Istuttiin kavereiden kanssa kahvilla ja juteltiin, mitä nyt tyypillisiä jätkien juttuja. Me olimme aika pinnallista porukkaa, ei kai meitä oikeiksi ystäviksi voinutkaan sanoa. Lähinnä kehuskeltiin saavutuksillamme ja kaadoillamme, niin se vaan oli. Minkäkin itseasiassa seurustelen Minnan kanssa, vaaleat hiukset, vihreät silmät, ja tiukkoja paitoja yleensä päällä. Arvatenkin se oli vain pintaa. Mutta olipahan ainakin jotain mitä näytellä kavereille. Ei se tietenkään ihan niin yksiselitteistä ollut, olimmehan me aluksi ihan rakastuneita, mutta nyt...
Tyttö, josta puhuin aluksi, astui sisään kahvilaan. Hän tilasi kahvin ja meni viereiseen pöytäämme. Tyttö joi kahviansa ja oli yhtä tyhjän ja kylmän näköinen kun kadullakin, miksi hän on aina yksin? Miksi hän on niin kylmä? Miksi hänellä ei ole elämää? Silloin pääni sisällä heräsi, jos hänellä ei ollut elämää, niin miksi? Oliko se riistetty häneltä? Oliko joku kuollut? Olin päättänyt saada vastaukset edellämainittuhihn kysymyksiin, keinolla millä hyvänsä.
Monesti vaivuin pohtimaan tuon tytön minussa herättämiin kysymyksiin ja olin täysin omissa maailmoissani. Nytkin huomasin, että kaikki kaverini katsoivat minua. Ymmärsin että joku oli kysynyt jotain minulta ja he odottivat vastausta. Pyysin toistamaan kysymyksen.
Tänään tai ei koskaan, oli hoidetava Minna pois jaloista. Ei enää esitettyä rakkautta. Jätkäthän eivät siitä pitäneet, eikä varsinkaan Minna, mutta jotain oli tehtävä. Olin päättänyt saada vastaukset. Mutta miten voisin sanoa sen Minnalle, missä tilanteessa. Millä sanoin, keksisinkö jotain ihme stooria; Me vain kasvoimme erilleen ja plaa plaa plaa. Vai vain ehkä on parempi että me ei enään tapailla, ilman sen kummempia syitä ja selityksiä. Sitähän tytöt eivät koskaan haluaisi, mutta se olisi huomattavasti helpompaa minulle. Hitto sentään totuutta em kertoisi. En kenellekään. Juu, päätinmpä jättää parhaan kaatoni tuon "vihanneksen" (="aivokuollut") takia. Tuskin menisi edes läpi.
Tyttö, josta puhuin aluksi, astui sisään kahvilaan. Hän tilasi kahvin ja meni viereiseen pöytäämme. Tyttö joi kahviansa ja oli yhtä tyhjän ja kylmän näköinen kun kadullakin, miksi hän on aina yksin? Miksi hän on niin kylmä? Miksi hänellä ei ole elämää? Silloin pääni sisällä heräsi, jos hänellä ei ollut elämää, niin miksi? Oliko se riistetty häneltä? Oliko joku kuollut? Olin päättänyt saada vastaukset edellämainittuhihn kysymyksiin, keinolla millä hyvänsä.
Monesti vaivuin pohtimaan tuon tytön minussa herättämiin kysymyksiin ja olin täysin omissa maailmoissani. Nytkin huomasin, että kaikki kaverini katsoivat minua. Ymmärsin että joku oli kysynyt jotain minulta ja he odottivat vastausta. Pyysin toistamaan kysymyksen.
Tänään tai ei koskaan, oli hoidetava Minna pois jaloista. Ei enää esitettyä rakkautta. Jätkäthän eivät siitä pitäneet, eikä varsinkaan Minna, mutta jotain oli tehtävä. Olin päättänyt saada vastaukset. Mutta miten voisin sanoa sen Minnalle, missä tilanteessa. Millä sanoin, keksisinkö jotain ihme stooria; Me vain kasvoimme erilleen ja plaa plaa plaa. Vai vain ehkä on parempi että me ei enään tapailla, ilman sen kummempia syitä ja selityksiä. Sitähän tytöt eivät koskaan haluaisi, mutta se olisi huomattavasti helpompaa minulle. Hitto sentään totuutta em kertoisi. En kenellekään. Juu, päätinmpä jättää parhaan kaatoni tuon "vihanneksen" (="aivokuollut") takia. Tuskin menisi edes läpi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tosi hyvä jatkaaaa