Tällä palstalla törmää myös tällaiseen ajatteluun, että bisset eivät voi olla luotettavia. Usein ajatellaan, että heitä ei edes ole, koska he ovat luultavasti vain kaappihomoja, jotka eivät kykene myöntämään itselleen, mitä he ovat.
Liian usein törmää kyllä tällaiseen, että ei jostain syystä voida ymmärtää bissejä - ei sitten millään tavalla. Se ei ole suvaitsevaisuutta, eikä bisseys tarkoita sitä, että kuolataan jatkuvasti vuorotellen miesten ja naisten perään. Vai onko se sitten niin, että jos heterosuhteessa todennäköisyys sille, että toinen jättää, on 20%, niin bissen kohdalla tämä todennäköisyys on 40%? Jotenkin vain tuntuu, että se ei ihan näinkään mene.
Koko ongelman ydin on nimenomaan tämä kaappi-ajattelu, joka ei anna sijaa suvaitsevaisuudelle. Tai sitten suvaitsevaisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että on 100% hetero tai 100% homo - siis joko tai, eikä mitään siltä väliltä. Usein jankutetaan, varsinkin vähemmistöseksuaalisuuden edustajana, että ollaan niin suvaitsevaisia. Se suvaitsevaisuuden raja loppuu näköjään silloin, kun puhutaan bisseistä.
Tämä ei ole ongelma kaikille, mutta näköjään se on aika monille sellainen. Jotkut pitäytyvät erossa bisseistä, jotkut ei. Joskus se todellakin kannattaa, koska liian usein katkerat kokemukset konsentroituvat, ja yhden henkilön kusipäisyys liitetään kaikkiin. On totta, että BI-maailmankatsomukseen liittyy usein jonkinasteinen suvaitsevaisuus ja liiallinen avarakatseisuus. Mutta onko siitä pakko tehdä ongelma? Bisset ovat usein vähemmän mustasukkaisia.
Homopalstalta poimittua: "Näin joulun alla olisi niin mukava käräyttää taas muutama bi-mies..."
"Bisset ovat vekkuleita. Niistä ei koskaan tiedä mihin suuntaan niiden halut kääntyvät..."
Ajatellaanpa vaikka homosuhdetta. Luulen, että monelle tulee joskus sellainen olo, että tuossakin on toinen mukava ihminen. Ei hän kumppaniaan tuon takia välttämättä jätä. Ongelma tulee vastaan vasta silloin, kun puhutaan niistä biologisista seikoista. Mies ei voi saada miehen kanssa lapsia, vaikka haluaisikin. On myös olemassa suhteita, joissa miehen kumppani (siis mies) on kateellinen bi-miehen lapsille. Kuten jostain toisella palstalla olevasta keskustelusta luin, niin rakkaus on ikuista, mutta kohteet vain muuttuvat: on jättäviä heteroita, bissejä ja homoja. Kun jokainen luultavasti tajuaa sisimmässään sen, että loppuelämäänsä ei kannata toiselle luvata, koska lupaukset on liian usein tehty rikottaviksi.
Joskus lienee parempi pysyä erossa bisseistä. Se, että ihminen haluaa jälkeläisiä, on melko yleistä. Seksuaalisuus - suuntautui se sitten omaan tai vastakkaiseen sukupuoleen - on perustarve, jota on vaikea kieltää. Itse seksuaalisuudesta ei kuitenkaan tarvitse tehdä ongelmaa tai vihan kohdetta. "Joo hyväksynhän mä bi:t, mutta on ne sen verran kusipäitä, etten niiden kanssa kyllä seurustelemaan rupeaisi." Hyväksytkö?
Eli jos ongelma on jo luonnostaan, niin sitä ei kannata pahentaa. Kaikki bisset eivät ole samanlaisia, joten ei kannata yleistää. Ongelmista kannattaa pysyä kuitenkin erossa...
Liian usein törmää kyllä tällaiseen, että ei jostain syystä voida ymmärtää bissejä - ei sitten millään tavalla. Se ei ole suvaitsevaisuutta, eikä bisseys tarkoita sitä, että kuolataan jatkuvasti vuorotellen miesten ja naisten perään. Vai onko se sitten niin, että jos heterosuhteessa todennäköisyys sille, että toinen jättää, on 20%, niin bissen kohdalla tämä todennäköisyys on 40%? Jotenkin vain tuntuu, että se ei ihan näinkään mene.
Koko ongelman ydin on nimenomaan tämä kaappi-ajattelu, joka ei anna sijaa suvaitsevaisuudelle. Tai sitten suvaitsevaisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että on 100% hetero tai 100% homo - siis joko tai, eikä mitään siltä väliltä. Usein jankutetaan, varsinkin vähemmistöseksuaalisuuden edustajana, että ollaan niin suvaitsevaisia. Se suvaitsevaisuuden raja loppuu näköjään silloin, kun puhutaan bisseistä.
Tämä ei ole ongelma kaikille, mutta näköjään se on aika monille sellainen. Jotkut pitäytyvät erossa bisseistä, jotkut ei. Joskus se todellakin kannattaa, koska liian usein katkerat kokemukset konsentroituvat, ja yhden henkilön kusipäisyys liitetään kaikkiin. On totta, että BI-maailmankatsomukseen liittyy usein jonkinasteinen suvaitsevaisuus ja liiallinen avarakatseisuus. Mutta onko siitä pakko tehdä ongelma? Bisset ovat usein vähemmän mustasukkaisia.
Homopalstalta poimittua: "Näin joulun alla olisi niin mukava käräyttää taas muutama bi-mies..."
"Bisset ovat vekkuleita. Niistä ei koskaan tiedä mihin suuntaan niiden halut kääntyvät..."
Ajatellaanpa vaikka homosuhdetta. Luulen, että monelle tulee joskus sellainen olo, että tuossakin on toinen mukava ihminen. Ei hän kumppaniaan tuon takia välttämättä jätä. Ongelma tulee vastaan vasta silloin, kun puhutaan niistä biologisista seikoista. Mies ei voi saada miehen kanssa lapsia, vaikka haluaisikin. On myös olemassa suhteita, joissa miehen kumppani (siis mies) on kateellinen bi-miehen lapsille. Kuten jostain toisella palstalla olevasta keskustelusta luin, niin rakkaus on ikuista, mutta kohteet vain muuttuvat: on jättäviä heteroita, bissejä ja homoja. Kun jokainen luultavasti tajuaa sisimmässään sen, että loppuelämäänsä ei kannata toiselle luvata, koska lupaukset on liian usein tehty rikottaviksi.
Joskus lienee parempi pysyä erossa bisseistä. Se, että ihminen haluaa jälkeläisiä, on melko yleistä. Seksuaalisuus - suuntautui se sitten omaan tai vastakkaiseen sukupuoleen - on perustarve, jota on vaikea kieltää. Itse seksuaalisuudesta ei kuitenkaan tarvitse tehdä ongelmaa tai vihan kohdetta. "Joo hyväksynhän mä bi:t, mutta on ne sen verran kusipäitä, etten niiden kanssa kyllä seurustelemaan rupeaisi." Hyväksytkö?
Eli jos ongelma on jo luonnostaan, niin sitä ei kannata pahentaa. Kaikki bisset eivät ole samanlaisia, joten ei kannata yleistää. Ongelmista kannattaa pysyä kuitenkin erossa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mihin perustuu se väite, että kaikki bisset olisivat seksihulluja? Jos suhteessa yleensäkin haettaisiin vain rakkautta, niin silloin seksuaalisuutta ei edes olisi.
Se perustuu kuule ihan empiiriseen kokemukseen. Olen tavannut elämäni aikana _PALJON_ miehiä, eikä yksikään bisseistä ole ollut halukas suhteeseen miehen kanssa. Ei missään mielessä. Sitä varten heillä ovat vaimot. Moni bi-mies on todennut seuraavasti: " ... mutta tunnetasolla olen kiinnostunut vain naisista." Niinpä niin, oli kyseessä biseksuaali tai kaappi, kummallakin on vain se yksi asia mielessä.
Ja jos vaimolla on yhtä pragmaattinen näkemys avioliitosta eräänlaisena "sopimuksena", antaa hän mielellään miehelleen vapauden käydä miehissä, koska hehän eivät muodosta uhkaa tälle suhteelle, jossa ovat tärkeitä muut asiat kuin pelkkä seksi. Näitä vapaita suhteita löytyy paljon enemmän kuin päälle näkyy, sillä yleensä sopimuksen ehdoista ovat tietoisia vain sen kummatkin osapuolet. Tällaiseen kylmään "bisnesajatteluun" kykenevät naiset ovat käsittääkseni hyvin etsittyjä bi-miesten keskuudessa - syystäkin. Sitten on tietysti bi-naisia, jotka hakevat juuri bi-miesten seuraa, miksiköhän?
Mutta en syytä tästä tilanteesta mitenkään erityisesti biseksuaaleja. Oikeastaan hyvin harvat ihmiset ovat kykeneviä kyseenalaistamaan äidinmaidosta imettyjä konventionaalisia käsityksiä elämästä, arvoista ja malleista. On niin helppoa mennä joukon mukana.
Miehethän ovat kiinnostuneita seksistä. Hyvin moni mies hakee seksiseuraa varsinkin nuorena. Moni harrastaa yhdenillanjuttujakin. Moni mies ei kovin nuorena halua sitoutua. Jos mies on hetero, hän harrastaa joko irto- tai parisuhdeseksiä naisten kanssa. Jos on bi niin mahdollisesti naisten ja miesten kanssa. Jos homo niin miesten kanssa.
Tässä nyt vaan on tehty iso haloo siitä että bi-miehet harrastavat seksiä ilman sitoutumista miesten kanssa. Ja voihan toki syy sitoutumattomuuteen olla se, että halutaan lapsia tulevaisuudessa. Mutta mielestäni se ei edes ole olennaista. Jotkut nyt vaan keräilevät seksikokemuksia. Ja tämän voi yleistää aivan yhtä hyvin naisiinkin, mutta kirjoitin nyt miehistä.
Tavallaan tuo, että kaikki biseksuaalit olisivat seksiaddikteja ja epäluotettavia, on yhtä typerä yleistys, kun että kaikki homoseksuaalit olisivat kanoja.
Ihmisillä on taipumus yleistää. Ei mielestäni itsellänikään homoseksuaalina olisi mitään oikeutta valittaa heteroiden suvaitsemattomuudesta, jos itse en hyväksyisi bissejä. Se on vain tämä katkeruus. Olen itsekin seurustellut biseksuaalin kanssa, ja olisinko hieman naiivi, jos olettasin, että hän mieluummin viettäisi loppuelämänsä kiltisti minun vierelläni kuin hankkisi itselleen perheen ja lapsia?
Kokemuksena tuo juttu oli ihan ok. En ole koskaan ymmärtänyt myöskään tätä mustasukkaisuusjuttua eli en osaa olla kateellinen miehistä. Saattaa johtua siitäkin. Mutta millaisia he ovat miehinä? He ovat suvaitsevaisia ja hyväsydämisiä, nimenomaan vekkuleita, ja miehiä. Eivätkä he voi itselleen mitään. Kunpa tuonluontoisia miehiä olisi myös homoissa enemmän.
"Eivätkä he voi itselleen mitään."
Eli ovat käytännössä viettiensä vietävissä? Yhtä asiaa minä en ymmärrä tässä yhtälössä ja se on se,
että miksi ihmeessä biseksuaalit, niin miehet kuin naiset, narisevat homoseksuaalien kielteisestä suhtautumisesta. Luulisi tuolla parisuhdemarkkinoilla olevan tarjolla niin paljon kaikenlaista hiihtäjää, että se olisi yksi
ja sama hailee, mitä muutama uskollisuutta ja rehellisyyttä arvostava yksilö biseksuaaleista ajattelee. Vai onko se sittenkin niin, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa ...
... kyllä musta tuntuu että useammin homot on meitä bissejä leimaamassa pettäjiksi ja epäluotettaviksi jne.
Ettei vain kyse olisi kateudesta, bissethän voi (huom. voi) saada kaiken sen mistä monet unelmoi, pysyvän parisuhteen, lapsia, yhteiskunnan hyväksynnän ja sitten vielä silloin tällöin seksiä miehenkin kanssa. Että mä ainakin olen onnellinen näin. Kateelliset ja katkerat voi sitten urputtaa omaa paremmuuttaan ihan rauhassa!
noi kaikki...mitä urputat?
noin pitkää vuodatusta, sori. Mutta ekan kappaleen ajatus herätti kommentin: jos heteromiehenä pidetty paljastuu harrastaneensa seksiä miehen kanssa, hänet leimataan heti homoksi. Sen sijaan jos homonapidetty mies harrastaa seksiä naisen kanssa, häntä ei leimata heteroksi. Mistä tässä on kyse?
Kyse on ihmisten tyhmyydestä.