MAAILMAN PARAS KIRJA?

Lukija.

Mikä on maailman paras kirja jonka olette lukeneet?

Itse pidän parhaana J. Krishnamurtin kirjaa

Oivalluskyky herää 1-2.

Kiitos.

55 kommenttia

Vastaukset

  • Hitler, Adolf: Mein Kampf, osat 1-2.

    Suosittelen. Avaa silmät.

    • Ajoissa.


    • avannut kirjoitti:

      Ajoissa.

      Onkos se itse "karvapää"? Ainakin ihan yhtä tasokasta argumentointia.

      Jos et ole lukenut kys. opusta, ei tarvitse varmaankaan kommentoida.


    • kiljuskini kirjoitti:

      Onkos se itse "karvapää"? Ainakin ihan yhtä tasokasta argumentointia.

      Jos et ole lukenut kys. opusta, ei tarvitse varmaankaan kommentoida.

      harkittu. Lue uudestaan, jos sattumalta ihastuit. Tarkoitin yleisesti.


    • On syntynyt niin monitasoisesti ja kertoo niin monitasoisesti meidän maailmankaikkeudesta.
      Toinen suuri kirja Tiibeläinen kirja elämästä ja kuolemasta


    • Raamattu---- kirjoitti:

      On syntynyt niin monitasoisesti ja kertoo niin monitasoisesti meidän maailmankaikkeudesta.
      Toinen suuri kirja Tiibeläinen kirja elämästä ja kuolemasta

      Koraani on myös hyvä kirja


  • On Eiji Yoshikawan teos "Musashi".
    Taistelutaidoista ja idän filosofiaa harrastavana teos oli kaunein,tyydyttävin ja täydellisin kirja mitä olen koskaan lukenut.
    Lukukokemukseni jälkeen,jotkut asiat eivät enään koskaan tarkoita samaa minulle.

    • Olen lukenut sen montaa kertaa, tosi hyvä. Parempi kuin raamattu.


    • Musashi eli ihan oieasti 1600-luvun japanissa. Lainasin kerran kirjastosta hänen kuvittamansa (akvarellejä) kirjan, ja ehkä kirjoittaman. Siihen oli koottu hänen elämänviisautensa.


  • Aino Kallaksen Sudenmorsian.

    • ehdottomasti samaa mieltä oon. Kieli ainutlaatuisinta mitä koskaan on tullu luettua.


    • Paras kirja ikinä on eläinten vallankumous. Hauska ja nokkela.


  • Jos kriteerinä pitää sitä että teoksen lukee uudestaan ja uudestaan, vuodesta toiseen... Hmm..

    Ehkä joku muumikirja... Taikatalvi?

    Täytyy myöntää että jos valitsisin jokin toisen kriteerin, tuo ei _ihan_ noin korkealla olisi. :)

    • Sama juttu. Lukenut muutaman kerran. Mutta en ehkä kuitenkaan luokittelisi ihan parhaaksi. Todella vaikea kysymys! Ihan Paras??? hömmm... En voi sanoa parasta, hyviä on niin monta, mutta VIIMEEKSI luettu tosi hyvä kirja (-sarja) Jan Guilloun Ristiretki, sisältää 4 kirjaa.


    • workinghousewife kirjoitti:

      Sama juttu. Lukenut muutaman kerran. Mutta en ehkä kuitenkaan luokittelisi ihan parhaaksi. Todella vaikea kysymys! Ihan Paras??? hömmm... En voi sanoa parasta, hyviä on niin monta, mutta VIIMEEKSI luettu tosi hyvä kirja (-sarja) Jan Guilloun Ristiretki, sisältää 4 kirjaa.

      Minulla on hyllyssä vain kolme osaa, mikäs se neljäs on? Eli Tie Jerusalemiin, Temppeliherra ja Pohjoinen valtakunta.

      Aika perusguillouta. Pidän enemmän pahuudesta... :)


    • The Rat kirjoitti:

      Minulla on hyllyssä vain kolme osaa, mikäs se neljäs on? Eli Tie Jerusalemiin, Temppeliherra ja Pohjoinen valtakunta.

      Aika perusguillouta. Pidän enemmän pahuudesta... :)

      Arnin perintö on se neljäs kirja.
      Kertoo Birger Jaarlista (joka tarun mukaan teki sen toisen ristiretken Suomeen).


    • The Rat kirjoitti:

      Minulla on hyllyssä vain kolme osaa, mikäs se neljäs on? Eli Tie Jerusalemiin, Temppeliherra ja Pohjoinen valtakunta.

      Aika perusguillouta. Pidän enemmän pahuudesta... :)

      Osa on "Arnin Perintö". Syy siihen miksi se oli tämän hetken jees kirja on ehkäpä se että maassa missä asun on niin pirun vaikeeta löytää yleensä mitään hyvää luettavaa...:O)
      Täällä myydään englsnniks vaan kaikkii klassikoita, jotka on luettu aika päiviä sitten ja sit suomeks harlekiinei saa niin paljon ku sielu sietää... yööööök!!! :O(


  • Olipahan romaani. Pieni viiltävän terävä kirja, jonka lukee päivässä, pää sekoaa viikoksi ja loppuelämä muuttuu toiseksi. Voi olla että luin sen liian nuorena; jos en olisi lukenut sitä ollenkaan, olisin varmaan saanut enemmän ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Niiden sijaan sain jotain muuta. En kuvittele sen olevan sen kummempaa.

    • en uskalla sanoa vain yhtä kirjaa, koska se tuntuisi väärältä...
      Minäkin tykkäsin Sivullisesta paljon ja luin sen liian nuorena...
      Alessandro Bariccon 'City' on kyllä yksi parhaimmista...
      Lisäksi Chuck Palahniukin kirjat....
      No perkele en minä pysty tähän, niin monet kirjat ovat olleet hyviä ja paljon lisää tulee varmasti...


    • Nimetön kirjoitti:

      en uskalla sanoa vain yhtä kirjaa, koska se tuntuisi väärältä...
      Minäkin tykkäsin Sivullisesta paljon ja luin sen liian nuorena...
      Alessandro Bariccon 'City' on kyllä yksi parhaimmista...
      Lisäksi Chuck Palahniukin kirjat....
      No perkele en minä pysty tähän, niin monet kirjat ovat olleet hyviä ja paljon lisää tulee varmasti...

      Kokeiles lukia Alessandro Bariccon kirja Silk, ja englanniksi jos vain voit. Ihastuin ihan täysin siihen kieleen ja tarinaan, pelkistettyyn mutta niin tunnepitoiseen ja kauniiseen. Sai minut taas uudelleen aloittamaan lukemisen.

      Parhaana kirjana tähänastisista kuitenkin pidän Päivi Oinosen Pimennetty talo teosta. Se vain jotenkin sai minusta kiinni.


  • "kaksitoista tuolia". Neuvosto-klassikko.

  • Robertson Daviesin Velho mieheksi. Se kestää kaikki kriteerit. Kirja on maailmanluokan kaunokirjallisuutta, se muuttaa lukijaa ja kestää lukemista uudestaan ja uudestaan.

    • Oletko lukenut Robertson Daviesin ne kaksi muuta suomennettua, Viides rooli ja Mikä verissä on? Kaikki yhtä huikeita kirjoja. Jos saisin ottaa autiolle saarelle mukaan vain yhden näistä, joutuisin arpomaan. Luettuani kirjat kirjastosta, rupesin jäljittämään niitä divareista. Velho mieheksi on yhä haussa. Toivottavasti löytyy jostakin! Olisin kiitollinen mahdollisista vinkeistä.


  • The Killer Angels.

  • tietenkin, John Lydon, Keith&Kent Zimmerman: Johnny Rotten. Avartava lukukokemus, ihan vaikkei olisikan kiinnostunut 1970 -luvun aidosta punkista ja anarkiasta. Jos taas haetaan kaunokirjallisuutta, voisin sanoa häthätään mitään miettimättä Neil Gaimanin Coralinen ja S.E.Hintonin Me Kolme ja Jengin.

  • on H. Hessen Lasihelmipeli.

  • Se on Väinö Linna - Tuntematon Sotilas.

    • Donna tart - jumalat juhlivat öisin. Tosin kirjan toinen puoli ei aukea ellet oli tietyllä tapaa syvällinen/ filosofinen ihminen, mutta mikäli aukeaa, mikään ei ole sinulle enää samaa, mitä ennen


    • the secret history kirjoitti:

      Donna tart - jumalat juhlivat öisin. Tosin kirjan toinen puoli ei aukea ellet oli tietyllä tapaa syvällinen/ filosofinen ihminen, mutta mikäli aukeaa, mikään ei ole sinulle enää samaa, mitä ennen

      Tämä on mahdoton kysymys. Onko parasta kielen kukoistus vai sisältö? Molemmista laaduista löytyy helmiä. Mahdoton vastata ainakin mun.


    • Naikkone10 kirjoitti:

      Tämä on mahdoton kysymys. Onko parasta kielen kukoistus vai sisältö? Molemmista laaduista löytyy helmiä. Mahdoton vastata ainakin mun.

      Salingerin Sieppari ruispellossa


  • Väinö Linna - Täällä Pohjantähden Alla. Jos ei nyt maailmanparas, niin ainakin ylivoimaisesti Suomen paras kirja. Antoi hieman valaisevamman käsityksen myös sisällissodan tapahtumista, jota onkin peitelty tässä maassa oikein urakalla.

  • Arto Salmisen kirja VARASTO!

  • Mika Waltari : Sinuhe egyptiläinen

    • Ja ylivoimaisesti


  • Valkoinen masai jäi mieleen

  • Salamavaras ja Villien sydänten kesä ne ovat maailman parhaat kirjat!

  • Hyvät romaanit kyllä kiinnostavat! Löysin äskeittäin sivuston mistä olen itse löytänyt inspiraatiota lukemisiini.

    http://kirjallisuus.wordpress.com/2011/07/23/hyvista-romaaneista/

  • Tolstoin Sota ja rauha on paras mitä toistaiseksi on vastaan tullut.

  • J.K Rowlinigin Harry Potter saaga tai Narnia J.R.R Tolkienilta!:)

    • Narnia J. R. R. Tolkienilta? Hrrr, taisi kuitenkin olla C. S. Lewis... ;)

      Mutta kyllä, Potterit ovat tietysti tehneet lähtemättömän vaikutuksen, olin kuusi kun luin ensimmäisen kerran ja se mullisti aiemmat lukukokemukseni. Tolkienin teokset ovat aivan mahtavia, ei voi kuin ihailla kykyä luoda niin ainutlaatuista tekstiä, oma kieli ja kokonainen maailma syntyineen ja erilaisine asukkeineen.
      Eivät aivan yhtä hyviä mutta kuitenkin loistavaa luettavaa ovat myös Nora Robertsin Morriganin risti -trilogia, ainakin itse pidän kovasti. Dekkareista ei löytyne Dan Brownin voittanutta, historian, temppeliherrojen ja Graalin tarinan yhdistäminen loistavaan kerrontaan vie jalat alta. Juan Gomez-Juradon Taivaspaikka on myös upea, ei tosin silti vedä vertoja Brownille.
      Varsinaisista klassikoista ainakin Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Brontën Kotiopettajattaren romaani ovat löytäneet tiensä suosikkeihini.
      Äkkiä mietittynä tässä voisivat olla eri tyylilajien suosikit, on kuitenkin mahdotonta sanoa yhtä suosikkia, kuten pitkästä viestistäni voi päätellä :)


  • Se "paras" on vaihdellut sitä mukaa kun on kirjoja lukenut. Victor Hugon "Kurjat" oli pitkäänn hyvä, Günther Bloemertzin "Taivasta lähinnä" oli hieno, Mika Waltarin "Sinuhe egyptiläinen"... Ja juuri nyt tietenkin "Kalevalan miekkamies" http://www.jyrkinen.fi/kalevala/

  • Millä mittapuulla? Minkä ajattelen parhaaksi kaunokirjalliseksi teokseksi - juonen rakenne, sisällön monikerroksisuus, kieli, erilaiset nyanssit, kokonaisuuden hallinta - ei välttämättä ole kirja josta pidän ja/tai jonka lukeminen olisi ollut syvästi merkittävä kokemus. Samoin kirja, jolla on ollut suurta henkilökohtaista merkitystä ja joka minulle on ollut ehdottomasti parhaita lukukokemuksia, ei välttämättä ole kirjallisesti hyvä, se saattaa mielestäni olla kirjallisesti hyvinkin huono.

    Mutta kun Krishnamurti aloituksessa mainitaan, niin... ilmeisesti pääasiallisena kriteerinä on henkinen merkittävyys... jokin mikä on vaikuttanut omaan ajatteluun ja maailmankuvaan, ja minkä ajattelee laadultaan sellaiseksi, että omasta mielestä sillä olisi kaikille annettavaa... koko ihmiskunnalle?

    Siinä tapauksessa Krishnamurti oli kyllä hyvin tärkeä minullekin 26 - 28 vuotta sitten. Hänen kirjoissaan oli jotain sellaista missä, minun mielestäni, liikuttiin olemassaolomme ytimessä. Olisin hyvinkin voinut sanoa hänen kirjojaan parhaiksi, siis siinä mielessä jos paras ja merkittävin ovat synonyymejä. Pidin hänen kirjoja erittäin merkittävinä ja tärkeinä. Ennen kaikkea koin ne tärkeiksi itselleni.

    Ensimmäinen todella, todella tärkeä kirja minulle oli Esa Saarisen Sartre-kirja: Jean-Paul Sartre - pelon, inhon ja valinnan filosofia (jos muistan nimen oikein). Sartre-kirjan ja Krishnamurtin välillä oli sitten muun muassa Castanedan teokset. Siinäpä ne.

    Mikään näistä ei kuitenkaan vedä vertoja Raamatulle. Sekin on ketjussa jo mainittu. Miksi Raamattu on "paras" kirja? Minä koen sen parhaana mahdollisena teoksena, teoksena jolla ei ole eikä voi olla kilpailijoita koska se on aivan omassa kategoriassaan, koska se ainoana on Jumalan oma ilmoitus ihmiskunnalle. Tämä on tietysti hyvin subjektiivinen näkemys, mutta näin se on, että nykyään olen vain iloinen siitä, etteivät Castaneda ja Krishnamurti saaneet minua vedetyksi syvemmälle pimeyteen ja että pimeys, jossa olin, väistyi Jeesuksen tuntemisen kautta. Sitä kautta Raamattu alkoi avautua ja tulla rakkaaksi. :)

    Ja objektiivisellakin tarkastelulla Raamattu on kyllä hyvä kirja (itse asiassa 66 kirjan kokoelma). Siitä löytyy historiallista kerrontaa, runoutta ym. Se on monitasoinen, jokainen kirja tuo omaa väritystä, näkökulmaa ja tyyliä eikä tulos kuitenkaan ole pirstaleinen, vaan eheä. Eri aikoina kirjoittaneet ihmiset, joista monet ovat olleet toisilleen tuntemattomia, ovat kirjoittaneet kokoelman jonka osat tukevat toisiaan ja ovat sisällöllisesti yhteneväiset.

    Muita kirjoja, jotka ovat lukuhetkessään olleet vaikuttavia, joko sisällön puhuttelevuuden/innoittavuuden/koskettavuuden ja/tai kirjallisen elämyksen puolesta:

    Ennen uskoontuloa:

    Mika Waltarin TURMS, KUOLEMATON (noin 13 vuotiaana luettuna). Hubert Selby Jr:n PÄÄTEPYSÄKKI BROOKLYN. Kirjaan on saatu kuvauskohteen (huumehouruinen slummielämä, ihmisten ristiriidat ja haaveet) tuntuma, rappion vastenmielisyys ja lumous - enpä tiedä miltä se vaikuttaisi nyt, yli 25 vuoden jälkeen uudelleen luettuna, luulen että pitäisin sitä lajissaan erittäin hyvänä kirjana edelleen mutta eri asia on olisiko se minulle enää mikään lukunautinto, tuskinpa vain. Timo K. Mukan jotkut teokset. Norman Mailerin useat teokset. Anne Jayne Phillips: MUSTAT KUVIOT (hyvin kirjoitettu, lisäpointsit kirjan mottona olevasta Van Morrison -sitaatista "sielumme olivat puhtaat, mutta ruoho ei kasvanut"), Pentti Saarikosken RUNOT, erityisesti Tanssilattia vuorella -trilogia, Väinö Kirstinän runot. Knut Hamsun, erityisesti NÄLKÄ. Tsehovin novellit. Camus: SIVULLINEN ja PUTOAMINEN. Bulgakov: SAATANA SAAPUU MOSKOVAAN.

    Jotkut luetelluista ovat kirjallisesti hyviä jotkut eivät, mutta minulle ne ovat olleet parhaita lukuelämyksiä, lukuhetkessään.

  • Ja uskoontulon jälkeen mm.:

    Ingerlise Provstgaard: KAUKO-OHJATTU. Lyhyesti ja ytimekkäästi mutta elävästi kuvattu omakohtainen kokemus yhteydestä ufoihin ja niiden takana vaikuttaviin henkiolentoihin, jotka sitten osoittautuivat joksikin ihan muuksi mitä olivat - kanavoiduissa viesteissä - uskotelleet olevansa ja vapautuminen niiden otteesta. Rabi Maharaj: GURUN KUOLEMA (entisen hindugurun yhdessä Dave Huntin kanssa kirjoittama kuvaus elämästään bramiinikastiin kuuluvana guruna ja uskoontulostaan; sisällöltään tärkeä ja hyvin kirjoitettu, päähenkilö Rabi Maharaj:n olen tavannut henkilökohtaisestikin). Barbara Szandorowska: PIMEÄÄ VALOA. Parhaita teoksia. Elävää ja puhuttelevaa kuvausta, hyvin kirjoitettu elämäntarina.

    PIMEÄÄ VALOA -kirjan annoin lahjaksi Apulannan Sipelle. Kävimme mielenkiintoisen keskustelun, koska hän oli matkustellut siellä suunnalla missä päähenkilön kuvaama, demonisen Sai Baban ashram Intiassa on.

    E. Stanley Jones: Pyhiinvaeltajan laulu. Andrew Murray: Odota Jumalaa. Watchman Nee: Istu, Vaella, Seiso (parhaita kristillisiä kirjoja, erittäin hyvä). Francis Frangipane: Ei ihmistä vastaan (hengellisen sodankäynnin kolme aluetta: ihmismieli, seurakunta ja näkymätön maailma). John Bevere: Herran pelko (Jumalan pyhyydestä).

    Hiljattain lueskelin uudelleen Sartren INHOA. Se on omalla tavallaan merkittävä kirja mutta raskas luettava, eikä sillä mielestäni ole ihmiselle mitään todellista annettavaa syvemmässä mielessä, mielenkiintoinen joka tapauksessa.

    • Ei voi yhtä valita

      Albert Camus. Putoaminen

      Marguerite Durasin koko tuotanto

      Elfriede Jelinek Pianonsoittaja ja Halu

      Tadeusz Różewiczin runous

      Tietokirjallisuus:

      Jörg Blech. Miten meistä tuli potilaita?

      Loretta Napeoleoni. War Inc. (englanniksi)


    • tiedonjanoinen kirjoitti:

      Ei voi yhtä valita

      Albert Camus. Putoaminen

      Marguerite Durasin koko tuotanto

      Elfriede Jelinek Pianonsoittaja ja Halu

      Tadeusz Różewiczin runous

      Tietokirjallisuus:

      Jörg Blech. Miten meistä tuli potilaita?

      Loretta Napeoleoni. War Inc. (englanniksi)

      Hm, minusta yhden voi valita: Tolstoin Sota ja rauha.

      Muuten tämä ketju vihjaa aika vahvasti että Camus on tutustumisen arvoinen. Pitääpä kaivaa kirjastosta esille.


    • UnoSolo kirjoitti:

      Hm, minusta yhden voi valita: Tolstoin Sota ja rauha.

      Muuten tämä ketju vihjaa aika vahvasti että Camus on tutustumisen arvoinen. Pitääpä kaivaa kirjastosta esille.

      Camus on ihan hyvä, vaikka 'Rutto' Pohjois-Afrikasta.


    • UnoSolo kirjoitti:

      Hm, minusta yhden voi valita: Tolstoin Sota ja rauha.

      Muuten tämä ketju vihjaa aika vahvasti että Camus on tutustumisen arvoinen. Pitääpä kaivaa kirjastosta esille.

      Siinä vain on jotain 500 henkilöä. Tolstoi kiejoitti kiejan kuulemma 12 kertaa ennen kun valmista tuli.


  • Venäläisistä Dostojevskin 'Viestejä kuolleesta talosta'. Kertoo hänen karkoitusvankeudestaan Länsi-Siperian Omskissa.

    Myös Zehovin 'Sahalin' on jännittävä matkakertomus Siperian halki ennen trans-siperian rautateitä, kärryllä.

    Gogolin, 'Kuolleet sielut'

    Hyvia kirjoja on niin paljon, että saa lukea 10 vuotta, ja parhaimpia on vasta saatu päältä pois.

  • Musta tiikeri on eturivin paleontologi Björn Kurténin romaani, joka kertoo Itämeren rantamilla 20 000 vuotta sitten tapahtuneesta Cro-Magnonin ihmisen ja neanderthalin ihmisen yhteiselosta ja nenderthalilaisten vähittäisestä väistymisestä tulokkaiden tieltä. Kurtén on korostanut, että kirja ei pyri esittämään teoriaa ihmisen evoluutiosta, vaan se kertoo ainoastaan kuvitteellisen tarinan siitä, miten kahden ihmislajin kohtaaminen on saattanut tapahtua. Tässä teoksessa on esitetty loisteliaalla intuitiolla ja mielikuvituksella erilaisia skenaarioita, jotka olisivat saattaneet toteutua sopivilla ihmisten ominaisuuksilla, joista meillä ei ole välttämättä kunnon arkeologista tietoa.

  • Maailman paras kirja on mielestäni Harry Potter ja Feeniksin kilta.

  • En tiedä, koska en ole vielä lukenut läheskään kaikkia maailman kirjoja. Kaiken lisäksi muutun koko ajan. Se jota pidin hyvänä alle kakskymppisenä, ei enään yli kuuskymppisenä tunnukaan hääppöseltä.

  • Kaikki Lasse-Maijan etsivätoimiston kirjat is the best!

  • Minulla on sama, että en ole lukenut koko maailman kirjoja, niin en voi sanoa mikä niistä on paras. Mutta Norjan paras kirja on Knut Hamsunin romaani Nälkä. En tosin ole siitäkään lukenut kuin kymmenkunta sivua, mutta koska en ole muita norjalaisia kirjoja lukenut, se lienee sitten paras.

Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.