Hei!
Haluaisin kertoa tarinani jos se vähän helpottaisi oloani. Minulla on kohta 8-vuotias poika. Hänen syntymänsä jälkeen sairastuin masennukseen, jota ei huomattu neuvolassakaan, enkä itse sitä tajunnut ennenkuin oli liian myöhäistä. Masennus meni niin pahaksi, että olin vaipumassa psykoosiin poikani ollessa vuoden vanha. Sain masennuslääkityksen jota jouduttiin vaihtamaan useaan otteeseen kun sopivaa ei meinannut löytyä. Vihdoin päädyttiin todella norsun annostukseen Efexoria ja Seroquelia. Jälkimmäinen on mielialaa tasaava lääke, sillä minulla on mahdolliseti myös lievä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Olen siis syönyt kohta 7-vuotta mielialalääkkeitä ja rauhottavia ja unilääkkeitä ja ollut muutamaan otteeseen sairaalahoidossa suljetulla osastolla ja päiväpotilaana päiväosastoilla. Silti tänä aikana olen opiskellut kaksi eri ammattia ja ollut työelämässä ja kasvattanut lapseni yksin, vaikka vaikeaa on ollut!
Nyt olen tavannut mukavan miehen ja olen kihloissa ja raskaana kolmannella kuulla. Lääkärini ehdotti minulle aborttia, sillä raskaus olisi minulle liian suuri riski. Lapsen aion kuitenkin pitää ja mielialalääkitystäni on alettu asteittain tiputtamaan. Päämääränä olisi, että lopetan lääkkeet kokonaan ennen 36. raskausviikkoa.
Nyt lääkkeiden vähentämisen myötä oloni on ollut kamala ja välillä mietin todella synkkiä asioita. Jonain toisena päivänä taas olo on hyvä. Aion nyt kuitenkin sinnikkäästi jatkaa lääkkeiden vähentämistä, sillä minulle on lapsen terveys tärkeää.
Olen yrittänyt etsiä netistä tietoa raskausajan masennuksesta, mutta löydän vain synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tietoa. olisi mukavaa tietää onko Helsingin alueella esim. ryhmäterapiaa tai vertaistukea tarjolla. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia ollut?
Haluaisin kertoa tarinani jos se vähän helpottaisi oloani. Minulla on kohta 8-vuotias poika. Hänen syntymänsä jälkeen sairastuin masennukseen, jota ei huomattu neuvolassakaan, enkä itse sitä tajunnut ennenkuin oli liian myöhäistä. Masennus meni niin pahaksi, että olin vaipumassa psykoosiin poikani ollessa vuoden vanha. Sain masennuslääkityksen jota jouduttiin vaihtamaan useaan otteeseen kun sopivaa ei meinannut löytyä. Vihdoin päädyttiin todella norsun annostukseen Efexoria ja Seroquelia. Jälkimmäinen on mielialaa tasaava lääke, sillä minulla on mahdolliseti myös lievä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Olen siis syönyt kohta 7-vuotta mielialalääkkeitä ja rauhottavia ja unilääkkeitä ja ollut muutamaan otteeseen sairaalahoidossa suljetulla osastolla ja päiväpotilaana päiväosastoilla. Silti tänä aikana olen opiskellut kaksi eri ammattia ja ollut työelämässä ja kasvattanut lapseni yksin, vaikka vaikeaa on ollut!
Nyt olen tavannut mukavan miehen ja olen kihloissa ja raskaana kolmannella kuulla. Lääkärini ehdotti minulle aborttia, sillä raskaus olisi minulle liian suuri riski. Lapsen aion kuitenkin pitää ja mielialalääkitystäni on alettu asteittain tiputtamaan. Päämääränä olisi, että lopetan lääkkeet kokonaan ennen 36. raskausviikkoa.
Nyt lääkkeiden vähentämisen myötä oloni on ollut kamala ja välillä mietin todella synkkiä asioita. Jonain toisena päivänä taas olo on hyvä. Aion nyt kuitenkin sinnikkäästi jatkaa lääkkeiden vähentämistä, sillä minulle on lapsen terveys tärkeää.
Olen yrittänyt etsiä netistä tietoa raskausajan masennuksesta, mutta löydän vain synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tietoa. olisi mukavaa tietää onko Helsingin alueella esim. ryhmäterapiaa tai vertaistukea tarjolla. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia ollut?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet hatun noston arvoinen taistelija. Olet lukenut ja hoitanut lapsesi mieliala vaikeuksien keskellä, periksi et ole antanut. Tuollaisia elämän sankareita ei voi kun ihailla.
Sinun olisi tosiaankin hyvä löytää joku ryhmä, jossa saisitte vaihtaa kokemuksianne, kyseleppäs vaikka mielenterveystoimistosta, mitä tietoa sieltä löytyisi näistä ryhmistä.
Kerrot välillä vaipuvasi synkkiin ajatuksiin. Niitä vastaan saat nyt aloittaa terveyskampanjan. Kun synkkyys alkaa ahdistaa, sanoudu siitä irti ja kerro itsellesi, että minulla on kaikki hyvin ja kaikki vain paranee. Älä ystävä anna periksi, vaan luota ja luottamastakin luota, näin alkaa mielesikin luottamaan ja synkkyys poistuu. Sinua ei luotu synkäksi, vaan valosaksi ja vapaaksi ja se on oikeutesi, että palaat luojan luomaan persoonallisuuteesi. Mone asiat ovat hämärtäneet alkuluonteesi, jopa sukuvitsauksena, mutta sinun ei tarvitse jäädä siihen, vaan, sinä, taistelija, taistele rauhan ja rakkauden taisteluita.
Minun täytyy tässä välissä sanoa, että minut paransi Jeesus neuvoillaan ja avullaan tuollaisesta peritystä synkyysajatustavasta.
Oikein ihanaa ja rauhallista elämää ja odota ilolla tulevaa perheenjäsentä ja muista otta poikasi mukaan uusiin tapahtumiin, kertomalla hänelle vauvanodotuksen etenemisestä. Näin hän alkaa rakastaa tulevaa sisartaan jo nyt.
Kiitos kauniista ja kannustavista sanoistasi. Tuli hyvä mieli kun luin kirjoituksesi! Olet varmasti hyvä ihminen.