Mitä mieltä DRM suojauksesta?

Jos nyt ensin oletetaan, että sirulle laitettujen DRM:ien suojausta ei pystytä murtamaan ja kaikki ääni- ja kuvatallenteet käyttävät niitä.
Kaikki laitteet pitäisi silloin varustaa näillä piireillä. Jos tallennetta haluttaisiin käyttää tietokoneessa, pitäisi kaappauksen estämiseksi purku tapahtua vasta viimeisessä vaiheessa, näyttökortissa tai Digitaaliseen liitäntään siiryttäessä vasta monitorissa.
Olisiko DRM järjestelmiä yksi tai useita?
Olisiko eri mediataloilla omat DRM:nsä ja omat lastunsa, jolloin laitetta hankkiessa pitäisi varmistaa, että se tukee ainakin yleisimpiä DRM-tekniikoita.
Joa olisi vain yks DRM-standardi, olisiko se yhden valmistajan, jolloin valmistaja saisi määrätä hinnan? Vai olisiko se "avoin, mutta salainen", eli luotetulle, vaitiolonsa vakuuttavalle valmistajalle annettaisiin DRM:n speksit, jolloin se saisi valmistaa omat piirinsä ja tallenteensa.
Vaikeaksi menee, ja luultavasti kalliiksi ja hankalaksi sekä kuluttajille, että valmistajille.

DRM:hän on periaatteessa tiedon salausta, jossa vastaanottajalla pitää olla hallussa salauksen purkava avain, mutta hän ei saa pystyä näkemään sitä avainta. Hän ei saa myöskään pitää avattua sanomaa, vaan sen on samantien kadottava bittien taivaaseen. Myös 1:1 kopiointi salauksineen päivineen pitäisi pystyä estämään jotenkin. Todennäköistä on, ettei tässä loputtomiin onnistuta.
Kun ensin on käytetty miljardeja dollareita, euroja ja jenejä DRM-systeemeihin, tulee seuraavaksi hyötymään ammattimaiset elektroniikkaa taitavat piraatit, jotka onnistuvat kaappaamaan sanoman jossain siinä välissä kun se puretaan ja muutetaan kuvaksi. Ellei sitä ennen joku teollisuuden luopio ole vuotanut avainta julkisuuteen. Bitit vilisee taas p2p-verkoissa.
Joko sitten nostetaan kädet pystyyn ja todetaan, ettei tästä DRM-paskasta tule mitään vai kehitetäänkö uusi mukamas parempi DRM ja myydään kaikelle kansalle uudet sirut ja laitteet?

Ei taida auttaa ainakaan musiikin suhteen: siitä vaan ulostulosta piuha äänikorttiin. Laatu on tuskin paljoa alkuperäistä huonompi. Sitten on toinen hauska juttu, jota Järvinen ei tullut maininneeksi: ei tarvita kuin yksi ainoa hakkeroitu kopio, niin netti on täynnä kopioita ko. leffasta/musasta. Muiden kohdalla kaiken maailman high tech -suojaukset ovat sen jälkeen yhtä tyhjän kanssa. Käsittääkseni netistä löytyy jo ohjelmia, joilla voi rikkoa jopa DRM-suojauksen.

Kuten on jo aikaisemmin todettu: tällaiset suojaukset ovat tyhjän kanssa. Enintään niistä on haittaa kuluttajien kannalta. Voin jo kuvitella, mitä kaikkea hauskaa DRM:stä seuraakaan. DRM:a mahdollistaa mm. sen, että tuottajan ja kuluttajan välisiä lausumattomia "ikiaikaisia" sopimusehtoja voidaan rukata tuottajan ehdoilla: esim. musaa ei voisi ostaa itselleen vaan voisit kuunnella sitä vain tietyn aikaa - ja tietysti juuri tuo, että et voi kopioida omaan käyttöön. Käytännössä tällä "uudistuksella" ei ole mitään tekemistä artistin - vai pitäisikö sanoa sisällöntuottajan etujen kanssa - kyseessä on vain uusi tapa rahastaa kuluttajia :D

Tuo DRM on ahneuden perikuva. Media jätit tavoittelevat tuolla täydellistä monopoli asemaa. Tämä tarkoittaisi, että musiikin tai leffan voisi kuunnella/katsella vain tiettynä aikana tai rajoitetun määrän.
Epäilen, että ne mediajätit tulevat kokemaan sen myös sen ahneen lopun.
Jokin tekniikaguru ennusti niin käyvän.