Yksin ikuisesti?

juuh.. niin kliseeltä kun tää kuulostaakin, niin on vielä aikaa. Monet löytää ensimmäisensä vasta täysikäisenä, ehkä meidänikäisiä ei ole tarkoitettu vielä seurusteluun. No mutta vinkkejä: otat jonkun uuden "kerhotyyppisen" harrastuksen, esim nuokku ( niin lapsellista kun se onkin:) ja käyt kattomassa pyösiikö siellä mielekkäitä jätkiä. jos ei niin sitten käyt diskoissa ja menkää vaikka kaverin kanssa yhdessä juttelemaan jollekin jos et yksin uskalla mennä.. Ja jos vaan ottaisin itteäs niskasta kiinni voisit mennä kaupungilla juttelemaan jollekin pojalle.. vaikka istumaan sen viereen ja siitä lähtee juttelee, tyyliin mäkissä.. tai jotain.. mun on vähän vaikea neuvoa, vaikka olenkin samanikäinen mutta mä liikun aika erikoisissa porukoissa..=)

Sinulla on edessäsi koko elämä.Yhtä ja toista tulee tapahtumaan elämäsi aikana.Joitakin asioita et voi vielä tietää itsestäsi.
Minusta sinulla ei ole mitään syytä huoleen.Olen sinua vanhempi, eikä itselläni ole ollut vielä ensimmäistä poikakaveria!Paljolta olen silti säästynyt.=)

Mä oon jo 18-vuotias, eikä tielleni oo osunu yhtäkään sopivaa jätkää. Aikoinaan se rassas mua aika paljon, mutta totesin sitte ettei mua oo ehkä viel tarkotettu seurustelemaan. Kyllä sitä ehtii myöhemmälläkin iällä. Eikä se varmasti koo'osta ole kiinni, vaan persoonasta et jätkät tykkäis.

Mulla oli aivan samanlaisia ajatuksia sun iässäsi (nyt olen 21). Tuntui että kukaan ei kiinnostunut minusta, vaikka itse ihastuin vähän väliä. Seurustelin ensimmäisen kerran vasta lukion ekalla luokalla, ja sekin seurustelu oli sellainen "pakkojuttu": halusin vaan välttämättä poikaystävän, ja kun sitten eräs tyyppi minuun ihastui, aloin seurustelemaan hänen kanssaan vaikka en hänestä välittänytkään. Tosi typerää...

Kannattaa vaan odotella. Ole vain oma itsesi; kyllä sinusta varmasti vielä joku kiinnostuu. Ei kannata alkaa muuttamaan itseään poikien takia, vaan olla aito ja oma itsensä. En nyt tiedä oliko tämä ollenkaan sellainen vastaus jonka halusit kuulla... mutta kyllä noita poikia nykyään pyörii ympärillä välillä vaivaksi asti, vaikka sinun iässäsi olin varma että en löydä koskaan poikaystävää.

Jos tulkitsin nimimerkkisi aivan oikein, olet syntynyt vuonna 1988. Pikaisen laskutoimituksen mukaan olet 14-vuotias.

Ainakin omasta mielestäni 14-vuotias on vielä nuori ihminen, elämänsä alussa. Kaikki on vielä edessä. Vielä 14-vuotiaana ei kannata murehtia sitä, ettei ole koskaan seurustellut, usko minua.

Jos vielä 40 täytettyäsi olet vielä täysin kokematon, on aika huolestua.

Eli: kyllä se rakkaus sun kohdalle vielä osuu, ei kannata murehtia turhaan.

Oon sun ikäne. Totahan tulee usein ajateltua, ja kun "kaikilla kavereilla on jo joku..."
Mutta mieti, mitä me ollaan muka missattu? Eipä oikeastaan mitään- paitsi tienkin ne alaasteen "oollaanks yhessä" ja "hups, koskin sun käteen.. tanssitaanko hitaita" -jutut... Ja kaikilta maailman sydänsuruilta ollaan vältytty, joten onkohan ne asiat sittenkään niin huonosti? Vuosien päästä kun kaikki kasvetaan, niin seurustelulla onkin jo jotain itua, kun jätkät ei ajattele pelkästään tuuliin "wauh, sillä on tissit" (en halua yleistää). *moraalisaarna*

hm..jokseenkin tuttua mulle..mulla oli vuosi sitten sama tilanne ku sulla nyt.ei oo enää.mä vain päätin rohkaistua ja kohtasin rakkaani.sillä lailla saat kiinni onnesta kun rohkaiset mielen,meet vaan jutteleen.tosin netistäkin löytää jonku kivan jätkän.toinen juttu on vaan se,että älä liikaa luota sitte jätkiin,ihan omasta kokemuksestani..

Lyhyt vastaus on...ja vaikka et sitä uskokaan, et tietenkään usko, et vaikka sanoisin ja tekisin mitä tahansa mutta sanon sen silti siinä toivossa että JOSKUS uskoisit sen...

ÄLÄ MUREHDI! Kyllä sinä VARMASTI löydät jonkun! Tuossa iässä pojat ovat vielä kakaroita, eivät ne tajua mistään muusta kuin tietokonepeleistä vaikka jutut on kovat. Toisaalta en kehottaisi kovin paljon vanhempiakaan metsästävän.

Anna ajan kulua. Mikä ihmeen kiire sinulla on? Monet miehet (siis huom, MIEHET, ei pojat) arvostavat todella paljon sitä että tyttö/nainen ei ole hyppinyt vaan jonkun syliin/sänkyyn vain siksi että saisi jonkun vaan on suostunut odottamaan rauhassa sitä omaa kultaa... :)

Itse olen kärsinyt samasta ongelmasta kuin sinä eikä se helpottanut kuin vasta tuossa parikymppisenä.

Tsemppiä sulle! Ole oma itsesi ja mene rohkeasti juttelemaan jossain sopivassa tilanteessa kun ootte kahden jos tuntuu että joku on sellainen mukava poika jonka kanssa voisit haluta olla.

Oot vielä niin nuori että ei kannata viel mitään huolestua...

Believe me, kyllä sä sen oman kultas vielä löydät. Sitä en osaa sanoo tapahtuuko se huomenna vai monen vuoden päästä...

Ite oon kohta 17-vuotias tyttö ja mulla ei oo ollu oikeestaan vielä ketään... Toisaalta en halua seurustella vaan sen takii et mulla olis joku...haluisin löytää jonkun joka välittäis musta oikeesti ja et mä todella rakastaisin sitä... mutta mutta

En liiku paljoo missään iltaisin, ei huvita/kiinnosta. Joskus kun käyn jossain discos niin kyllähän mä sieltä saisin ittelleni jätkän, jos haluisin. Mutta kun vaikka discos paikan parhaimmannäkönen jätkä yrittäis iskee niin ei onnistu...kun en haluu tavata sillä lailla ja sitä paitsi tulee mieleen aina et "tolla on varmaan ollu about 100 muijaa" ja mä en haluu olla se sadasensimmäinen. Haluisin jonku melko kokemattoman jätkän kun itsekkin olen täysin kokematon... Mutta kun vanhemmaks tulee niin se alkaa käydä aina vaan vaikeemmaks!

Jaaa...lopetan tän epämääräsen selitelmäni tähän ja toivon sulle onnea!

Tuollaiset ajatukset taitavat olla aika yleisiä tuon ikäisillä, jotka eivät ole vielä seurustelleet. Itse ajattelin sinun iässäsi ihan samalla tavalla ja muistan miten paljon se vaivasi. Joskus itkin kun jotkut kaverit seurusteli ja musta ei kukaan ollut kiinnsotunut, ei sitten yhtään. Siinä vaiheessa aloin kuvitella olevani ruma ja karmea.
No joka tapauksessa.. mitenkäs kävikään.. 17 vuotiaana (sama vuosi kun täytin 18) löysin ensimmäisen poikakaverini. Itsetuntonikin nousi siinä samalla jonkin verran ja kun se kerran nousi hieman, niin aloin itse työstämään asiaa ja itsetunto nousi entisestään. Ilmeisesti se näkyi. Sillä tämänkin poikakaverin jälkeen pisin aika yksin on ollut 2vko.
Eli se että tuon ikäisenä kun sinä olet ei ole poikakaveria ei tarkoita etteikö niitä koskaan saisi. Olet vielä todella nuori, eikä sinulla ole minnekään kiire. laskepa miten monta vuotta sinulla on vielä elämää elettävänä keskimäärin. Siinä ajassa ehtii seurustella moneen kertaan. Ja kun sitten olet seurustellut pidemmän aikaa saatatkin taas haikailla sinkkuuden perään. niin uskomattomalta kun se nyt saattaa kuulostaakin.
Tsemppiä:) Kyllä sullekin se oikea vielä löytyy. Mutta lakkaa etsimästä.. Yleensä ne sattuu eteen siinä vaiheessa kun sitä vähiten osaa odottaa.

Oot mua 4 vuotta nuorempi joten älä tolla tuossa iässä vielä stressaa sähän oot vasta..kasilla..ei elämä lopu ylä-asteelta pääsyyn..tosin se elämä voi kyl kadota tai jumittaa paikallaan

Jos nyt oikein käsitin, olet 14-vuotias?
Tyttö hyvä, aikaa on, eikä sitä poikaystävää ole pakko olla vain sen takia, että muillakin on ollut. Ja jos ajattelen, minkälaisia meidän poitsut olivat tuon ikäisinä, tai vaikkapa pikkubroidiani, joka on saman vuonna syntynyt kuin sä, niin en yhtään ihmettele, ettei juttu oikein vielä luista. Jossain on kai todistettukin, että pojat alkavat kiinnostua tytöistä vasta myöhemmin.

Joka tapauksessa, aikaa on vielä. Mä olen 18-vuotias, ja tähän ikään mennessä voin myöntää, etten ole löytänyt kuin yhden vakavahkon suhteen, siitäkin tulee aikaa kohta vuosi. Mutta näön vuoksi mä en seurustele. Ja ei se ujous niin vaarallinen este ole, vaikkain kiusallinen (tiedän kokemuksesta). Joten pää pystyyn, ja silmät auki.

sä olet vasta 14, turha huolestua.. kyllä sä jonkun löydät. Ole vain oma ittes!

Kuules. Kyllä sä saat vielä poikakaiffan. Mä sain
kirjekaverista koska hän oli mukava ja kiva enkä katsonu näköä lainkaa :) Kertoin tunteistani
textarilla ja en saanukkaan rukkasia ...

Onnea elämään!