ABU Cardinal 55

Minulla ainakin. Pieniä vikoja on ilmaantunut. Kammen kääntöjouset olen väsännyt itse uudelleen ja pieni loksahdus kuuluu kelattaessa joka kierroksella, samoin väsytysräikkä-äänijousi joskus katkesi. Muuten kela on kunnossa ja varmaankin ensikesänäkin käytössä jos en saa mistään rahaa uuteen. Haukia on vedetty ylös varmasti satoja, ahvenia vielä enemmän ja kaksi lohta (yksi iso pääsi).

Koulupoikana ostin ja edelleen rantoja kuljen. Mitään kehitystä ei ole siis tapahtunut. Kelan saa laittaa arkkuuni, jos veivaaminen loppuu 25 vuoden päästä.

Itselläni ollut Abu Cardinal 55 30 vuotta ja pelaa. Edes yhtään jousta ei ole mennyt, vaikka tosi kovassa käytössä. Väähä likaa voi olla, tiedä pystyykö sitä miten purkamaan ja puhdistamaan.Ostin sen v. -78 poistomyynnistä, oli edullinenkin. Totta taitaa olla että se isältä pojan pojallekin

Itellä ollut Cardinal 754 käytössä jo parikymmentä vuotta ja nyt alkaa olla lopussa..Oisko jollakin antaa vinkkiä mistä/keneltä vois ostaa Cardinal 55:n? On jo pitkään ollut haaveissa ja ostolistalla mutta huonolle menestyksellä näitä löytänyt..näitä varmaan joillakin lojuu laatikoiden pohjalla käyttämättöminä.

Ihmisten on myös hyvä tietää, jotka tänne vielä eksyvät, että Abu Cardinalin 52, 54, 55 ja 57 ovat Abun parhaat kelamallit koskaan. Ykkösellä alkavat esim. 155 ovat puolet huonompia kestämään ja tehty muutenkin halvemmista osista. Olivat aikoinaan paljon edullisempiakin. Sama homma niissä, jotka seiskalla alkavat. Hyviä keloja toki kaikki Made in Sweden Abut.

Abu 444a on myös kestävä kela, minulla sellainen on ollut tosi toimissa vuodesta 1974.
Sangan jousi on vaihdettu kerran 80-luvulla, mutta muita vikoja ei ole ollut.
Putsattu/rasvattu parin vuoden välein.

Itselläni riittävästi tätä kelasarjaa 52-57, 152-157 varaosineen.
Molemmat sarjat tehty yhtä hyvistä osista. Kelasarjojen erot ovat lähinnä toiminnallisia. Molemmissa sarjoissa on sekä hyviä, että huonoja puolia, mutta ne hakkaavat nykykelat mennen tullen. Ainoa hyvä puoli uusissa keloissa on kuitusiimojen käytössä. Takaliikkeettömyys estää kelan hajoamisen kovassa takaiskussa. Tämänkin voi kyllä estää, myös vanhoissa keloissa.

Tosin, kyllä nykyäänkin hyviä keloja löytyy. Hinta on oma lukunsa. Kyllä muistaakseni v. 80. 57 kahdella varapuolalla maksoi jotain 470 mummonmarkkaa. Olihan sekin suht kova hinta opiskelijapojalle, mutta nyt "fossiilina" en tuota ostosta ole koskaan katunut. Olen hankkinut kelasarjaa riittävästi lisää.

Karvalakkimalliksi haukuttu 150 sarja on monessa suhteessa kestävämpikin kuin 50 sarja. Esim. kampi on huomattavasti lujempaa tekoa. 50 sarja kammen kuusiokolopala ensin löystyy, ja sitten halkeaa. Osa on vain liian "hippoinen". Alumiiniseos kuusiokolona ruostumatonta kuusiopäätä vasten on kyllä mielestäni jo suunnitteluvirhe, tai väärä materiaalivalinta. Uuden osan kyllä tekee, tai teettää, jos haluaa. Tätä ilmiötä ei 150 sarjassa esiinny. Kampi 57:kaan maksaa nykyisen halvan peruskelan verran.
Rattaat, lähinä akselit erilaisia ja 50 sarjassa muoviosia enemmä mm. ristiinpuolaussysteemissä. Molemmissa sarjoissa paljon samoja osia, joten yhden kelan purku saattaa auttaa montaa muuta kelaa, riippuen osien tarpeesta. Samoja osia on myös muissakin sarjoissa.

Molemmilla kelasarjoilla pärjää mainiosti vielä vuosikymmeniä, jos vähän huoltaa. Ja paljon pitempäänkin jos huoltaa ja puunaa, niinkuin moni autoaan, muttei avioliittoaan.
Nämä kelat saattavat kestää monen avioliiton ajan, eivätkä petä pienellä huollolla. Toisin kuin, moni akk.....

No, nyt meni taas rantafilosofian puolelle. Muista huoltaa myös avioliittoasi.

Minun mielipiteenäni on. Että jos siima maksaa yhtä paljon tai enemmänkin, kuin kela, niin jokin on pielessä ja pahasti. Parhaalla siimallakaan ei ennätyskalaa kuiville välttämättä saa, jos kela pamahtaa kesken kaiken.

Nykynuoret toljottavat vain kuulalaakerien perään. No, nykykeloihin ei tarvitse kolmenkymmenen vuoden kuluttua kuulalaakereita edes etsiä. Kelat eivät ainakaan aktiivikäytössä kestä likikään niitä aikoja.

Pitäkää huolta hyvästä ja toisistanne. Ahti

On käytössä n. vuodelta 1975 Cardinal, olisko tuo 66 kooltaan, valko-vihreä? Muuten ok, mutta sanganjouset pitää tehdä itse ja jotain muovikilkkeitä on rullan sisällä, jotkas klonkuttaa kelatessa. Parempi käyttää, kuin nykyiset siimahärdellivehkeet. Sisäänkelaus on hidas, kuten sen ajan dööreissäkin. Ja olivat kyllä hirvittävän kalliita siihen rahanaikaan...

Täysin yliarvostettu kela. Tehty aikana jolloin ei ollut vielä kilpailua. Vasta Shimanon tulo tosissaan kelamarkkinoille toi laatukelat kauppoihin. Ikiruuvit hammaspyörän tilalle, korkean puolan, pyörivän siimanohjaimen ja etujarrun mm.
Cardinaalien takajarruthan ovat aivan paskoja. Ja jos noihin laittaa kuitusiiman, hajoaa seuraavalla reissulla.

Mulla punainen Cardinal 555 yhä silakkalitkakelana. Tarkkaa ikää en tiedä mutta arvelen ehkä 1960-luvun lopulta

Cardinal on paras iinä valmistettu kela joten turha tulla yrittämään rahojen kanssa.

Oikein hyvä kela. Halvemman 155 ja tuon kalliimman 55-mallisen kelan erona on 55:n tarjoama mahdollisuus kammen vaihtoon (hyvä jos jonain aamuna huomaat käsiesi vaihtaneen paikkaa), sekä ns. hidastettu ristiinpuolaus, joka (teoriassa) ehkäisee siimasotkuja. Molemmat ovat todella hyviä keloja.

Nuo mallit syntyivät aikanaan vastaamaan uuteen (japanilaiseen) kelamuotoiluun ja tyyliin. Silloin kelojen piti olla mustia ja hiilikuitua tms. ihmemateriaalia. Nuo Abun kelat tosin tehtiin alumiinirungolla, ja koneisto oli edelleen tarkkuusjyrsittyä terästä ja messinkiä (ns. simpukkavaihde), toisin kuin itäisten ihmeiden heppoiset suorahampaiset ja lautasmalliset alumiinipainevaluosat...

Parhaita Abun haspeleita ovat monien mielestä 33, 44, 66, 77 ja niistä hieman modernisoidut mallit 3, 4, 7 (en tiedä onko kutosesta tehty variaatioa) - omistan em. kelamallit ja kalastan niillä aktiivisesti. Myöhemmin 80-luvulla näitä tehtiin ulkolaitapuolaversioina, jotka teetettiin Japanissa. Laatu (kalliit materiaalit vs. kustannustehokkuus) ei vastannut aikaisempia versioita, eikä sarja elänyt pitkään.