Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?
Te puhuttelette minua opettajaksi
ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne
ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne
jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille
tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen
teette. Joh. 13:12-17
Paavalin Kolossalaiskirjeessä on yhtymäkohta siihen, mitä Jeesus edellä sanoi.
Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää
toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan.
Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Kol. 3:12-13
Olemme kuulleet selitettävän, että me pesemme toistemme jalkoja silloin, kun todistamme ja meille itsellemme todistetaan syntien anteeksiantamisen sana ja että tämä tapahtuu liikutuksissa.
Uskomme Jeesuksella olleen täysin eri motiivi tätä tehdessään; pelkäämme ensinnäkin, että edellä kuvattu jalkojenpesua koskeva käsitys hämärtää kristityille kuuluvan, uskosta johtuvan vapaan pääsyn armoon.
Tämän käsityksen mukaisestihan kristityn on, tullakseen puhtaaksi, nimenomaan kuultava
toiselta kristityltä, että synnit on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ihminen ei suinkaan puhdista itseään tällä tavoin, vaan yksinomaan uskolla Jeesukseen. Jumala tunnustaa ihmisen vanhurskaaksi vain uskolla Jeesukseen ja Hänen sovitukseensa.
Siksi Jeesus sanoi: ”Te olette puhtaat.”
Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja
niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki." Joh. 13:10
Toiseksi uskomme, että tämä käsitys on omiaan peittämään Jeesuksen varsinaisen jalkojen pesuun
liittyvän tarkoituksen. Uskomme Jeesuksella olleen erityisesti sydämellään se, - minkä pitäisi olla koko ajan myös omalla sydämellämme
- että meillä olisi kaiken aikaa toistamme kohtaan anteeksiantava sydän, täysin riippumatta siitä, miten ehkä olemme rikkoneet toinen toistamme vastaan.
Tämä anteeksiantamus ei koske ainoastaan suhdettamme toisiin kristittyihin, vaan meidän on annettava anteeksi kaikille, riippumatta siitä, mitä he ovat rikkoneet meitä vastaan, ovatko he kristittyjä vai eivät tai pyytävätkö he anteeksi vai eivät.
Mutta ennen kaikkea on tärkeää että me kristittyinä annamme toisillemme anteeksi kaikki ihmisten väliset synnit ja heikkoudet, koska sillä tavoin rakkaus lisääntyy ja tulee välillämme kestäväksi.
Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka
toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Room. 13:8
Mestari itse sanoi opetuslapsilleen opetettuaan heitä rukoilemaan: Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Matt. 6:14-15
Koska Isä on osoittanut suurta rakkautta meitä kohtaan kutsumalla meitä Jumalan lapsiksi – jota
myös olemme – ei lähimmäisillemme anteeksi antaminen tunnu pakolta vaan tarpeelta. Uskomme,
että tällä tavoin pesemme toinen toisiamme pölystä ja liasta, jota vaelluksessa tarttuu.
Tässä liassa ja pölyssä ovat kaikki ne synnit, joilla me rikomme toisiamme vastaan. Uskomme, että silloin myös Hänen ikeensä tulee suloiseksi ja kuormansa kevyeksi.
Mutta yksi on varmaa: emme napise kenellekään emmekä ole katkeria ketään kohtaan;
rakkaus Jeesukseen ja lähimmäisiimme saa kasvaa vapaasti sisimmässämme.
”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja
nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja
minun kuormani on keveä." Matt. 11:28-30
Katso, kaikki on vain armosta.
Te puhuttelette minua opettajaksi
ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne
ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne
jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille
tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen
teette. Joh. 13:12-17
Paavalin Kolossalaiskirjeessä on yhtymäkohta siihen, mitä Jeesus edellä sanoi.
Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää
toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan.
Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Kol. 3:12-13
Olemme kuulleet selitettävän, että me pesemme toistemme jalkoja silloin, kun todistamme ja meille itsellemme todistetaan syntien anteeksiantamisen sana ja että tämä tapahtuu liikutuksissa.
Uskomme Jeesuksella olleen täysin eri motiivi tätä tehdessään; pelkäämme ensinnäkin, että edellä kuvattu jalkojenpesua koskeva käsitys hämärtää kristityille kuuluvan, uskosta johtuvan vapaan pääsyn armoon.
Tämän käsityksen mukaisestihan kristityn on, tullakseen puhtaaksi, nimenomaan kuultava
toiselta kristityltä, että synnit on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ihminen ei suinkaan puhdista itseään tällä tavoin, vaan yksinomaan uskolla Jeesukseen. Jumala tunnustaa ihmisen vanhurskaaksi vain uskolla Jeesukseen ja Hänen sovitukseensa.
Siksi Jeesus sanoi: ”Te olette puhtaat.”
Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja
niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki." Joh. 13:10
Toiseksi uskomme, että tämä käsitys on omiaan peittämään Jeesuksen varsinaisen jalkojen pesuun
liittyvän tarkoituksen. Uskomme Jeesuksella olleen erityisesti sydämellään se, - minkä pitäisi olla koko ajan myös omalla sydämellämme
- että meillä olisi kaiken aikaa toistamme kohtaan anteeksiantava sydän, täysin riippumatta siitä, miten ehkä olemme rikkoneet toinen toistamme vastaan.
Tämä anteeksiantamus ei koske ainoastaan suhdettamme toisiin kristittyihin, vaan meidän on annettava anteeksi kaikille, riippumatta siitä, mitä he ovat rikkoneet meitä vastaan, ovatko he kristittyjä vai eivät tai pyytävätkö he anteeksi vai eivät.
Mutta ennen kaikkea on tärkeää että me kristittyinä annamme toisillemme anteeksi kaikki ihmisten väliset synnit ja heikkoudet, koska sillä tavoin rakkaus lisääntyy ja tulee välillämme kestäväksi.
Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka
toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Room. 13:8
Mestari itse sanoi opetuslapsilleen opetettuaan heitä rukoilemaan: Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Matt. 6:14-15
Koska Isä on osoittanut suurta rakkautta meitä kohtaan kutsumalla meitä Jumalan lapsiksi – jota
myös olemme – ei lähimmäisillemme anteeksi antaminen tunnu pakolta vaan tarpeelta. Uskomme,
että tällä tavoin pesemme toinen toisiamme pölystä ja liasta, jota vaelluksessa tarttuu.
Tässä liassa ja pölyssä ovat kaikki ne synnit, joilla me rikomme toisiamme vastaan. Uskomme, että silloin myös Hänen ikeensä tulee suloiseksi ja kuormansa kevyeksi.
Mutta yksi on varmaa: emme napise kenellekään emmekä ole katkeria ketään kohtaan;
rakkaus Jeesukseen ja lähimmäisiimme saa kasvaa vapaasti sisimmässämme.
”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja
nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja
minun kuormani on keveä." Matt. 11:28-30
Katso, kaikki on vain armosta.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Kiitos sinulle, kuka lienetkin.
Tässä tulee esille perinteen ja raamatullisen käsityksen ero.
"Olemme kuulleet selitettävän, että me pesemme toistemme jalkoja silloin, kun todistamme ja meille itsellemme todistetaan syntien anteeksi antamisen sana ja että tämä tapahtuu liikutuksissa."
Tällaista opetusta, että syntien anteeksiantaminen tapahtuu liikutuksissa, en ole koskaan kuullut esikoislestadiolaisten seuroissa. Jos sellaista jossakin on, se on hyvä karsia pois. On aivan eri asia, jos armon sanan uskominen synnyttää liikutusta, kuin että syntien anteeksisaaminen tapahtuisi liikutuksissa.
Sana, jota olen kuullut, mukailee Martti Lutherin opetuksia syntien anteeksiantamisesta. Todistamalla syntejä anteeksi kristityt ylistävät Kristusta. Syntien anteeksiantamisen suullinen saarna on Jeesuksen oman opetuksen mukainen suuri lahja. Luther sanoo: "Katso ihminen, Jumala tarjoaa sinulle armonsa, antaa anteeksi kaikki sinun syntisi. Usko ainoastaan se niin se on varma." Ja vielä "Sen tähden, kun sanon sinulle - sinun syntisi ovat anteeksiannetut - pidä se niin varmana, kuin jos Jumala itse olis sen sinulle sanonut." Ja vielä:
"On kaksi tapaa, jolla syntiä annetaan anteeksi. Ensimmäinen on se, että synti ajetaan pois sydämestä ja siihen vuodatetaan armoa. Toinen on se, että julistetaan syntien anteeksiantamus. Tämän tekee myös toinen ihminen toiselle, mutta Kristus tekee tässä molemmat osat. Hän antaa hengen sisällisesti sydämeen, ulkonaisesti hän julistaa sen sanalla. Tämä jälkimmäinen on nyt anteeksiantaminen sanalla, se on julistaminen ja julkinen saarna siitä anteeksiantamisesta, joka sisällisesti on tapahtunut."
Olen esikoislestadiolaisten seuroissa kuullut opetettavan, että meillä on Kristuksessa jatkuva syntien anteeksiantamus, koska me olemme puhdistetut synneistä uudeen syntymän pesolla, aivan niin kuin Jeesus sanoi Pietarille -joka pesty on, ei tarvitse muuta kuin ,että jalat pestään. Arkielämässämme saamme joka päivä uskoa syntimme anteeksi, vaikka kukaan ei olisi sitä meille julistamassa. On kuitenkin niin, että joskus maailmassa "puhaltava kylmä tuuli" ja omassa sydämessämme työtä tekevä pimeyden henki kätkee meiltä uskon lahjan. Silloin on ihana kuulla suullinen todistus elämän Sanasta, Kristuksesta, syntienmme sovittajasta. Siinä, että Jumalan Sana synnyttää uskoa, ei ole mitään väärää.
Kas, mistä arvasinkin että huomio kohdistuu tässä(kin) epäoleelliseen. Kyseessähän on suomalaisen henkilön tekemä suomennos Norjan kielestä. Opetus tarkoittaa siis Norjassa saatavaa opetusta.
Olemme kuulleet selitettävän, että me pesemme toistemme jalkoja silloin, kun todistamme ja meille itsellemme todistetaan syntien anteeksiantamisen sana.
Aamen!
"Uskomme Jeesuksella olleen täysin eri motiivi tätä tehdessään;
pelkäämme ensinnäkin, että edellä kuvattu jalkojenpesua koskeva käsitys hämärtää kristityille kuuluvan, uskosta johtuvan vapaan pääsyn armoon. ”
Aamen! Uskoa siis saa vasta tehtyään jotakin!
”Tämän käsityksen mukaisestihan kristityn on, tullakseen puhtaaksi, nimenomaan
- kuultava toiselta kristityltä, että synnit on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.”
Aamen! Aivan kun lupa uskomiseen olisi haettava toiselta ihmiseltä. Jumalan sana on kuitenkin se mistä voiman saamme ja johon saamme, ja pitääkin täydellisesti luottaa.
Et siis enää Hannamaria viitsisi. Me olemme suomalaisia, meillä oli noin 20 vuotta kestänyt
kirkkaampi kausi. Ja jos et ole kuunnellut nykyisiä lapin vanhimpia, taikka es.lest. saarnoja - 60 luvulla, aikuisiässä, niin et tiedä näitä asioita.
Tänäänkin meillä täällä suomessa on, Kiitos Jumalalle, oikeata opetusta. Norskeista en tiedä, mutta ainakin osa heistä kiihkoilee luterilaista selkeää Kristuksen oppia vastaan. Pohjoisnorjassa ainakin on hyvin pimeätä tässä suhteessa.
Sana joka tuossa tekstissä on käännetty suomeksi sanalla 'liikutukset' tarkoittaa norjassa sitä, mitä suomeksi sanotaan esikoislestadiolaispiireissä joskus 'anteeksipyytämisiksi', eli kun ihmiset ryntäävät saarnan päätteeksi salin eteen ja pyytävät anteeksi saarnaajilta ja toisiltaan.
Useimmat nykyään elävät norjalaiset eivät ole koskaan nähneet sitä, mitä Suomen esikoislestadiolaiset kutsuvat liikutuksiksi, eli hurmoksellista käyttäytymistä, jossa joku hyppii, tanssii, huutaa tai taputtaa käsiään. Norjassa (Finnmarkia lukuunottamatta) sellainen loppui jo sukupolvia sitten, ja sana on sitten vähitellen saanut uuden merkityksen, kun sen entisen merkityksen tarkoittamaa ilmiötä ei enää ole ole olemassa.
kun on joukossa sellaisa, jotka tietävät tuollaisetkin asiat. Näin saadaan oikea selvyys ja vältytään väärältä ymmärrykseltä. Kiitos vaivannäöstäsi, ystävä!
Jos olisit tiivistänyt sanomasi, saisi tästä jotakin.
Joka tapauksessa: lupa uskomiseen on Raamatun vastaisesti sidottu toisen henkilön todistamiseen.
Lestadiolainen pönttö-käsiennosto-kulttuuri on
vienyt harhaan.
Kukaan johtava kirkon opettaja ei tuollaista oppia ole edistänyt, ei ainakaan Luther eikä meillä edes Laestadius
Tosi hyvä että tuokin asia selvisi. Näin huomataan kuinka vääriä käsitykisä syntyy helposti aivan tietämättä.
Sori, jos et saanut sepustuksesta selvää.
Pelkistettynä; saadakseen uskoa syntinsä anteeksi, pitäisi muka jotakin ensin tehdä.
Sinänsähän tämä asia on ihan OK, jos kyse on siitä, että uskossaan heikko ihminen haluaa kuulla sanoman Kristuksesta myöskin aivan omakohtaisesti.
Mutta sitten kun siitä tavasta tulee joillekin velvollisuuden oppi, jota aletaan vaatia muilta, ja uskon ehto, niin että kateederista tuleekin armoistuin, niin silloin homma on jo pahasti pielessä.
Meidän Luterialaisessa kirkossa ei ole koskaan tullut tuollaisia liikutuksia aikaan papin saarnan alla. Tuskin on kukaan nähnyt tai korva kuullut. Lestadiuksen aikana se oli yleistä, niin kauan kuin sen ei annettu häiritä oikeita Luterialaisia. Silloin se alkoi häiritä oikeiden luterialaisten hengellistäunta. Onhan se karmeaa jos kesken syvän hengellisenunen herää ilon ääniin jonka syntinen päästää kun on synnit pois pyyhitty ja velka maksettu. Lestadius sanoo jotta hän kuolisi murheeseen jos ilonlinnut lakkaisivat laulamasta.
Tiedätkö Sirkku L., et sinä ehdi sunnuntaina jokaisen papin saarnaa kuulemaan.
Opeta meitä vasta sitten, kun sinulla on luulojesi lisäksi jotain todellista kerrottavaa.
Elävätuntoinen kristitty ei summissa hauku kirkkoa, se on varma
Eikö se olisi iloinen asia jos kirkossamme kaikuisi ilon äänet, vai kuinka. Mutta vaikuttaa siltä jos siellä saarnattaisiin parannusta ja syntein anteeksisaamista, se synnyttäisikin omaavanhurskautta kirkko kansassamme.
Liikutukset!!!
Milloin siitä on tullut uskon mittari?
Missä Luther puhuu liikutuksista?
Missä Paavali puhuu liikutuksista?
Kyllä kirkossa varmasti kaikuu ilon ääniäkin.
Niitä voidaan ilmaista vain eri tavalla.
Ei liikutukset ole mikään oikean opin tae.
Olisi parempi, jos tutkisitte ensin, mikä henki teissä itsessänne vaikuttaa. Kovin on vanhan aatamin henkeä.
Jokainen todellinen kristitty tukee sitä Jumalan työtä, mikä kirkossa vielä on.
Ikävä katsoa tuollaista osoitteetonta parjausta.
Onko se teille ilo saada kirkko nurin?
Maksavatko ateistit ja muslimit teille siitä?
Teissä on vainon henki.
Huomaa mitä Luther, vaikka en tiedä onko siitä silti uskon mittariksi: "Tällaiset ovat täysipainoisia esimerkkejä oivallisesta, lujasta, vahvasta uskosta."
Paavali: "Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala."
Muistuttaa liikutuksia, mutta en ole varma.
Luther: Kirkkopostilla, 5. sunnuntai loppiaisesta:
"Oikeastaanhan kristityn elämän pitäisi olla pelkkää iloa ja riemua; harva kuitenkin tätä iloa oikein tuntee. Onhan toki kristityillä, vaikka he tosin enimmäkseen tuntevat suurta heikkoutta, silloin tällöin sen esimakua, ja sillä he voittavat synnin ja kuoleman pelon. Onpa eräitä todistuksiakin sellaisesta ilosta. Niinpä kerrotaan pyhästä Monikasta, pyhän Augustinuksen äidistä, että kun hän kerran meni Kristuksen ruumiin ja veren pyhälle sakramentille - tutkistellessaan Herran Kristuksen armoa ja hyvyyttä - hän vaipui niin syviin ajatuksiin, että hänestä tuntui kuin hän olisi seisonut maasta kohotettuna, ja hän huusi valtavalla äänellä: Käykäämme nyt tykkänään taivaaseen!
Tällaisia kristityitä on ollut moniaita muitakin, nuoria neitosiakin, esimerkiksi pyhä Agata: hän meni vankilaan niin iloisena, kuin olisi viety hyppyihin. Voi sinua, Agata-ystäväiseni, sitäkö sinä sanot hyppyihin menoksi, kun viedään vankilaan ja kuolemaan! Semmoista väkeä ovat kristityt: tulevat niin iloisiksi, että jopa halveksivat sekä perkelettä itseään että hänen kauhistamisiaan ja raivoamisiaan.
Pyhä Vincentius, ollessaan tulisilla hiilillä, niillä paistumassa Herran Kristuksen tähden, tunsi aivan kuin käyskentelisi ruusuilla!
Tällaiset ovat täysipainoisia esimerkkejä oivallisesta, lujasta, vahvasta uskosta; niissä sana tulee niin voimakkaaksi ja evankeliumin oppi niin valtavaksi, että kerrassaan juovutaan siitä opista, että Jumalan Poika on tullut tänne maan päälle, syntyen ihmiseksi. Mutta eivät edes suuret pyhät aina tunne tällaista iloa ja vahvuutta; me muut emme epäuskoltamme voi päästä sellaiseen syvälliseen rohkeuteen ja voimaan: me seuraamme liiaksi perisyntiä, tuota ilkeätä vihollista, joka vielä piilee lihassamme, ja vaikka me mielellämme tahtoisimme uskoa, ja halulla kuulemme ja luemme Jumalan sanaa, me kuitenkaan emme pääse niin hyviin tuloksiin kuin pitäisi.
Toiset, niinkuin paavi ja hänen korkeakoulunsa, jotka ovat pelkkiä ohdakkeita, pakenevat siitä kauas; Jumalan sana on heistä mädän puun veroista, ja he kiroavatkin sen perinpohjaisesti, moittien sitä vääräksi opiksi."
Olettepas te yksinkertaisia!!
Eivät nuo todista yhtään mitään siitä, mitä täällä olette liikutuksista väittäneet.
Liikutukset eivät ole mikään uskon ja opetuksen mittari.
Näkyy Lapissa olevan liikutuksia, vaikka opetus on poissa Raamatun pohjalta.
Laestadius 22.3.1858 Kirjeessä:
"En voi juuri kieltää, että jotkut tavoittelevat näitä liikutuksia, mutta jo heräyksen alusta lähtien olen selittänyt, etteivät liikutukset ja tunteenilmaukset ole mikään autuuden perusta.."
Sanopa, vaikkapa prosenteissa, kuinka monessa saarnassa esim. el-seuroissa (jos niitä tunnet), saarnataan syntejä anteeksi vain niille, jotka henkilökohtaisesti käyvät pyytämässä. Minun tietääkseni syntienanteeksiantamisen saarna yleisesti saarnataan aina, jopa lankoja myöten koteihin tai muihin kuuntelupaikkoihin.
Jos jotain on viety harhaan, niin luultavasti sinua.
Onhan Vapahtajan oma kehotus: "Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut jne."
Olen kuullut anteeksiantamisen saarnan kirkossakin alttarilta lukuisia kertoja. Radiossa joku vapaakirkollinen pastori saarnasi synnit anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä". Eikö nyt näissä tapauksissa ole kirkkokansalla vaarana uskoa synnit anteeksi sen takia, että se heille alttarilta todetaan? Miksi se vaara on ainoastaa el-seuroissa?
Ja minä muistan lapsuudesta asti kuulleeni (ja siitä on kauan aikaa), että Jeesus Kristus ITSE on armoistuimena seurakunnassaan. Joka muuta väittää, ei puhu totta.
Luther sanoo: "Fariseukset kyllä tiesivät syntien anteeksi annon olevan Jumalan tehtävän, ja Hänelle yksin sopivan; sen tähden he pitivät Kristusta pilkkaajana, joka, ollen ihminen, tahtoi anteeksi antaa syntejä. - - -
Tämä valta on kaikilla ihmisillä, jotka ovat kristityitä ja kastettuja, sillä tällä he kunnioittavat Kristusta, että pitävät syntien anteeksi antamisen sanan suussansa, että taitavat sanoa milloin tahtovat ja missä tarvitaan: katsoppas ihmiskulta, Jumala tarjoaa sinulle armoa ja anteeksi antaa kaikki syntisi. Ole hyvässä turvassa, syntisi annetaan sinulle anteeksi; usko vain se, niin varmaan tapahtuu (!!!!!); tahi millaisia sanoja kukin tahtoo viljellä. Tämän äänen ei pidä vaikeneman kristittyjen seassa viimeiseen päivään asti: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi; ole iloinen ja hyvällä mielellä. Tämmöistä on aina kristityn suussa, ja hän käyttää julkisesti tätä sanaa, jossa synnit annetaan anteeksi. Näin ja tällä tavalla on kristityillä valta syntejä anteeksi antaa. Jos siis sanon sinulle: Syntisi annetaan sinulle anteeksi, niin pidä se varmana, juuri kuin sanoisi itse Jumala sen sinulle."
Lukekaa jatkoa Kirkkopostillasta, 19. sunnuntai kolminaisuudenpäivästä. Siellä on se paljon lainattu kohta, että "kultainen aika on käsissä" kun Jumala täyttää ihmisten suut sanomaan toisilleen: Sinun syntisi annetaan anteeksi.
Sinä puhut vallan eri asiasta.
Tomppa H. kysyi: Missä Luther puhuu liikutuksista?
Minä koetin kertoa sen, missä MINUN MIELESTÄNI Luther puhuu liikutuksista. Aloitin kuitenkin, että se ei ole uskon mittari. Mutta kun Luther sanoo, että "Tällaiset ovat täysipainoisia esimerkkejä oivallisesta, lujasta, vahvasta uskosta; niissä sana tulee niin voimakkaaksi ja evankeliumin oppi niin valtavaksi, että kerrassaan juovutaan siitä opista, että Jumalan Poika on tullut tänne maan päälle, syntyen ihmiseksi..." niin voisihan hyvin antaa Lutherin sanan olla paikallaan. Tarviiko meidän sitä muuttaa???
Ja mitä täällä nyt on liikutuksista väitetty? Etkö lukenut tuota kommenttia, että norjalaisten kirjoitus on väärin käännetty tuolta osin. Olisi mukava tietää, kuinka luotettava käännös yleensä on. Mistähän sen alkuperäisen norjankielisen tekstin voisi nähdä?
Kyseessä on aivan sama asia, josta meitä täällä moititaan. Ja siitä en puhu minä vaan Martti Luther.
Anteeksi nyt, mutta olen ainoastaan muutamalle sanonut, etteivät liikutukset ole uskon ja opetuksen elävyyden todiste.
Luther oli sanan kristitty, ei liikutusten.
Sen verran Lutherin kirjoituksia tunnen.
En halua enempää näiden kanssa taistella.
Suurin osa ihmisistä täällä purkaa vain vihaansa.
Olen kuullut:
Siellä missä ollaan aina niin kovasti liikutuksissa pistetään rukoushuone lukkoon, etteivät kristityt pääsisi tutkimaan Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä.
Norjalaisten kirje
Sen verran puutun teidän kinaanne, että
puhe ei ollut synninpäästöstä.
Norjalaiset osoittavat, miten kauas siinä on menty raittiista opista.
Jos usko on anteeksitodistamisen takana, ollaan pahasti mettässä. Mieti nyt itsekin, mihin se penkkirivin käyminen on johtanut.
Toinen asia on "tekosyntien korjaaminen", sitten muka ollaan vapaita.
oikein?
Ettei tule väärää todistusta sanottua? Onhan niillä tutkijoilla varmaan rukoushuoneen avain olemassa?
Sitä paitsi onhan galatalaiskirjeen selitys jokaisen kristityn kirjahyllyssä, minullakin on kaksin kappalein, edesmenneellä isälläni on ollut ja isoisälläni. Ainahan sitä on tutkittu kristillisyydessä. En usko ollenkaan, että kyse on siitä, ettei ko. teosta saisi tutkia. Jos siinä on perää, että ovia lukitaan, niin syyt ovat muualla. Mutta minä en tunne tapausta.
On se totta!
Ei annettu avainta.
Onhan se pelottava kirja ja pelottava oppi.
Toisella paikkakunnalla kiellettiin heti ajatuksenakin.
Ei sovi sellaista kirjaa lukea rukoushuoneella. Peruste oli se, ettei ole ennenkään luettu.
että kyllä omantunnon vapaus tulee sillä, että syntejä tunnustetaan. Mutta aina on sanottu, käsittääkseni Norjassakin, että tunnustamisella ei ansaita autuutta.
Luther:
"Tämän välttämättömän julkisen ja päivittäisen ripin lisäksi on olemassa se salainen rippi, joka suoritetaan vain yhden veljen läsnä ollessa. Kun sydämellämme on jotakin erityistä, joka meitä ahdistaa, joka kalvaa omaatuntoa eikä päästä meitä rauhaan, ja kun huomaamme olevamme uskossa liian heikot, silloin saamme valittaa tätä kaikkea jonkun veljen kuullen, sinä hetkenä ja niin usein kuin haluamme, saadaksemme neuvoa, lohdutusta ja rohkaisua. Tätä ripin lajia ei ole meille annettu käskynä, kuten nuo kaksi edellistä, vaan se on annettu vapaasti käytettäväksi, sen mukaan kuin itse kukin sitä hädässään tarvitsee. Tämä on peräisin siitä säätämyksestä, jolla Kristus itse pani päästösanan kristittyjen suuhun ja käski vapauttaa meidät synneistä. Missä ikinä on syntinsä tunteva ja lohdutusta ikävöivä sydän, se saa lujan turvapaikan, kun se löytää Jumalan sanan ja kuulee, että Jumala itse ihmisen suulla päästää hänet synneistä ja julistaa vapaaksi."
Lisäksi hän sanoo ripin halveksijoille, käsiteltyään ensiksi sitä, kuinka olemme päässeet vapaiksi paavin pakkoripistä:
"Ihmiset ovat ikävä kyllä oppineet asian liiankin hyvin, niin että he tekevät mitä tahtovat ja soveltavat vapauttansa siten, ettei heidän muka enää ikinä tule eikä tarvitse ripittäytyä. Se näet opitaan äkkiä, mikä tuntuu mukavalta. Evankeliumistakin omaksutaan ylen nopeasti kaikki, mikä meitä lempeästi hyväilee. Olen kuitenkin jo sanonut, ettei noita sikoja pitäisi päästää evankeliumin lähellekään eikä siitä saisi antaa heille yhtään murua. Heidän pitäisi pysyä paavin alaisina, hänen ajettavinaan ja piinattavinaan, niin että saisivat ripittäytyä, paastota ja tehdä kaikkea muuta sellaista enemmän kuin koskaan. Sillä jos joku ei tahdo uskoa evankeliumia, ei elää sen mukaan eikä tehdä, mitä kristityn tulee, älköön hän myöskään pääskö nauttimaan mitään hyötyä evankeliumista. Mitä siitä on sanottava, että sinä kyllä tahdot evankeliumista hyötyä, mutta et antaisi sen vaatia itseltäsi mitään? Tuollaisia ihmisiä älköön mikään julistamamme evankeliumi koskeko, älkööt he meidän luvallamme nauttiko hiukkaakaan meidän vapauttamme. Heidän herrakseen me päästämme jälleen paavin tai jonkun hänen kaltaisensa panemaan heidät kuriin niin kuin kunnon tyrannin kuuluu tehdä."
Nämä lainaukset olivat Isosta Katekismuksesta.
".. että kyllä omantunnon vapaus tulee sillä, että syntejä tunnustetaan."
No ei todellakaan!!!!
Sinä olet oman vanhurskauden harjoittaja!
Ei tule synnin tunnustuksestakaan sulkaa hattuun!
Suruttomatkin mielellään tunnustavat syntejään, he oikein kerskuvat huorimisllaan valehtelullaan ja varastelemisillaan, mutta ei se heitä vapauta näistä synneistä, vaan on lisäsulkana teostaan ylpeän hatussa.
Omantunnon vapauden voi saada ainoastaan sillä,
ETTÄ USKOO kokonaan syntisenä KAIKKI SYNTINSÄ ANTEEKSI JEESUKSEN NIMESSÄ JA VERESSÄ.
Joutuko rietas kääntämään kylkeä siellä sydämen sopukoissa.
"Kun vanhurskauttamisoppiin tulee vika, tulee kristillisyyteen vika".
Täällä sinun on turha pönkittää Lutherilla katolilaista oppia. Ei mene läpi!!
Sori vaan.
Et tunne Lutherin opetuksia lainkaan.
Lutherilla ei koskaan jää usko ripin tai julistuksen taakse.
Tuossa ylempänä juuri kysyit Missä Luther puhuu liikutuksista ja Missä Paavali puhuu liikutuksista. Ompa lyhyt muisti silloin kun joutuu teksista vastaamaan. Kukaan ei tiettävästi ole laskenut niitä uskon perustaksi. Mutta se kertoo kyllä uskosta.
Kertoo, jos kertoo. Mutta voi olla kertomattakin.
Helluntailaiset tietysti vaativat kielillä puhumista.
Luther ei kuitenkaan anna liikutuksille mitään merkitystä.
ensiksi siitä, että miksi minä en saisi viitsiä, kun täällä näkyvät muutkin viitsivän. Toiseksi kehottaisin ensiksi itseäni ja sitten teitä kaikkia muitakin harjoittelemaan luetun ymmärtämistä ja pyytämään siihen apua Taivaalliselta Isältä, Kaikkivaltiaalta Jumalalta.
Muuten olen kyllä omin korvin kuullut esikoislestadiolaista opetusta -50 luvulta lähtien, mutta Herra sytytti uskon sydämessäni ja avasi ymmärtämään, mitä on uskonvanhurskaus vasta -80 luvulla. Kun se ensimmäisen kerran tapahtui, istuin penkissä vain kuunnellen voimakasta saarnaa kääntymyksestä, mutta vielä voimakkaampaa uskon saarnaa, enkä ollenkaan ollut kiivennyt saarnatuoliin. Siitä huolimatta, että olin jo saarnan aikana uskonut syntini anteeksi Jeesuksen sovintokuoleman tähden, halusin saada tukea ja vahvistusta uskon ystäviltä "kätten päälle panemisen kautta". Siksi kiipesin saarnatuoliin ja siihen johti myös tarve tunnustaa myös julkisesti, että minäkin tarvitsin armoa nyt ja edelleenkin. Edessänihän oli edelleen voimakas vihollinen, joka kaikin keinoin yritti ryöstää juuri saamani aarteen.
Mitä tulee norjalaisten tekstin suomennokseen, en todellakaan ollut tietoinen siitä, mitenkä norjalaiset ymmärtävät sanan liikutus. Jos olisin sen ymmärtänyt, en olisi vastannut avauksen tähän osaan, tuskin muuhunkaan.
Minä en voi ymmärtää, etteikö syntien anteeksi antamuksen saarna Jeesuksen sovintokuoleman kautta hänen nimessään ja veressään olisi Jumalan sanaa. En voi ymmärtää sitäkän, mistä me voisimme kuulla sitä sanaa, ellei sitä saarnattaisi. Enkä voi ymmärtää sitäkään, miksi ihmisellä, jonka sydämessä Pyhä Henki on uskon sytyttänyt ei olisi vapaus mennä myös näkyväisesti "Pyhään, Armoalttarille", saamaan korvin kuultava omakohtainen todistus armosta ja syntien anteeksi antamuksesta. Temppelin esirippuhan repesi Golgatalla Jeesuksen antaessa Henkensä Isän käsiin ja Kaikkein Pyhin paljastui. Salaisuus, jota Jumalan omaisuuskansa oli säilyttänyt monien vaiheidensa aikana 2000 vuoden ajan, oli Liiton arkki, jonka sisällä oli Herran omalla sormellaan kivisiin tauluihin kirjoittamat kymmenen käskyä.Liiton arkin päällä oli kullasta valettu ARMOISTUIN ja sen molemmissa päissä oli kullasta valetut enkelit. Nämä kaksi enkeliä katsoivat toisiinsa, mutta samalla ne katsoivat armoistuinta, joka on Kristus. Tämä oli piilossa 2000 vuotta, vain ylipappi sai kerran vuodessa mennä Kaikkein pyhimpään.
Me kaikki varmasti ymmärrämme, että tämä on vertauskuva. Se paljastaa kuitenkin, että Kaikkein Pyhimmästä, joka merkitsee vain anteeksiantamusta Kristuksessa, on päässyt vapauteen kaksi enkeliä, jotka sukupolvesta toiseen julistavat kuolemasta ylösnousseen Jeesuksen käskystä anteeksiantamusta vain armosta, vain uskosta. Ne saarnaavat armoa ja rauhaa.
On väärin pitää näin suuri lahja piilossa. On oikein näyttää myös julkisesti edes joskus, että syntinsä tunteva tarvitsee henkilökohtaisesti Jumalan armoa.
Johan minä sen kerroin mitä ei kannata viitsiä, miksi nyt uudelleen kysyt samaa? Luetun ymmärtämisessä ei ollut vaikeuksia. Sinulta puuttui tieto Norjalaisten ilmaisutavoista, siitä huolimatta puhuit suulla suuremmalla,
aivan puuta heinää. Joko olet pyytänyt ymmärrystä Jumalalta tähän tilanteeseen?
Jo - 50 luvun, ja siitä tähän päivään asti olen itsekin seuroissa istunut, en ole eilisen teeren poika.
Ai että uskonvanhurskaus on selvinnyt? Mistähän tällaisen voimakkaan uskonsaarnan jälkeinen öläkkä sitten mahtoi nousta?
Kun haluaa kuulla evankeliumia Kristuksesta aivan henkilökohtaisella tasolla, niin kätten päällepano on silloin ihan oivallinen Jumalan armon välittäjä. Tästä tavasta eivät Norjan veljet ole pahaa sanaa sanoneet, vaan siitä, että sen rinnalla muita armovälineitä halveksitaan.
Pyhää kastetta pilkataan, Kristuksen ruumiin ja veren voima Herran ehtoollisessa rajataan ihan tarkoin valitulle ryhmälle ihmisiä, heidän avujensa perusteella. Saarnattu Jumalan sanan ei muka välitäkään sentien anteeksiantoa koko kuulijakunnalle, vaan ainoastaan niille, jotka "konttaavat armoistuimelle".
Etkö ymmärrä lukemaasi tekstiä, vai mistä on nyt kysymys.
Nyt sitten alat puhumaan, kuin ilman alaleukaa, kuinka et ymmärrä sitä taikka tätä. Kukaan meistä ei tuollaista ymmärräkään, mutta nehän olivatkin vain sinun oman mielikuvituksesi tuotteita. Esim: "Minä en voi ymmärtää, etteikö syntien anteeksi antamuksen saarna Jeesuksen sovintokuoleman kautta hänen nimessään ja veressään olisi Jumalan sanaa."
Voi pyhä yksinkertaisuus, eihän kukaan ole sellaista, sinua lukuun ottamatta, edes ehdottanut???
Kamalaa sössötystä itse keksittyjä tuulimyllyjä vastaan, koko tuo loppuosa.
"On väärin pitää näin suuri lahja piilossa. On oikein näyttää myös julkisesti edes joskus, että syntinsä tunteva tarvitsee henkilökohtaisesti Jumalan armoa."
Voi armahda Herra meitä!!!! Kuka sinua on kehoittanut pitämään lahjan piilossa???
Kenelle sinun pitää näyttää, mitä ja miksi?
Jumala joka syntien anteeksiantamisen lahjan Jeesuksessa Kristuksessa meille antoi, HÄN odottaa sinulta ja minulta hedelmiä, ei näyttelemistä!
Tarve kuulla vapauttavaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, mahdollisimman läheltä, pitäen on sitten kokonaan eri asia
Jännä juttu muuten, että Hengen hedelmät kuvaavat ihmisen sisästä tilaa. Eivät näyttelijän taitojamme, taikka muuta ulkoistä päälle näkyvää toimintaamme.
Gal. 5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Ilm. 7:11-12 Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!"
Ilm. 7:13 Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"
Ilm. 7:14-15 Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen." Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.
Ilm. 7:16-17 Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja
Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."
Valheapostolit tunnistaa siitä, että jossain kohtaa aita on ylipääsemätön ja toisessa kohden aita on kaadettu maailmaan päin ja siellä saavat siat vapaasti tonkia ja sontia ja pilata pellon viljaa.
-------------
Jos haluat, että sinua ymmärretään,
lyhennä tekstiäsi 50%.
Jos haluat vain näyttää viisaalta,
sano vastaan.
Kyllähän rokki mukavaa on joillekin, muttei välttämättä meille vanhuksille.
Raamatussa on kertomus kuinka Jeesus oli liikutuksissa pyörivässä hypyssä.kerrotaan kuinka hän ylisti Jumalaa ,että hän on uskon salannut viisailta ja ilmoittanut sen yksinkertaisille.Liikutuksissa ei ole mitään mystistä .Olen itse ollut liikutuksissa monestikin eikä sillä ole mitään tekemistä autuuden tai kirkkaan uskomisen kanssa.Se ei myöskään ole mikään yliluonnollinen tapahtuma,vaan se on herkkyystila ihmisessä jolloin laulun sanat tai puheet koskettavat sydäntä.Minä olen itse kamppaillut liikutusten vuoksi kiusauksissa kun sielunvihollinen on minua kiusannut liikutusten vuoksi.Olen ajatellut ,että vain hyvillä uskovaisilla voi olla liikutuksia eikä kaltaisellani lankeilevaisella ja epäonnistuneella.Kyllä autuus ja usko on muualla kuin liikutuksissa ,se on Herrassa Jeesuksessa ja hänen sovintoveressään jossa saamme uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja pääsemme tässä uskossa kerran taivaaseen jossa kiitoksemme ovat varmasti aidot ja täydelliset .
Kyllä se vaan on niin, että kun olen ollut sidottuna omassatunnossani, niin tunnustamalla synnit ripissä, olen päässyt omanvanhurskauden syytöksistä vapaaksi. Minä sanoin jo edellä, että en minä sillä autuutta ole ansainnut enkä liiemmälti sulkiakaan pipooni, mutta hyvän ja iloisen mielen olen saanut. Ja uskon jopa niin, että en minä omasta voimastani sitä ole tehnyt vaan elävän uskon voimasta.
Aika halveksuva suhtautuminen asiaan tulee ilmi esimerkistäsi, että kristityn rippi olisi verrattavissa suruttomien syntielämän kerskaamiseen.
Jos seuraava katkelma ei ole oikein, niin sitten Luther on opettanut väärin:
"Me opetamme siis ihmisille, kuinka ihmeellisen kallisarvoinen ja lohdullinen aarre rippi on ja varoitamme heitä halveksimaan tällaista kalleutta, joka annetaan keskelle suurta hätäämme. Jos sinä olet kristitty, et ole ollenkaan sen tarpeessa, että minä sinua pakotan tai paavi sinua komentelee. Itse sinä pakotat itsesi tulemaan ja pyydät minulta, että pääsisit aarteesta osalliseksi. Mutta jos sitä halveksit ja ylpeänä elät ripittäytymättä, me päättelemme siitä, ette ole ensinkään kristitty eikä sinun kuulu myöskään päästä nauttimaan ehtoollisen sakramenttia. Sinähän halveksit sellaista, mitä ei yhdenkään kristityn sovi halveksia, ja näin on oma vikasi, ettet voi saada syntejäsi anteeksi. Onhan menettelysi varma merkki siitä, että halveksit myös evankeliumia."
Ettäs tiedät.
Käsitykseni ja kokemukseni on,kun tuodaan seurapuheisiin julkisesti moite vääristä työmiehistä niin kylvetään seurakuntaan eripuraisuuden siemeniä.Ei tavallinen uskova jolla olisi tarve ripittäytyä osaa erottaa hyvän ja pahan työmiehen välillä ja kun on käytäntö ja kehotus kääntyä vaikeissa asooissa juuri saarnaajien puoleen. Näin syntyy epäluottamus joka voi johtaa vaikka mihin
No jos ei hyvää työmistä erota pahasta työmiehestä, niin herää kysymys onko ymmärtänänyt sitäkään mitä ripillä yleensä tarkoitetaan?
Aina on sanottu että sen puoleen tulee kääntyä, jota kohtaan tuntee luottamuksen.
Ripin voi ottaa vastaan vaikka luterilaisen seurakuntasi pappi, taikka joku muu ystäväsi.
Päästönsanat jotka sinä voit SYDÄMESSÄSI USKOA, nehän siinä ainoastaan merkitsevät.
Ripittäytymällä ei kukaan pelastu, eikä uskolla ihmisiinkään, vaan ainoastaan uskolla Kristukseen, jonka viattoman veren uhrilla sinun syntisi on kokonaan maksettu. Kun sen sovituksen omalle kohdallesi uskot, niin sen omistat.
Jos et muutoin jaksa uskoa, niin yksi Jumalan armoväline joka todistaa sinulle Jumalan anteeksiantamuksesta, on myöskin tuo mainittu rippi. Sitä voit vapaasti käyttää.
Se on onneksi vain sinun mielipiteesi.
Vai pidätkö Paavalia ja Jeesusta eriseuran siemenien kylväjänä?
Entä Lutheria ja Laestadiusta, Raattamaata ja Erkki-Anttia..?
ei välittänyt minulle Hengen hedelmiä,rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä,hyvyyttä,sävyisyyttä,uskollisuutta eikä itsesihillitsemistä.
Jeesukseen minäkin uskon ja luotan, en itseeni, olenhan syntinen ihminen, ja niinhän sinäkin varmaankin olet. "Siis usko ja Luota jo Jeesukseshen...".
Syntinen olen ja armoa tarvitsen ja elän vain uskon varassa. Jalkojen pesua tarvitsen, saarnaa syntien anteeksiantamisesta. On aika lopettaa tämä. Jumalan rauhaa.
Et sinä kirjoittaisi tuollaisia jos tuntisit todellisen syntisi, omanvanhurskauden.
Kysymyshän oli siitä kuka pasee syntisten jalat.
Syntisten jalat pesee Jeesus veden pesossa Sanan kautta.
Omavanhurskaiden jalat pestään sovinnossa keskenään, yksissä tuumin muita kristittyjä panettelemalla. Ja kirkkoa kivittämällä.
Siis niissä omahyväisissä panetusporukoissa, joissa paheksutaan, itse omahyväisinä ja omavanhurskaudesta rikkaina, toisten syntejä.
Siellä ei Raamattua lueta niin, kuin se on kirjoitetytu, ja Luterusta pilkataan hyvin vaaralliseksi eriseuraiasuuden rakentajaksi.
Totista parannusta nämä heput eivät silsi katso tarvitsevansa. Heille riittää vahvat perinteet ja voimakeinoilla hallitsevat heille arvostetut ihmiset.
Olet kuin Eesau, joka itkee veljensä Jaakobin syntejä, mutta ei saa niitä kuitenkaan anteeksi.
Nyt olet vallan erehtynyt.
Ei Eesau itkenyt perkeleen tekosia.
Veli Norski näkyy puhuvan julki siitä, missä rietas seurakunnassa liikkuu.
Lampaiden kuuluukin ääneen määkiä, jos näkevät suden laumassa.
Te olette Kultaisen Vasikan palvojia.
tarvitsee käydä ehtoollisella, jos kaikki on vain armosta, eikä tarvita saada syntejä anteeksi?
"- että meillä olisi kaiken aikaa toistamme kohtaan anteeksiantava sydän, täysin riippumatta siitä, miten ehkä olemme rikkoneet toinen toistamme vastaan."
Onko sinulla anteeksiantava sydän? Taidat antaa anteeksi vain samanmielisille, jotka eivät ole rikkoneet sinua vastaan, mutta kaadat täällä kristillisyydenopin ja puhut pahaa siitä ja kristityistä. Sekö vain pitäisi antaa anteeksi?
Sinulla ei ole mitään käsitystä raamutun opista. Siellä jaloilla ymmärretään vaellusta. Joten oppi jota vastustat on oikea. Et ymmärrä myöskään jalkojen kuivaamisesta mitään.
Mikäli arvaan oikein kuka olet, niin sinun todellakin pitää pelätä Jumalaa, niinkuin olet kirjoittanut. Johannes kirjoittaa kuitenkin:
1.Joh.4:18. Ei pelko ole rakkaudessa, vaan täydellinen rakkaus ajaa pois pelon, sillä pelolla on vaiva; mutta joka pelkää, ei hän ole täydellinen rakkaudessa.
Eikö sinusta kaikki olekaan armosta?
Mistä se sitten on kiinni?
Niin miksi sinä käyt Herran Pyhällä Ehtoollisella? Vai käytkö ollenkaan?
Kun itse et tiedä edes sitä, miksi olet Pyhällä Kasteella kastettu, niin en sinuna kerskuisi Raamatun opista. Kukaan uudestisyntynyt ei halveksi niitä jotka JEESUKSESSA kRISTUKSESSA OVAT.
Jeesus itse on läsnä HPE:ssä, me Jeesukseen uskovat menemme USKOSSA syömään Herran ruumista ja juomaan hänen vertaan siksi, koska niissä on IANKAIKKINEN ELÄMÄ.
Tuliko tämä nyt riittävän selväksi?
Ei ehtoollinen ole syntien sovittamista varten vaan uskomme vahvistusta varten.Uskovaisena menemme Jeesuksen kärsimyksen muistoaterialle saamaan uskollemmme vahvistusta , siitä lunastystyöstä minkä Jeesus teki ,olemme mekin osallisia uskon ja syntien anteeksiantamuksen kautta
Tuo on SRK:n Reinikaisen oppia.
Raamattu ja luterilainen oppimme on oikeampi.
Luther. En minä kuole, vaan elän:
Sen ilmaisevat meille sanat: »Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi», nimittäin että meille näillä sanoilla tässä sakramentissa annetaan syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus; sillä missä on syntien anteeksiantamus, siinä on myös elämä ja autuus. WA 30 I, 316.
Tuossahan ovat nuo ystävälliset, suloiset sanat: »Tämä on minun ruumiini, teidän edestänne annettu; tämä on minun vereni, teidän edestänne vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.» Näitä sanoja, olen sen sanonut, ei ole lausuttu pölkyille eikä kiville, vaan minulle ja sinulle; muussa tapauksessahan hän yhtä hyvin olisi saattanut olla puhumatta ja olla asettamatta mitään sakramenttia. WA 30 I, 230.
Mutta Jeesushan sanoi kun asetti ehtoollisen; niin usein kuin te syötte ja juotte tästä ,tehkää se minun muistokseni,ei syntien anteeksiantamiseksi ,vaan muistoksi siitä kuolemasta jossa hänen ruumiinsa uhrattiin ristillä ja veri vuodatettin aivan kuivaksi meidän syntiemme anteeksiantamiseksi
Sori:
Kun mulla on nyt rinnakkain timpurin usko
ja oppi-isämme Lutherin usko,
luen mieluummin
lutheria.
timpurin usko ei kiinnosta pätkääkään!!!
----
timpurin harhaoppi lähtee siitä, että uskominen synninpäästö rajataan tekemiseen.
-----
Eihän Jeesuksen muisteleminen muuta ole kuin taukoamatonta saarnaa syntien anteeksisaamisesta.
timpurille Jeesus on ilmeisesti joku tuomari.
siitä sitten vaan äkkiä kipin kapin kättä nostamaan kokouksiin....!!!
Kristus on timpurille turhaan kuollut.
Ei ole turhaan kuollut ,siksi juuri saan "kättäni nostaa" seuroissa sekä kotonakin puolisolta ja lapsiltani pyytää armoevankeliumia.
Onko se omateko jos pyytää ja uskoo synnit anteeksi.Raamatussa sanotaan "se on se teko,että uskotte synnit anteeksiannetuiksi
Sinä et usko sanaan, vaan sinä uskot kädennostoon.
Siinä on suuri ero.
Jos uskominen on kädennoston ja puolison todistusten takana, et sinä Kristuksen sovintoarmoa tarvitse.
Sinulla pitää olla repussasi rippi-isä, jotta voit vaeltaa elämän tietä.
Tuo on selvää roomalaiskatolilaista oppia, josta uskonpuhdistaja Martti Luther meidät kerran johti ulos.
Näin pitkälle on vanhoillisuus mennyt!!
Ethän sinä niitä usko, jos siinä tarvitaan ensin joku saarnaamaan.
Armossa vaeltaminen on taas vallan muuta, kuten
Pietari sanoo: "Jos meidän sydämemme tuomitsee meidät, on Jumala kuitenkin suurempi kuin sydämemme ja tietää kaikki..".
sitten ole? Siinähän mainitaan Jeesuksen nimi ja veri, ja Jeesus on itse opettanut, että joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut.
Älä valehtele? Mistä päättelet, etten tietäisi kasteesta, enkä kävisi ehtoollisella? Kysyin vain sinulta, joka kirjoitat näin:
"Kukaan uudestisyntynyt ei halveksi niitä jotka JEESUKSESSA kRISTUKSESSA OVAT." Mutta kuitenkin julkisesti halveksit. Mitä voimme päätellä tästä? Et ole Jeesuksesssa Kristuksessa.
Synnit saa anteeksi Kristuksen veren tähden, ei pyytämisten tähden.
Syntejä ei saa anteeksi pyytämällä, vaan siksi että Jumala uhrasi rakkaan Poikansa Jeesuksen Veren ja elämän sinun vuoksesi. Rangaistus oli Jeesuksen päällä että sinä saisit syntisi anteeksi. Ja sinä saat ne anteeksi jos uskot anteeksi, ja sinut Kastetaan Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Tämä on oikein.
Nyt se on jätetty pyytämisen ja saarnaamisen taakse.
Järkyttävää havaita, että sen johdosta on ehtoollinenkin heillä mitätöity.
Suun tunnustuksella te pelastutte, mitäs sanot Jeesuksen sanoista.