Niin. Siskoni lapset otettiin vajaa vuosi sitten huostaan. Toki syitä oli; tilanne oli sisarellani vaikea pahoinpitelevän alkoholistimiehen vuoksi, johon sisko koki jonkinlaista läheisriippuvuutta. Huostaanoton uhkaperusteena oli, että lapset lähtevät, ellei sisko jätä miestä. Kun sisko ei pystynyt jättämään, uhkaus toteutettiin. Kiireellinen huostaanotto tapahtui turvakodissa. Kriisiperheen isä kantoi kirkuvan, miehiä muutenkin pelkäävän tytön väkisin autoon äidin (siis siskoni) itkiessä vieressä. Poika lähti helpommin, koska oli vielä niin pieni, muistaakseni 2-vuotias. Minulle oli edellisenä päivänä turvakotiin soittaessani sanottu, ettei mitään huostaanottouhkaa ole. Mieshenkilö rauhoitteli ja sanoi, että nyt on tärkeintä, että olet sisaresi tukena. Ja minähän uskoin. Ei olisi kannattanut.
Siitä lähti rumba, jonka seurauksena lapset ovat täysin vieraantuneet sekä aidistä että minusta, joka olin osa heidän elämäänsä. Tuntuu, että kaikki henkiset siteet näihin lapsiin ovat katkenneet. Itkun kanssa tullaan tapaamisista. Ne ovat täyttä tuskaa, kun näkee, että lapset ovat loitontuneet. Siskoni tuskaa en voi edes kuvitella.
Nyt hän on jättänyt miehen ja elää eri elämää kuin ennen. Tosin heti huostaanoton jälkeen hän menetti asuntonsa ja asuu nyt asuntolassa. Siinä uusi syy sossuille: Ei lapsia voida antaa, kun ei ole vakituista asuntoa. Kuitenkin sossu on itse syypää asunnottomuuteen, koska se itse otti kaikki tuet pois siskoltani huostaanoton jälkee eikä siskollani ollut varaa asua asunnossa.
Myöskään sossujen toitottama vanhemmuuden tukeminen ei todellakaan ole toteutunut. Mitään tukea ei huostaanoton jälkeen ole herunut, eikä varsinkaan vanhemmuutta tulkevia piirteitä ole ollut näkyvissä. Siskoni ei varmaan enää lainkaan tunne olevansa lastensa äiti -hän ei ole se, joka puhaltaa pipiin. Lapset kutsuvat sijaisperheen vanhempia äidiksi ja isäksi ja sisartani etunimellä. He myös turvautuvat sijaisvanhempiin. Sisarellani ei ole enää osaa eikä arpaa heidän elämässään todellisuudessa, vaikka muuta toitotetaan. Samoin minä koen menettäneeni lapset, kuten myös lasten mummo, joka on ollut tosi heikoilla tapahtumien jälkeen. Tuntuu, että meiltä vietiin kaikki.
Siitä lähti rumba, jonka seurauksena lapset ovat täysin vieraantuneet sekä aidistä että minusta, joka olin osa heidän elämäänsä. Tuntuu, että kaikki henkiset siteet näihin lapsiin ovat katkenneet. Itkun kanssa tullaan tapaamisista. Ne ovat täyttä tuskaa, kun näkee, että lapset ovat loitontuneet. Siskoni tuskaa en voi edes kuvitella.
Nyt hän on jättänyt miehen ja elää eri elämää kuin ennen. Tosin heti huostaanoton jälkeen hän menetti asuntonsa ja asuu nyt asuntolassa. Siinä uusi syy sossuille: Ei lapsia voida antaa, kun ei ole vakituista asuntoa. Kuitenkin sossu on itse syypää asunnottomuuteen, koska se itse otti kaikki tuet pois siskoltani huostaanoton jälkee eikä siskollani ollut varaa asua asunnossa.
Myöskään sossujen toitottama vanhemmuuden tukeminen ei todellakaan ole toteutunut. Mitään tukea ei huostaanoton jälkeen ole herunut, eikä varsinkaan vanhemmuutta tulkevia piirteitä ole ollut näkyvissä. Siskoni ei varmaan enää lainkaan tunne olevansa lastensa äiti -hän ei ole se, joka puhaltaa pipiin. Lapset kutsuvat sijaisperheen vanhempia äidiksi ja isäksi ja sisartani etunimellä. He myös turvautuvat sijaisvanhempiin. Sisarellani ei ole enää osaa eikä arpaa heidän elämässään todellisuudessa, vaikka muuta toitotetaan. Samoin minä koen menettäneeni lapset, kuten myös lasten mummo, joka on ollut tosi heikoilla tapahtumien jälkeen. Tuntuu, että meiltä vietiin kaikki.
Vastaukset 53
Vanhimmat
mitkä tuet sossu otti pois? Ei siskollesi kaikki samat tuet kuulu, mitkä hän sai kun lapset olivat kotona. Harmillinen tilanne, mutta siskosi on itse vastuussa elämästään.
Tässä oli varmaan kyse myös lasten turvallisuudesta ja lapset ovat tärkeimmät, eikö?
Jos minun pitäisi valita lasten tai miehen väliltä (jos olisi juoppo mies)valinta ei olisi vaikea.
Hyvä kuitenkin on että siskosi on jättänyt miehen ja aloittanut uuden elämän.
Surullista on se että lapset vieraantuvat perheestää ja läheisistään. Voin kuvitella tuskan mikä teiilä on kun lapset ovat muualla.
Parasta siskollesi olisi että saisi töitä, niin asuntokin heruisi paremmin. Toivotan jaksamista. tarkoitus ei ollut loukata alussakaan, sanoin vain mitkä mielestäni ovat tosiasioita
Minun siskolla on hyvin samanlainen tilanne. Hän tosin uupui yksinhuoltajana kolmen pienen lapsen kanssa. Yksi lapsista oli pitkäaikaissairaana vaikeahoitoinen. Avohuollon tukitoimia siskoni ei tainnut juuri saada. Itse asiassa myöhemmin selvisi niinkin räikeä virhe, että siskoani auttanut sosiaalityöntekijä (joka teki myös huostaanoton) oli unohtanut asumistuen tarkastamisen. Siskoni sai ihan liian pientä asumistukea. Hän otti aikoinaan ensimmäisen asunnon vastaan, kun pakeni väkivaltaista miestään. Muuttotilanne oli ollut niin sekava, että asumistuki oli jotenkin hoidettu alusta lähtien väärin.
Lasten siirtyessä perhekotiin meni 1,5 kuukautta, kun siskoni oli siirryttävä perheasunnosta pieneen kaksioon. Tämä ei häntä häirinnyt, olihan turva ja oma koti.
Kummallista on vaan se, että vaikka lapset on olleet perhekodissa noin 2 vuotta ja sisko on heitä koko ajan säännöllisesti tavannut, niin huostaanottoa ei aiota purkaa. Myös muu meidän suku on pitänyt lapsiin yhteyttä. Siskollani ei ole päihdeongelmaa koskaan ollut, mutta lievää masennusta oli avioeron yhteydessä. Olen ollut hänen mukanaan lääkäreissä ja olen itse hoitoalalla joten uskon tietäväni asiasta koko totuuden.
Lapset saavat käydä äidin luona yksitellen ja syynä on se, että nykyinen asunto on niin pieni. Siskoni nykyinen asunto on siis este huostaanottosuunnitelman tekemiseksi. Tarpeeksi suureen asuntoon hänellä ei kuitenkaan ole tällä hetkellä varaa. (Hän jäi työttömäksi yli vuosi sitten ja alueellamme Pohjois-Karjalassa on erittäin heikko työtilanne.) Eli lasten huostaanotto jatkuu.
Ihmettelemme onko todella järkevä pitää lapsia perhekodissa, kun heillä olisi mahdollisuus asua äitinsä kanssa. Äiti eli siskoni on nykyään heidän yksinhuoltaja. Isä ei ole tavannut heitä huostaanoton aikana, mutta hän on soitellut lapsille. Isä asuu nykyään eri paikkakunnalla.
Mitä siskoni pitäisi teidän mielestänne tehdä, jotta hänellä olisi mahdollista saada lapset kotiin? Vai onko teistä parempi, että lapset jatkavat perhekodissa?
olisi jos siskosi löytäisi töitä ja siten pystyisi hommaamaan isomman asunnon, jossa lapset pystyisivät olemaan ja elämään normaalia elämää.
En ole sanonutkaan, että lapsien olisi parempi perhekodissa.
Eli siskosi pitäisi hankkia työpaikka. Lastensa eteen on valmis ponnistelemaan, vai mitä?
vaan kela joiten lopeta se paskanjauhanta.
nyt on siinä määrin pohjasakasta kyse, että sossu maksoi asumiskulut, jotka jäivät yli Kelan asumistuesta. Ausmistukihan ei kata koko vuokraa. Joten paskanjauhantaa tämä ei vähäisessäkään määrin tämän asian osalta ole. Jos kouluttamattomalta, työttömältä ihmiseltä, joka on elänyt pitkälti sossun ja Kelan turvin (en tarkkaan tiedä, minkälaisia tukia hän on saanut lapsilisän, asumistuen ja kodinhoitotuen lisäksi), otetaan äkkiä kaikki tuet pois, on selvää, ettei pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa kolmiota mitenkään ole mahdollista pitää.
Voi että tulee kannustavia kommentteja. Taitavat ne sossutantat olla täällä innokkaimpia "kannustajia".
valkoisella;
HUOLTOSUUNNITELMASSA
lasten ja omasta menneisyydestä,
mutta myös
HEIDÄN KOKO PERHEEN TULEVAISUUDESTA.
Huoltosuunnitelma on hyvä "työkalu" sosiaaliviranomaiselle,
mutta myös erinomainen "työkalu"
huostaanotetun lapsen vanhemmille,
jos sosiaaliviranomainen on tehnyt
(yhdessä lapsen vanhempien kanssa)
huoltosuunnitelman lainmukaisesti.
................
Lastensuojeluasetus 16.12.1983/1010
...
"Huoltosuunnitelma laaditaan yhdessä asianomaisten kanssa.
Huoltosuunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan sekä keinot ja arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan.
Suunnitelmasta on myös käytävä ilmi,
kuinka usein suunnitelma on tarkistettava.
Huostaanotettua tai avohuollon tukitoimena sijoitettua lasta koskevaan huoltosuunnitelmaan kirjataan
lisäksi sijoituksen tarkoitus ja tavoitteet,
erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle, hänen vanhemmilleen ja häntä hoitaville ja kasvattaville henkilöille sekä se, miten yhteistoiminta ja yhteydenpito lapsen vanhempien ja muiden hänelle läheisten henkilöiden kanssa toteutetaan ja se, miten jälkihuolto toteutetaan. (15.6.1990/546)
Huoltosuunnitelmaa täydennetään tarvittaessa erillisellä hoito- ja kasvatussuunnitelmalla."
........
Sisarellesi annettiin valta valita mies vai lapset ja hän valitsi miehen.
Kun lapset eivät enää asu kotona ei tipu elatusmaksuja,ei asumistukea ei lapsilisää,ei siinä ole mitään kummallista.
Toivoisitko omien lapsiesi kohdalla elämää asuntoloita kierrellen?
Kannattaa hakea sitä syypäätä siitä kenessä se vika oli eli sisaressasi.
Jos ei kykene antamaan lapsille turvallista ja vakaata elämää niin löytyy joku joka siihen kykenee.
Oletko todellakin sydämessäsi sitä mieltä että lasten olisi ollut parempi elää biologisten vanhempiensa luona jatkuvasti kärsien?
Eikö viattomat lapset ansaitse normaalin tasapainoisen elämän?
Aikuisella on valta päättää mihin jamaan itsensä ajaa,lapset eivät sitä voi tehdä.
Onneksi vielä suomessa toimii joissain paikoissa lastensuojelu niin että todellakin ajatellaan niiden lapsien parasta eikä äidin.
Liian usein hyysätään niitä biovanhempia ja odotetaan koska lapset on niin moniongelmaisia että huostaanotolla ja sijoituksellakaan ei enää heistä saa terveitä tasapainoisia ihmisiä.
täjä on todella tarkoittanutkin,
että jokaisesta eroperheestä vaan lapset pois
ja varsinkin,
jos emäntä ei suostu isäntää jättämään.
Niin sieltähän se jo rientääkin;
riidan selvittäjä, avioliittoterapeutti, sosiaalivirkailija,
omalta ylhäiseltä virkamiespenkiltään
selvittämään emännän ja isännän eroa;
lapset vaan pois sellaisilta ero vanhemmilta
ja sen jälkeenhän koko ero perheen
asiat ovat todella hyvin.
No ainakin sosiaaliviranomaisen ammattitaitoisesti ja lainmukaisesti suorittamalla viranomaistoimenpiteellähän
selviävät aivan kaikki asiat,
ero asiatkin,
nimittäin
lasten huostaanotolla.
Lue tuosta ylempää minun siskoni tarina. Kerro sen jälkeen, miten siinä tilanteessa olisi parasta toimia.
Siskoni ongelmia tällä hetkellä ovat työttömyys ja liian pieni asunto (lapset eivät mahdu sinne asumaan, eikä siskolla ole varaa perheasuntoon).
..makaavaakin,tai käännät kasvosi pois..Tuomitset asiat liian mustavalkoisesti.
Eihän ihmisen ole tarkoitettu että virheistä,joita varmasti jokainen on elämässään tehnyt,elinkautisen saisi!Missä sinun empatiakykysi?
Pahimmat rikolliset ovat tälläkin hetkellä "vapaana",tai odottamassa tuomiota.Mutta äidit jotka lapsistaan välittävät...mutta joilta "olosuhteisiin"tai pykäliin vedoten on lapset huostaanotettu,se todellakin sydäntäsärkevä asia.Etenkin kun ne turhat tukitoimet olisi voitu estää sosiaalitoimen tukitoimilla!
..piti lukea että "turhat huostaanotot"olisi voitu estää sosiaalitoimen avohuollon tukitoimilla;mm.perhetyö.
Se ettei niitä palveluja ole saatavilla tai "tarpeeksi" ovat vain selityksiä..ja huonoja sellaisia!
minunkin siskoni ongelma on juuri nyt. Aluksi se oli mies, ja kun siitä päästiin, ongelma on asunnottomuus. Absuria on se, että samaan aikaan kun sisko asuu asuntolassa, vankilassa ollut alkoholistimies nauttii isosta kolmiosta, jonka kaikki kulut maksaa sossu. Kun mies oli n. vuoden vankilassa, asunto odotti häntä tyhjillään ja silloinkin vuokran maksoi sossu.
En väitä lainkaan, että siskoni olisi täysin syytön tilanteeseensa, mutta mielestäni olisi pitänyt toimia toisin. Tuntuu, että jossain matkan varrella sossut unohtivat tyystin varsinaisen tehtävänsä eli tilanteen selvittämisen ja heidän ainoa päämääränsä oli löytää jokin syy, että huostaanotto jatkuisi ja pitkittyisi.
Toinen epäluottamusta synnyttävä piirre sossuissa oli se, että mistään lupauksista ei oikein pidetty kiinni. Minullekin suoraan valehdeltiin, ettei huostaanottouhkaa ole, mutta seuraavana päivänä se jo tapahtui. Kyllähän siinä vaiheessa, kun minulle näin vakuutettiin, asiat ihan varmasti olivat jo vireillä.
olla vielä vireillä koska usein tapahtuu asioita jolloin on tehtävä äkillinen päätös ja ratkaistava lasten turvallisuus kysymys.
Meillekkin tuotiin lapsi illalla klo. 22.00 eikä siinäkään ollut mitään huostoonottouhkaa, syyn siihen tiedämme tänään. Kaikki on yksilötapauksia.
Mutta pitäkää hyvää yhteyttä lapsiin sillä lapsilla on siihen oikeus ja teidän velvollisuus hoitaa yhteydenpito.
kirjoituksesi! Et todellakaan ymmärrä, mitä kysyjä halusi kysyä tai sitten et suuressa viisaudessasi edes vaivautunut lukemaan ketjua tänne asti.
Parasta pitää suunsa kiinni kuin työntää lusikkaansa tyhmänä joka soppaan. Oletko tosiaan niin tyhmä, että kuvittelit kysyjän haluavan lapset asuntoloita kiertelemään?
huollosta
on oikein lakisääteistä.
Lastensuojelu on myös säädetty laissa erikseen.
Kun lapsiperhe tarvitsee apua ja tukea yhteiskunnan taholta,
se ei todellakaan
tarkoita asuntoloissa kiertelemistä
lasten kanssa eikä automaattista
lasten huostaanottoa.
valtiossamme on hoidettu todella hyvin lastensuojelu. Se mitä tapahtuu lastenhuostaanoton jälkeen on todella kehityksen tarpeessa. Se on yksi niitä mustista aukoista joka on unohdettu hoitaa myös yhtä hyvin kuin huostaanotto. Jälkipyykki jätetään vanhemmalle yksin pestäväksi ja vain sääntöjä lastensa suhteen annetaan liuta.
Jotenkin kun on lukenut tätä koko lastensuojelun toimintaa ihmisten kokemana niin se on vielä keskeneräinen toimintamalli joka tarvitsisi uudelleen organisointia. Mutta, mutta valitettavasti niin kuin monessa muussakin asiassa raha ratkaisee.
käsitys, että lastensuojelun tarkoitus on tuhota ja vaurioittaa se "suojeltava" lapsi.
Katkaistaan välit vanhempiin, jotka rakastavat ja välittävät lapsesta; sitten saadaan vapaat kädet tuhota lapsen minuus, jonka jälkeen lapsi onkin vain ... mitä on.
missä olit silloin kun huostaanotto toteutui? pyysitkö päästä sijaisvenhemmaksi siskosi lapsille? vai pelkäsitkö vastuuta?
lapset olivat nuoria 4(?) ja 2-vuotiaat. miksi he eivät saisi kotiutua uuteen ympäristöönsä ja kutsua sen talon naista äidiksi? miten se on sisaresi äitiydrestä pois?
lapset olivat selvästi vaurioituneet kotioloissa isä(?)/miehen käytöksen takia. vai miksi tyttö mielestäsi pelkäsi miehiä? normaali tyttölapsi ei miehiä pelkää jos isäsuhde on kunnossa.
aikaakin huostaanotosta on jo kulunut jonkin verran? kun siinä on keritty käydä pohjamudat ja päätyä asuntolaan.
mitä jätit kertomati? kuinka paljon kaunistelet?
oletteko aidosti pyrkineet pitämään tiivistä yhteyttä lapsiin?
miksi vain minun tapauksessani meidän lapsten yhteyden pito sukuun ja vanhmpiin on tiivistä ja jatkuvaa? miksi meidän muksut tapaavat isovanhempiaan kerran kuussa ja kaikilla pitikillä koululomilla ja lisäksi vielä biovanhempien tapaamiset?
mikä mättää kun tapaamiset teillä ei toimi?
sen, että moni huostaanotettu ja sijoitettu lapsi pelkää sijaisvanhempia tai laitoksen henkilökuntaa. Ja vuosien päästä uskaltavat kertoa, mitä sijoituksessa tapahtui. Uskaltavat sitten kun ovat pois turvassa.
NÄITÄ SIJOITETTUJA ON PALJON!
Ompa Sinulal paljon kysymyksiä. Ensinnäkin olen ollut lasten ja siskoni elämässä koko ajan mukana. Olen puhunut ja puhunut ja yrittänyt ymmärtää ja kuunnellut. Mutta minunkin jaksamiseni on rajallinen. En ole myöskään väittänyt kirjoituksissani, etteikö tilanteen selvittämiseen olisi ollut syitä. Kyllä niitä oli. Kyllä, lapset eivät voineet hyvin. Mutta olisi pitänyt toimia eri tavoin. Ei niin julmasti ja kylmästi. Tunnen siskoni ja tiedän sydämessäni, että hänelle lapset olivat tärkeimpiä. Hänen tilanteensa oli kuitenkin sellainen, ettei hän jaksanut huolehtia lapsista täysipainoisesti, koska oli niin yksin.
Kyllä, reservi, minä pelkäsin vastuuta. Minusta ei olisi ollut lasten kasvattajaksi. Olen opiskelija. Kaikki on kesken. Olen toipunut masennuksesta. Olen toistaiseksi diagnosoimaton aspergeri. Kyllä, minä pelkäsin vastuuta. Pelkäsin, etten pystyisi antamaan lapsille sitä mitä he tarvitsisivat. Mielestäni toimin tässä vastuullisesti; tiedostin omat rajani.
Minulla on oikeus olla kertomatta kaikkea yleisellä palstalla. Varsinkin, kun täällä tuntuu olevan vallalla tyyli repostella jokainen yksityiskohta poljettavaksi maahan.
Ehkä te, reservin porukka, olette ainutlaatuisen neutraalia sukua, jolle tunteiden kuohuminen ei ole ominaista. Ehkä siksi teidän tapaamisenne ovat kuin mitä tahansa ihmisten/hyvien tuttujen tapaamisia. Niin, onneksi meillä vielä ovat tunteet jäjellä.
reservi, ihmettelen kirjoitteluasi,
jos tarkoituksesi on toimia
jonkun huostaanotetun lapsen
äidin tai isän sijaisena.
Negatiivinen ja ilkeämielinen
suhtautuminen eläviä ihmisiä kohtaan
ja varsinkin hoidettavien ja huollettavien
lasten kaikkein läheisimpiä ihmisiä kohtaan.
Oletko edes sitä mitä sanot olevasi, ihmettelen.
että kun sijariksi pääsyyn tulevat psykologiset testit pakolliseksi, ei tuon kaltaisella ihmisellä ole pienintäkään mahdollisuutta saada ensimmäistäkään lasta itselleen.
Miten selität sen, että vasta vuosien kuluessa lapset, jotka on jouduttu huostaanottamaan, kykenevät palakerrallaan paljastamaan niitä kauheuksia, mitä ovat äitinsä tai isänsä taholta saaneet kokea?
Miten selität sen, että lapsen psyyke ei kestä kuin pitkän ajan kuluessa käsitellä, että hänen vanhempansa jotka/joiden piti rakastaa heitä eniten maailmassa olivatkin heille vaarallisia?
Realismi on täysin eri asia kuin ilkeys.
On realistista tajuta ja todeta että maailma ei ole sellainen kuin ajatuksissamme sen toivoisimme olevamme.
Se, mitä elämä on käytännössä "oikeasti" on sitä oikeaa elävää elämää.
Uskon puhtaasti että useampi biovanhempi HALUAISI olla sellainen vanhempi, kuin täällä kirjoittaa. Mutta mitä hän on todellisuudessa, kun hän siirtyy koneelta lastensa luo?
Toimiiko ne sanat oikeassa elämässä? Toimiiko ne ajatukset ja tavoitteet realistisessa tosielämässä?
Reservillä on varmasti "kokemusta" näistä huostaanotto asioista. Salassapito velvollisuus kuitenkin sitoo, ja voi vain puhua yleisesti "tosiasioista".
Reservin sanomat asiat pitää paikkaansa.
Moni sukulainen herää vasta silloinkun tietää, että saa turvallisesti "naputtaa" vailla velvollisuuksia. Mikäs sen helpompaa?
Mutta missä olivat silloin, kun olisi ollut aika ottaa vastuuta? ja tukea?
Jos tietää ettei omat rahkeet rittäneet silloin, eikä riitä nytkään, niin eikö ole lapsille parhainta tukea heidän kasvussaan nyt ja laittaa siihen heidän energiansa. Ja tukea bioäitiä saamaan asiansa raiteilleen ja sitä kautta lapsensa itselleen?
yrittääkin ja kertoo rehellisesti myös osan syistä, miksi hänellä ei ollut mahdollisuutta ottaa lapsia itselleen. Tolkutonta hyökätä ensimmäisenä sitä asiaa vastaan, että hän olisi kuin rikoksen tehnyt kun ei pystynyt sukulaislasten sijaisvanhemmuuteen.
Ja reservistä vielä, hänen oma pieni maailmansa ei ole KOKO MUU maailma. Ja niin asenteellinen ihminen kuin hän on, on syytä epäillä hänen 'totuuksiaan'. Olen lukenut näitä palstoja puolisen vuotta silloin tällöin, enkä ole hänen kirjoittamanaan nähnyt yhtään ystävällistä, tosiasioihin pureutuvaa, kannustavaa ja lämminhenkistä kirjoitusta yhdestäkään ketjusta.
Hänen kirjoituksensa ovat sen sijaan väärällään tahallista tai tahatonta väärin ymmärtämistä, syyttelyä, irvailua, moukkamaisuutta, ylemmyydentunnetta, joku sosiaalityöntekijä hänelle hyvin kerran vastasikin, että 'kasvatusmenetelmätkin hukkuvat tahallisen ilkeilyn sekaan'.
Millaisiahan aikuisia kasvaa tuollaisilla menetelmillä. Siihen ei kenenkään järkevän ihmisen tarvitse edes vastausta odotella.
etteikö toimenpiteisiin olisi ollut tarve. Kyllä niihin oli. Oli todellakin; asiat eivät lainkaan olleet mallillaan eikä siskoni ollut kykenevä ilman tukitoimia hoitamaan lapsia. Sitä en kertaakaan ole kieltänyt enkä kiellä jatkossakaan. Ja kuulehan nyt, sivusta seuraaja, älä hitto vie tule väittämään minulle etten olisi ollut mukana, kun et tiedä tilannetta. Lapset eivät kuitenkaan ole minun enkä minä voi päättää heidän asioistaan, vaikka äitiä voinkin neuvoa ja olla mukana esim. kaikenlaisissa palavereissa joita tähän on kuulunut.
Kuten aiemmin jo olen sanonut, mielestäni toimin vastuullisesti, kun en ottanut lapsia itselleni. Sitä kyllä harkittiin, mutta tunnen itseni aivan liian keskeneräiseksi ihmiseksi huolehtimaan lapsista. Jos olisin ottanut lapset, olisi tilanne luultavasti hankala myös siskolleni.
Äidin kärsimystä on vain niin vaikea kestää. Tiedän hänellä olleen ja olevan vaikeuksia, ja niitä vain lisätään sillä, että kaikki tuet otetaan pois, entiset auttajat kääntävät selkänsä, ihminen, joka on sisältä rikki, velvoitetaan järjestämään elämänsä simsalabim tosta noin vain, hankkimaan töitä, asunto ja sosiaalinen verkosto silloin kun kaikki on menetetty. Yksin ihminen ei sitä jaksa ja sehän olisi edellytys sille, että lapset joskus voisivat asua kotona. Miten tämä tilanne saavutetaan, jos kaikki, sekä henkinen että aineellinen tuki -pohja elämältä- katoaa?
Mielestäni pahinta on, kun lapset otetaan kokonaan pois. Miksei harkittu minkäänlaisia muita tukitoimia, esim. perhekuntoutusta? Paikanvaihdos olisi taatusti tehnyt perheelle hyvää, kun he olisivat päässeet alkoholistimiehen vaikutuspiiristä lopullisesti pois.
No, turha täällä asioita on jossitella. Eivät vastaansanojat missään tapauksessa tule koskaan ymmärtämään sitä tuskaa, mikä näihin asioihin liittyy. En vain ymmärrä, miksi ihmisen kärsimys ei tunnu loppuvan koskaan. Huonot lähtökohdat seuraavat läpi elämän ja vaikuttavat negatiivisesti kaikkeen, mitä ihminen tekee. Elämän karuuksia kaiketi, mutta äärimmäisen vaikea hyväksyä.
En tule koskaan hyväksymään sitä, että tutkimatta lainkaan sisareni taustoja ja asioiden todellisia syitä päädyttiin näin murskaavaan ratkaisuun. Ratkaisu vaikutti tuhoavasti moniin ihmissuhteisiin ja ihmisten elämiin. Se on aika kova hinta, kun halvemmallakin olisi voitu päästä. Oikeanlainen tuki olisi ollut toimenpiteistä ensimmäinen ja vähiten tuhoava. Jos joku viranomainen olisi oikeasti kunnolla perehtynyt ja yrittänyt päästä sisälle tilanteeseen eikä nähnyt pelkkiä pintoja, olisi tilanne toinen. Sellaisia työntekijöitä tuskin on olemassa lainkaan, tai niitä on todella harvassa.
Tietysti taas joku pamauttaa, että lopeta se paskanjauhanta. Mutta en minä lopeta. En lopeta ennen kuin olen saanut vastauksen siihen, miksi näin paljon tuhottiin. Olen valmis käymään asiat pohjamutia myöten läpi. Tämä farssi tulee loppumaan.
Lisää tähän vielä, että mihin tilanne siitä muuttuisi, jos lapset olisivat minulla? Huostaanotto se olisi siitä huolimatta. Eikä sijaisperheessä tällä haavaa ole mitään valittamista, he ovat ihan kunnon ihmisiä. Olisivatpa he ketä tahansa, samat vanhemmuuden tukemista kyseenalaistavat seikat tässä olisivat kuvioissa mukana.
kirjoituksista.
Olet hoitanut osuutesi ihan mallikkaasti
ja rehellisesti pohtinut asianosaisten
tilannetta kaikkien kannalta.
Kirjoitit siinä mielessä väärälle palstalle, että täällä on yleinen käytäntö arvostella, ivailla, syyllistää ja piikitellä ketä tahansa kirjoittajaa - varsinkin jos sattuu kuulumaan vaikka sukunsa puolesta huostaanotettujen puolelle.
Lapseni asui välillä pois luotani. Nyt aikuisena 18-vuotias, Hän kertoo varovasti menneisyydestään.
Sikaperheen ukko oli kuristanut akkaansa mustasukkaisuuttaan. Heittänyt marjaämpärin potkien mäkeen, koska hänen lakkansa oli kerätty.
Kun ukko oli kuntoutuksessa, perheessä oli tullut vastaan vieras mies pelkissä kalsareissa.
Nuori tyttäreni kertoi juosseensa huoneeseensa kauhuissaan.
Nyt tyttäreni pesee itseään jatkuvasti ja on yli "siisti". Pelkään, että kamalin asia, mitä lapselle voidaan tehdä, on tapahtunut tuolla sikaperheessä?? Käymme tyttäreni kanssa perheasiainneuvottelukeskuksessa, mutta hän lukkiutuu. Ei jotenkin kuulemma osaa kertoa, kun menemme sinne. Minua pelottaa äitinä Hänen tulevaisuutensa???
jonka helluntailainen sijaisisä teki murrosikäiselle sijoitetulle tytölle ja tämäkin tyttö oli ESPOON perhehoidon sijoittama!
Miten selität sen, että pari kesää sitten espoolaisesta köyhästä perheestä huostaan otettu seitsemän vuotias poika hukkui. Jo huostaanotto aiheutti äidille psykiatriseen hoitolaitokseen menemisen. Nyt kuulemma on teljetty laitokseen loppuijäksi. Kaksi murrosikäistä tyttöä, missä lie.
Isän kohtaloa en tiedä. Isä kuitenkin yritti elättää perhettä työtä tekemällä, mutta palkka ei riittänyt kaikkeen. Näin Espoo kohtelee köyhiä, ottamalla lapsia huostaan.
Jos (mitä toivon että ei) on tapahtunut se, mitä epäilet, tarvitsee lapsi sen kertomiseen aikaa. En yhtään ihmettele, että hän suhtautuu varautuneesti perheneuvolaan. He ovat vieraita ja elämä on opettanut, olemaan luottamatta kaikkiin aikuisiin. Jotta tyttö kertoisi perheneuvolassa jotain niin traumaattista (mikäli olisi kokenut) niin se vaatii ensiksi todella vahvan pohjan - Luottamus pohjan.
Jokatapauksessa, on sellaista tapahtunut tai ei, perheewssä meno on ollut sen mukaista, että aikaa se vaatii. Itse en täysin edes tiedä, mitä oman veljeni perheessä (tässä kakkos) oikein tapahtui. Toisen veljen kohdilta tiedän suurinpirtein ja keskimmäisen kohdilta sen, että sai anemian ja aloitti yökastelun 10-v ikäisenä. Ja se loppui, kun siirtyi sieltä pois.
parempi olla välittämättä. En tiennyt, että tällä palstalla temmeltävät "Heikot sortuu elon tiellä"-kerhon pomot -ne, jotka hiekkalaatikolla lyövät surutta lapiolla päähän ja sanovat, että mitäs olet niin hidas, ettet kerkiä alta pois.
Joten jatkakaa rauhassa piiri pieni pyöriitä ja temmellystä pikku-pikkumaassanne.
ovat minunkin mielestäni napakoita ja realistisia.Olen ollut palstalla ja monta vuotta enkä vieläkään käsitä,mikä ihme tekee hänen kirjoituksistaan muka ilkeitä.Osaako joku perustella sen asiallisesti vai onko tässäkin kyse siitä että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa?
kadonnut vanhemmuus
heikko vanhemmuus
juuri sellaisilta hänen kirjoituksensa
vaikuttavat elävän elämän suhteen
juuri sellaisilta
kaveri kaatuu maahan,
käyvät potkaisemassa,
että kaveri varmasti pysyy maassa.
Täti, kiitos kirjoituksestasi,
elämä on valitettavasti toisten kohdalla
raakaa ja julmuutta täynnä.
Mutta kaikkein julmimpia ovat ihmiset,
joille yhteiskuntamme on antanut
viranhoidon myötä oikeudet ja velvollisuudet auttaa juuri näitä "maassa makaavia".
Mutta kun valtaa halutaan vain käyttää tähän "potkaisemiseen",
että varmasti pysyy maassa.
Julmaa ja rikollista.
rehellisille asoista suoraan puhuville.
siitä on kyse. Kalikka kalahtaa ja kovaa. Sairastahan se olisi, ellei lyötäessä tuntuisi missään. Ja sen sanon, että sisartani (ja minuakin, nyyh nyyh) on elämässä potkittu oikein isän jalasta. Milloin tulee joku, joka silittää ja rakastaa siskoani? Sen voimalla hän olisi jaksanut silittää lapsiaan. Mutta ketään ei tullut. Yhden yhtä ihmistä ei hänen elämässään ole ollut, joka olisi pyyteettömästi rakastanut, lukuunottamatta lapsia ja muita siskoja. Yksinäisyys ja rakkaudettomuus jättävät pysyvät jäljet ihmiseen, mutta sitä kukaan Systeemin virkailija ei ole vaivautunut ajattelemaan. Siis SYITÄ NYT VALLITSEVAAN TILANTEESEEN. Sitä kautta olisi järjestetty OIKEANLAISTA apua. Miksi ne lyövät lyötyä? En jaksa ymmärtää sitä. Miksi ne eivät nähneet siskoni silmissä sitä avuttomuutta, jonka minä näen? Niillä olisi ollut jos jonkinmoista keinoa, mutta ne eivät vaivautuneet; ne vaivautuivat vain tarkkailemaan ja kritisoimaan, tuomitsemaan ja lopulta potkimaan maahan. Mene sinne, uppoa liejuun, sinä saastainen epäonnistuja, joka et edes omia lapsiasi pysty hoitamaan. Täältä et apua saa. Me emme suostu sinua silittämään saati rakastamaan, sinä väärintekijä, olisit itse lukenut oppikirjoista kuinka elämää eletään, jos et lapsuudestasi eväitä ole sanut. Mene pois, väärin valitsija, virheiden tekijä. Syyllinen.
No, patetisoin, tiedän. Mutta vääryyttä on liian paljon. Systeemi on kylmä kuin jää.
pyörittäjät jatkavat sitä siskosi lapsille.
hei!
Siskosi ei varmasti tahallaan ollut paha, mutta kykenemätön tarjoamaan lapsille turvallisen kasvuympäristön noina tärkeinä ensimmäisinä elinvuosina.
Äitini oli samanlainen ja olen varma, että mikä tahansa paikka olisi minulle ollut parempi kuin oma koti. Äitini valitsi väkivaltaisen alkoholistimiehen hyysäämisen ja lapset hoidettiin siinä vasemalla kädellä.
Lapsuudestani olen ollut yhtä katkera sekä isälleni että äidilleni. Isä jo kuollut ja äiti toivottavasti kohta kanssa, en ole ollut missään yhteyksissä häneen yli kymmeneen vuoteen eikä ole olleet kaksi siskoanikaan. Ja saa puolestani mädäntyä sairaalassa ihan rauhassa vaikka kuinka pitkään, ei ole minkäänlaista tarvetta mennä häntä tapaamaan.
Eli kertomuksen tarkoitus, sillä vanhemmalla, joka ei ole väkivsltainen hullu, on velvollisuus laittaa lasten tarpeet etusijalle ja tehdä lapsille turvallinen ympäristö, lapsia ei voi laittaa "hyllylle" odottamaan, että asiat muka paranisivat. Sinun tarinassasihan tärkein asia on, että lapsilla on kaikki hyvin ja he toivottavasti saavat jatkaa siinä perheessä, jossa pienten avuttomien lasten tarpeet tulevat huomioiduksi.
voitte käydä siskonne kanssa läpi
lasten huoltosuunnitelmat kaikkine asiakohtineen ja vaatia sosiaaliviranomaisia tekemään
lasten huoltosuunnitelman lainmukaisesti
kaikkine "apu ja tuki" -paketteineen.
Nykyään "hoetaan", että erotaan liian helposti; siskosi ja hänen miehensä olivat ilmeisesti kuunnelleet myös tätä "saarnaa".
Ja toisille avioliitto on myös pyhä;
oli tilanne kuinka katastrofaalinen perheen sisällä; syitä eroamattomuuteen voi olla
kymmeniä; olipa sitten kysessä väkivalta tai alkoholi tai mikä muu syy.
Oikella avullla ja tuella yhteiskunta pystyisi tekemään myös HYVÄÄ;
yhteiskunta järjestelmässä on useita
eri viranomaisia ja toimintatapoja/-malleja
myös sellaiseen apuun ja tukeen lapsiperheille.
Mutta,
kun toisilla on suuri tarve;
olivatpa yhteiskunnan virkamiehiä tai eivät,
lyödä lyötyä
potkia maassa makavaa
vetämään matto jalkojen alta;
näyttää, osoittaa, "pönkittää"
omaa hyvyytensä ja erinomaisuutensa
heikommalle ja heikommassa asemassa olevalle.
valitettavasti. Niinhän on aina ollut. Kuten aiemmin sanottu, heikot sortuu elon tiellä. Yhteiskuntamme on rakennettu vahvoja varten.
Tosiaan, voisinkin vähän tutkailla sitä huotosuunnitelmaa tarkemmin. Olen yrittänyt löytää netistä jotakin lakipykäliin viittaavaa, tuloksetta. Tietäisikö kukaan? Olen yrittänyt sanoa siskolleni, että ottaisi yhteyttä lakimieheen, muttei ole toistaiseksi uskaltanut.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19831010
sivustolle.
Ottamatta kantaa juuri siskosi lasten elämään, koska en heitä tunne, haluan kuitenkin jokusen sanan kirjoittaa yleisellä tasolla. Itse työskentelen lastensuojelussa ja vastaan useinkin läheisten puheluihin, jotka hyvin usein ovat hämmentyneitä tilanteesta, jos on rankkoihin lastensuojelutoimenpiteisiin ryhdytty. Poikkeuksetta, tai ei ainakaan nyt tule mieleen yhtäkään poikkeusta, läheiset eivät ole tienneet koko totuutta, koska biovanhemmat eivät ole kaikkea läheisilleen kertoneet. Eli koko totuus ei välttämättä ole se minkä sinä tiedät tai minkä olet kuullut.
Mutta tuossa kertomassasi tarinassa ihmettelen miksi lapset vietiin turvakodista kriisiperheeseen? Siis eikö lapset olleet äidin kanssa jo turvakodissa?
Mutta oikeasti, asunnottomalle ei lapsia voida kotiuttaa. Toivon että siskosi saa asunnon ja pystyy osoittamaan että hän voi huolehtia lapsistaan! Toisin kuin tälläkin palstalla usein väitetään, me sossut puramme huostaanottoja ERITTÄIN mielellämme!
virkamiehenä tiedät varmaankin,
että läheiset ihmiset ovat läheisiä ja virkamiehet virkamiehiä.
Joten aika absurdilta kuulostaa ettei läheinen sisko tietäisi oman siskonsa perhetilannetta;
vai ajattelitko että totuus ja koko totuus
lapsiperheiden elämästä paljastuu (?!)
paremmin kunnan 8-16 virkamiehelle
kuin perheen läheiselle.
Toisekseen, kun olet osana lastensuojeluviranomaisia,
toivottavasti JOKAISELTA teidän alueen huostaanotetetulta lapselta löytyy
mustaa valkoisella;
LAINMUKAINEN
ASIALLINEN
KAIKKINE ASIAKOHTINEEN TEHTY HUOLTOSUUNNITELMA.
Tässä kirjoituksessa olevan äidin kohdalla huoltosuunnitelma sisältää,
kuten PITÄISI kaikkien muidenkin
huostaanotettujen lasten kohdalla,
myös
LASTEN HUOSTAANOTTOAIKAISEN,
SOSIAALIVIRANOMAISTEN VANHEMMILLE
JÄRJESTÄMÄN APU- JA TUKIPAKETIN.
Tämä lapsiperheen äiti NÄYTTÄISI
tarvitsevan asunnon = koti itselleen ja omille lapsilleen.
Olisikohan aivan ylivoimainen tehtävä sosiaalivirkailijalle järjestää tälle lapsiperheelle sellainen.
Sekä mahdollisesti selvittää mitä muuta tukea ja apua he mahdollisesti tarvitsevat huostaanoton aikana sekä huostaanoton purun jälkeen (=jälkihuolto).
olla työntekijäkohtainen asia, mitä se ei suinkaan saisi olla.
Myös vantaalaisen perhekuntoutuskeskuksen johtaja puuttui muutama kuukausi sitten kirjoituksessaan aiheeseen ja vaati, että huostaanottojen purkamisen pitäisi oikeasti tulla mahdolliseksi. Hän kertoi myös, miten toivottomiltakin näyttäneissä tilanteissa on saatu iloita huostaanottouhan väistymisestä perheen yltä. Heille tulevien perheiden kohdalla vain 10 prosentissa päädytään huostaanottoon, muut saadaan estetyksi.
Itse kannatan ehdottomasti kuntoutuskeskustoiminnan kehittämistä kaikkiin kuntiin sekä huostaanoton tarpeen että myös sen purkamisen arviointiin.
sossut voivat tietää, jos perheen läheisimmät ihmisetkään eivät tiedä.
varmaan selittää paljon. Tietyt viranomaiset ovat niitä velvollisia tekemään jos puutteita tai muuta .......
Tasan tarkkaan jokaiselta meidän kunnasta sijoitetulta lapselta löytyy huoltosuunnitelma joka päivitetään vähintään vuosittain (pitkät sijoitukset joissa ei ole ongelmia), yleensä 2-8 kertaa vuodessa. Ja jälkihuolto määritellään laissa ja se jokaiselle tarjotaan, se on eri asia kuinka moni ottaa sen vastaan, mutta siitä on täysi oikeus kieltäytyä.
Tuolla asioiden tietämisellä tarkoitan että esim. perheväkivallasta läheiset eivät monesti tiedä.
Asuntoasiasta sen verran että esimerkiksi tässä kunnassa sossuilla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa asunnon saantiin koska vuokra-asuntoja välittää vain yksityinen yritys.
mutta mutta...
Aihetta saadaan vaikka aaltopahvista niin halutessa. Eräs yh-äiti oli isänsä 50-vuotis juhlissa ja oli ottanut alkoholia, niin kuin juhlissa yleensä.
Äiti opiskeli ja tietty porukka (rouvia tietenkin) alkoi pohdiskella, missä lapsi oli tuon ajan. Ettei vain heitteillä kotona yksin??
Juuri kateus ja pahuus saa ihmiset miettimään tuollaista ja mahdollisesti tekemään lastensuojeluilmoituksia??
ja mitä niitä nyt onkaan, joita lakikin velvoittaa.
muutaman kerran kuukaudessa....
Mutta onhan yksityisiltäkin markkinoilta
halutessaan kunnan mahdollista järjestää sitoumuksien ja muiden järjestelyjen kautta asunto kunnan sosiaalihuollon asiakkaille, puhumattakaan lastensuojelun asiakasperheestä.
Laissahan on nimeen omaan erillinen kohta painotettuna, että asuminen ei ole mikään syy... jne.
Lastensuojelulaki 5.8.1983/683
......
Kun lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen tai sellaisen itsenäistymässä olevan nuoren kuntoutumiselle, joka ennen 18-vuottaan on ollut lastensuojelun asiakkaana, on kunnan viivytyksettä järjestettävä riittävä taloudellinen tuki sekä korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto. (9.2.1990/139) ........
Ja jokaisesta huoltosuunnitelmasta
kaikki asiakohdat löytyvät ja jokainen asiakasperhe on myös ymmärtänyt, miksi lapset on huostaanotettu....
Miksi ihmisiltä viedään, se tärkein. RAKKAUS
Lastaan rakastava äiti tai isä.
Jätetään syrjään, kaipuu se suunaton.
Ikävä viellä, poistaa ei voi.
Miksi kolmen vuoden takaa itken, joka yö,
unta ei vaan saa, sydän särkynyt on. Äiti
joka hyljättiin Juuan sossussa.