Oletteko menneet naimisiin pääosin järki vai pelkästään tunne syistä?
Eli tunne syyt ovat esim. halutaan näyttää muille sitoutumisensa tms. ja järkisyyt esi. turvata toisen asema leskeksi jäämisen varalta.
Me menimme naimisiin järkisyistä. Olemme olleet yhdessä jo 10 vuotta emmekä edes kihloissa olleet. Meillä ei ole lapsia (eikä tule), suhteemme on aina ollut tasapainoinen hyvä ja onnellinen. Kumpikaan meistä ei ole tuntenut, että pitäisi mennä naimisiin näyttääkseen kuinka vakavissamme olemmekaan sitoumuksessamme tai kuinka paljon rakastamme. Sehän on kuitenkin vain sormus, se ei korjaa tai muuta mitään itse suhteessa.
Pidimme upeat ja tyylikkäät häät vain meille kahdelle. Vieraita ei kutsuttu vaan se päivä todellakin oli vain meidän kahden ja siitä jatkoimmekin häämatkalle. Muutama sukulainen veti kyllä herneet nenäänsä, mikä oli mielestäni kyllä todella lapsellista ja ajattelematonta.
Joten sitten kun jompikumpi kuolee toisen osapuolen asema on hieman taloudellisesti turvatumpi. Ja meille tuo oli se oleellisin. Kumpikin kun kerran tietää ilman sormustakin, että yhdessä ollaan tosissaan ja rakastetaan myötä ja vastamäessä, kuten tähänkin asti. Viis siitä mitä muut ajattelevat, hehän eivät ole osallisina tässä parisuhteessa, eivätkä häät olleet heidän vaan meidän.
Eli tunne syyt ovat esim. halutaan näyttää muille sitoutumisensa tms. ja järkisyyt esi. turvata toisen asema leskeksi jäämisen varalta.
Me menimme naimisiin järkisyistä. Olemme olleet yhdessä jo 10 vuotta emmekä edes kihloissa olleet. Meillä ei ole lapsia (eikä tule), suhteemme on aina ollut tasapainoinen hyvä ja onnellinen. Kumpikaan meistä ei ole tuntenut, että pitäisi mennä naimisiin näyttääkseen kuinka vakavissamme olemmekaan sitoumuksessamme tai kuinka paljon rakastamme. Sehän on kuitenkin vain sormus, se ei korjaa tai muuta mitään itse suhteessa.
Pidimme upeat ja tyylikkäät häät vain meille kahdelle. Vieraita ei kutsuttu vaan se päivä todellakin oli vain meidän kahden ja siitä jatkoimmekin häämatkalle. Muutama sukulainen veti kyllä herneet nenäänsä, mikä oli mielestäni kyllä todella lapsellista ja ajattelematonta.
Joten sitten kun jompikumpi kuolee toisen osapuolen asema on hieman taloudellisesti turvatumpi. Ja meille tuo oli se oleellisin. Kumpikin kun kerran tietää ilman sormustakin, että yhdessä ollaan tosissaan ja rakastetaan myötä ja vastamäessä, kuten tähänkin asti. Viis siitä mitä muut ajattelevat, hehän eivät ole osallisina tässä parisuhteessa, eivätkä häät olleet heidän vaan meidän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutta RAKKAUDESTA ainakin minä menen naimisiin...
avioliitto on sopimus ikuisesta yhdessä olosta kahden ihmisen välistä joka mielestäni solmitaan rakkaudesta... ei esim. taloudellinen turva saa olla "naimisiin pakottava voima"
En tässä kuitenkaan väitä ettei alkuperäinen kirjottaja olisi rakkaudesta mennyt naimisiin...
Siis ideani oli tämä. Järkisyy ei tarkoita sitä etteikö rakastaisi toista. Mutta umpirakastunut voi olla ilman sormuksiakin eikä niiden puuttuminen rakkautta huononna tai vähennä. Pointtini olisi se, että voisimme olla ihan hyvin "susiparina" koko loppuelämämme mikäli avopuolison asema ei olisi lain silmissä niin olematon. Rakastamme kuitenkin toisiamme emmekä halua, että toisen asema on leskenä niin kova.
Olemme molemmat siis aika ns.maanläheisiä ja pidämme ihmisen omaa sitoumusta ja rakkautta tärkeänä ilman, että sitä olisi pakko rituaalein vahvistaa ja todistella. Näin minä näen asian. En siis vähättele niitä jotka ovat menneet naimisiin ihan rakkaudesta, itse en siitä syystä olisi omalla kohdallani sitä tarpeelliseksi nähnyt. Aika hankala selittää, mutta katsotaan moniko vetää herneet nenään, eli epäonnistuin pointtini selittämisessä.
rakkaus on rakkautta vasta, kun rakastuneisuuden tunne on syventynyt/kehittynyt myös hyväksi ystävyydeksi. Jos niin pitkälle on päästy (jaksettu), niin väittäisin, että järki-ihmiset ovat olleet asialla.
Mä ainakin ymmärsin. Te ette kokeneet tarpeelliseksi mennä naimisiin vaikka rakastattekin toisianne. Hölmöä ajatella, että jos ei mene naimisiin, ei rakasta toista. Kaikkien ei vaan tarvitse sitä toiselle eikä muilla todistaa menemällä naimisiin. Ja senhän me tiedämme, että jos ei rakasta niin ei naimisiin meneminen saa toista rakastamaan. Jos naimisiin menosta ei koe olevan hyötyä niin miksi pitäisi mennä? Jos ei olisi edes taloudellisia hyötyjä ja sukunimi yms. seikkoja niin varmaan naimisiin meneminen vähenisi entisestään.
Tunnen useita pareja jotka ovat olleet 8-25 vuotta avoliitossa, osalla lapsiakin.
Mutta jos se olisi vaan muodollinen seikka eli jolla turvaatte taloudellisen asemanne niin onko se juhlan paikka (joku pari kävi vaan ruokkiksella maistraatissa ja se sitä)? Ja miksi häämatka ja hienot puitteet? Tai ainahan romanttinen matka on paikallaan, oli se hää tai muu matka!
Kauniisti sanottu ja järkevästi todettu. :) Rakkaus ei tarkoita järjettömyyttä ja siihen kuuluu myös hyvä ja läheinen ystävyys. Rakkaus on kuin henkäys jotain äärettömän syvää, hyvää ja aitoa, sanatontakin. Se vain kestää ja on vuodesta toiseen. Toivon sitä meille jokaiselle! Siitä ei koskaan saa tarpeekseen.
rakkaus ja järki on oikein hyvä yhdistelmä!
Samaa mieltä. Ei ne sulje toisiaan pois!
Unohtu vielä, että jos haluaa turvata toisen aseman (esim. kuolintapauksessa) niin se kertoo siitä, että välittää mitä toiselle tapahtuu jne.
Kysehän ei ole järkiavioliitosta jossa ei ole rakkautta (tai ainakaan toisen osalta). Joita oli varsinkin ennen varmaan paljon. Jos avioliitto on järjestetty, menee toisen kanssa naimisiin kun hän on varakas tms. Tai se olisi jokin kulissiavioliitto.
Tässä tapauksessa ei ole kyse siitä. Ei vaikka syy mennä naimisiin olisi 100% järkisyyt. Jos syyt olla yhdessä on 100% järkisyyt niin se on eri asia!