Olen vissiin joku outo ihminen kun olen 51-v ja vieläkin miehessäni kiinni kuin takiainen. Mustasukkainenkin olen kuin teini. Yhdessä ollaan oltu jo 30-v. Mieleltäni olen kuin joku 30-v. Pyrin pitämään parhaani mukaan huolta ulkonäöstäni ja minua luullaan nuoremmaksi kuin olen. Joskus tuntuu että unohdan ikäni ja kikattelen kuin nuoret tytöt. Pelkään joskus käyttäytyväni turhan typerästi ikäni huomioon ottaen. Pitäiskö sitä vanheta arvokkaammin.
Murheensa kullakin
rouva51
211344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
hyvältä.Ei kannata olla kaavoihin kangistunu.Minäkin olen mustasukkainen.Kukapa ei omastaan olisi jos välittää toisesta.-myrkkynainen-
pitää mustasukkaisuutta rakkautena..mie en ymmärrä sitä..:/
vain niinkuin mielesi tekee,eikä niin,että pitäisi iän mukaan alkaa katsomaan tekemisiään...nuorihan viiskymppinen vielä on...:)
Ja se mustasukkaisuushan vain kertoo sen,että rakastat miestäsi...
SAIRAUS!
"mustasukkaisuushan vain kertoo sen,että rakastat"
...mustasukkaisuus olis rakkautta, kyllä se nyt ei missään muodossa ole rakkautta, vaan omistamista, vihaa, pelon ja varasteluhalun,voi näin puolustaa omia tunteitaan sillä, että toinen ei ole yhtään sen parempi kuin hän itsekään.
mustasukkaisuus on itseluottamuksen puutetta, menettämisen pelkoa, omistamishalua. Siis ei oikein mitään positiivista.
Rakkaus on luottamusta.
Miten kestää mustasukkaisuuden kohde moisen tunteen?
mä tarkottanutkaan mitään sairaalloista mustista!Minä jos kuka,tiedän mitä sekin on...ihan hirveetä ja ahdistavaa...
se on vaan itsekkyyttä.
Jos aloittaja oikeesti rakastas miestään niin se kyllä lakkais olemasta mustasukkanen.
Paitsi tietysti jos jatkuvasti on aihetta. sillon taas ei ole rakkautta ilmassa kummallakaan puolen.
Ei siinä sillon paljo kikattelut auta.
kuuluu parisuhteeseen jos toisesta välittää. Sairaalloinen mustankipeys on taas asia erikseen. Minun mielestä on hienoa, että vielä vuosienkin jälkeen ollaan yhdessä ja välitetään toisistansa. Avioeroja kun on nykyään niin paljon ja rikkinäisiä avioliittoja. Vielä keski-iässäkin monille tulee "juoksuaika" ja ruvetaan leikkimään, että ollaan jotain suuria hurmureita. Vanha viisaus nauru pidentää ikää on ihan hyvä ohje, joten kikatellaan jos kikatuttaa.
Kyllä se pieni mustasukkaisuus on merkki,että toinen on tärkeä...
Huomasin itse aikoinaan,että en enää välittänyt yhtään,vaikka toinen tekisi mitä...no,sehän tarkoittikin vain sitä,etten enää rakastanut...
että on olemassa montakaan liittoa,jossa ei yhtään oltaisi toisesta mustasukkaisia..niin varma ei koskaan voi olla toisesta...
Jos luottaa partneriinsa ei ole mitään syytä olla mustasukkainen,
jos taas on syytä olla mustasukkainen ei ole mitään järkeä pysyä siinä suhteessa:(
Luottamus on yksi parisuhteen tärkeimpiä peruskiviä!
voi silti olla mustasukkainen. Ehkä se on heikkoa itsetuntoa, joka taas voi juontaa juurensa jo lapsuuteen. Monet traumat kun ovat lähtöisin jo kaukaa jostain lapsuuden kokemuksista. Yleisesti ottaen useat ihmiset ovat perusluonteeltaan kateellisia toisten onnelle. Jos huomataan että jollakin menee hyvin vuodesta toiseen ja hymy ei hyydy, kateellinen ihminen vaikka kehittää juttuja että parisuhde olisi koetuksella.
En oikein ymmärrä juuri naisia jotka ovat kateellisia jos jollain ystävättärellä on onnellinen suhde,eikö pitäisi olla iloinen hänen puolestaan?
jotka iloitsevat toisten onnesta, mutta jos ittellä on asiat jotenkin huonosti niin se toisten onni on kuin myrkkyä sellaisen ihmisen mielelle. Sitäpaitsi osaavat ne miehetkin kadehtia, mutta he ehkä ovat kateellisia enemmän jollekin materiaaliselle asialle esim. vaikka auto.
pariskunnan,jotka ovat olleet onnellisesti naimisissa pian neljäkymmentävuotta.Vaikka he luottavat toisiinsa täysin,ei se ole millään lailla estänyt heitä olemasta mustiksia toisilleen....sillai terveesti tietysti..:)
toisilleen alusta asti ja tietävät sen itsekin. He myös kynsin hampain pitävät kiinni toisistaan. Myös heillä on omat vaikeat aikansa, mutta he taistelevat onnestaan ja ovat mustasukkaisia ja huolehtivat toisistaan. Itse ihailen tälläisia ihmisiä jotka jaksavat olla yhdessä kaikista mahdollisista ongelmista huolimatta. Nauravat iloiset nuorekkaat elämänmyönteiset ihmiset ovat piristäviä ja mukavia tuttavuuksia. Mököttäviä tyyppejä näkee liikaakin.
Mustasukkaisuus on sairaus, joka liittyy rakkauteen samoin kuin mato omenaan. Tunne on joka suhteessa negatiivinen, ja siitä on turha hakea mitään hyvää. Usein se rajoittaa ihmisten tervettä kanssakäymistä, harrastuksia, ystävyyssuhteita.
Jonkinasteisen mustasukkaisuuden kanssa voi elää, mutta pohjaltaan tunne on alhainen, ja rakkautta ilman mustasukkaisuutta tulee aina tavoitella.
olen sitä mieltä että voi sitä vähän olla mustis.
Luulen kuitenkin niin että joka on mustis on myös se rajoittava osapuoli avioliitossa.
Jos se on mennäkseen, niin se saa mennä. Se on minun mottoni.
sitä että on mustasukkainen toisesta niin se se vasta epäsopua synnyttaa. Pitää luottaa toiseen ja antaa tehdä sen niin kuin hyväksi näkee. Siitä se sopu syntyy. Epäily ruokkii toista epäilyä ja sitten on asiat solmussa, ei tiedä mitä uskoa.
Metusalemin tunnus on että elä ja anna muidenkin elää.