oli tiistai-iltana Ranskassa syntynyt psykiatri, joka on töissä Suomessa lasten psykiatriassa. Joitain mieleeni jääviä ajatuksia ohjelmasta.
Jos lapsi siarastuu vaikka leukemiaan, hänet saatetaan heti hoitoon, eikä kukaan kysy onko siihen varaa. Jos lapsi sairastuu psyykkisesti, sanotaan, että jonot ovat liian pitkiä, eikä ole varaa hoitaa.
Psykiatri sanoi pariinkin otteeseen, että psykiatrialla ei ole Suomessa tietoa ja taitoa eikä keinoja hoitaa ihmisiä. Esimerkkinä eräs yhdeksän vuotias poika, jota on pyöritetty kuusi vuotta erilaisissa terapioissa ja laitoksissa, on nyt huostaanotettu. Psykiatri ihmetteli, että Suomessa on neuvolat, terveyskeskukset, perheneuvolat, mielenterveystoimstot, A-klinikat, sairaalat, sosiaalitoimistot, työvoimatoimistot, eikä kukaan osannut auttaa perhettä
heidän todellisissa ongelmissaan.
Psykiatri antoi ymmärtää, kuten yleensä Suomessa ymmäretään, että lasten ongelmat kumpuavat jopa kolmanteen sukupolveen vanhemmista.
Itse ajattelen, että psykiatria menestyykin juuri tällaisten sukupolven yli menevien ongelmien hoidossa. On selvästi havaittavaa päihteiden käyttöä tai mielenterveysongelmaa. Tai enpä käyttäisi sanaa menestyy, koska hoitotuloksia ei juuri synny.
Tämä näkemys on liian kapea , eivätkä kaikki lasten ongelmat ole lähtöisin suvusta. Nykyään kodin ulkopuolinen elämä tunkeutuu aivan liian voimakkaasti lapsen elämään tuhoten sitä. Eivät vanhemmatkaan ole mitään yli-ihmisiä, jotka pysytyvät suojelemaan lapsiaan mahtavaa yhteiskunnan koneistoa vastaan.
Jos yhteiskunnan auttamisjärjestelmät eivät osaa auttaa, eivät anna työtä, eivät taloudellista tukea, konkreettista apua arkeen, ammattikasvattajat eivät tue lapsia kun ovat heidän vastuullaan, ei heidän pidä myöskään syyllistää vanhempia.
Jotain tarttis teherä!
Jos lapsi siarastuu vaikka leukemiaan, hänet saatetaan heti hoitoon, eikä kukaan kysy onko siihen varaa. Jos lapsi sairastuu psyykkisesti, sanotaan, että jonot ovat liian pitkiä, eikä ole varaa hoitaa.
Psykiatri sanoi pariinkin otteeseen, että psykiatrialla ei ole Suomessa tietoa ja taitoa eikä keinoja hoitaa ihmisiä. Esimerkkinä eräs yhdeksän vuotias poika, jota on pyöritetty kuusi vuotta erilaisissa terapioissa ja laitoksissa, on nyt huostaanotettu. Psykiatri ihmetteli, että Suomessa on neuvolat, terveyskeskukset, perheneuvolat, mielenterveystoimstot, A-klinikat, sairaalat, sosiaalitoimistot, työvoimatoimistot, eikä kukaan osannut auttaa perhettä
heidän todellisissa ongelmissaan.
Psykiatri antoi ymmärtää, kuten yleensä Suomessa ymmäretään, että lasten ongelmat kumpuavat jopa kolmanteen sukupolveen vanhemmista.
Itse ajattelen, että psykiatria menestyykin juuri tällaisten sukupolven yli menevien ongelmien hoidossa. On selvästi havaittavaa päihteiden käyttöä tai mielenterveysongelmaa. Tai enpä käyttäisi sanaa menestyy, koska hoitotuloksia ei juuri synny.
Tämä näkemys on liian kapea , eivätkä kaikki lasten ongelmat ole lähtöisin suvusta. Nykyään kodin ulkopuolinen elämä tunkeutuu aivan liian voimakkaasti lapsen elämään tuhoten sitä. Eivät vanhemmatkaan ole mitään yli-ihmisiä, jotka pysytyvät suojelemaan lapsiaan mahtavaa yhteiskunnan koneistoa vastaan.
Jos yhteiskunnan auttamisjärjestelmät eivät osaa auttaa, eivät anna työtä, eivät taloudellista tukea, konkreettista apua arkeen, ammattikasvattajat eivät tue lapsia kun ovat heidän vastuullaan, ei heidän pidä myöskään syyllistää vanhempia.
Jotain tarttis teherä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
vaan psykoterapeutti. Näillä kahdella on suuri ero.Psykiatri on lääkäri, joka on erikoistunut psykiatriaan. Psykoterapeutti ei. Tämä kyseinen henkilö on koulutukseltaan sairaanhoitaja. Puhui kyllä hyviä asioita!
on mietitty kanssa. Mutta kun ajtellaan Suomalaisuutta yleensäkkin niin en kyllä ihan aina ole ylpeä siitä. Työttömyys, yksinhuoltajuus, mielenterveysongelmat ovat kuin kirosanoja ja asema joka ei kuulu ns. valiojoukkoon yhteiskunnassam. Pienestä pitäen meitä kasvatetaan siihen että työ ja sen antama asema ohittaa kaiken muun ja jos et siinä pärjää syytä tai toisesta olet luuseri. Se minkälainen olet ihmisenä hyvän asemasi kautta on sivuseikka. Se antaa silloin koko yhteiskuntaraknnelmaan sen asenteen että kyseisiä asioita hoidetaan pitkin hampain. Työssä käyvät valittavat heidän veromarkkojen menevän turhuuteen kun rahaa pitäisi olla vaikkapa yksinhuoltajan perheen tukemiseen samalla kalliit huostaan otot lisääntyvät.
Tämmöinen asetelma antaa silloin koko yhteiskunnassamme sen että asiat hoidetaan ongelmissa pintaraapaisu menetelmällä koska rahat loppuvat siinä vaiheessa kun ongelma on ns. ei hyväksyttävä. Rahaa kyllä löytyy jonku julkisivun kohentamiseen ja näyttävästi.
Lasten ongelmat juontuvat ympärillä olevista tekijöistä samoin vanhempien uupumus ja ote elämään jos joutuu asemaan joka ei ole hyväksyttävä yleisessä ilmapiirissä. Yleensä aletaan miettimään mikä on mennyt vikaan ja miten päästäisiin halvemmalla ennemmin kuin tartuttaisiin nyt olevaan ongelmaan ja sen hoitoon ja sen jälkeen syitä ja ongelmien ennaltaehkäisyyn.