Heippa!
Olen se aikaisemmin kirjoitettu "jonossa"-nimimerkki. Lupasin kertoa miten meni. Perjantaina leikattiin, nyt on keskiviikko. Onnistui alakautta - jos ei olisi onnistunut, olisi kesken kaiken avattu vatsa. Heräämössä oli onnellinen olo herätessä.
Kivut eivät päässeet kovin suuriksi missään vaiheessa. 3 pahinta oli "tamponin" eli varmaan yli metrisen kangasrullan verisenä purkaminen leikkausiltana sisältä. Se repi ja riipi sisuksia. Toinen oli 1. pissareissu katetrin poiston jälkeen, kuuma suihku auttoi. Kolmas oli ensimmäinen kakkareissu. Muuten kivut kiersivät mahassa ja rakkotulehduksen tunteina jne. vaihtaen paikkaa, mutta kuten sanottu ei mitään kovin suurta. Kaasua myös kerääntyi suoliin, niin että jossain vaiheessa maha oli pallona ja arkana ylempääkin.
Sunnuntaina kyljellään taksilla kotiin. Kotona pahinta, kun selkä kipeytyy, kun ei saa kuin maata tai seisoa/kävellä. Tikkejä myös alaspäin, joten istuminen vain syödessä. Nytkin kirjoitan lattialla polvillaan seisten. Myös vatsa vähän vihoittelee Buranoille. Muuten ruoka maistuu, muttei lihota. Kuluu kai haavoihin energia.
Katotaan nyt, ettei tulis repeämiä, tulehduksia tms.
Kyselkää nyt, jos on kysymistä, sillä on vielä tuoreessa muistissa.
Olen se aikaisemmin kirjoitettu "jonossa"-nimimerkki. Lupasin kertoa miten meni. Perjantaina leikattiin, nyt on keskiviikko. Onnistui alakautta - jos ei olisi onnistunut, olisi kesken kaiken avattu vatsa. Heräämössä oli onnellinen olo herätessä.
Kivut eivät päässeet kovin suuriksi missään vaiheessa. 3 pahinta oli "tamponin" eli varmaan yli metrisen kangasrullan verisenä purkaminen leikkausiltana sisältä. Se repi ja riipi sisuksia. Toinen oli 1. pissareissu katetrin poiston jälkeen, kuuma suihku auttoi. Kolmas oli ensimmäinen kakkareissu. Muuten kivut kiersivät mahassa ja rakkotulehduksen tunteina jne. vaihtaen paikkaa, mutta kuten sanottu ei mitään kovin suurta. Kaasua myös kerääntyi suoliin, niin että jossain vaiheessa maha oli pallona ja arkana ylempääkin.
Sunnuntaina kyljellään taksilla kotiin. Kotona pahinta, kun selkä kipeytyy, kun ei saa kuin maata tai seisoa/kävellä. Tikkejä myös alaspäin, joten istuminen vain syödessä. Nytkin kirjoitan lattialla polvillaan seisten. Myös vatsa vähän vihoittelee Buranoille. Muuten ruoka maistuu, muttei lihota. Kuluu kai haavoihin energia.
Katotaan nyt, ettei tulis repeämiä, tulehduksia tms.
Kyselkää nyt, jos on kysymistä, sillä on vielä tuoreessa muistissa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
keskustelu
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000200&posting=22000000014221207#22000000014221207
Itse olen leikkausjonossa ja aika kohdun poistoon pitäisi tulla vielä ennen kesää.
Poistettiinko sulta pelkkä kohtu vai myös munasarjat?
Onko ollu kovia kipuja?
Jos ymmärsin oikein, sairaalassa piti olla muutama päivä leikkauksen jälkeen?
Kuinka pitkään joudut olemaan sairauslomalla?
Kerro kaikki, pelottaa leikkaukseen meno...
Kohtu ja kohdun kaula. Munasarjoissa ei ollut vikaa, joten saivat jäädä, kun vielä toimivat.
Kun heräsin pian tuli vessahädän tunne. Se oli sitä kipua. Sain reiteen kipupistoksen. Niin kauan kuin tuon kangasmäärä oli sisällä tuli "kipu" aina vessahädän kaltaisena ja heti toivat lääkettä. Joko tipan kautta tai sitten piikkinä reisilihakseen. Ei siis ollut mitenkään sietämätönsä missään vaiheessa, otin aina torkkuja välillä. Kun tuo harsokangas otettiin pois noin 6 tunnin kuluttua leikkauksesta pois, niin kipupiste siirtyi ylemmäs alavatsalle. Ei ihan täysin häipynyt sinä yönä, mutta aina tuli lääkettä, kun vähänkin vihjasin. Aamulla katetri otettiin pois ja se helpotti oloa. Myös tippa otettiin pois ja aloin syödä ja juoda ihan täysillä. Etovuutta oli aamuyöstä, mutta se meni kipulääkkeellä pois oksentamatta. Verenpainetta ja pulssia mittasivat hoitajat parin tunnin välein ja verenpaine oli normaali, kun se leikkausta odotellessa oli kotonakin vähän liian korkea jännityksestä. Verta tuli illalla vähän enemmän, mutta se normalisoitui yön kuluessa. Verta tulee tulemaan noin 3 vk ajan alatieleikkauksen jälkeen, koska kun tikkejä ei tarvitse ottaa pois, ne alkavat sulaa itse ja sitten siitä tihkuu samalla verta.
Eka aamun jälkeen otin suun kautta 3 pilleriä kerralla sairaalassa ja kotona Burana 600mg (saa reseptillä) 3 krt pv eikä kivut haittaa. Olen tehnyt pieniä kävelylenkkejä ja on käveltävä tasaisesti, koska tärähtely ei ole kivaa joskaan ei satukaan. Siispä voin sanoa, että kipupelot oli ihan turhaa energian kulutusta ennen leikkausta. Niitä ei ikinä tullut sellaisina kuin olin kuvitellut, ei edes hetkeksi.
Leikkaus tehtiin kokonaan alakautta, ei siis edes puoliksi tähystyksellä. Samalla korjattiin laskeutunutta suolta kiristämällä emättimen takaseinää. Se toi lisää tikkejä ja veritihkuja ja tätä istumakieltoa, joten jos sinulle ei tuollaista tarvitse tehdä, on se vielä helpompi. Toisaalta tuo tarve kiristää tuo seinämä oli ehkä apuna siinä, että tekivät alakautta eikä vatsan läpi. Muuten olisi tarvinnut tehdä ensin toinen ja sitten toinen, nyt meni yhdellä asennolla.
Leikkauspöydällä valmistelivat siinä jotain ja nukutuslääkäri kyseli allergioista. Sitten sanoi "ja sitten aloitetaan". Ihmettelin, että eikö valmistelujen pitänyt kestää kauan. Sanoi, että niitä jatketaan kun nukun. Sanoin, että vasenta kättä kuumittaa, siirtyy sydämeen, nyt oikeaan käteen, nyt päätä jotenkin huimaa.... Siihen katkesi nauha.
Olin 48 tuntia sairaalassa leikkauksen jälkeen. Olisin saanut jäädä vielä yhdeksi yöksi, mutta halusin katsella telkkaria sohvalla maaten enkä päiväosastolla seisten.
3 vk sairasloma määrättiin, mutta voidaan jatkaa tarvittaessa.
Eihän sitä voi toisen päähän mennä sisään, niin ne minuakin lohdutteli, ettei ole pelkäämistä ja silti sain nostettua verenpainetta ja kuumetta ja kierrätettyä jännitys- joskaan en sentään ihan pelkoajatuksia mielessäni. Mutta jos olisin tiennyt, miten helppo leikkausa on ja miten vähän kipuja tai muita oireita, niin en olisi kyllä jännittänyt. Tämähän oli 1. leikkaus, vaikka olen yli 50v.
Leikkausaamuna menin sairaalan labran kautta ja ottivat ristikokeen eli veriryhmän. Sitten osastolla hoitaja antoi selättömän paidan, puki kiristyssukat (kuin lentosukat) jalkaan, ajeli karvat alapäästä (ei sattunut). Katetria ei laittanut, koska leikkausta oli määrä yrittää alakautta ja se olisi silloin tiellä. Sitten istuskelin päivähuoneessa ja höpötin muitten potilaiden kanssa. Vähän ennen puolta päivää hoitaja käski petiin ja antoi Diapam-pillerin vesitilkan kanssa. Vähän ensin nukutti, mutta sitten olin normaali. Ponteva naislääkäri tuli puolen toista tunnin kuluttua ja sanoi, että salia siivotaan ja pian päästään sinne. Kyselin kaikki mahdolliset ja oli niin asiantuntevan ja pontevan olonen, että tiesin sen osaavan homman. Yhden maissa hoitaja tuli käskeen pissalle ja sitten vei leikkausosastolle sängyllä. Siinä 2 hoitajaa tuli vastaan ja ottivat paperit ja selostukset hoitajalta. Kun tultiin vihreeseen isoon leikkaussaliin, jossa oli koneita ja pöytiä, niin sillon kävi "voi kauhee"-tunne. Mutta kun kaikki esitteli itseään ja käski kokeilla pöytää, kuinka ylös jalat nousee (siis onko lonkkavaivoja) ja laittoi sydänfilmilätkiä rintaan, maadutusteipin reiteen (ettei sähköiskua sähkö"veitsestä") unen syvyyttä mittaavat johdot otsaan ja tipan ranteeseen ja samalla siinä höpötettiin koko ajan, niin ei jännittänyt yhtään. Ja sitten tuo alkaminen meni noin äkkiä.
Kysele vielä jos jotain aukkoja jäi.
Kiitos selvityksestäsi. Kuulostaa hurjalta leikkaukselta, mutta lienee sinne pakko mennä.
Pelottaa vaan tuo leikkaus.
Onko pakko vai ei. Eiköhän sen punnitseminen käy lääkäreiden kanssa.
Kun kuulin omasta leikkaustarpeestani, ensireaktio oli "enkö voi harkita". Lääkäri sanoi, että voidaanhan sitä jäädä seuraamaan, mutta koska kuukautiset voivat jatkua vaikka 5 vuotta, niin myoomat vain kasvavat tuona aikana ja niistä voi tulla anemian lisäksi laskeumia jne. Suostuin silloin laittamaan jonoon itseni.
Sitten seurasi valtava netin selaaminen ja kysely. Amerikan sivuilta löytyi jopa videoita tähystyksellä suoritettavasta kohdun poistosta. Lopulta, kun tietomäärä oli riittävä, totesin, että onhan se etuoikeus, että pääsen korkeasti koulutettujen kirurgien, nukutuslääkärien ja hoitajien käsittelyyn, puhtaaseen sairaalaan, hyötymään kaikesta huipputekniikasta ja tieteen tuloksista lääkkeiden, tekniikoiden jne. muodossa. Jos olisin syntynyt sata vuotta sitten tai olisin jossain kehitysmaassa, niin sitten pitäisi olla huolestunut. Näin vähitellen leikkaustyrmistyksestä tulikin vähän sellainen tunne kuin olisin menossa kauneusleikkaukseen. En siis sairauteen vajoava, vaan terve ja vielä paranneltava. Ei sairaasta sairaammaksi - vaan terveestä paremmaksi.
Kohtu oli loppujen lopuksi 550 grammainen.
poistettiin kohtu vatsanpeitteiden läpi , 10 pv leikkauksesta haava yhdeltä kohtaa infektoitui ja minullle nousi korkea kuume ja haavan ympäristö aivan kivikova, nyt olen hoidellut 4vk osaittain auennutta haavaani, antibioottikuuri on loppunut ja paikallishoito jatkuu, ja hermot kohta menee....usko paranemiseen alkaa mulla hiipumaan pikkuhiljaa, että pitkin saada tällainen tulehdus, tuo on varmasti parempi tuo alakautta tehty leikkaus kaikin puolin.
Toivottavasti tulehdus paranee ja haava voidaan korjata.
Huomasin tuoreen viestikietjun, ja samaa operaatiota tässä jälkihoidan. Kohdun runko-osa leikattiin pois, napukka ja munasarjat jätettiin (omasta toivomuksesta). Syynä leikkukseen olivat myoomat sekä anemia. Kohtu oli 360 grammainen, nyrkinkokoinen myooma oli ja lisäksi pahanlaatuiseksi (ehkä) muuttuva polyyppi.
Jippii! Ei enää ikinä vuotoja!
Leikkaus tehtiin avoleikkauksena, arpi on n. 20-senttinen, bikinirajassa. Olen suihkutellut, mutta arpi kiristää, saattaa kiristää pitkäänkin, sanovat. Aina makuulla on maha ihan normaalin oloinen, mutta sitten seistessä "rasvamakkara" asettuu arven yläpuolelle ja kiristää. Vielä on myös turvotusta, joka pitää ihon arkana. Aika siistin näköinen on jo, poikittaisilla teipeillä kiinni.
Luulenpa että ei kannata yhtään lihottaa itseään, alkaa pursuta "ylimääräiset" inhottavasti. Arpi kyllä tuntuu toimivan "laihdutuspantana" tehokkaasti, ei edes mahdu samaa ruokamäärää mahaan kuin ennen. (En siis ole mitenkään ylipainoinen, vaan normaali).
Tietääkö viisaammat, kuinka kauan kiristäminen jatkuu? Pikku kävelyitä olen tehnyt, mutta vielä on nostamiset yms. kielletty. Jumppaa ei siis voi tehdä, ainoa mitä olen kokeillut on vatsalihasten "löytäminen" nahan alta ja niiden jumppa.
Olisin kaivannut jotain kuntoutusneuvoja sairaalasta lähtiessä, mutta sain vain noita suihkutteluohjeita. Miten voi alkaa varovasti jumpata ja koska onnistuisi hölkkä?
Minulla leikattiin kohdun kaula kaikkineen pois. Vuotaako sinulla verta? Minulla vuotaa. Sanoivat vuodon kestävän noin 3 vk ja ehkä enemmänkin kunnes tikit ovat sulaneet pois.
Ennen leikkausta kävin apteekissa kyselemässä, mikä auttaisi, ettei tulisi isoa arpea. Suvussa on taipumusta varsinaisiin "rautakankiin", joita on sitten uudelleen poistettu. Siellä näyttivät eräänlaisia harsoja, jotka liimataan pitkäksi ajaksi arven päälle ja ne pehmentävät sitä. Olivat aika kalliita kappaleelta, mutta yhtä voi käyttää kauan. No, nyt en tarvitse - jaa vai voiko limakalvolle tulla rautakankiarpia - eipä sinne voi mitään tunkea sitä estämäänkään.
Minulla kun ei ole tuota laihdutuspantaa niin tuntuu, että turvotuksen lisäksi on tullut myös ehtaa läskiä, kun olen syönyt suklaata urakalla. Hirveä nälkä ja herkun nälkä koko ajan.
Ennen leikkausta katsoin polilla videon, jossa neuvottiin leikkauksen jälkeen makaamaan selällään, polvet koukussa ja jalkapohjat maassa. Sitten hitaasti viedään polvet vuorotellen kummallekin puolelle maahan ruumiin pysyessä paikallaa niin, että tulee kiertoa.
...kertakaikkiaan. Sairaalassa jotain pientä ruskehtavaa ilmeni, sitten ei mitän. Ei siis mitään - tuntuu että on paikat niin kuivat että ritisee...
Meinaan kysellä gyneltä kun sinne asti pääsen jotain estrogeenivoidetta ainakin. Mitään varsinaisia vaihdevuosioireita ei ole ollut kuin vähän yöhikoilua ja parin kuukauden aikana muutama kuuma aalto-päivä. Mutta minulla on ikääkin jo 54, joten jos vaivatta pääsen niin hyvä on. Kuukautiset oli ihan säännölliset vielä viime vuoteen asti, jolloin olikin pari kuukautta aina taukoa ja siten - valui kaikki läpi pari seuraavaa.
Tuota estrogeenia olen kyllä miettinyt, mutta uudet tutkimukset osoittavat ettei se suojaakaan verisuonia, pikemminkin päinvastoin. Syön soijaa kyllä. Kun munasarjat jäivät, niin niissä lienee jäljellä vielä jotain hormontoimintaa (tiedän että se testosteroni ainakin, jos alkaa parta kasvaa niin sitten nähdään). Gynet ei kai enää tämänikäiselle automaattisesti laita korvaushoitoa, vaan pitää otattaa veren hormonikuva ensin ja katsoa muut vaivat.
Joo se on tuo erilainen leikkaustapa. Minulla kyllä vuotaa koko ajan kuin vähäistä kuukautisvuotoa. Sidettä on vaihdettava joka vessakäynnillä, jottei tulisi tulehdusta ja joka kerta siinä on verinen sentin pari leveä viiru koko pituudeltaan.
Kuumia aaltoja on tullut, vaikka munasarjat jäi. Se on kuulemma normaalia, kun munasarjat "säikähtävät" leikkauksesta. Sitten pitäisi palautua toimimaan, mutta kaikille ei palaudu.
En usko, että alan käyttää hormoneja, vaan vanhenen rauhassa siinä tahdissa kuin vanhenen.
Tänään tulee 2 viikkoa täyteen enkä yhtään voi tinkiä tuosta reseptiburanan 8 tunnin välein ottamisesta. Jo ennen ottamista alkaa tuo takseinän kiristysten aiheuttama kirvely ja kiristys, joka haittaa kävelyäkin. Ylempänä ei juuri ole tuntemuksia, vai tulisiko niitä, jos voisin jättää Buranat harvempaan?
Eilen istuin kahvilassa ja tänään kylässä tuntikausia eikä siitä sen ihmeempää seurannut. Taidan olla paranemaan päin. Ehkäpä nyt vähentelen tuota Buranamäärää.
Tänään ollut kummallisia tuntemuksia mahassa vasemmalla. Kylmitystä, tyhjiön tunnetta ja siitä säteileviä kipuja. Alkaako tikit sulaa, vai onko jotain irti?
Teen nyt töitä sillä varauksella, että jos en jaksa voin häipyä kesken päivän. Koskapa tikit eivät ole sulaneet alapäästä ja istuminen ei pitempään onnistu, olen koneella niin, että lattialla on tyyny ja olen siinä polvillani. Puhelin ym. hommat hoidan seisten. Nostella ei tarvitse, kunnes lopputarkastus on ohi.
Vielä otan kaksi tai kolme Burana 600 mg puolikasta päivässä.
Aamulla lähden löysät housut jalassa ja päivän mittaan avaan vetoketjun tunikan tai löysän pitkän puseron suojissa, joten kevään muotivirtaukset ovat siinä osaltani.
Nyt yhä turvotusta. Näkyvät tikit tippuneet. Yhä vaalean kellertävän ruskehtavaa vuotoa vähän. Joka kerta kun joku tikki irtoaa tulee myös vähän verta. Vielä 300 mg Buranaa 2 krt/vrk. Alan tilailla lopputarkastusta vähitellen.
Vieläkin vuotelee. Vieläkin syön vähän särkylääkettä. Vieläkin turvonnut.
Vielä vähän vuotoa. Vielä turvonnut maha. Nyt ollut kuukautisia enteileviä kipuja!!! Mitäs se on? Hormoonitko vaan jyllää, vai kohdun haamuko kouristelee?
mitens jakselet? itse menen elokuussa leikkaukseen mutta sun kokemuksien mukaan tuli kauhu ja en uskalla edes ajatella että 7 viikkoa kipua, kuinka sen kestää?
Ei se kipu nyt ole ollut mitään niin ylitsekäymätöntä ja minulla suurimmat kivut ovat tulleet juuri tuosta emättimen takaseinän kiristyksestä ja ulkokalvoon tehdystä viillosta, jolla levennettiin sisäänpääsyaukkoa leikkausta varten. Noita kipuja olen lääkinnyt, koska ne ovat aina ensimmäisinä tulleet, joten ylemmät eli kohdunpoistosta johtuneet kivut ovat olleet jopa aika harvinaisia.
Joten jos sinulla on pelkkä kohdunpoisto alakautta ja jos olet synnyttänyt, ettei tarvitse ulkoaukkoa viillellä, niin jääneepi aika vähiksi kivut.
Lääkäri tänään totesi, että kaikki parantuneet sekä ulkoa, seinämästä, pussin perältä että ripustuksista hyvin. Eikä edes sattunut tutkimus.
Silti vielä pistää ulkosuulla jokin ja pientä vuotoa on, mutta nekään ei epänormaaleja.
Mutta turvotusta ei noin aamusta ollut eikä lääkäri uskonut, että sitä on iltaa kohtikaan. Ilmeisesti sitten olen kasvattanut ihraa myös vatsankalvon alle eikä vain päälle. No turha tässä on sitä jupista. Pitää alkaa dieetille, jotta läskit lähtevät. On vain ollut "toipilaana" lupa muka syödä mielin määrin suklaata ja jätskiä ja tottahan se on, että 4 kg on tullut lisää 8 vk:ssa.
Kummasti tuo lääkärintarkastus tervehdytti. Aloin terveeksi. Lopetin tuntemusten ja itseni tarkkailun, kun kuulin ettei mikään ole repeämässä tms.