Olisiko kenelläkään mitään vinkkiä antaa millä saisi lapsen huolehtimaan koulutarvikkeistaan ja läksyistä ettei montaa kertaa viikossa tulis huomautuksia koulusta. Kyse on neljäsluokkalaisesta.
Unohteluun apua
*****
211827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kun kyse on neljäsluokkalaisesta, niin jos ei omista asioista huolehtiminen suju, on se sitten vanhempien tehtävä huolehtia niistä. Joko pakkaatte repun illalla yhdessä valmiiksi ja tarkistatte lukujärjestyksestä ja kirjoista, että kaikki läksyt on tehty, tai sitten laadit aamuksi vaikka jääkaapin oveen lapsellesi muistilistan, jonka mukaan hän itse tarkistaa onko kaikki tavarat mukana. Se, että läksyt on varmasti tehty, kuuluu ilman muuta vanhempien tarkistaa vielä tuossa iässä. Neljäsluokkalainen on vielä pieni lapsi ja ilman vanhempien kontollia ei mitään edistystä tule noissa asioissa tapahtumaan.
Juuri päin vastoin... Meillä on samanlainen unohteleva neljäsluokkalainen. Lapsi pitää saada itse huolehtimaan tavaroistaan. Tietysti voi esittää kysymyksiä ja näin varmistaa että tavarat pysyy mielessä.
Se on lapselle karhun palvelus jos vanhemmat huolehtii että kaikki on varmasti mukana.
Ei se ole niin vakavaa, jos joskus jotain unohtuu...
nimenomaan painoitettiin, että lapsi on se,
joka käy koulua, huolehtii tavaransa, ja läksynsä.
Huolehtii myös, että läksyt ovat todella
itse tehty, ei vanhempien tekemiä.
Kaikille ei ko. tyyli/tapa ei sovi,
itse olen todella iloinen lasteni puolesta koulusta annetuista elämän eväistä.
Olen samaa mieltä siitä, että lapsen tulee itse huolehtia asioista, mutta ei hän opi sitä taitoa, jos vanhemmat eivät huolehtimista kontrolloi. Vaikka oppilaat läksyt tekevätkin, niin kyllä niiden tekemistä tulee mielestäni aikuisen ehdottomasti valvoa. Siis ei tehdä puolesta, vaan valvoa, että ne tulee tehdyksi.
eli kuten meillä, kotona kyllä huolehdin että läksyt on tehty, kirjat ja vihkot mukana, samoin liikkavaatteet. Mutta mitenkäs huolehdit että lapsi ottaa ne koulusta mukaan kotiin lähtiessä? Eli meillä ainakin monesti on jäänyt märkä pyyhe kouluun liikkapussiin useaksi päiväksi, läksykirjat koululle (en mä muistanu sit enää että siitä tuli, ei ope sanonut että tuli, mä unohdin). Vaikka kuinka illalla sanot kotona, että muista sitten ottaa kaikki mukaan, ei se paljon koulussa enää auta. Kyse meillä tokaluokkalaisesta, tuota tapahtuu useita kertoja viikossa.
Eikä neljäsluokkalaiselta muuten enää tartte aikuisen sen ihmeemmin tarkistaa. Meillä riittää kun kysyn onko tehty vai ei. Joskus teen "pistokokeita" että tiedän, ettei vaan sano että on tehty, vaan että ne tosiaan on.
takerrun lauseeseesi: neljäsluokkalainen on vielä pieni lapsi. Meillä ainakin tuo neljäsluokkalainen on alkaa jo olla murkkuiässä, eli ei enää "pieni lapsi", vaan vähän isompi lapsi, jolla on jo vastuuta tekemisistään.
olemme tehneet, eli kotona valvomme, kyselemme, huolehdimme,muistutamme jne. Mutta, jos läksyjä ei ole merkitty kirjoihin kunnolla eikä lapsi muista (halua muistaa?) niitä kotona tai jos ne läksykirjat on siellä koulussa, mitäs sitten?Joskus olen kokeillut siirtää enemmän vastuuta lapselle mutta kaaos on ollut vielä pahempi..Kolmesta unohduksesta tulee sanktio ja näitä sanktioita tulee viikoittain,joskus useammankin kerran viikossa joten mielestäni asialle täytyisi todella saada tehtyä jotain.
Siirrää vastuu tyystin lapselle joksikin aikaa. Monet lapset ovat tottuneet että äiti kerää vaatteet lattialta ja niitä on puhtaana kaapissa ja jopa esille nostettu seuraavaksi päiväksi. Samoin vanhemmat ovat pakanneet koululaukun jne.
Vaikuttaa siltä että vanhemmat ottavat suuremman stressin lapsen saamista sanktioista kuin lapsi itse. Ota hieman etäisyyttä asiaan ja anna lapsen itse kokea onnistumisen iloa kun ei ole unohtanut mitään vaikka on tehnyt kaiken itse. Tulkoot lappuja kotiin pinokaupalla mutta iloitse ja palkitse lasta sen kerran kun ei ole tuonut lappua tai saanut sanktioita.
4lk ja murrosiässä. Hitto, niin ne lapset vaan kehittyy, aina vain nopeammin. Tulee pitkä murros, jos se jo 4:llä luokalla alkaa...
Kannatan ajatuksiasi. Olen itse yrittänyt valtavalla huolehtimsella pitää lapseni unohduksia vähissä. Se on loputon suo! Hyvä konsti on muutaman viikon ajan antaa lapsen itse muistaa ja/tai unohtaa. Lapsella voisi myös olla läksyvihko,johon läksyt koulussa merkattaisiin.
Pienempi opetusryhmä edes joissain aineissa voisi olla hyväksi.(opella enemmän aikaa yhdelle lapselle) Miksi lapsi unohtelee? Tarkkaavaisuushäiriö? Lukeminen /luetun ymmärtäminen vaikeaa? Tukiopetuksen tarpeessa? Liiaksi riippuvainen kaverien ehkä antamasta mallista? Ei ole koskaan joutunut oikeasti vastuuseen unohduksistaan? Tuntuuko lapsesta,että hän on niin huono,ettei kannata edes yrittää? Positiivinen palaute pienistäkin asioista on ehdottoman tärkeää.
Joillain luokilla on tapana,että pienimmätkin unohdetut läksyt tehdään koulussa koulun jälkeen. Se on hyvä tapa. Voipi olla,että tämä tapa stressaisi opeakin vähemmän kuin ainainen lappujen kirjoittelu.
Miten se ope niiden kaikkien 30 oppilaan läksyvihkoihin ehtisi päivän aikana läksyt kirjoittamaan? Vai lapsiko itse kirjoittaisi? Tuskin muistaisi kirjoittaa siihenkään. Ei voi olettaa, että vain yksi lapsi saa koulussa jonkun open kirjoittaman läksyvihkopalvelun palkkioksi siitä että ei itse osaa omista asioistaan huolehtia.
auttaa muistamaan ottaa myös kirjat mukaan???????
...voi kokeilla. Eihän se ope millään niitä läksyjä jokaiselle ehdikään kirjoittelemaan. Höh,käsittikö joku tosiaan noin väärin? Oma kokemukseni yläasteelta on,että lapsi muisti sen oppiaineen läksyt,jonka aineen ope tunnin lopussa sanoi:Muistakaahan taas merkata läksy vihon takaosaan. Ei läksyvihko kaikilla lapsilla pelaa,mutta jollakulla se saattaa olla toimiva ratkaisu. Tiedän lapsia,jotka säilyttävät kaikkia oppikirjoja kotona. Ei unohdu kirjat ainakaan kouluun,eikä unohtuisi kotiinkaan,jos edellisenä iltana pakkaisi repun.
lapseen luoteta
...... tosi on.
Lapsen pitää osata itse huolehtia että läksyt on tehty ja että oikeat tavarat mukana.
Mutta on tärkeää että vanhemmat osoittavat myös kiinnostusta siihen että läksyt on tehty ja kaikki sujuu kuten kuuluu, jotta lapsi ymmärtää että kolun käynnillä on merkitystä ja että se on tärkeää.
Koulussa kukaan ei laita oikeita kirjoja reppuun. Joten lapsen tulee oppia itse huolehtimaan kolujutut, myös kotona.
Tuossa iässä erot kehityksessä on valtavia... Hiljattain juttelin viidesluokkalaisen opettajan kanssa ja hän sanoi että murrosiän alkamisen voi sanoa lapsesta lähes päivän tarkkuudella.
Meillä tyttö, joka on ekalla, unohtelee lähes kaiken. Sehän on tietenkin ihan normaalia silloin tällöin, mutta kun siitä tuli jokapäiväistä. Monet laput jäi näyttämättä kotona (ajoissa) ja joskus tyttö ei muistanut mitä on tullut läksyksi, kun oli jo kerennyt unohtaa. annettiin sitte käsky käyttää kirjanmerkkiä, jotta läksyt löytyis. Onpa sekin unohtunut. Kyse ei ole siitä, että lapsen tulisi muistaa itse kaikki asiat, mutta kun me nimenomaan kysymme onko esim. lappuja tullu kotiin. Joskus se vastaa että ei, vaikka niitä oliskin. On vain unohtunu!
Minäpä sitten asiasta suivaantuneena tein tytölle huolellisuuspelin. Plussia saa kun on muistanut asioita, miinuksia silloin kun kaikki on unohtunut. Jos plussia on enemmän niin saa jonkun palkinnon, jotain kivaa tekemistä tms. Jos on miinuksia niin menettää jonkun tavaran/tekemisen. Tällä hetkellä miinuksia on enemmän, enää yks miinus niin....
Tekeepä ainakin tällähetkellä kaikki huolellisesti, ettei tulis sitä viimeistä miinusta, vaan plussia.
Tehonnut toistaiseksi!
Plus miinus tilaston ideana ihan hyvä, mutta itse kyllä toteuttaisin sen kyllä positiivisuuden kautta, eli palkinto hyvästä suorituksesta, mutta ei rangaistusta huonosta, ellei sitten ole kyse suoranaisesta tottelemattomuudesta, mutta silloinkin rangaistus täytyy tulla varoituksen jälkeen.
Kiitokset kaikille vastanneille.Täytyy tosissaan pohtia mikä keino meillä voisi toimia parhaiten.Täytyy rehellisesti sanoa että Pasin kommentti pisti miettimään.Siinä oli todella osuva näkökulma meidän tilanteeseen.
Muutamaan päivään en pääse koneelle mutta jatkakaa te asiallista keskustelua,palaan myöhemmin.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Keskustelussa mainittu palkitseminen on varmaan hyvä idea. Pitäisi kuitenkin muistaa, että lapset ovat kovin erilaisia. Olen yläasteenope ja mielestäni moni jo teini-ikäinenkin tarvitsisi kovasti vahtimista ja tukea, jotta hommat hoituisivat. Moni lapsi hoitaa asiansa itse jo ekaluokkalaisesta; itsekin kuuluin näihin vanhempien onnenkantamoisiin. Mutta monet, erityisesti pojat, kypsyvät vastuuseen myöhään. Jos itsellä on kotona vaikeampi tapaus, ei paljoa lohduta, kun muut kehuvat, kuinka meillä Sirpa-Irmeli vaihtoi itse vaippansakin...