Ja toivon mukaan et muutaman vuoden päästä vaadi miehen päätä vadille, jos hän ei halua mennä naimisiin. Ainakaan siihen vedoten, että kun on mennyt kanssasi aikoinaan kihloihin. Jos se ei nyt ole sinun mielestä avioliittolupaus.
Olen täysin ja ehdottomasti sitä mieltä, että se joka tarvitsee sormuksen vakuuttuakseen siitä, että "ollaan tosissaan", haluaa
A ilmoittaa muille kuinka hänellä on nyt asiat "turvattuna"
B omistaa toisen
C pönkittää omanarvontuntoaan, eli on vaan niin epävarma itsestään ja suhteensa onnistumisesta, että tarvitsee sopimuksen sormuksen muodossa
Joskus nuoruudessani kun en tiennyt mikä kihlaus oikeasti on halusin myös kihloihin tai siis sormuksen sormeen. Todistaakseni jotain muille. Se jotenkin kai olisi pönkittänyt suhdetta ja itsetuntoani ja tuonut varmuutta, kun muut olisivat ajatelleet, että ne on tosissaan kun ovat kihloissa. Ja kun mieskin ”julkistaa rakkautensa” minuun, olisihan se hienoa. Ja kun joku kaverikin meni kihloihin ja näytteli onnellisena sormustaan. Pitihän minunkin saada sellainen!
Mutta tarkemmin ajateltuna mitä ne muut olisi meidän suhteesta tienneet pelkkien sormuksien perusteella? Yksikin kaveri petti tyttöystäväänsä vaikka oli sormukset, eikä ollut muutoinkaan tosissaan. En mä ulkopuolisena pitänyt sitä kummoisena suhteena vaikka olivat sormustaneet toisensa. Onneksi tulin järkiini. Ja voin sanoa, että on paljon hienompaa kihlautua niin, että on lupauduttu menemään naimisiin. Arvostan kihlausta nyt paljon enemmän.
Ja kaikki asiathan menettää hohtonsa, jos sillä ei ole enää tietylaista merkitystä. Jos "kaikki" menee kihloihin, ylä-aste ikäisetkin ja kihloissa on oltu useita kertoja jne.
Sillä ei ole väliä, mitä sinä ajattelet kihlauksen olevan. Suomen lain sanoma on selvä: kihlaus on lupaus avioliitosta. Kihlaus ei ole mitään "sitten joskus voi mennä naimisiin, JOS haluaa" aikaa. Sitoutua voi muutenkin. Sormukset ovat vain ulkoinen merkki kihlauksesta (itselläni ei edes ole niitä). Jos tämmöisiä ulkoisia merkkejä tarvitsee osoittaakseen itselleen tai muille, että suhteessa ollaan tosissaan, kannattaisi miettiä omaa suhdettaan ja sitä mitä siltä haluaa.
Avioliittolaki 13.6.1929/234:
Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Minä olen sitä mieltä, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei kihloihin mennä "huvikseen", näyttääkseen, että on varattu tai tosissaan, vaan siksi, että on lupautunut toiselle, hänen aviopuolisokseen.
Kihlaus on iso asia, mutta minä olen sitä mieltä, että ei niillä hääsuunnitteluilla niin kiirettä ole. Kihlaus on lupaus, että häät ovat tulevaisuudessa, mutta eihän kihlausajalla ole sillain mitään takarajaa tietenkään... Ja kaikki tietenkin tekevät niin, kuin parhaaksi näkevät.
Yritän vain sanoa, että älkää nyt hyvät ihmiset kihlautuko huviksenne tai näyttääksenne, että seurustelette tai olette tosissane seurustelusuhteessanne. Kihlautukaa rakkaudesta. Pitäkää kihlaus lupauksena.
Kihlaus ei muuta mitään. Mielestäni on typerää ostaa killutin sormeen, jos se ei tarkoita yhtään mitään. Mene sitten kihloihin, kun tiedät varmasti, milloin olet valmis myös avioliittoon. Voin kertoa kokemuksesta, että sormuskaupoilla käynti (kihlaus) ei muuta mitään. Avioliitto tarjoaa sentään hyvät juridiset edut.
Ei kai se ainakaan epänormaalia ole. Ja tuntuu olevan nykyään varmaan yleistä. Tai siihen nähden ainakin mitä se joskus ennen oli. Ennen vanhaan se oli ehdottomasti avioliittolupaus. Ja häidenkin piti olla aika pian.
Mun mielestä se on edelleenkin avioliittolupaus. Ja monen muunkin mielestä. Eli kihloihin ehdottomasti sitten vasta kun ollaan valmiita menemään naimisiin. Eli mikään lupaus, että EHKÄ JOSKUS mennään naimisiin ei riitä. Mun mielestä se kosinta (tai muutenkin tietysti voidaan kihlautua) on se tärkein hetki ja haluan kaiverruttaa sen sormuksiin jne. Ja kihlauksen purkautuminenkaan ei ole niin riskaabelia, jos se jätetään siihen kun ollaan jo valmiita naimisiinkin. Mun lähipiirissä kaikki ovat menneet kihlauksen jälkeen n. 3 kk - 2 vuoden päästä naimisiin. Mutta joitakin tuttuja on jotka ovat olleet vuosia kihloissa ja ilmeisesti se ei merkkaa lupausta avioliitosta. Jos oikein olen ymmärtänyt.
Kannattaa keskustella kumppanisi kanssa mitä mieltä hän on kihlauksesta. Jos on ehdottomasti sitä mieltä, että kihlaus ei ole mitään muuta kuin se että on sovittu naimisiin menemisestä niin hän ei tule innostumaan asiasta. Ja se ei siis tarkoita silti etteikö hän olisi kanssasi tosissaan! Ethän sinäkään ole ihan niin tosissaan, että nyt haluaisit mennä naimisiin. Vaan sitten ehkä myöhemmin tulevaisuudessa JOS halutaan. Samaa varmaan hänkin ajattelee. (ja ei kai kukaan kovin kauan seurustele sellaisen kanssa jonka kanssa ei ehdottomasti halua naimisiin, paitsi jos ei halua kenenkään kanssa koskaan)
Miten ne sormukset todistaa tosissaan olemisesta tms. varsinkin, jos ne ei merkkaa toiselle mitään? Jos se ei ole avioliittolupaus. Ja toinen suostuisi vaan sinua ilahduttaakseen? Mä en varmaan suostuis ees senkään takia.
Ne on vaan sormukset? Tosissaan voi olla ilmankin niitä ja luvata sen toiselle. Vai onko kyse siitä, että muutkin tietää sen (sormukset = näkyvä merkki)?
Keskustele "muina miehinä" kihlauksesta kumppanisi kanssa. Jos joku muu vaikka on mennyt kihloihin tms. Ja yritä urkkia mitä mieltä hän on kihlauksesta. Tai kerro ihan suoraan mitä haluat. Eiköhän tuossa suhteen vaiheessa pitäisi pystyä avoimeen keskusteluun.
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Mutta aikaa jonka ikana lupasu on lunastettava ei ole määritelty missään.
Joo ei, mutta kyllä kai joku aikomus pitäisi olla se toteuttaa? Onhan niitä porsaanreikiä... "Lupaan mennä kanssasi naimisiin 100 vuoden päästä, jos olen silloin hengissä" Mutta silloinkin luvatessa on jo tiedossa, että ei aio eikä pysty tätä lupausta lunastaa. Koska mitään pelkoa ja mahdollisuutta ei ole, että olisi silloin hengissä.
Tai "lupaan mennä kanssasi naimisiin 20 vuoden päästä, jos olemme silloin yhdessä" (jos niin kauan olen jaksanut jonkun kanssa olla niin enköhän jo voi mennä naimisiin ja ainahan voi äkkiä erota, jos aika lähestyy tai purkaa kihlauksen!)
Ja paras on kyllä se, että lupaan mennä kanssasi joskus naimisiin, jos haluan! Joka ei kyllä ole ainakaan mielestäni lupaus, koska siinä on liikaa jossittelua.
Kai joku voi tuollaisistakin "lupauksista" onnelliseksi tulla! Mutta en tiedä kyllä mitä iloa ja tarkoitusta siinä on?
Kihlaus ei edellytä sormuksia, mutta monet hankkii ne merkkinä avioliittolupauksesta. Eli te annatte väärään viestin muille, jos teillä ei ole aikomus mennä naimisiin. Joten ei kannata ihmetellä, jos jotkut onnittelevat ja kyselevät koska häät ovat. Ainakin ne, jotka vielä ajattelevat sen olevan avioliittolupaus.
Siis kihlautuminen on lupaus avioliitosta, ja jos ei kihloihin haluta vielä mennä niin silloin ei ole vielä varma haluaako kyseisen ihmisen kanssa viettää loppuelämänsä. Ei kihlasormus ole koru eikä "pelkkä" sormus vaan symboli, joka kertoo, että on menossa naimisiin (ennemmin tai myöhemmin).
Tämä on periaate ja tähän pitäisi pyrkiä.
Lupauduin miehelleni (kihlauduimme) melkein kolme vuotta sitten ja nyt suunnittelemme häitä.
Otan esimerkiksi kaksi suhteellisen hyvin tuntemaani ystäväpariskuntaa. ”Miia ja Markus” ovat olleet yhdessä yli 25 vuotta. Eivät ole kihloissa, asuvat yhdessä, kaksi lasta. ”Kari ja Tanja” ovat olleet yhdessä 14 vuotta, asuvat yhdessä ovat olleet kihloissa yli 13 vuotta, lapsia kolme.
He tuntuvat molemmat ihan yhtä sitoutuneilta yms. He itse tietenkin tuntevat tarkemmin suhteensa laadun. Ehkä seurustelun alkuaikoina sillä on voinut olla heille jotain merkitystä ovatko kihloissa vai ei. En mä ainakaan tiedä ketään joka olisi mennyt kihloihin (paitsi, jos on menossa naimisiin) oltuaan monta vuotta yhdessä. Ja mulle sillä ei ole merkitystä onko jollakin sormukset tai ei. En ajattele, että he ovat jotenkin tosissaan tai vähemmän tosissaan. Mutta voihan sille kihlautujalle itselleen olla jotain merkitystä.
Mutta esimerkkinä vaan siis, että vaikka ei ole kihloissa niin ihminen voi ihan hyvin olla tosissaan.
Todellakin hyvin usein kihlaukseen johtaa kosinta, jossa kysytään tyyliin "Menetkö kanssani naimisiin?" tai "Tuletko vaimokseni?". Jos mies polvistuu ja kysyy, että "Haluatko olla kanssani tosissaan?", voisi olla outoa. Eikö tosissaan oleminen ole aina merkinnyt naimisissa olemista? Avioliiton arvo vain on alentunut aivan valtavasti, monet avioliitot rikkoutuvat ja ehkä siksi kihlaus halutaan mieltää "uutena avioliittona", jotenkin romanttisempana, kun vanha instanssi ei näytä aina onnistuvan. Termin muuttaminen ei kuitenkaan poista ongelmia. Jos halutaan osoittaa toisilleen ja muille, että ollaan tosissaan, eikä vain enemmän tosissaan kuin aiemmin, niin sitoudutaan ja mennään naimisiin ja yritetään muovata yhteistä tulevaisuutta.
Ja sellainen kysymys, että "haluatko olla kanssani tosissaan" tai "menetkö kanssani kihloihin" kannattaa esittää aikalailla suhteen alussa. Jos on oltu jo vuosia yhdessä ja jopa asutaan yhdessä ja vasta kysellään, että ollaanko tosissaan niin voi voi!
Ja kihlauksessa jossa ei luvata avioliittoa on ongelmana, että molemmat ei ehkä ole tietoisia mitä se kihlaus symbolisoi ja merkitsee. Eli ei kannata kysyä vaan, että menetkö kanssani kihloihin ,jos ei ensiksi selitä mitä se tarkoittaa ja miksi haluan kihloihin. Toiset haluaa viestittää muille olevansa tosissaan vaikka eivät aina ole edes tietoisia oman rakkaansa syistä mennä kihloihin! Riittää kun tietää omat syynsä ja ehkä olettaa, että toinen ajattelee samoin.
Jos on aikomus mennä ehkä joskus naimisiin, niin onko tämä kihlaus sitten sitä tosiaan, että on enemmän tosissaan ja vakavissaan kuin ennen, mutta ei ihan niin tosissaan, että voisi vielä mennä naimisiin? Ollaan niinkuin tasolla nro jotain...
minäkin voisin mennä jo poikakaverini kanssa kihloihin, mutta en naimisiin vielä moneen vuoteen... kihloissa olisi 'ihanaa' olla. Se olisi lupaus myös avioliitosta, mutta sillä ei ole kiirettä. Minä en ymmärrä sitä, että ensin vietetään kihlajaisjuhlat, ja ei mene kauaa kun jo naimisiin. Liikaa juhlia tiiviissä tahdissa :)
Millaiset kihlajaisjuhlat aiotte järjestää kun pitää toipua monta vuotta ennen kuin voit häät pitää? Jossakin päin voi olla tapana pitää kihlajaisjuhlat ja jopa isot sellaiset, mutta nykyään monet juhlii vain kaksin. Mutta se taisikin olla lähinnä vitsi. Jos epäröit naimisiin menoa miksi menisit jo lupaamaan sellaista? Eikö s eole ihananpaa sitten kun asiasta on varma? Kuitenkin vielä aikoisit miettiä asiaa muutaman vuoden?
Olisinpa utelias tietämään minkä ikäinen olet? Ihan täyspäisen kirjoitusta tuo ei ole. Miten muka kihloissa on niin kiva olla, mitä se sinulle antaa? Tunteen siitä, että on jonkun omako? Voi fuulaa, kyllä huomaat pian itsekin miten väärässä olit!