lukiessani näitä synnytyskokemuksia ym. tulee aivan lohduton olo.
Itse toiminut kätilönä jo 10v, synnyttänyt 2 lasta, eronnut ja yksinhuoltaja.
Lukiessani tarinoita näistä "väärin hoidetuista" alkaa jo vähän suututtamaan. Synnyttäjä voi VAATIA synnytystä, ku on alkanut raskaus ahdistamaan jo 30 rvkn jälkeen. Meiltä työntekijöiltä vaaditaan jo ihan mahdottomuuksia. Alkaa jo koulutuskin tuntumaan turhalta, kun kuka tahansa raskaana oleva tietää paremmin, saati sitten tuleva isä anopista puhumattakaan. Enhän minäkään mene neuvomaan ketään toista hänen ammatissaan.
Ja siitä tympeydestä.Ole siinä sitten ystävällinen, kun sulle vain tiuskitaan ja kiroillaan.
Jotta totuus ei unohtuisi. Kohtele toista niinkuin toivisit sinuakin kohdeltavan.
Hyvää kevättä
Itse toiminut kätilönä jo 10v, synnyttänyt 2 lasta, eronnut ja yksinhuoltaja.
Lukiessani tarinoita näistä "väärin hoidetuista" alkaa jo vähän suututtamaan. Synnyttäjä voi VAATIA synnytystä, ku on alkanut raskaus ahdistamaan jo 30 rvkn jälkeen. Meiltä työntekijöiltä vaaditaan jo ihan mahdottomuuksia. Alkaa jo koulutuskin tuntumaan turhalta, kun kuka tahansa raskaana oleva tietää paremmin, saati sitten tuleva isä anopista puhumattakaan. Enhän minäkään mene neuvomaan ketään toista hänen ammatissaan.
Ja siitä tympeydestä.Ole siinä sitten ystävällinen, kun sulle vain tiuskitaan ja kiroillaan.
Jotta totuus ei unohtuisi. Kohtele toista niinkuin toivisit sinuakin kohdeltavan.
Hyvää kevättä
Vastaukset 30
Vanhimmat
Synnyttäjiä et voi muuttaa, mutta voit kouluttautua alalle, jossa et joudu kohtaamaan hätääntyneitä ja tuskaisia ihmisiä päivittäin.
Hoitoalat ovat tyypillisiä siitä, että asiakkaat ovat hankalia ja he tai heidän omaisensa yrittävät neuvoa sinua tai jopa esittää vaatimuksia.
Etkö ole 10 vuodessa oppinut ymmärtämään synnyttäjää? He ovat peloissaan ja kipeitä. He ja heidän läheisensä yrittävät torjua kauhua ja tilanteen arvaamattomuutta latelemalla ulos sitä tietomäärää, jonka he ovat aiheesta keränneet. Nykyihminen ei uskalla hevillä heittäytyä täysin toisten komenneltavaksi, vaan "ohjat" yritetään pitää viimeiseen asti.
Tätä tunnetta hoitoalan ammattilaisten pitää ymmärtää asiakkaiden kannalta, eikä siitä saa loukkaantua, sillä tiuskiminen tai neuvominen ei liity sinun henkilöösi, vaan tilanteeseen ja asiakkaiden tuntemuksiin.
Ja myönnä pois, että terveydenhoitoalalla ei ole täyttä yhteisymmärrystä kaikkien hoitojen oikeellisuudesta. Esim. välilihanleikkauksen hyöty näin laajasti käytettynä on ihan alan ammattilaistenkin toimesta kyseenalaistettu, samoin synnytysasennoista se kuuluisa puoli-istuva.
Useimmat naiset synnyttävät vain muutaman kerran elämässään ja se on heille ainutkertaista, vaikka se sinulle onkin jokapäiväistä. Virhe tai vahinko näyttää pieneltä, jos sitä vertaa onnistumisien määrään, mutta vahingon tai virheen kohteelle se saattaa aiheuttaa elämänmittaisen vaivan tai surun. Vähän empatiaa!
Vihdoinkin joku ammattilainen uskalsi sanoa suoraan sen, minkä varmasti lähes jokainen nykyisin kätilön toimea harjoittava voi allekirjoittaa!
Koen, ettei meidän ammattitaitoa juurikaan arvosteta. Luullaan, että me vain kiusaamalla kiusaamme synnyttäjää, pihtaamme puudutuksia, leikkelemme välilihat ihan vain kiusalla ym. Saamme lukea kirjoituksia jopa omalla nimellämme herjauksia yleisiltä lehtien palstoilta.
Itse olen niin väsynyt tähän touhuun, että lasken päiviä milloin pääsen toisiin hoitotehtäviin!
Pidän hoitotyöstä ja olen erittäin empaattinen, mutta nyt saa loppua tämä loputon terveen synnyttäjän paapominen! Siirryn vanhuspuolelle, jossa osataan olla kiitollisia saadusta hoidosta eikä olla VAATIMASSA sitä ja tätä!
Tsemppiä kollegoille! Koetetaan jaksaa, vielä hetki!
Kauanko jaksat siellä vanhuspuolella... Se jos mikä on puuduttavaa ja hermoja vaativaa työtä. Ja siellä ne omaiset vasta luulevatkin osaavansa kaiken paremmin kuin hoitajat. =)
kertoa, että itselläni taisi riskiksi muodostua just se, että olin ns. terve synnyttäjä. Ongelmiin ei oikeastaan varauduttu. Heräämössä synnytyksen jälkeen hoitaja oli kiukkuinen että huonoiten hoidetaan juuri terveet synnyttäjät. Mielestäni silti sain loistavaa hoitoa ja empatiaa kaikissa vaiheissa. Tilanne vaan meni hankalaksi. No kuitenkin nyt halusin sanoa, että välillä tervekin synnyttäjä tarvitsee erityishoitoa, sillä sen synnytyksen jälkeen en hetkeen ollut terve ja olin hämmästynyt, sekä hämillänikin miten minun tarpeista huolehdittiin. En olisi osannut mitään itse pyytää koska en ymmärtänyt tilani huonoutta.
Toivotan hyviä työvuosia vanhusten parissa, ei ole helppo valinta sekään. Itse nautin työstäni psykiatriassa, siis ammattilainen minäkin ja siksi erityisesti arvioin psyykkisen puolen huomiointia hoitokontakteissa. Siitä voin antaa siis täydet pisteet erityisesti kätilöille joita minä kohtasin.
Uskon, että mitä nopeammin sekä sinä että keskustelun aloittanut kätilö siirrytte pois nykyisistä tehtävistänne ammattikuntanne mainetta mustaamasta sitä parempi sekä ammattikuntanne arvostukselle että kaikille asiakkaillenne. Empatiakykyänne tuskin itse pystytte mittaamaan; sitä pitäisi kysyä synnyttäjiltä, joita olette hoitaneet tai mahdollisesti kollegoiltanne, jotka saattavat myös olla kanssanne eri mieltä kätilön työn mielekkyydestä nyky Suomessa ;) Mutta harvoinkos sitä nuori ihminen tekee virhearvion ensimmäiseen koulutusputkeensa astuessaan. Onneksi nykyään ymmärretään elinikäisen oppimisen päälle ja ammatin vaihtaminen myöhemmälläkin iällä on hyväksyttyä (tosin työllistyminen onkin sitten eri asia). Pahoin vain pelkään, että hoitoala ei taida olla teistä kummallekaan se soveltuvin. Ettekö ymmärrä, että jos potilas, oli hän sitten synnyttäjä tai kroonikko-osaston vanhus, jotain valittaa tai pyytää (teidän termeillänne vaatii)hänellä on mahdollisesti jokin hätä, vaiva, kipu, pelko jne. johon yleensä terveyden/sairaanhoidossa työskentelevän hoitohenkilökunnan oletetaan jotenkin reagoivan?? Potilaat eivät ole liukuhihnatuotteita.
Allekirjoitan osittain ketjun aloittaneen kollegan mielipiteet. On erittäin raskasta ja turhauttavaa, kun synnyttäjä "saa" vaatia ihan mitä haluaa. Oma anestesialääkäri vain minua odottamaan ja puuduttamaan, sektio kun minusta tuntuu siltä, käynnistys, tietty kätilö, lääkäri, huone, puudutus ja kaikki juuri silloin kun minä haluan! Episiotomia/ ei episiotomiaa, jakkara, imukuppi, vesisynnytys...Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja kun kätilö parhaansa mukaan yrittää täyttää ne toiveet jotka turvallisesti täytettävissä on, palautteena on julkinen ryöpytys nimen kera. Synnyttäjä itse tietenkin pysyy nimettömänä.
Kuitenkin kyseessä on yksi elämän hienoimmista tapahtumista, ja koen olevani etuoikeutettu, että saan sellaista työtä tehdä. Synnyttäjälle yritän olla niin ystävällinen kuin mahdollista, hampaita kiristelen sitten vaikka vessassa käydessä! Ja kotona mies kyllä huomaa, että on taas rouvan kärsivällisyys käytetty töissä loppuun.
Ymmärrän että synnyttäjä peloissaan/kivuissaan pyytää mitä mieleen tulee, mutta ettei jälkikäteenkään tajuta, ettei tämä maailma todellakaan pyöri oman navan ympärillä. Ja että se kätilö todellakin tietää mitä tekee, ja on oman alansa rautainen amattilainen. Jos jotain jää hampaan koloon, olisiko se ihan mahdoton asia selvittää henkilökohtaisesti eikä julkisesti palstojen välityksellä?
Voin ihan käsi sydämellä sanoa, että oma työnikin on paljon helpompaa silloin kun vuorovaikutus synnytttäjän kanssa sujuu, ja synnyttäjä on tyytyväinen oloonsa. En siis kiusallani jätä toiveita täyttämättä, sillä pureva, potkiva, sylkevä, kynsivä, kiroileva ja huutava ihminen on todella hankala hoidettava ja autettava!
Jos synnyttäjän toiveet olisi edes jossakin suhteessa todellisuuteen, niin varmasti saisi mitä pyytää.
Niin, mutta kyllä synnyttäjälläkin on toiveita, joita pitää toteuttaa ja kunnioittaa. Hän on maksanut veroja ja maksaa hoidostaan 26 €/vrk. Esim. jos haluaa synnyttää seisaaltaan, jakkaralla jos siihen ei mitään estettä ole tai jos on väsynyt, niin saa lapsen eka yöksi vaikka vauvalaan. Ymmärrän kyllä, että moni synnyttäjä luulee saavansa sektion tuosta van sormeaan napauttamalla tai jos ei halua värkkiinsä jälkiä, mutta eihän sitä niin vain saa, siihenhän pitäisi olla lääketieteellinen syy tms. painavampi syy. Tämmöiset varmaan turhauttavat kätilöiden hermoja. Mutta voi olla, että myös yritetään synnytellä kuin liukuhihnalla. Ponnistukseen pitäisi antaa aikaa, ettei tule revähtymiä ja muistaa myös se, että on muitakin asentoja kuin selällään, jolloin myös revähtymien riski kasvaa. Lisäksi kätilöiden pitäisi huolehtia siitä, ettei opiskelijat ole mukana, jos synnyttäjä ei sitä halua. Kyllä tyytymätön asiakas saa valittaa. Mutta aina on turhan valittajia. Arvostan kätilöitä, jos he arvostavat minua ensisynnyttäjää. Saa nähdä millainen kokemus on edessä, ja aion kyllä antaa palautetta.
Kuten sanoin: jos synnyttäjän toiveet on realistisesti toteutettavissa, ne kyllä toteutan. Minun puolesta saa synnyttää vaikka päällään seisten, jos se sillä hetkellä on turvallista! Se ei ole minulta millään lailla pois, jos synnyttäjä on tyytyväinen. Itse kannustan ponnistamaan jakkaralla, kontillaan tai vaikka kyljellään, mutta on tilanteita, joissa vauvan turvallisuus vaatii perinteistä puoli-istuvaa (esim. vihreä vesi). Joskus myös ponnistusvaihe ei vain etene synnyttäjän toivomassa asennossa, ja silloin minun on ammattilaisena nähtävä tilanne ja ehdotettava jotain muuta.
Arvostan jokaista synnyttäjää ihmisenä. Kaikkea ei kuitenkaan synnytyksessä voi, eikä tarvitsekaan voida hallita tai kontrolloida, ei kätilön eikä synnyttäjän. Synnytys on kuitenkin luonnollinen, sanoisinko jopa alkukantainen tapahtuma, ja on hienoa jos se saa edetä omalla painollaan. Liukuhihnasynnytyksiin en usko kenenkään ammattilaisen pyrkivän! Toivoisin että synnyttäjät muistaisivat tämän. Nykyihminen on niin tottunut hallitsemaan omaa elämäänsä täydellisesti, että unohtuu että on asioita joihin ei voi vaikuttaa.
Ja esimerkkiisi lapsen antamisesta vauvalaan on pakko todeta, että nykyään on paljon osastoja, joissa ei edes ole vauvalaa. Lapset ovat vierihoidossa, ja henkilökunta auttaa äitiä. Pieniä hetkiä vauva voi olla vaikkapa kansliassa.
Kun tulee synnyttämään avoimin mielen, ilman erityisen tarkkoja toiveita, silloin asat sujuvat parhaiten, tilanteen vaatimalla tavalla.
Jos neuvoloissa saisi oikeaa, ajantasaista synnytysvalmennusta, ei tietoa tarvitsisi hakea niin paljon muista lähteistä, eikä epärealistisia odotuksiakaan olisi niin paljon.
Sinulle toivon mukavaa loppuraskautta, ja hienoa synnytyskokemusta!
Minäkin olsin toivonut neuvolan terveydenhoitajalta enemmän asiallista tietoa synnytyksestä ja raskauden aikaisista jutuista. Tuntui vain olevan asiat hakusessa terkkarilla! Hyvin herkästi oltiin lähettämässä äitiyspolille, kun omat taidot loppuvat lyhyeen! Eli asiantuntijaporukkaa myös neuvoloihin!Samalla lailla maksamme myös avopuolen palveluista veroja!
Olen itse toiminut 15 vuotta kätilönä synnytyssalissa. Synnyttänyt itse viisi lasta, yksi sectio ja neljä alatiesynnytystä.
Pidän työstäni todella paljon ja olen saanut myös synnyttäjiltä positiivista palautetta empaattisuudestani. Myös kukilla ja erilaisilla lahjoilla minua on muistettu.
Luettuani kirjoituksesi sekä aikaisemmat vanhempien kätilöiden kirjoitukset, olen aivan täysin samaa mieltä kanssanne.
Olen usein muistellut urani alkutaipaleita kuinka "maalaisjärjellä" varustetut synnyttäjät tulivat ja synnyttivät. He luottivat ammattilaiseen ja kiittivät poislähtiessä. Heidän toiveitaan kuunneltiin ja otettiin huomioon. Mutta he myös ymmärsivät jos se ei heidän tai syntyvän lapsen takia ollut mahdollista. He ei ollut itsekkäitä vaan tiesivät mistä se kipu johtuu ja osasivat myös rentoutua.
En todellakaan vähättele kivunlievitystä vaan päinvastoin suosittelen sitä. Yhdestäkään ei parempaa äitiä tule vaikka kivulla sen "rakkauden hedelmän" synnyttää.
Synnyttäjät on muuttuneet todella paljon. Mista linee johtuu?
Yksikään meistä kätilöistä ei varmasti kiusaa tai halua teidän ainutlaatuista kokemusta pilata.
Rakkaat kollegat, olen myös monasti tätä nykyä miettynyt alan vaihtoa. Koitetaan jaksaa sillä niitäkin synnyttäjiä vielä löytyy, jotka meitä arvostavat. Tämä on ilmeisesti tätä nykyaikaa kun joka vihluksesta ja tuntemuksesta soitetaan tai "tsättäillään, että mites teillä".
Itse olen vielä iältäni nuori, joten työvuosia riittää. Onneksi ihanat lapseni ja aviomieheni auttaa jaksamaan, jos joskus työt painaa.
Tsemppiä ihanille kanssasisarille sekä synnyttäjille. Hyvää kevättä!
On teitä kätilöitäkin moneen lähtöön, jos on synnyttäjiäkin. Minä luotin synnytyksessä paikalla olleisiin ammattilaisiin ja monenlaista kohtelua sainkin. Ensimmäinen kätilö oli todella loistava ja hänestä jäi oikein mukava mieli, seuraava vuoroon tullut tiuski ja antoi ymmärtää että on minun vikani, kun ponnistusvaihe tuli samaan aikaan kuin viereisessä huoneessa olevalla synnyttäjällä. Ja näin kiireessä purki turhautumistaan sitten asiakkaisiin/potilaisiin. Ja palautetta ajattelin kyllä antaa ihan omalla nimellä ja suoraan sairaalaan.
Ikävä että kohdallesi osui "musta lammas". Hieno juttu, jos annat palautteen suoraan, silloin on mahdollista, että kyseinen kätilö ottaa onkeensa ja petraa tapojaan. Vain rehellisesti kommunikoimalla on mahdollista vaikuttaa.
TUNTUI HYVÄLTÄ KUN KOLLEGA TOISTAA OMIA AJATUKSIA
VAIKKA KYLLÄHÄN SE ON VALTAKUNNALLINEN TRENDI ET-
TÄ SYNNYTTÄJÄT HALUAVAT "RÄÄTÄLÖIDÄ" OMAN SYNNY-
TYKSENSÄ EIKÄ MIKÄÄN SAISI TUNTUA MISSÄÄN - MINÄ
JA MINUN TOIVEENI.JA TÄSTÄ ME KÄTILÖT KANSLIASSA
PUHUMME. HALUTAAN "HALLITA" OMAA SYNNYTYSTÄ -
KUITENKIN ILMAN TIETOA TAI KUULOPUHEIDEN VARASSA.
JA SITTEN SE VAATIMUS ETTÄ HEILLE PITÄISI KAIKKI
SELITTÄÄ - TOKI KERROMME MITÄ TEHDÄÄN JA MIKSI,
MUTTA KÄTILÖKOULUTUS KESTÄÄ 4,5 VUOTTA!
AIKA MASENTAVAA TÄTÄ PALSTAAKIN LUKEA (HARVOIN
KÄYN) KUN NÄKEE MILLÄ TASOLLA LIIKUTAAN JA "TSAT
TAILLAAN." MUTTA TYÖNILOAKIN ONNEKSI VIELÄ LÖY-
TYY JA POSITIIVISTA PALAUTETTA TULEE USEIN.
Sinä et näköjään´tajua mistä puhutaan, mutta voin
vakuuttaa sinulle että me koko maan kätilökuntana
olemme ko.aiheesta yhtämieltä. Tapaamme sentään joskus koulutuksissa ja mm. valtakunnallisilla kätilöpäivillä vuosittain. Joten sitten voisimme kaikki vaihtaa alaa.. Itselläni on tosin toinen-
kin ammatti (yliopistotutkinto), mutta olen pitä-
nyt näin ihmisläheistä työtä rikkautena. Voin sa-
noa että olen myös erittäin pidetty kätilö ja pal-
jon on tullut uran aikana positiivista palautetta.
Kuitenkin synnyttäjäpopulaatio on muuttunut vii-
meisten vuosien aikana - eikä ainakaan parempaan
suuntaan. Tarkoitan tällä sellaista itsekeskeisyyt
tä joka menee jopa syntymättömän lapsen edelle.
Mutta ehkä se kuvaa vain nykyistä aikaamme, moni
pyörii vain itsensä ympärillä vaatimuksineen -
mitään ei olla valmiita uhraamaan - ja sitten
ihmetellään kun parisuhteet hajoaa.
Älkää nyt kaikki häipykö :) Vaikka tiedän kyllä, mistä puhutte. Olen myös hoitoalalla... Vaikka meidän pitää olla empaattisia, niin mekin olemme vain ihmisiä. Jos meille räyhätään, haukutaan päin naamaa, arvostellaan, ei kunnioiteta ja aliarvostetaan ammattitaitoa, niin ei kukaan jaksa ikuisesti sitä kuunnella.
Mielestäni tässä ei ole enää kyse enää empaattisuuden puutteesta, vaan siitä, että mekin olemme ihmisiä ja kanssaihmisten pitäisi myös osata käyttäytyä.
Synnytys hätäännyttää ihmisen ja tekee muista riippuvaiseksi. Silti pitäisi muistaa se, että ei voi olla ilkeä toista ihmistä kohtaan... Ainakaan sellaista joka auttaa sinua!
Esimerkkinä se, että potilas sanoo "on tääkin, kun pitää tällaista formulavauhtia ajaa (sängyllä)". Tulee heti aika kurja olo... Saman asian voisi sanoa ystävällisestikin, eli esimerkiksi, että "minuun sattuu, voisimmeko mennä hieman hiljempaa?"
Tämä vaatimis/valittamisbuumi on vain lisääntymässä, työskenteli sitä sitten vanhuksilla tai synnärissä. Jotenkin sitä ei vain aina jaksaisi, kun koko ajan on joku kyseenalaistamassa ammattitaidolla tekemiä ratkaisuja. Ei minulle tulisi mieleenkään ruveta neuvomaan muita ammattilaisia työssään. Mikseivät arvoisat synnyttäjät voi vain luottaa kätilöihin, jotka haluavat tehdä parhaansa jotta synnytyksestä tulisi perheelle mahdollisimman hyvä kokemus? Suomen kätilöiden koulutustaso on maailman parhaimpiin kuuluvaa. Me emme ole töissä kiusaamassa synnyttäjää, vaan auttamassa. Tietenkin erilaisia ihmisiä on, ja ikävää kohtelua saa ja pitääkin kyseenalaistaa. Olisi vain mukavaa saada palaute suoraan, eikä sitten lukea asiasta nimettömänä kirjoitettuna näillä palstoilla. Silloin vältyttäisiin myös vääriltä käsityksiltä, mitä helposti syntyy, kun ollaan kipeitä ja pelokkaita.
Niinkuin ketjun aloittajakin muistutti, kohdellaan muita niinkuin haluaisimme itseämmekin kohdeltavan.
Iloista ja aurinkoista kevättä kaikille!!
Hei!
allekirjoitan kaiken aloittajan ja muiden ammattilaisten tekstit, olen itse lääkäri ja näihin betterwissereihin törmään päivittäin.
Ammatistani huolimatta - tai juuri sen takia - annoin synnytyksissäni kaiken päätösvallan kätilöille. Ja molemmat synnytyksen menivät loistavasti!!! Oma kokemukseni synnytyksistä on takuulla vähäisempi kuin kätilöiden, he osasivat juuri oikeaan aikaan ehdottaa puudutuksia ja ponnistaminen puoli-istuvasta oli muutamasta kokeilusta huolimatta sittenkin se paras asento.
Putkiremppaan kutsutaan putkimies, auto viedään korjattavaksi pajalle mutta synnytykset äidit haluaisivat hoitaa itse...?! Kyseessä on niin arvokas asia, että sen jätin ja tulevaisuudessakin jätän ammattilaisten huoleksi!
(kiroilin kyllä kun supisteli oikein kipeästi, huusinkin välillä, mutta en kätilöille vaan korkeammille voimille :D)
Tsemppiä kätilöille, kyllä teitä arvostetaankin :).
Kiitos kauniista sanoistasi! Et usko, miten mieltä lämmittää lukea, että meihin vielä luotetaan. Synnytyksesi menivät hyvin, se on hieno asia. Toivottavasti jaksat kertoa sitä muillekkin; pelottelua kun harrastetaan aivan liikaa.
Olen ollut gynekologisen leikkauksen takia naisten osastolla kaksi yötä. Ikävä kokemus siitä jäi.
Joka välissä tarjottiin jotain pillereitä, enkä saanut kysyttyänikään kunnollista vastausta, mitä ne ovat. Kaikki huoneessa olijat saivat samat lääkkeet (2kpl), vaikka meillä oli eri vaivat. Kysymyksestä suututtin ja tiuskaistiin, että ne ovat mahaa varten. Illalla tarjottiin unilääkettä ja taas loukkaannuttiin, kun en sitä halunnut.
Leikkauksen jälkeen tuli tarve päästä vessaan, mutta minua ei uskottu, vaan sanottiin, että puudutus vaikuttaa vielä (hädän ei kai pitäisi tuntua, jos puudutus vielä vaikuttaa...). WC- saaton jälkeen pyysin kihlasormustani kaapista (jotta se lohduttaisi), mutta en saanut, vaan lopulta sen haki minulle huonetoveri. Ruoka-aika tuli ja meni, enkä saanut ruokaa (en saanut nousta sängystä turhan takia). Kun hoitaja tuli huoneeseen tekemään muuta, kysyin ruokaani. Siitä taas suututtiin ja sanottiin, että kohdallani lukee, että ei ruokaa (koska olen menossa leikkaukseen). Tunnin kuluttua sain teetä ja leipää (ainoa ateriani koko päivänä).
Aika pian tunnon palattua halusin vaihtaa hehtaarisiteen tavalliseen, koska vuotoa ei ollut ollenkaan. Hehtaariside kun oli kuuma ja oikeasti hikoilutti niitä paikkoja, sekä hankasi. Siitä taas hermostuttiin ja hoitaja yritti kurkistella housuihini, puhunko totta vuoto asiassa, vaikka naapurilla oli (mies)vieraita. Eikö sidettä olisi voinut katsoa verhon takana, kun se on irti. Nimittäin vaikka hoitajalle on arkipäivää nähdä toisten alapäitä, niin minulle ei ole arkipäivää esitellä sitä. Varsinkaan ei saisi tulla housuja kiskomaan ilmoittamatta ensin, mitä meinaa tehdä.
Mm. tämän takia on vaikea luottaa ammattilaisiin.
Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että ammattilaiset ovat jotkut liian rutinoituneita ja kuvittelevat, että "ei se mitään, kyllä minä olen erilaisia alapäitä nähnyt". Mutta asiakas on se, jota hoidetaan ja ehkä hän ei ole tottunut näyttämään alapäätään ihan tuosta vain ja kelle vain ja mitenkä vain. Muutenkin intimiteetin huomioiminen naistentaudeissa, synnytyksissä pitäisi ottaa huomioon. Ei ole mukavaa sekään kun olet tutkimuspöydällä jalat levällään ja siihen pörähtää yhtä äkkiä muutama muu pää (esim. opiskelijoita) ilman mitään lupaa kysymättä. Ammattitaitoa osoittaa myös hyvä neuvottelu- ja empatiataito, kyky asettua toisen asemaan.
...on enemmänkin vertaistukea ja ajanvietettä. Miksi niin pätevä kätilö kuin sinä koet olevasi tulee tänne arvostelemaan odottavien äitien mielipiteitä ja tuntemuksia? Ehkä nykyään synnyttämään tulevat naiset ovat todellakin ottaneet asioista jo etukäteen selvää, enemmän kuin ennen vanhaan kaikkeen tyytyväiset synnyttäjät. Ja eiköhän se synnyttävä äiti itse tiedä parhaiten miltä hänestä tuntuu. Ja sehän on aina ammatinvalintakysymys, jos et kestä synnytyskivuista kärsivän naisen kiroilua, vaihda alaa.
Se on hieno asia, että ihmiset ottaa selvää ja tietävät mitä tahtoo. Aina ei kuitenkaan lehtien ja nettien palstat vastaa todellisuutta, valitettavasti. Synnyttäjällä on toiveita ja se on hyvä asia. MUTTA TÄYTYY YMMÄRTÄÄ JOS NIITÄ EI PYSTY TOTEUTTAMAAN !!! Jos kätilö ei perustele, vaatikaa.
Synnytyskipu on todella kipua. Sitä ei voi verrata mihinkään. Täytyy aina muistaa, ettei se synnytäjä itse voi aina päättää olostaan. HUOM! Siellä on myös toinen kenen voinnista kätilöllä on vastuu. Tavoitteenahan on TERVE vastasyntynyt.
Siinä NEMI olit kyllä oikeassa; että tämä palsta on nimenomaan ajanvietettä, vertaistukea; huonoa sellaista.....
Missä ihmeen umpiossa te oikein elätte? Kaikkihan sen tietää (ja aiheesta on tehty lukuisia ja taas lukuisia tutkimuksiakin) että maailma ja potilasaines on muuttunut.
Ihmiset ovat yksinkertaisesti koulutetumpia, he tietävät paremmin oikeutensa, he osaavat etsiä netistä ja muista lähteistä hoitoonsa (ja esimerkiksi raskauteen ja synnytykseen) liittyvää tietoa ja he yksinkertaisesti vaativat perustellumpaa ja läpinäkyvämpää hoitoa ja päätöksentekoa hoitoonsa liittyen. He yksinkertaisesti ovat kriittisempiä ja vaativat kestäviä perusteluja hoitajien ja lääkäreidenkin toiminnalle.
Ongelma tässä on se, etteivät hoitotyöntekijät osaa vastata tähän muuttuneeseen tarpeeseen, eikä ymmärretä sitä miksi sitä työtä tehdään. Lähtökohtana hoitotyössä on aina potilas ja hänen tarpeensa ja odotuksensa. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista on harvinaisen yksiselitteinen tämän suhteen. Potilaan yli ei astuta kuin vain tilanteissa joissa hän on syyntakeeton tekemään itse hoitoonsa liittyviä päätöksiä ja silloinkin vakavalla harkinnalla.
Hoitotyötä ei yksinkertaisesti voi enää tehdä samalla periaatteella kuin ennen, jolloin kätilö esimerkiksi oli tietojensa ja taitojensa suhteen auktoriteetti. Nykyään asiakkaat saattavat tietää monesta asiasta huomattavasti enemmän kuin tietojaan päivittämätön kätilö ja siitä seuraa auttamattomasti konfliktitilanne. Potilas ei luota kätilöön ja kätilöä ärsyttää nokkava potilas.(itsekään en 20 vuoden salikätilön kokemuksellakaan luota hoitajaan, joka ei tiedä mihin hänen toimintansa perustuu tai tiedä alansa viimeisimpiä tutkimustuloksia tai joka ei osaa perustella toimintaansa mitenkään).
Ainoa keino on vaihtaa alaa tai ryhtyä elämään ja työskentelemään tässä tiedon lisääntyvässä maailmassa. Kovaa??? Noh elämä on.
Bravo! Ja amen!
toit esille! Kyllä yhä suurempi osa naisista haluaa todellakin järkevät perustelut, miksi hänelle tai hänen vauvaansa liittyviä hoitotoimenpiteitä tehdään ja milläkin lailla. Ja haluaa tietää, mitä synnytyksessä tapahtui ja mitä hänen elimistölleen tapahtui/tehtiin. Ei kyllä mitenkään liian paljon vaadittu. Kumma kun siitä voi joku ottaa nokkiinsa, vaikka usein nimenomaan niin käykin.
Monista tälläkin palstalla olleista kirjoituksista painaa valitettavasti läpi melko välinpitämätön asenne synnyttäviä ja synnyttäneitä kohtaan. Sinänsä kumma juttu, kun todella kun miettii asiaa, niin eihän voi olla mitään tärkeämpää asiaa kuin uuden elämän luominen. Entisaikojen asenne naisia kohtaan vaikuttaa siis edelleenkin, vaikka senhän pitäisi kaiken järjen mukaan olla juuri päinvastoin. Mielestäni ihmiskunnasta ei löydy mitään sen suurempaa eikä tärkeämpää asiaa kuin nainen ja varsinkaan synnyttävä nainen. Tosi outoa, että nimenomaan naiset ovat usein ensimmäisenä riitelemässä keskenään synnytykseen liittyvissä asioissa ja painamassa naisten oikeuksia alas sekä väheksymässä synnytykseen liittyviä asioita.
Eihän millään alalla voi olla niin, että jokainen alalla työskentelevä olisi kutsumustyössä, mutta varsinkin hoitotyössä se olisi suotavaa. Potilaita vartenhan sitä työtä tehdään, vai?
Ylensähän synnytykset menevät kuitenkin kokonaisuudessaan kaikin puolin positiivisissa merkeissä. Ongelmana ovat muutamat tietyntyyppiset synnyttäjät, jotka ovat hakeneet tietonsa hyvin valikoivasti ja tulevat synnyttämään erittäin jäykän ennakkokäsityksen kanssa. Ei heille mene perille mikään asiallinen informaatio enää tuossa vaiheessa. He ovat lukeneet jonkun yhden ihmisen kokemuksista synnytyksistään ja uskovat niihin ajatuksiin kuin Raamattuun mieluummin kuin kätilöön, joka on nähnyt ehkä satojen eri synnyttäjien kohtalon käytännössä ja mahdollisesti synnyttänyt itsekin. Näkyyhän se näiltäkin palstoilta kuinka vankoiksi mielipiteet ja käsitykset tulevat ja kuinka "vahvalta" tieto- ja kokemuspohjalta ne syntyvät. Ei ole eettisesti oikein, että kätilö katsoo vierestä tekemättä mitään, vaikka tietää kokemuksensa perusteella, että metsään mennään ja kauas, jos jatketaan synnyttäjän vaatimalla linjalla.
Juuri niin! Samat kokemukset samalla puolella! Harvoinhan täällä ammattilaisia liikkuu (taso on sellainen) mutta mukava jakaa joskus yhteisiä ko-
kemuksia!
provoja?
Olet tainnut toimia kätilönä jossain ihan muualla? Hyvin harva saa käynnistyksen edes lasketun ajan jälkeen vaan sen takia että ahistaa. Sitä kun ei todellakaan saa jollei lapsella ole mitään hätää niin tai äidillä sellaista et olisi vaara. Sen verran minäkin tiedän ilman kätilön koulutustakin. Ja itse synnyttäneenä varmasti tiedät ettei siinä kipuineen ole ihan oma itsensä ja tulee tiuskittua ym. pahassa olossa. Ei ensimmäisenä mielessä ole että kätilö olisi se enkeli joka minua tässä nyt auttaa. ikävä kyllä.. Kirosanojakin riittää kun sattuu, niin se vain menee. Ja siihen osasin varautua ennenkuin itselläni oli yhtäkään lasta.
Kätilöltä näin ollen vaaditaan sellaista luonnetta että pahimmatkaan solvaukset siinä tilanteessa ei jää kaihertamaan saatikka sitten että kätilö olisi sen vuoksi ilkeä tai tympeä. Itsekkään en ollut synnytykseni aikana enkeli mutta jälkeenpäin kiitin onneani ihanasta ymmärtäväisestä kätilöstä ja olisinkin halunnut häntä kiittää jälkeenpäin, mutten saanut tilaisuutta..
Että lopetin synnytystenhoidon jo useita vuosia sitten ja vaihdoin muuhun hoitotyöhön.En ole katunut päivääkään.Työnilo alkoi kadota kätilön työssä kun huomasi miten jotkut äidit odottivat että synnytys on hajuton ,mauton kivuton jne jne...Tuosta vaan nappia painamalla olisi pitänyt lapsi putkahtaa.Monella äidillä on kuvitelma vaaleanpunaisesta synnytyksestä ja vauvanhoidosta.Itse synnyttäneenä ja lapsia kasvattaneena tiedän että ei aina ole helppoa...Ja kun kuulen kun joku äiti valittaa että"Ei ole saanut nukuttua kahteen yöhön",niin sanon silloin että valita vasta kun et ole nukkkunut kahteen kuukauteen tai vuoteen kunnolla .Sitä se vauvan kanssa on ..
Olen tosi iloinen kun huomasin että samanlaisia ajatuksia "työnvaihdosta"muillakin.Joko me olemme väsyneitä valittajiin ja ainaisiin narisijoihin tai sitten meiltä puuttuu empatia just niitä kohtaan.Oikeasti hoitajatkin ovat ihmisiä eivätkä jätesanko johon voi syytää mitä vaan.Oikeasti..
Vanhustenhuollom puolella on todellakin se ilmiö mistä joku tuolla aiemmmin kirjoitti .Omaiset valittaa kokoajan,vaika itse asiakas on tyytyväinen niin kokoajan saa kuulla narinaa omaisilta.Silloin pitää hoitaa heidän itse jos ei ole tyytyväinen,se mahdollisuushan on...
Olipas tiukkaa tekstiä, ja kiitoksia. Tulipa nostettua kissa pöydälle.
Taitaa olla niin, että tarttis kahtoa peiliin, siis puolin ja toisin.
Kannustetaan nyt vaan toisiamme nauttimaan tulevasta, eikä märehditä mennyttä.
Onneksi aika kultaa muistot, siis synnytyskivun TODELLAKIN unohtaa...
Ja tsemppiä kaikille synnyttäjille ja kolleegoille.
Kiitoksia vielä kerran ja MUNARIKASTA PÄÄSIÄISTÄ :)