Olen miettinyt yhtä juttua. Käsittääkseni buddhalaiset uskovat sielun jälleensyntymiseen ja että tämän tarkoituksena on sielun valaistuminen eri elämien aikana. Mutta kysymys herää, jos ihminen ei nykyisessä elämässään muista mitään edellisestä elämästään, mitä hyötyä tästä on? Eli mitä hyötyä on edellisessä elämässä oppimistani asioista jos en nyt muista niitä? Miten voisin silloin edetä kohti valaistumista? Tästähän voisi järkeillä että se en ole "minä" joka syntyy uudelleen, vaan ainoastaan minussa asuva sielu, joka ei siis ole minä itse vaan jonkinlainen henkiolento joka käyttää ihmisiä "säilytysastianaan".
Jälleensyntyminen
Jani
271202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
heh, jälleensyntymää pohtiessani tulin harmikseni aivan saman ongelman pariin. toivoisinkin että joku buddhanoppia tai hindulaisuutta tunteva henkilö voisi valaista asiaa hieman.
ja toinen mikä tuli mieleen on se, että jos sielu on kuolematon kuten idän uskonnot opettavat ja sielu kiertää elämästä elämään jälleensyntymien kautta, ja jos maailmassa oli sanotaanko vaikka monia vuosia sitten 1 000 000 ihmistä ja heidän sielunsa ja nyt yli 5 miljardia, mistä ovat nuo loput sielut "ilmestyneet" jos kerta samat sielut on kierrellyt ruumita läpi maailman alusta asti. mistä ovat saaneet syntyperänsä yhä kasvavan väestömäärän sielut jos niiden olisi tarkoitus olla ollut olemassa jo monet kerran vuosituhansien ajan aikojen alusta asti.. tulleet ehkä joltain muilta planeetoilta jos sellaisia on olemassa ? tai jospa jälleensyntymistä vapautuneet ovat antaneet mahdollisuudet "uusille tulokkaille" ;) ehkä menee jo hieman sekavaks niinkuin tekeekin, mut toivottavasti joku tajus pointin...
Sen verran sielusta että Buddhalaisuudessa ei ole käsitettä kuolemattomasta sieusta,vaan että kaikkion jatkuvassa muutoksen tilassa ja myös me olemme monista asioista koostuvia prosesseja, mutta on kuitenkin jotain mikä syntyy uudelleen.
Buddha opetti että on 31 tasoa joihin voi syntyä. Käsittääkseni Buddhalaisuudessa puhutaan myös "tuhannesta maailmasta". Noita asioita kun miettii niin päätyy kuitenkin lopulta kysymykseen mistä kaikki sitten alkoi tai milloin synnyin ensimmäisen kerran. Noista kysymyksistä Buddha sanoi että ne ovat normaalin käsityskyvyn ulkouolella. Buddha painottikin että hän opettaa kärsimystä ja kärsimyksestä vapautumista ja siinä kaikki. Eli nuo vastaukset noihin suuriin kysymyksiin tulee kärsimyksestä harhasta vapautumisen myötä.
Buddha opetti kuitenkin paljon noista muista tasoista. Karkeasti jaettuna on olemassa alemmat tasot esim. helvetti ja eläinmaailma sitten on ihmiset, sitten on useita taivastodellisuuksia,ja lopuksi jumalolennot.
Me ihmiset ollaan siis tasolla 5, hauskaa eikö vain. Kuitenkin myös ylemmät olennot toivovat sytymää ihmisten tasolle sillä tämä on kaikista otollisin paikka valaistua eli nähdä totuus ja vapautua syntymästä sillä täällä on sopivassa suhteessa kärsimystä ja hyvää oloa, tuo yhdistelmä auttaa näkemään olotilojen katoavaisuuden ja vapautumaan haluamisesta.
Alemmissa todellisuuksissa on liikaa kärsimystä jotta voisi tarkailla sitä, kun taas ylemmissä todellisuuksissa on valtava hyvänolon tunne joka saa helposti luulemaan että se on pysyvää ja näin estää harjoittelun ja totuuden näkemisen.
Vielä kerran huomautuksena että Buddha painotti harjoittelun tärkeyttä, eli meditaatiota ja itsensä tarkkailua tässä hetkessä eikä rohkaissut spekuloimaan jotakin mitä ei voi tietää vaikka opetti myös noita asioita.
Olen pohtinut pääni puhki mikä on se pysyvä osa, joka reinkarnaatiossa "laskeutuu" yhä uudelleen maan piiriin. Kehoni ei ole pysyvä. Tunteeni eivät ole pysyviä. Älykkyyteni voi vaihdella. Tietoisuutenikin vaihtelee - joskus olen hereillä, joskus nukun ja näen unia, joskus nukun enkä tiedä mistään mitään... Uskoisin kuitenkin että tietoisuus on se mikä pysyy, vaikka se ei aina olisikaan aktivoituna.
Minä eli ego on mielestäni vain yksi käyttöväline fyysisen kehon ohella siltä osin kuin minäni on aikansa, ympäristönsä ja vanhemmilta saatujen geenien tuote. Se taas mikä on minua ilman että siihen ovat em. asiat vaikuttaneet lienee osa sitä pysyvämpää kokonaisuutta.
Vaikkei ed. elämiään muistaisikaan, ne vaikuttavat silti vaistojen tasolla. Tiedostamaton muisti voi ohjata ihmistä tekemään tiettyjä valintoja. Aavistus siitä että esim. teki väärin juoppona voi yllyttää välttämään kokonaan alkoholin käyttöä, jne. Lisäksi ihmiset jotka olemme tavanneet jo useita kertoja saapuvat jälleen elämäämme. Pääsemme jatkamaan siitä mihin jäimme - muistamme tai emme.
Minusta siinä ei ole mitään ongelmaa että Maassa on paljon ihmisiä. Lukemattomat ovat tähdetkin taivaalla, mikseivät sitten sielut? Ja nämä sielut ovat eläneet kaikki omien mieltymystensä mukaisella tahdilla, toiset harvakseltaan pitkiäkin taukoja "tuonpuoleisessa" pitäen, toiset tiheämpään tahtiin tänne tullen.
Itse en pidä niin kauhean tärkeänä pohdiskella "miten valaistuisin" - se tapahtunee aikanaan, ja minulle tarkoittaa vaan eräänlaista valmistumista Maan elämänkoulusta - mutta toki voi päivittäin pyrkiä tekemään parhaansa kaikessa mitä tekee. Kuka tietää, ehkäpä tämänkertaisen elämän tarkoitus on ottaa kaikki irti vaikkapa himmeleiden askartelusta... On vaikea saada tietää tai muistaa kaikki mitä sielunsuunnitelmaan kuuluu.
Teidän elämän katsomus vaikuttaa semmoselta mitä ette oikein itekkään ymmärrä. Perustuuko sekin lopulta siihen et saa jonkunlaista rauhaa siihen et voi elä miten haluu, kun on joku uskonto antamassa vapautta.En tahdo kiusata mut, kyllä jeesus antaa varmuuden.Vaikka täällä palstalla koko ajan jauhetaan pahaa siitä.Noh se on sitä vääristelyä, joka vaan todistaa saatanan olevan olemassa.Mitä uskontoa vainotaan kaikken eniten esim tällä palstalla?
Tälle palstalle kirjottaa ihmisiä joilla on erilasia maailman katsomuksia,eli ei täällä edusteta vain yhtä maailmankatsomusta.
Oli kysymys mistä uskonnosta tai maailmankatsomuksesta tahansa niin onnellisuutta kai niistä haetaan.
Buddhalaisena haluan sanoa että Buddhan oppien seuraaminen ei ainakaan mahdollista sitä että voi elää miten haluaa vaan esim. moraalisuus on erittäin tärkeää. Buddha opetti myös suvaitsevaisuutta erilaisa maailmankatsomuksia kohtaan, ja kuten myös Jeesus opetti Buddhakin olemaan tuomitsematta muita.
Joten jos joku on vainonnut Kristinuskoa tällä palstalla niin Buddhalaisesta näkökulmasta katsottuna voi sanoa että olen pahoillani, sillä kuten jo sanoin vainoaminen ei kuulu Buddhalaisuuteen.
Haluan vielä huomauttaa että kaikilla suomalaisilla on luonnollisesti kokemusta Kristinuskosta sillä se on mihin meidät on kasvatettu, varmaan siksi tälläkin palstalla siitä puhutaan, toivottavasti kuitenkin asialliseen sävyyn.
Jos esim. itse kertoisin että miksi en kokenut Kristinuskoa riittäväksi itselleni niin ei tarkoituseni olisi jauhaa sitä pahaa tai sanoa etteikö se olisi hyvä tie jollekkin muulle.
Siskoni on onnellinen Kristitty ja kunnioitan hänen uskoaan ja kunnioitustani lisää se ettei hän ole koskaan arvostellut uskontoani.
Ei ihminen elä "miten haluaa" jos hänellä on luontaista moraalitajua sisimmässään, ja se kyllä kehittyy useiden elämien varrella.
Mitä tässä pitäisi ymmärtää? MIKÄÄN uskonto ei voi kertoa vastauksia pohjimmaisiin kysymyksiin kuten mistä kaikki alkoi ja miten kaikki päättyy, vai päättyykö ollenkaan jne. Jos joku ihminen väittää sellaisia tietävänsä, hän on vain ylimielinen hölmö, tunnusti sitten mitä tahansa uskontoa. Spekuloida voi tietysti kuitenkin aina. Kyllä maailmaan teorioita mahtuu.
Tarvitseeko ihminen rauhaa? Kyllä kai jos hän on peloistaan sekaisin. Mutta jotkut haluavat kysyä, asettaa asioita kyseenalaiseksi ja tutkia erilaisia ideoita ja mahdollisuuksia. Kristinuskossa ärsyttää se että siinä kaikki kyseleminen on kielletty, kun tyrkätään ihmiselle valmis malli uskottavaksi. On sinun näkemyksesi että ihminen "ei ymmärrä", jos hän ei suostu jättäytymään uskon varaan, vaan tutkii ja pohtii.
Minua ei muuten tarvitse teititellä. Jos tarkoitit "teidän" sanalla jotakin joukkoa, niin minä en kuulu mihinkään joukkoon, enkä tunnusta mitään tiettyä uskontoa.
Siis mitä on tuo "kristittyjen vainoaminen" jota tämä "Eki" väittää tältä palstalta löytäneensä.
Sanohan Eki...
Koetko itse joutuneesi vainon kohteeksi?
Onletko tällä palstalla havainnut jonkun vainoavan sinua tai uskontovereitasi?
(Jos on, niin todisteita, vaikkapa linkki...)
Vai onko sinusta vain HAUSKAA päästä esittämään marttyyria?
Kristityillä on oma palsta, lisäksi täällä on lukuisia palstoja kristillisen aihepiirin ympäriltä, kuten "herätysliikkeet", ja lisäksi vielä yleisesti uskonnollisuutta käsittelevä palsta... Mikä ihmeen pakkomielle teillä on tulla tänne tyrkyttämään omaa oppianne ja heittelemään perättömiä syytöksiänne?
"Noh se on sitä vääristelyä, joka vaan todistaa saatanan olevan olemassa"
No voi HELLANLETTAS... Mitäs oma toimintasi sitten on?
Toivottavasti Shiva armahtaa sinut, oi vääräuskoinen! Pahuuden jumala Kali on olemassa, sen todistavat väärät uskot kuten jeesuksenuskoiset.
Kali ei ole pahuuden jumala, vaan hän on demoneita rökittävä jumalatar.
Demonit voisivat symboloida vaikkapa ihmisessä olevia luonnevikoja. Täytyyhän ne kuolettaa yksitellen.
Jumalatar on ajan ja materian laki, joka vaatii meitä palaamaan tänne niin kauan kuin olemme yhä "demoniemme" riivaamia.
Mitään jumalia sinänsä ei ole olemassa, ne ovat vain nimityksiä erilaisille maailmankaikkeudessa vaikuttaville lainmukaisuuksille.
Hei!Oikeassa olet kun ajattelet, ettet se ole Sinä, joka jälleensyntyy. Jälleensyntyvä osa ihmisestä on hänen korkeampi minänsä, Jumalasta irronnut henkinen olento, kaikkivoipa ja kuolematon, jonka tehtävänä on ilmentää jumaluutta kaikilla olemisen tasoilla; siis myös ihmisenä. Se, ettet vielä muista jälleensyntymisiä normaalissa päivätajunnassasi tässä ruumiistuksessasi johtuu siitä, että sinulla tosiaan on uusi ruumis ja uudet aivot, jotka eivät voisikaan sisältää asioita joita et itse varsinaisesti ole kokenut. Kun ihminen oppii vähitellen ilmentämään jumalallista tahtoa ja lähenee korkeampaa minäänsä hän alkaa myös paremmin muistamaan menneitä kokemuksiaan. Se hetki, jolloin tavallinen ihminen hetkellisesti pääsee näkemään menneitä elämiään ja arvioimaan niiden tuloksia ja miten tulikaan elettyä on ennen seuraavaa jälleensyntymää, jolloin hän on korkeammilla tasoilla. Kaikki menneet elämät ovat näätsen taltioituna ns. syyruumiissa, josta edellisten elämien hedelmät otetaan mukaan seuraavaan ruumiistukseen. Se tarkoittaa siis taipumuksia, tapoja, kykyjä ja myöskin karmaa. Kannattaa siis elää kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja pyrkiä joka elämässä lähtemään täältä maan päältä hiukan parempana kuin tänne tuli. Jos haluat lukea enemmän tällaista niin katsopa netistä onko paikkakunnallasi Teosofista seuraa, josta voisit lainata teosofista kirjallisuutta. Kaikkea hyvää Sinulle!
http://www.childpastlives.org/cgi-bin/ubb/Ultimate.cgi
auttaa yleensä yhdistämään ja hahmottamaan kokonaisuuksia. Tällä tarkoitan ihmismieln perusrakenteiden perusymmärrystä. Aivojen toimintaa jne.
Minuus voi rakentua monella tapaa. Se voi pelkästään perustua ulkoisen palautteen kokemuksiin, ajateluun. Ja siinä ohessa tietennii emootiot ovat ratkaiseva vaikutin elikkä kai suomeksi sanottuna, pinta tunteet, ulkoisten 'ärsykkeiden'ja palautteen tuottama tunnekokemus jne.
Minuus voi myös perustua syvempään kokemukseen. Olemiseen.
Jälleensyntyminen tai siihen uskominen, ei muuta mitään. Kyse on helposti mielen luomista käsitteellisistä muodoista syvälle kokemukselle ja sille voi antaa miljoonia eri nimiä, uskosta, kasvatuksesta, kulttuurista yms. riippuen.
Joku puhuu suku perimästä, joku jälleen syntymisestä, yms. mutta samasta puhuvat jne. =)
Mutta kyllä se olemisen elämä on tässä ja nyt!
Länsimainen psykologia on niin lapsenkengissään, että teoriat vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Jälleensyntymää ja muita siihen liittyviä asioita on itämaisissa kulttuureissa mietitty ja tutkittu omiin kokemuksiin perustuen jo tuhansia vuosia syvällisemmin kuin mihin perus- saati muukaan psykologia ikinä pystyy. Nykytieteen materialismi(nykypsykologiakin lepää materialistisella pohjalla) sulkee pois kaikki sellaiset vaihtoehdot, jotka eivät sovi olemassaoleviin kaavoihin.Kuitenkin jos katsomme taaksepäin tieteen historiassa näemme vain teorioitten hautausmaan ja joka kerta uusi teoria tai tutkimustustulos on tieteen viimeinen sana ja totuus muun ollessa järjetöntä haihattelua. Kali jugakin loppuu kuitenkin joskus, onneksi!
....ne on näitä arvaamattomia ihmismielen "metkuja", juuri nämä.
Huomionarvoista on, että MYÖS nämä tuhansia vuosia vanhat itämaiset metodit 'varoittavat' juuri ihmismielen 'metkuista'.
Jos ei mieli puhdas, ei myöskään tulkinta ja kokemus. Kokemus voi olla ainostaan mielen tason kokemus tällöin ja näin ollen, oli sitten kyseessä tuhansia vuosia vanha syvällinen tutkimus ja kokemus, tai länsimaisuuteeenkin liitetty psykologinen tutkimus, jokainen ihminen tulkitsee, havainnoi ja kokee OMAN MIELNSÄ JA SIELUNSA JA SYDÄMENSÄ kautta.
Miten montaa erilaista kokemusta voikaan olla eri ihmisillä yhdestä ja samasta ihmispersoonasta, miten toisistaan täysin poikkeavia. (esim.)??? Tuhansia, miljoonia, ihan yhtä monta kuin on kokijaa ja tulkitsijaa.
Sama pätee, itämaiseen viisauteen kuin länsimaiseen psykologiseen tutkimukseenkin.
Käytti ihminen sitten käsitteinään itämaisen viisauden sanoja ja tapoja taikka länsimaista lääketiedettä/psykologiaa, on se aivan sama.
Emootioita täynnä oleva mieli, ainostaan ajassa koettu minuus, ei voi kokea kuin oman mielensä 'sumentavaa' kuvaa.
Jo se kertoo, että ihmismieli ja persoona on vielä hyvin kaksijakoisessa ja ulkoisen palautteen ja kokemusten synnyttämässä persoonallisuuden ja minuuden kokemisessa, jos hän kokee ja näkee kaksijakoisuutta ulkopuolellaan. Kuten nyt esim. että itämainen viisaus on vain syvällistä psykologia vain pinnallista.
Pinnallisuus ja syvyys on kaikessa.
Olen monen vuoden ajan tutkinut niin itämaisia kuin muitakin uskontoja ja niiden syntyperää, mutta myös ohella ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa sekä psykologiaa.
Voinen huomata, että kaikki kertoo samasta. Tulkistsijan mieli vain näkee oman sisäisen kaksijakoisuutensa niissä, jos kokee niistä vain käsitteellistetyn, sanojen puolen. Mielen tulkitseman puolen.
Toisaalta jokainen ihminen kokee kokoajan, alati, kokonaisena, mutta kysymys onkin nähdäkseni miten paljon ja tiedostetusti havainnoi/kokee, miten montaa aistiaan käyttää tiedostaen.
Mutta kuten sanoin, miten monta tulkitsijaa, niin monta tulkintaa.
=)
Vaikea käsittää mitä ihan tarkalleen ajat takaa. Jotenkin olen havaitsevinani, että sujauttelet piikkejä kohti meikäläisen "persoonan kahtiajakoista" tilaa. Olen vain ns. tavallinen ihminen mutta pyrkimykseni on vähä vähältä pyrkiä pois asetelmasta, jossa persoonalliset halut ja tunteet kuten ennakkoluulot, himot, viha , kateus ja oman voiton pyyntö asettuvat ensisijalle ja persoonaton kaikkiin ja kaikkeen kohdistuva rakkaus ja palvelunhalu tulevat vasta niiden jälkeen .Tarkoitukseni oli juuri ilmaista, että todellinen "sielutiede" on jotain sellaista mikä on kaukana persoonallisen minän takana vasta odottamassa ilmenemistään. Se mitä me nyt pidämme ihmisenä on vasta varjokuva siitä mikä on ihmisen todellinen olemus. Tuo olemus on sellainen,joka näkee läpi kaiken persoonallisen harhan todellisuuden maailmaan. Se ihminen, joka ottaa opikseen niiltä, jotka ovat jo nähneet tuon harhan taakse, tekee itselleen suuren palveluksen.
Okei, me olemme nyt täällä fyysisessä maailmassa ja paras hetki on nykyhetki ja siinä meidän tuleekin elää mutta on syytä kuitenkin muistaa, että tämä meidän maailmamme on kaikista maailmoista epätodellisin ja pysymättömin. Se on kuitenkin kaikkein paras harjoituskenttä ja vain sen kautta voimme edetä todellisuuden valoon. Totta on, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi ja jokainen kulkee omaa tietään. Lopulta päädymme kaikki kuitenkin samaan mistä sisin olemuksemme aiooneja sitten lähti; jumaluuden yhteyteen.
Itseasiassa tarkoitukseni ei missään vaiheessa ollut sutjautella minkäälaisia piikkejä, mutta jos ne tuntui siltä.....=)kertonee se ehkä sinulle itsellesi jotain??, kenties?
Ensinnäkään, varsinkaan, en loppujen lopuksi edes 'välitä' nähdä vaivaa (en koe sitä koskaan tarpeelliseksi enkä kiinnostavaksi, enkä miellyttäväksikään)henkilökohtaisesti esittää mitään arvioita kenekään persoonallisuudesta, ellei pyydetä. =)
Uskoakseni tiedän mitä puhut. Ainakin jonkinlainen oman ymmärryksen kautta tuleva kokemus siitä on. Luetun ymmärrystä. 'Välistä luetun' ymmärrystä.
Kuten mainitsin olen suhteellisen laajasti tutkinut alaa ja ennenkaikkea todella syvältä kokenut, en siis lukenut pelkkää teoriaa, jota olisin soveltanut käytäntöön mielen ja ajattelun kautta ainoastaan.
En siis tässä esitä arvioita sinusta, enkä minusta, vaan kirjoitan siitä miten olen kokenut.
*Käsitteet*, harha, ihmisolemus, tämä hetki, korkeampi persoonallisuus yms.
ovat heittäneet siinä vaiheessa erittäin voimakkaan kuperkeikan, kun elämäni ensimmäisen kerran tietoisesti koin ...tjaa...enpä tiedä millä sanoilla sitä voisi kuvailla, ehkä konkreettisen kokemuksellisen kokemuksen, joka osoitti minulle tien, mistä erotan selkeästi mikä on mielen luomaa käsitteellisyyttä, vaikka kuinka kauniita ja hengellisiä teoroita käytettääisiin tai vaikka kuinka ns.'pinnallisia' termejä käytettäisiin, ja mikä on todellinen syvä,tässä hetkessä, koettu, sydämessä koettu kokemus.
TOSIAAN, harhojen illuusiot katoaa siinä vaiheessa, mutta yllättävintä on, että ne eivät osoittaudukaan sellaisiksi joita teoreeettinen ja käsitteellinen tieto on antanut omassa mielessä ymmärtää.
Se hetki on niin todellinen, että....tjaa...sanat menettävät merkityksen, pinnalliset teot menettävät merkityksen.
Sitä alkaa aistimaan niiden taa tietoisesti ja ja kohtaa elämää niin, että kokee ja näkee jotain aivan muuta, niin ihmisissä kuin kaikessa muussakin.
Ulkokultaisuuden salat palajstuu, kasijakoisuuden mekanismi paljastuu yms.
Se tekee pienen ihmisen hiljaiseksi ja sitä yhtäkkiä ymmärtää, että kukaan, ei yksikään täällä ole toistaan edistyneepi, parempi, hengellisempi tai vaihtoehtoisesti niinden polariteetit. Hyväksi ei tulla ajassa. Hyväksi ei valmistuta kolulussa. Nämä kaikki on mielen luomaa harhaa, ajan illuusiota.
Ajasta ja nykyhetkestä vielä sen verran. Jos puhumme samasta asiasta. ?
'Nykyhetki'/ olla tässä ja nyt/ olla meditaatiossa ei ole ollenkaan samalla akselilla kuin aika. Ei voi olla tässä ja nyt, jos mieltää sen täksi nimenomaiseksi hetkeksi. Silloin ei ole ajatusta. Nykyhetki ei ole tämä sadasosa sekunti tai muuten vain mitenkään ajassa määriteltävä hetki.
Se on TILA, olemisen tila, ajantuolla puolen. Aika on ikäänkuiin vaakasuoralla akselilla, sitä voi kulkea eees taas. Mutta tämä hetki ei ole sen akselin keskipisteessä. Aikahan on harhaa, kuten "idänkin viisaat" on maininneet. Ei sitä siis voi sijoittaa tähän akselille ollekaan, jos todella halua kokea sen, eikä vain mielensä kautta ajatella tekevänsä niin. =)
Aika akselilla, liikutaan käsittellisellä mielen tasolla. Aika akselilla, voit kuvitella tekeväsi hyviä tekoja, kasvaa hyväksi, kuvitella olevasi nöyrä tai palvella muita ja sitten jossain hamassa, saada 'palkinnon' hyvyydestä ja hyvistä teoista, ...mutta tämä on kaikki ajassa tapahtuvaa ja sisältää kaiken teorian karmasta, syyllisyydestä, kristinuskossa taivas teoriat, synnin päästöt. kaikki tämä on aikaa.....
Ajan tuolla puolen, palajstuu näidenkin kaikkien harhat.
Tämä on minun kokemukseni! =)
toinen puhuu kirveestä ja toinen kirveen varresta sopinee lopettamaan tämän keskustelun,
tuntematon ystäväni :-)
...tai sitten....
noh...jääköön sanomatta....=)
Ensiksi, en ehtinyt lukea kaikkia vastauksia... sorry me :-( Mutta siis :-) ... ... Buddhistisen näkemyksen mukaan "ikuista sielua" ei ole. Täytyy oivaltaa Gautama Buddhan ensimmäinen opetus, kaikkien elävien olentojen hyväksi!
Eli ei ole pysyvää Minä Itseä, Samsaara ja Nirvana ovat molemmat tyhjyys. Sinulla on tämä nykyhetki, syntyessä, peruskoulun jälkeen, tässä ja nyt vanhan käkikellon naksuttaessa kaikki sinun sanojesi ajatuksiesi tekojesi karmallisena seurauksena...
Mielestäni tyhjyys on ns. Jumala, mutta koskapa mikään ei näytä olevan stabiilissa tilassa, täytyy tyhjyydenkin välillä täyttyä, voidakseen jälleen tyhjentyä.
Jumala on tyhjyys ja täyttymys yhtä aikaa. Siis... maailmankaikkeus ja ei maailmankaikkeutta. On ja ei tilanne on siis värähtely. Jumala on siis korkeataajuinen värähtely. Niin kokeataajuinen ettei sitä siis pysty enää mittaamaan, eli Jumala vain on. MInä olen!
Miltäs kuullostaa??
Juu, oma maailmankuvani on monijumalainen. En oikein tiedä mitä mieltä olla siitä että käyttäisi maailmankaikkeudesta jumala nimitystä, mutta periaatteessa joo :) Muistan joskus muutama vuosi sitten itsekin todistelleeni kuinka kaikki on värähtelyä ja jumala on pelkästään tietynpituinen aaltomuoto. Tuo teoria aiheutti kyllä syvää paheksuntaa useissa piireissä :)
Jossain metafysiikan kirjassa oli kiinnostava koe missä tutkittiin tyhjiön olemusta. Tuossa tyhjiössä kuitenkin syntyi kokoajan partikkeleita ja mittaustulokset olivat aina riippuvaisia tutkijasta... Nyt alkoi taas hammasta särkeä ja muutenkin mennään hieman o/t :( Mutta siis oman käsitykseni mukaan kaikki on jostain riippuvaisia, eli luojajumalakaan ei ole luonnostaan olevainen.
Loppujen lopuksi Jumala on luultavimmin määrittelemätön, mutta eikös täällä kaikki kuitenkin jollakin tasolla värähtele, joten niin ylhäällä kuin alhaalla.
Tyhjä ei ole tyhjä ilman täyttä, eli toisistaan ovat riippuvaisia. En siis "väitä" että Jumala olisi maailmankaikkeus, vaan koetan höpöttää että Jumala ON maailmankaikkeus ja Jumala EI OLE maailmankaikkeus yhtäaikaa. Siis prosessi joka muuttaa muotoansa koko ajan. Vai olisikohan sittenkin jotakin muutakin kuin KAIKKEUS.
Nyt menee kyllä ohi aiheen, mutta kai senkin tulee muuttaa muotoansa.
(parane hammas... välitömästi)
jos väität että Nirvaana on tyhjyys niin taidat olla jonkin verran hakoteillä ?
Humalassa ehkä mutta niin... miten hakoteillä? Jos harhaisen samsaaran kahleista vapautunut tila on ajaton, valaistunut ja olemisen tasojen yläpuolella niin eikö se silloin ole tyhjää täynnä? Eihän tuossa tilassa voi olla mitään käsitteitä... Mietiskelyn tilassa missä myös samsara koetaan tyhjänä niin "minä" ei voi silloin toteutua.
Jani, moi. Minun saamani tiedon mukaan, en ole tietäjä, niin voin sanoa mielipiteeni seuraavaan.
Jälleensyntymisessä olet pykälää ylempänä kuin edellisessä elämässä. Se, mitä olit jo oppinut ja valaistunut, ei enää koettele sinua, vaan ylemmällä "luokalla" on ylemmät "kokeet". Siis edelliset valaistumiset kohottavat sinua ylemmälle tasolle.
Samoin henkiolento on se sinä, joka käyttää ruumista maallisena verhoilunaan.
Karman lakia voisi pelkistää vaikkapa muotoon "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää". Jälleensyntymän myötä saa uuden mahdollisuuden kun elämän janoa riittää. Vaikka maailmassa ei näennäisesti oikeudenmukaisuus vallitsekaan, niin luonnossa loppujen lopuksi näin kuitenkin on.
Olen joskus puolustanut jälleensyntymänäkemystäni Arvo Ylpöllä. Jos maailmassa vallitsisi oikeudenmukaisuus, olisiko sen mukaista, että tunnettu lääkäri elää 104-vuotiaaksi ja monet hänen potilaansa eivät saavuta edes 104 sekunnin ikää? Sekö olisi kumpaisenkin ainoa elämä?
Itselleni jälleensyntymänäkemys on ollut päivänselvä pienestä pitäen. Olen kokenut useita deja-vu-ilmiöitä, tunnistanut paikkoja, joissa en taatusti ole aiemmin käynyt ja kokenut vanhalta tuttavuudelta tuntuvaa sielunsympatiaa henkilöiden kanssa, joita en ole koskaan tavannut. Voi olla, että joku väittäisi sen olevan sattumaa, mutta sellaistahan ei tunnetusti ole, kuin junien aikatauluissa, joten minulle nämä riittävät perustaksi jälleensyntymäkäsitykselleni.
uskota jälleensyntymään, ts. siihen, mikä länsimaissa mielletään "sielunvaellukseksi".
Buddhalaisuudessa ihmisellä EI ole ruumiin jättävää "sielua" - mitään varjomaista oliota sisällään - vaan syntyvä ihminen on TÄYSIN uusi, mutta entisten elämien "ansioiden" mukaan rakentunut luomus.
Vähän vaikeata tätä varmasti on asiaan perehtymättömän ymmärtää, mutta vielä vaikeampaa on yrittää selittää :)
Aurinkoista kevättä kaikille !