Politiikan lähitulevaisuus: Keskusta häviää vaalit, Lehtomäki ruoriin
Keskusta häviää vuoden 2007 vaalit
Keskustan ja SDP:n ylimitoitetut kansanedustajamäärät johtuvat onnistuneesta vuoden 2003 eduskuntavaalien profiloinnista ”pääministerivaaleiksi”, vaikka todellisuudessa pääministerin paikan määrää eduskunnan enemmistö, ei suurin ryhmä. Muiden puolueiden äänisaalista tämä verotti. Keskusta sai myös ylimääräisiä ääniä tavallistakin valheellisemmalla kampanjalla, jossa luvattiin miltei kuukin taivaalta. Vaaliohjelmasta päätelleen puoluetoimistojen kaikki laskimet olivat rikkinäisiä, ja Ben Zyskowicz melkein kuukausittain hiillostaa peruspalveluministeri Liisa Hyssälää tämän lupauksesta korottaa kuukausittaista eläkettä 300 eurolla. Myöskään Keskustan lupaamaa kansaneläkkeen pohjaosaa eivät eläkeläiset ole nähneet vilaukseltakaan, ja vastaava pätee muille väestöryhmille annettuihin lupauksiin.
Tästä seuraa, että Keskustalle tulee vuoden 2007 eduskuntavaaleissa pahasti takapakkia, oli puheenjohtaja kuka tahansa. Siksi Paula Lehtomäki kieltäytyi tiukasti hänelle Vanhasen presidentinvaalitappion jälkeen ehdotetusta puheenjohtajan paikasta. Vasta selvän tappion jälkeen Keskustan puheenjohtaja voi odottaa saavuttavansa taas voittoja (edelliseen vaaliin verrattuna). Saatamme siis vuosikymmenen lopulla nähdä keskustalla naispuheenjohtajan – todennäköisesti vasta lähempänä vuoden 2011 vaaleja, jotteivät Lehtomäen kasvot ehtisi kulua julkisuudessa demaripääministerin seurailijan roolissa. Tätä voi seurata Lehtomäen pääministeriys.
Keskustan konservatiivit ja ”liberaalit”
Jos tappio jää niukaksi, Vanhanen saattaa tietysti pysytellä ruorissa. Jos tappio on suuri, hän eronnee nopeasti ja Lehtomäki joutuu puheenjohtajaksi aiemmin kuin haluaisi. Keskustan puheenjohtajat ovat yleensä olleet pitkäaikaisia, eikä Lehtomäki halunne odottaa 2020-luvulle. Lehtomäellä on toki kilpailijoita.
Puolueen konservatiivipäätoimittajat, Keskisuomalaisen Erkki Laatikainen ja Ilkan Kari Hokkanen, tosin eivät ole vieläkään lopettaneet jatkuvaa rummutustaan siitä, miten Jäätteenmäki tulisi palauttaa pääministeriksi, ja Paavo Väyrynenkin on palaamassa Suomeen, mutta käytännössä Jäätteenmäellä ei ole mahdollisuuksia, vaan konservatiivisiipi yrittää vain ajaa asemiin tukeakseen jotakuta uudempaa keulakuvaa. Tällainen voisi olla nyt puoluesihteeriksi pyrkivä Jarmo Korhonen, ”Iso-K”. Em. lehtiä lukemalla jatkossakin näkee, kuka on siiven kulloinenkin valinta. Hannu Takkula jo tuhosi mahdollisuutensa, ja konservatiivit riitelevät keskenäänkin, mm. Väyrynen lähes kaikkien muiden kanssa. Korhonenkaan ei ole äärikonservatiivi, ja häntä vastassa on hitusen kaupunkiliberaalimpi Mikko Alkio, jolle puoluesihteeriys luultavasti jäisi uran huipentumaksi. Kumpikin kyllä yrittää vältellä puhetta Keskustan aatteellisista jaoista. Joka tapauksessa puoluesihteerivaalin jälkeenkin keskustan tulevaisuus on vielä avoin, ja uusi puoluesihteeri pyrkii jatkossakin vähättelemään ja sovittelemaan siipien välisiä eroja.
Etenkin nuorten keskustaopiskelijoiden ja –kaupunkilaisten keskuudessa ”liberalismi” on jossain määrin suosiossa, mutta käynnössä heille liberalismi tarkoittaa suurin piirtein nyky-Suomen keskilinjaa ja pientä irtiottoa puolueen rivijäsenissä yleiseen konservatismiin, ei aitoa liberalismia. Euroopan liberaalipuolueiden päätös maatalouden vienti- ja tuotantotukien mahdollisimman pikaisesta lakkauttamisesta vaietaan Suomessa kuoliaaksi, vaikka Keskusta on ELDR:n jäsen – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Euroopassa kun ei juuri ole muita agraaripuolueita.
Keskustajohdon strategiana on profiloida puolue tulevaisuudessa Suomen maltillisena liberaalipuolueena, koska agraaripuolueella ei olisi tulevaisuutta. Tätä voisi pitää kunnioitettavana, jos profilointi tarkoittaisi myös liberalismia käytännössä eikä vain puheissa – nyt kyse on lähinnä perusteettomasta ääntenkalastelusta, joka tosin sekin on maltillista konservatiivisiiven miellyttämiseksi.
Heinäluomasta pääministeri
Toimittajien ”taitavaksi kampittajaksi” luonnehtima SDP:n Eero Heinäluoma on onnistunut vetämään keskustan kerta toisensa jälkeen kölin ali samaan tapaan kuin Esko Aho kokoomuksen 1991-95. Tällä SDP saavuttanee vaalivoiton 2007. Heinäluoma on siksi melko varmasti seuraava pääministeri, joskin luottamuksen puute voi johtaa hänen hylkimiseensä ja porvarihallitukseen, vaikka SDP olisi suurin puolue. Keskustan vaalivoitto on melko ja Kokoomuksen hyvin epätodennäköinen, joskaan ei mahdoton.
Keskusta häviää vuoden 2007 vaalit
Keskustan ja SDP:n ylimitoitetut kansanedustajamäärät johtuvat onnistuneesta vuoden 2003 eduskuntavaalien profiloinnista ”pääministerivaaleiksi”, vaikka todellisuudessa pääministerin paikan määrää eduskunnan enemmistö, ei suurin ryhmä. Muiden puolueiden äänisaalista tämä verotti. Keskusta sai myös ylimääräisiä ääniä tavallistakin valheellisemmalla kampanjalla, jossa luvattiin miltei kuukin taivaalta. Vaaliohjelmasta päätelleen puoluetoimistojen kaikki laskimet olivat rikkinäisiä, ja Ben Zyskowicz melkein kuukausittain hiillostaa peruspalveluministeri Liisa Hyssälää tämän lupauksesta korottaa kuukausittaista eläkettä 300 eurolla. Myöskään Keskustan lupaamaa kansaneläkkeen pohjaosaa eivät eläkeläiset ole nähneet vilaukseltakaan, ja vastaava pätee muille väestöryhmille annettuihin lupauksiin.
Tästä seuraa, että Keskustalle tulee vuoden 2007 eduskuntavaaleissa pahasti takapakkia, oli puheenjohtaja kuka tahansa. Siksi Paula Lehtomäki kieltäytyi tiukasti hänelle Vanhasen presidentinvaalitappion jälkeen ehdotetusta puheenjohtajan paikasta. Vasta selvän tappion jälkeen Keskustan puheenjohtaja voi odottaa saavuttavansa taas voittoja (edelliseen vaaliin verrattuna). Saatamme siis vuosikymmenen lopulla nähdä keskustalla naispuheenjohtajan – todennäköisesti vasta lähempänä vuoden 2011 vaaleja, jotteivät Lehtomäen kasvot ehtisi kulua julkisuudessa demaripääministerin seurailijan roolissa. Tätä voi seurata Lehtomäen pääministeriys.
Keskustan konservatiivit ja ”liberaalit”
Jos tappio jää niukaksi, Vanhanen saattaa tietysti pysytellä ruorissa. Jos tappio on suuri, hän eronnee nopeasti ja Lehtomäki joutuu puheenjohtajaksi aiemmin kuin haluaisi. Keskustan puheenjohtajat ovat yleensä olleet pitkäaikaisia, eikä Lehtomäki halunne odottaa 2020-luvulle. Lehtomäellä on toki kilpailijoita.
Puolueen konservatiivipäätoimittajat, Keskisuomalaisen Erkki Laatikainen ja Ilkan Kari Hokkanen, tosin eivät ole vieläkään lopettaneet jatkuvaa rummutustaan siitä, miten Jäätteenmäki tulisi palauttaa pääministeriksi, ja Paavo Väyrynenkin on palaamassa Suomeen, mutta käytännössä Jäätteenmäellä ei ole mahdollisuuksia, vaan konservatiivisiipi yrittää vain ajaa asemiin tukeakseen jotakuta uudempaa keulakuvaa. Tällainen voisi olla nyt puoluesihteeriksi pyrkivä Jarmo Korhonen, ”Iso-K”. Em. lehtiä lukemalla jatkossakin näkee, kuka on siiven kulloinenkin valinta. Hannu Takkula jo tuhosi mahdollisuutensa, ja konservatiivit riitelevät keskenäänkin, mm. Väyrynen lähes kaikkien muiden kanssa. Korhonenkaan ei ole äärikonservatiivi, ja häntä vastassa on hitusen kaupunkiliberaalimpi Mikko Alkio, jolle puoluesihteeriys luultavasti jäisi uran huipentumaksi. Kumpikin kyllä yrittää vältellä puhetta Keskustan aatteellisista jaoista. Joka tapauksessa puoluesihteerivaalin jälkeenkin keskustan tulevaisuus on vielä avoin, ja uusi puoluesihteeri pyrkii jatkossakin vähättelemään ja sovittelemaan siipien välisiä eroja.
Etenkin nuorten keskustaopiskelijoiden ja –kaupunkilaisten keskuudessa ”liberalismi” on jossain määrin suosiossa, mutta käynnössä heille liberalismi tarkoittaa suurin piirtein nyky-Suomen keskilinjaa ja pientä irtiottoa puolueen rivijäsenissä yleiseen konservatismiin, ei aitoa liberalismia. Euroopan liberaalipuolueiden päätös maatalouden vienti- ja tuotantotukien mahdollisimman pikaisesta lakkauttamisesta vaietaan Suomessa kuoliaaksi, vaikka Keskusta on ELDR:n jäsen – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Euroopassa kun ei juuri ole muita agraaripuolueita.
Keskustajohdon strategiana on profiloida puolue tulevaisuudessa Suomen maltillisena liberaalipuolueena, koska agraaripuolueella ei olisi tulevaisuutta. Tätä voisi pitää kunnioitettavana, jos profilointi tarkoittaisi myös liberalismia käytännössä eikä vain puheissa – nyt kyse on lähinnä perusteettomasta ääntenkalastelusta, joka tosin sekin on maltillista konservatiivisiiven miellyttämiseksi.
Heinäluomasta pääministeri
Toimittajien ”taitavaksi kampittajaksi” luonnehtima SDP:n Eero Heinäluoma on onnistunut vetämään keskustan kerta toisensa jälkeen kölin ali samaan tapaan kuin Esko Aho kokoomuksen 1991-95. Tällä SDP saavuttanee vaalivoiton 2007. Heinäluoma on siksi melko varmasti seuraava pääministeri, joskin luottamuksen puute voi johtaa hänen hylkimiseensä ja porvarihallitukseen, vaikka SDP olisi suurin puolue. Keskustan vaalivoitto on melko ja Kokoomuksen hyvin epätodennäköinen, joskaan ei mahdoton.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo juttu joutaisi poistaa tältä foorumilta asiaankuulumattomana.
oli että se poistaa pitäisi ?
Keskusta yhdessä muitten puoluetten kanssa toteuttaa 1994 tehtyä EU liittyms-sopimusta, maatalous tuhotaan ja kaikki muukin järkevä toiminta lopetetaan, tonen toisensa sukkia täällä aletaan vann pesemään = palveluyhteiskunta niinkuin se hienosti sanotaan.
Okei..jos sukanpesu on sallittua, niin olkoon sitten, perun vaatimukseni!
Sukkien parsimisestakin voi tulla palveluammatti tulevaisuudessa.
yhteiskunnan,eikä hyvinvointiyhteiskuntaa.
Ja sassiin.
Maataloustuki - sinäkin maksat tuhat euroa vuodessa
Vuonna 2003 suorat maataloustuet olivat 1740 miljoonaa euroa, joista 1185 miljoonaa tuli EU:n kautta. Vuonna 2004 tuki oli 17 miljoonaa euroa vähemmän EU:n pelätyn maatalousuudistuksen vuoksi. Tilojen määrä oli 75 000.
Kenties vieläkin suurempaa tukea annetaan keinotekoisen korkean ruoan hinnan kautta. Tämä on saatu aikaan hintasääntelyllä, tulleilla, tuontikiintiöillä ja muilla rajoituksilla, jolla on estetty halvan ruoan tuonti Suomeen. Esimerkiksi Virossa ruoan hinta nousi rajusti, kun se EU-jäsenyyden myötä joutui 1.5.2004 ottamaan EU:n ”rajasuojan” ja maataloussääntelyn käyttöön.
Päälle tulevat vielä maataloussääntelyn sisältämät piilotuet, esimerkiksi veronmaksajien kustantamat maatalouslomittajat ja kuljetustuet. Muut yrittäjät joutuvat itse kustantamaan lomansa, ja saman tekee työntekijä työllään – eihän hän voi ilman irtisanotuksi joutumista vaatia työnantajalta enempää palkkaa kuin minkä arvosta hän tekee työtään, joten lomaedut pienentävät palkkaa (tai johtavat työttömyyteen, jos vaaditaan enemmän kuin tuotetaan).
Lisäksi keskustajohtoinen hallitus poisti lannoitteiden haittaverot. Maatalous on tärkeimpiä vesistöjemme pilaajia, eikä maksa minkäänlaista korvausta meille muille aiheuttamistaan vahingoista. Päinvastoin, se saa "ympäristötukea", ettei aiheuttaisi vieläkin enemmän vahinkoa. Tosin samanlainen haittaveroalennus on annettu osalle muistakin pahimmin saastuttavista teollisuudenaloista. Tällaiset alennukset ovat täysin verrannollisia esim. telakkatukiin: niitä annetaan muka siksi, että muutkin maat antavat; käytännössä lähinnä siksi, että ay- ja teollisuuslobbyt pitävät poliitikkoja otteissaan. Viiden miljardin euron suuruusluokkaan kuitenkin päädytään jo vaikkei haittaveroalennuksia huomioitaisi. Luvussa ei myöskään ole niitä miljoonia, jotka nettomaksamme mm. Ranskan maanviljelijöille.
5 000 000 000,00 euroa tukia vuodessa
Kokonaisuudessaan maataloustuki on Suomessa 5 miljardin euron suuruusluokkaa. Sääntelyn monimutkaisuuden vuoksi vain MTK:ssa on riittävää asiantuntemusta poimia oikea luku (joka voi olla parikin miljardia suurempi tai pienempi), eikä sen tietoihin tietenkään voi luottaa. 90-luvun alussa tehdyn professoritason tutkimuksen mukaan tuolloin tuki oli n. 30 miljardia markkaa, eli saman verran kuin nykyään, vaikka maanviljelijöiden määrä on vähentynyt rajusti – tuki viljelijää kohden on siis paljon entistä suurempi, nykyään jo noin 60 - 70000 euroa tilaa kohden. Tietysti suuri osa summasta häviää systeemin rattaisiin saapumatta viljelijöille.
Nelihenkisen perheen ruokapöydässä maatalouslobby syö 4000 eurolla vuodessa. Monella perheellä olisi tälle rahalle paljon tärkeämpääkin käyttöä. Kaikkein suurimman laskun tuista kuitenkin maksavat maailman köyhät, joista suurin osa on kehitysmaiden maanviljelijöitä.
Äsken eduskunnassa riidelty köyhyyspaketti oli n. 90 miljoonaa euroa, joten niitä saisi viitisenkymmentä maataloustukirahoilla. Lapsilisät voisi korottaa 5000 euroon vuodessa. Rahasta vain pieni osa olisi pois maanviljelijöiltä, loppu hukkuu matkan varrelle
Mulla on parempi tarjous, maataloustuki: maksat vain 50 centtiä päivässä!
Sinä yrität markkinoida tuota tukiapakettia 5 mrd eurolla, ilmoituksesi on ollut useita kertoja tarjottavana mutta ei ole kaupaksi käynyt.
Yleensä on markkinataloudessa tapana pudottaa hintaa sille tasolla jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat.
Ehdottaisin sinua laskemaan tarjousta kansallisella tasolla tuohon 0,9 mrd kantturoihin, niin luulen hyväksyttyjä tarjouksia silloin tulevan.
Joka on näillä tuilla tehty ilmaiseksi.Haluatko sen sijaan kärsiä nälkää?Näin tosin tulee lopulta käymään.Jos kaikissa maissa ,joissa tuotanto-olosuhteet ovat Suomea huonommat,lopetettaisiin maatalous,niin puolet maapallon väestöstä kuolisi nälkään heti.Tämän vuoksi nämä tuet.Ei tässä mitään MTK:ta tarvitä asian ymmärtämiseen.Käytä vaan omaa järkeä ja maksa tuet valttamatta,viljelijät tekevät täälläkin työnsä puolella palkalla.