En enää jaksa. Tälläkin hetkellä olo on tosi paha. Terapiaa ja lääkkeitä on ollut yli puoli vuotta mutta olo vain pahenee. Itsemurhakin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin tämä helvetti. Kavereita minulla ei ole, en ole koskaan seurustellut. Vietän aika paljon aikaa yksikseni. Ujouteni ja tyhmyyteni takia minua on aina välillä syrjitty ja kiusattu ala-asteelta lähtien. Varsinkin 7-8 luokan ajoilla elämä oli yhtä helvettiä. Vaikka se ei päällepäin ehkä näkynyt niin henkisesti se oli rasittavaa. Jonkinlaiset traumat tyttöjäkin kohtaan jäi, koska hekin jonkin verran kiusasivat minua. Ehkä senkin takia minun on niin vaikea tutustua tyttöihin. Vaikka siitä on aikaa niin silti minun on vaikea edelleen, vaikka olisin palavasti rakastunut, mennä puhumaan tytölle. Eikä minua muutenkaan tunnuta ottavan vakavasti. Vaikka olen jo 20v. niin silti kotoväki yrittää määrätä mun elämästä ja harrastuksista. Tosin äiti kuoli, kun olin 14. Kavereista en välitä koska he haluavat vain ryypätä ja bilettää jatkuvasti. Pitäisi yrittää saada opiskelut suoritettua ja valmistua maanviljelysteknikoksi. Tulevaisuus vaan näyttää aika pahalta.
Hajoan
Yksin...aina!
3421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Omat lapseni ovat jo 28- ja 26-vuotiaat!
En ikinä määräillyt heidän elämästään joten usko vaan, sinäkin määräät omasta elämästäsi. Älä välitä pätkääkään, mitä suku/muut omaiset sanovat.
Minä suosittelisin Sinulle aikomaasi koulutusta kaukana kotipaikkakunnaltasi niin näkisit muutakin elämää.
Tajuan, että olet kiva ja kunnollinen ihminen, mutta kun kevät ja koulut loppuvat, hakeudu kouluun pois niistä pienistä ympyröistä.
Toisella paikkakunnalla Sinua ei tunneta ja voit ottaa elämän haltuusi!
Lähipiiri on usein kaikkitietävä, mutta muista, että vain sinä olet oman tulevaisuutesi herra!!!
Olen myös erittäin yksinäinen, tosin mulla on mies ja lapset, mutta ei se paljon lohduta elämäntilannettani. Nyt on ollut sama lääkitys jo kaksi vuotta ja olo tuntuu vaan paskemmalata. Monesti olen ollut psykiatrisessa sairaalassa ja käyn avohoidossa. Mistään ei tunnu olevan apua. Halu vain kuolla. Silti pelkään, että jos menetänki jotain kallisarvoista jos nyt tapan itseni. Se vain tuntuu ainoalle hyvälle vauhtoehdolle. Nyt tietysti haluan sulle sanoa, että älä tee sitä, mutta en ole mikään paras ihminen noin sanomaan kun itse ajattelen samaa. Mulla on myös useita itsemurha yrityksiä takana, mutta täällä vain olen. Siitä huomaa, että on ihmisiä jotka välittävät. ne jotka on soittanu ambulanssin paikalle jne. Toivon sulle parempaa huomista...
Jo lastesi takia Sinun on saatava OIKEAA hoitoa! Jos on pieni paikkakunta niin etsi vertaisryhmiä vaikka netistä. Antaisin Sinulle vapaata perheestäsi jos se olisi mahdollista.
Ekalle viestittäjälle haluaisin olla myös kaukoapuna, silä olen paljon tuskaa kärsinyt.
Olen siis jo 50 mutta jos todella tarvitsette kuuntelijaa niin meilini on: [email protected]