olen aivan loppusuoralla oikeastaan minun pitäisi enää marssia reippaasti kansliaan ja jättää työni, mutta jotenkin siitä on tosi hankala luopua. Koko ajan miettii, että mitäköhän arvostelijat siitä ajattelevat ja mitäköhän kommentteja saan työstäni. Lisäksi tuntuu kauheelta ajatella, etten voi enää tehdä mitään työlleni kun sen jätän.
en ole oikein saanut selkeää kommenttia siitä, että mikä mahdollinen arvosana voisi olla. Miten minun siis tulee toimia jos arvosana on ihan surkea. Onko joku keskettänyt arvostelun? mitä ohjaajat sanoivat`?
Onko muille ollut vaikeaa jättää gradu??
en ole oikein saanut selkeää kommenttia siitä, että mikä mahdollinen arvosana voisi olla. Miten minun siis tulee toimia jos arvosana on ihan surkea. Onko joku keskettänyt arvostelun? mitä ohjaajat sanoivat`?
Onko muille ollut vaikeaa jättää gradu??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Auttaisi varmaan asiassa.
Oma ohjaajani sanoi: gradu ei ole koskaan valmis. Itsellä sen tekoon meni 3 vuotta (oikeasti puoli vuotta), mutta sitä olisi voinut jatkaa vaikka toiset 3 vuotta. Jälkeenpäin on tullut mieleen vaikka mitä lisättävää/korjattavaa, mutta arvosanaksi tuli silti eximia. Tosin gradujenkin vaatimustaso vaihtelee aika paljon, mutta tuskin meillä ihan kaikkein lepsummasta päästä on.
gradu on kuitenkin vain gradu... Kyllä se on joskus pakko antaa eteenpäin pois käsistään. Loputtomastihan sitä voisi parannella, mutta loppujen lopuksi ei sitä arvosanaa kai kukaan ihmeemmin kysele. Kaikki tuntemani graduntekijät ovat pähkäilleet milloin luovuttaa ja kaikki ovat jossain vaiheessa väsyneet ainaiseen viilamiseen.
Kun omani annoin kansliaan, mietin suurinpiirtein seuraavan yösn mitä siihen vielä olisi oinit lisätä/muuttaa/korjata/parantaa, mutta loppujen lopuksi olo oli helpottunut kun ei enää todella voinut tehdä mitään.
tai ehkä ei hankalaa, mutta luopumisen tuskaa kokee varmasti moni. Itse olen graduprosessin keskellä alkanut miettiä, mikä gradun tekemisellä loppupeleissä saavutan. Eihän se sido minua mihinkään? toki antaa mahdollisuuksia...
olen jo niin kypsä koko työhön, että mietityttää, miksi tätä pitää stressata niin paljon...
Joo tosi tuttu tunne on, olen omaani vääntänyt todella kauan ja väliin on sattunut oikein sellaisia reiluja "paussejakin". Nyt vihdon viikon päästä pitäisi työ jättää ja nyt on alkanut hirvittää... Tulee muokattua ja pyöriteltyä työtä ihan mitenpäin sattuu.. Hirveetä kun koko gradu on ollu niin suuri ahditus ja nyt sen sitten pitäis hävitä mun käsistä - ja mielestä.. Outoa. Toisaalta niin suunnattoman ihanaa, mutta sit se on kanssa hyvästit mun rakkaalle opinahjolle. Olen varmaan sen koko tarkastus ajan ihan kuin kissa tulisilla hiilillä !
kauheeta, kun kolme viikkoa on ihan paiseessa ja miettii että mitä oisi voinut tehdä toisin. Ainahan voi tietty keskeyttää, jos ei ole tyytyväinen arvosanaan.