On kevät, mutta masentaa ja on paha olo. Olen käyttänyt mielialalääkettä reilun kuukauden, mutten tiedä onko siitä ollut apua. Voiko lääkäri kirjoittaa mitään lääkettä, jolla saisi tyrehdytettyä kaiken läheisyydenkaipuun? Luulen ettei kukaan voi minua rakastaa, joten saisiko koko tunteen pois? Olisi helpompaa kun ei kaipaisi toista ihmistä vierelleen.
Onko lääkettä
tietääkö kukaan?
5442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielialan tasaajilla saa turhat mielihalut pois... Mutta ennemmin sun kannattais vaan yrittää uskoa, et olet rakkauden arvoinen, ja päästää ihmisiä lähellesi!
seksihalut mutta ihminen tarvitsee läheisyyttä, ja sitä ei voi lääkkeellä poistaa. masentuneena sitä etenkin kaipaa rakkautta vaikka lähellä olo saattaakin ajoittain ahdistaa. suosittelen rakastumista lääkkeeksi läheisyydenkaipuuseen.
Mutta mistä saa voimia uskoa siihen että joku voisi rakastaa? En kaipaisi mitään muuta niin paljon kuin läheisyyttä ja rakkautta. En kuitenkaan sanoisi itseäni läheisriippuvaiseksi -niin pitkään olen ollut yksin ja kuitenkin kyennyt toimimaan masennuksestakin huolimatta. Ehkä se rakkaus on sitten tarkoitettu tulevan ajallaan myös minunkin kohdalleni... Kuitenkin tuntuu että olisi niin paljon annettavaa jollekin läheiselle ihmiselle. En tiedä miten muilla, mutta minusta olisi mahtavaa voida muistella Hänen kanssaan omia lapsuusaikojamme ja kaikenlaista mitä nyt sattuu mielessä olemaankaan.
"Luoja yhdestä kaksi loi, että rakkaus totta olla voi. Mitä olemme etsimässä, muuttuu todeksi tässä.
Rakkaus kuivaa kyyneleet, se kestää haaveet särkyneet. Sen kerran löytää saa, niin Luoja rakastaa"
Mietin noita Kuurankukka-Hallikaisen laulaman laulun sanoja. Osaako joku uskovainen kertoa, mitähän nuo sanat tarkoittaa? Eikö Luoja sitten rakastakaan meitä yksinäisiä sinkkuja? :(
Ehkä se on johdatusta, kohtaat rakastetun sitten kun on sen aika. Tietysti sinun täytyy itsekin tehdä jotain asian suhteen, kuten hakeutua vastakkaisen sukupuolen seuraan... Vaikeaa sanoa kun en ole sen kummemmin perehtynyt uskon asioihin, mutta näin voisin kuvitella. Ennen kaikkea sinun täytyy ensin oppia arvostamaan ja rakastamaan omaa itseäsi, uskoa että sinäkin olet rakastamisen arvoinen. Sen jälkeen joku voi sinuakin rakastaa, kun ensin rakastat itse itseäsi. Sinulla on varmasti paljon annettavaa, ei siitä ole epäilystä. Olen varma että vielä kohtaat sopivan kumppanin, jota rakastaa, ja joka rakastaa sinua!
Kyllä, ongelma on juuri se että itsearvostukseni on ihan nollissa. En usko kykyihini, enkä mihinkään mitä voisin osata. Ympäristö (ihmiset) kuitenkin antavat paljon positiivista palautetta, mutta en voi vain uskoa sitä ja alkaa taas rakastaa itseäni. En voi käsittää mitkä tekijät ovat romahduttaneet lapsuuden jälkeen itsearvostukseni. Koen olevani todella ruma, huono, turha ihminen. Toisaalta tiedän että olen kuitenkin luotettava ja ystävällinen ihminen. Mutta joku tässä nyt mättää. Haluaisin saada kaikki kykyni ja taidot esiin, mutta en saa siitä otetta. Anteeksi tämä vuodatus...
Niin, minulla on maailmaan rakkain ja ihanin puoliso -tosin se on vain vielä löytymättä...