Voiko suhde miehen kanssa

Minäkin aattelin joskus ylä-asteikäisenä että menisin naimisiin jonkun merimiehen kanssa koska hän olisi paljon poissa kotoa. Nyt mua naurattaa ne jutut, vaikka olen uskossa niin en ole koskaan tuntenut olevani syntinen lesbouden takia. Yksin ei tosiaan ole hyvä mutta en näe mitään hyvää vaihtoehtoa kulissiavioliitossakaan. Ketä sillä muka huijaa? Itseään? Ei kai nyt Jumalaa ainakaan... Oikeasti uskon että Jumala ei välitä tästä asiasta pätkääkään.

Olen ajatellut samaa. Mä olen kyllästynyt liialliseen seksihakuisuuteen. Kyllä sitä vientiä riittäisi, mutta vähän liian seksihakuisilta tuntuvat kumppaniehdokkaat. Jos jostain löytäis sellaisen mukavan lesbon, niin olis joku jonka kanssa rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Tuntuu joskus että kundit on ihan mukavia, mutta annas olla kun rupeat seurusteleen niiden kanssa :) Jos ei olis seksiä sekoittamassa asioita, niin suhde kestäis varmaan paremmin..

Tällä en ajattele mitään kulissiliittoa, vaan pitäis oikeasti tykätä toisesta. Olis kiva olla avoimesti homo kavereille, mutta kuitenkin samalla lesbon kanssa :) Tuntuu varmaan hassulta, mutta ihan realistinen vaihtoehto tämä mulle voisi olla, kun se ystävyys kuitenkin mulle tärkeintä suhteissa on ollut.

Pitäis varmaan laittaa senssi-ilmoitus jonnekin, kunhan tää asia vähän muhii enemmän. Uskovaisen tytön kanssa voisi olla muutenkin aika paljon yhteistä.

Ei ihmistä kuitenkaan aivan yksin ole luotu olemaan.

Uskovaisilla on paljon kaipaamiasi kulissiavioliittoja kuten myös useilla julkisuuden henkilöillä.

Kyllä se siis onnistuu, muta tosi halveksuttavaahan se on.

tulee paha mieli loppuelämäksi, jos kiellät itseltäsi rakkauden. Toki ystävyysliitto miehen kanssa voi onnistua, ehkä. Mutta miksi tyytyisit siihen, jos voisit saada ihan oikean parisuhteen.

Ei usko ole este lesbona elämiseen. Kannattaisiko sinun keskustella muiden uskovien lesbojen kanssa, niin saisit kuulla muiden kokemuksia? Ota yhteyttä vaikka Malkukseen.

Mäkin luulen, että sinulla on paha mieli loppu elämäsi, jos menet kulissiavioliittoon miehen kanssa.

Jos sinä joskus ns. pelastut, niin sinun uskosi on sinut pelastanut, eikä suinkaan se tekosi, että et ole rakastanut sitä naista, jonka Jumala on antanut puoliskoksesi.

Jos sinä joskus pelastut, niin uskosi on sinut pelastanut, eikä se "halveksuttava" tekosi, että näyttelet muille uskovaisille olevasi hetero.

Jos sinä joskus pelastut, niin uskosi on sinut pelastanut, eikä suinkaan se tekosi, että laitat Jumalan lahjan, rakkauden, piiloon vakan alle, etkä koskaan sitä käytä.

Syntiähän on se, jos Jumala on lähettänyt tai lähettää sinun elämääsi puolisoksesi naisen ja antaa rakkauden lahjan, mutta sinä torjut sen.

Tiedätkö miten harvinaista on todellinen rakkaus? Sinä saat kohdata ehkä kerran elämässäsi ja jos sen torjut, sinä todella olet loppu elämäsi pahoilla mielin ja tiedät tehneesi sen toisten ihmisten tähden, etkä suinkaan rakkaudesta Jumalaan. Tiedät tehneesi myös väärin tuota naista kohtaan.

Jos sinä joskus pelastut, niin uskosi tähden sinä pelastut, etkä tekojesi tähden. Oman lesbouden kieltäminen on teko, eikä sillä ole mitään tekemistä uskon eikä uskon kuuliaisuuden kanssa.

Munsta oman lesbouden kieltäminen on myös synnillinen teko, sillä Se on oman itsen laittamista vakan alle: Jumalan antaman elämän osittaista kieltämistä ja hylkäämistä ja turvautumista omiin voimiin ja siksi se on uskon hylkäämistä.

Oletko sinä ihmisten seuraaja? Haluat elää ja toimia siten, että ympärilläsi olevat uskovaiset pitäisivät sinua oikeassa uskossa olevina. Se on ihmisten seuraamista, eikä sillä ole mitään tekemistä uskon kanssa, eikä siinä ole Jumalaa lähelläkään.

Kai sen avioliiton voi pelkälle ystävyydellekin rakentaa, ja moni niin tekeekin, myös heterot. Mut kyl se vaikeempaa on verrattuna siihen, et todella ois rakastunu kumppaniinsa.

Oon aika pitkälti samaa mieltä 2kertaa7:n kanssa. Ei sun kannata jättää kääntämättä sitä korttia, että löytäisit ihmisen joka oikeesti sais sukat pyöriin jaloissa. :)

Mä oon ite tosissani seurustellu ihan kivan tytön kans eikä se tuntunu missään vaiheessa kovin hyvältä. Oli aina huono omatunto siitä, etten huomioi toista tarpeeks, kun en siitä kovin paljoo välittäny muuten ku ystävänä. Me oltiin sit molemmat yksin, vaikka oltiinkin yhessä. Se oli aika karseeta.

Kyl mun mielest täysipainoseen parisuhteeseen kuuluu myös se fyysinen läheisyys, halu helliä toista ja olla lähellä. Se ei oo tahdon asia vaan tulee luonnostaan.

Nii, ja kivakundi, ei saa puhuu tuollasii, tai mäkin pian menetän toivoni! :(

mä olen ehkä huono puhumaan tästä aiheesta, ite en ole uskovainen, mutta sinä joka uskot jumalaan niin eikös se niin ole, että jumala loi kaikena maanpäällisen eli myös homoseksuaalit!! ja kulissiavioliitossa pettäisit vaan itseäsi ja läheisiäsi sillä kyllä jumala tietää mitä olet joten turha piiloutua:) elät elämää niinkuin parhaalta tuntuu sillä tämä on sun ainoa mahdollisuus siihen, toista elämää et saa!