Viime kuuntelin radiosta suviseurasaarnaa. Lestadiolainen vanhempi saarnamies vertaili "meidän nuoria jotka tahtovat autuuteen" ja muita nuoria jotka ovat kadotuksen lapsia.
Hän osoitti puheessaan yksiselitteisen tarkasti tienviitat helvettiin nuorille jotka eivät käyttäydy siten kuin hän puheessaan julisti. Ja hän takasi varman tien taivaseen nuorille jotka tekivät kuin hän saarnasi
Se kriteeri millä saarnamies jakoi liput helvettiin tai taivaaseen oli syntyvyyden sääntely. Ihan totta. Radioaalloilta kuultua puhetta 2000-luvulla: "...mutta kun meidän nuoremme tahtovat taivaaseen..." tiesi omakohtaisesti nuorten elämästä ja nuoren perheen avio-onnesta tuo seitsemänkymppinen(?) vanhus.
Pidän ihan hyväksyttävänä ja arvokkaana että kukin kristillinen yhteisö nostaa jonkin seikan erityisen tärkeäksi tunnuspiirteekseen. Todellakin "oksia on monta". Se erilaisuus voi olla vaikka ehkäisystä kieltäytyminen tai kasvisruokavalio. Tai pidän ihan ymmärrettävänä menettelynä jos joku uskovainen kokee että hyvä omatunto edellyttää häneltä itseltään esim. aamuvoimistelua, vahusten ulkoiluttamista tai Lestadiuksen postillojen lukemista. Oksia on monta.
Mutta on mielipuolisen julmaa sellainen oppi jota tuo saarnannut vanhempi herrasmies asetti oman yhteisön väelle ja koko suomen kansalle suunnatussa puheessa. Hän asetti omasta päästään, sovinnaistavoista, yhteisön kulttuurista tai ns puhujainkokouksen päästä keksityn seikan taivasosuuden ehdoksi.
Julmaa se on siinä mielessä että hän, mies, ei voi olla kuin "pukin osassa" siinä tapahtumaketjussa, jossa sarjaraskaudet uhkaavat kohdun ulospomppaamista tai toistuvien raskauksien ja uupumuksen myötä psykoosia niin äidille kuin sisarussarjan vanhimmille. Se muka on "ehtona autuudelle" että jos on tullakseen vaikka 25 lasta niin ehkäisy on saatanallista... hui hui.
Miten ihmeessä tätä tai muita yksittäisiä ihmiskeksintöjä voidaan jankuttaa yhä 2000-luvulla taivasosuuden ehtona. Eikö todella voi antaa Pyhälle hengelle ja omantunnon puhtaudelle tilaa osoittaa suunta taivaaseen.
On käsittämätöntä että ev.lut. kirkko ei tuomitse näitä suviseuroissakin kuultuja puheita harhaoppina. Tuo saarnamiehen puhe sulki kaikki ne sydämen uskovat ja Jeesuksen armosta ja anteeksiannosta ponnistelevat nuoret avioparit helvettiin jotka käyttävät ehkäisykeinoja esim vakavanlaatuisen äidin fyysisen tai henkisen sairauden vuoksi.
Kirkko ei uskalla todeta pastori Kylliäisiä aatteenmiehineen jumalattomaksi. He voivat vapaasti julistaa että Taivasta ei ole. Siksi kirkko ei myöskään uskalla avoimesti todeta että lestadiolaiset ovat "toisen laidan harha-oppisia".
Lopuksi: Herää kristikansa. Herää sinä Jumalalle tärkeä lapsi rakkauteen ja totuuteen. Lausu sinä nöyrästi ja hiljaisesti omalla kohdallasi omaa vastuuta siirtämättä puolisollesi, isällesi, äidillesi ja vastaantulijallesi nöyrästi sen "mihin minä heikkonakin uskon". Ja sano myös rohkasti että "se että minä uskon näin ei toki tarkoita että vain minunlaillani uskovat pääsisivät autuuteen, se ei ole ihmisen käsissä".
Jatka vielä että "minulle heikolle kulkijalle Taivaan Herra on tuomion herra, hän ja vain hän vain voi mitata täyttääkö minun tai jonkin toisen usko sen mitan jolla on osana taivas".
Hän osoitti puheessaan yksiselitteisen tarkasti tienviitat helvettiin nuorille jotka eivät käyttäydy siten kuin hän puheessaan julisti. Ja hän takasi varman tien taivaseen nuorille jotka tekivät kuin hän saarnasi
Se kriteeri millä saarnamies jakoi liput helvettiin tai taivaaseen oli syntyvyyden sääntely. Ihan totta. Radioaalloilta kuultua puhetta 2000-luvulla: "...mutta kun meidän nuoremme tahtovat taivaaseen..." tiesi omakohtaisesti nuorten elämästä ja nuoren perheen avio-onnesta tuo seitsemänkymppinen(?) vanhus.
Pidän ihan hyväksyttävänä ja arvokkaana että kukin kristillinen yhteisö nostaa jonkin seikan erityisen tärkeäksi tunnuspiirteekseen. Todellakin "oksia on monta". Se erilaisuus voi olla vaikka ehkäisystä kieltäytyminen tai kasvisruokavalio. Tai pidän ihan ymmärrettävänä menettelynä jos joku uskovainen kokee että hyvä omatunto edellyttää häneltä itseltään esim. aamuvoimistelua, vahusten ulkoiluttamista tai Lestadiuksen postillojen lukemista. Oksia on monta.
Mutta on mielipuolisen julmaa sellainen oppi jota tuo saarnannut vanhempi herrasmies asetti oman yhteisön väelle ja koko suomen kansalle suunnatussa puheessa. Hän asetti omasta päästään, sovinnaistavoista, yhteisön kulttuurista tai ns puhujainkokouksen päästä keksityn seikan taivasosuuden ehdoksi.
Julmaa se on siinä mielessä että hän, mies, ei voi olla kuin "pukin osassa" siinä tapahtumaketjussa, jossa sarjaraskaudet uhkaavat kohdun ulospomppaamista tai toistuvien raskauksien ja uupumuksen myötä psykoosia niin äidille kuin sisarussarjan vanhimmille. Se muka on "ehtona autuudelle" että jos on tullakseen vaikka 25 lasta niin ehkäisy on saatanallista... hui hui.
Miten ihmeessä tätä tai muita yksittäisiä ihmiskeksintöjä voidaan jankuttaa yhä 2000-luvulla taivasosuuden ehtona. Eikö todella voi antaa Pyhälle hengelle ja omantunnon puhtaudelle tilaa osoittaa suunta taivaaseen.
On käsittämätöntä että ev.lut. kirkko ei tuomitse näitä suviseuroissakin kuultuja puheita harhaoppina. Tuo saarnamiehen puhe sulki kaikki ne sydämen uskovat ja Jeesuksen armosta ja anteeksiannosta ponnistelevat nuoret avioparit helvettiin jotka käyttävät ehkäisykeinoja esim vakavanlaatuisen äidin fyysisen tai henkisen sairauden vuoksi.
Kirkko ei uskalla todeta pastori Kylliäisiä aatteenmiehineen jumalattomaksi. He voivat vapaasti julistaa että Taivasta ei ole. Siksi kirkko ei myöskään uskalla avoimesti todeta että lestadiolaiset ovat "toisen laidan harha-oppisia".
Lopuksi: Herää kristikansa. Herää sinä Jumalalle tärkeä lapsi rakkauteen ja totuuteen. Lausu sinä nöyrästi ja hiljaisesti omalla kohdallasi omaa vastuuta siirtämättä puolisollesi, isällesi, äidillesi ja vastaantulijallesi nöyrästi sen "mihin minä heikkonakin uskon". Ja sano myös rohkasti että "se että minä uskon näin ei toki tarkoita että vain minunlaillani uskovat pääsisivät autuuteen, se ei ole ihmisen käsissä".
Jatka vielä että "minulle heikolle kulkijalle Taivaan Herra on tuomion herra, hän ja vain hän vain voi mitata täyttääkö minun tai jonkin toisen usko sen mitan jolla on osana taivas".
Vastaukset 4
Vanhimmat
...saarnaa kummeksuen. Iäisyysehtonä ääni väristen se saarnaaja julisti.
Ilmeisesti se on hänen mielestään anteeksiantamaton synti, koska antoi ymmärtää sen olevan iäisyysehdon.
Kirkon piirissä hyväksytään kaikenlaiset harhat. Eronnut piispakin totesi yli kaksi vuotta sitten saarnassaan, että lähimäistä pitää rakastaa vaikka se löisi korville Jumalan tahtoa, vaikka Raamattu selkeästi julistaa, että Jumalaa ja Hänen Pyhää tahtoaan miedän tulee yli kaiken rakastaa.
Kirkko häätää ulos nyt ne jotka pitävät kiinni siitä apostolisesta 2000 vuotta vallinneesta perinteestä. Nyky kirkon miesten mielestä ilmeisesti kirkon oppi on ollut vinksallaan 2000 vuotta.
Piispat vetoavat kirkkoon ja sen nykyiseen järjestykseen kun pitäisi vedota Raamattuun ja sillä punnita onko kirkon oppi oikein.
Eipä näytä kirkon piispoillakaan olevan huolta siitä että sielut pelastuisivat. Kuin synnin unta nukkuisivat.
Alkaa olla luopio kirkko !
Seuraavilla kysymyksillä voimme koetella lestadiolaisen uskomme perusteet:
1.) Kristillisyyden koetinkivi löytyy 1 Joh 4:1-3: Tunnustetaanko Jeesus ihmiseksi syntyneeksi Jumalaksi, vai selitetäänkö Jumalan Pojan olemus jollakin muulla tavoin?
2.) Miten liikkeessä Raamattua tulkitaan? Onko keskustelu avointa ja aitoihin Raamatun käsikirjoituksiin perustuvaa vai liikkeen oman tiedotuspropagandan ehdoilla etenevää "näennäistiedettä"? Nähdäänkö Raamattu kokonaisilmoitus eikä yksittäisten jakeiden viidakkoa?
3.) Uskonelämän kasvu: Auttaako liike ihmistä uskonelämän kasvuun, vai kuljetaanko loputtomassa tekojen ja suoritusten viidakossa pelastuksen saavuttamiseksi?
4.) Harhautumat: Annetaanko tarkkoja ennustuksia ja aikoja, jotka eivät toteudu? Myönnetäänkö tehtyjä tulkintavirheitä ennustusten ja profetioiden suhteen?
5.) Ihmissuhteet: Eristääkö liike jäseniään eriuskoisista sukulaisista? Saako liikkeestä eronneeseen perheenjäseneen pitää yhteyttä?
6.) Keskusjohtoisuus: Päätetäänkö ihmisten arkielämän yksityiskohdista liikkeen taholta? Onko päättävällä henkilöllä tai elimellä erehtymätön asema?
Uskonlahkon arvionnissa pätevät Paavalin sanat:"Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykäät siis lujina, älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen" (Gal 5:1)
Anteeksi lestadiolaiset, sydämestäni anteeksi. Kirjoitin äsken tohkeissani että "Siksi kirkko ei myöskään uskalla avoimesti todeta että lestadiolaiset ovat toisen laidan harha-oppisia".
En toki tuota tarkoittanut kirjoittaa siten että arvostelisin lestadiolaisia "kaikkia ja yleistäen". Ei - sitä en halua sanoa.
Huoleni ja kritiikkini kohdistuu nimenomaan siihen hupenevaan joukkoon joka käyttää lestadiolaisessa liikkeessä Jumalan tuomiovaltaa, siis joka katsoo olevansa sillä paikalla, jossa jokin teko tai sääntö on muka taivasosuuden ehto. Päävastuun tästä kantavat lestadiolaiset puhujamiehet. Heidän tuomiovalta ja synninmäärittelyvalta on huvennut mutta aina se vaan pompahtaa pintaan (kuten tuo suviseurasaarnakin kertoi).
Siis lestadiolaisuus on ihan jees - sille Jumala antakoon jatkossakin siunauksensa. Mutta lestadiolaisessa liikkeessä lähinnä puhujien toistama Raamatulle vieras tuomio-oppi - sitä pidettäköön harhaoppina ja Raamatun sanomalle täydellisen vieraana.
Kyllä tuollaisia saarnoja kuule varsinkin näiden vanhojen herrasmiesten suusta, ne eivät mene nykyään läpi omallekkaan porukalle. Tämä kuulemasi saarnaa mahtunee siihen kategoriaan.Lestadiolaisuuden historia on riitaisa ja hajaannusten saattelema. Tämä johtunee siitä kun vallalla oleva menttaliteetti on se, että mikä on kerran päätetty on aina oikein ja piste. Ja päätöksestä on hyvin vaikea käydä keskustelua sen
jälkeen, vaikka päätös osoittautuisi kuinka hullunkuriseksi tahansa. Tämän osoittavat monet käytännön seikat. Esim. kanta ehkäisyyn näyttää vaihtelevan vuosikymmenen mukaan, ja tämä vanha saarnamies lienee niitä jyrkimmän ajan kasvatteja jolloin naisen henki ei ollut arvossaan.
Nuoremman väen keskuudessa ajattelu ei ole näin jyrkkää, vl-lestadiolaisuuden sisällä vallitsee useampia todellisuuksia ja siihen todellisuuteen ei pääse käsiksi yksittäisen saarnan kautta.