Nukkumaan ilman iltapalaa

hl-72

Minulla on 5-vuotias tytär. Hän on luonteeltaan ujohko, kiltti vieraiden silmissä. Kotona osaa kiukutellakin ja koetella vanhempien hermoja. Tänään hän halusi lähteä pihalle naapurintytön kanssa ja annoin luvan. Asumme pienkerrostalossa hyvin rauhallisella alueella.

Klo puoli yhdeksän menin pihalle, laitoin lasteni pyörät lukkoon ja kävin sanomassa tyttärelleni, että nyt pitää tulla sisään iltapalalle. Hän katsoi minua ylimielisesti, taisi näyttää kieltäkin ja kieltäytyi tulemasta. Pyysin vielä kerran, hieman kovemmalla äänellä, mutta ei vaikutusta. Sanoin sitten hänelle, että jos ei tule, jää sitten ulos yöksi. Lähdin sisään ja tytöt jäivät pihaan.

Avasin keittiön ikkunan, jotta kuulen mitä tekevät ja kello oli yli yhdeksän, kun toisen tytön äiti lähti hakemaan omaansa pihalta pois. Minun tyttäreni tuli sisään samalla ovenavauksella (yhdeksältä ulko-ovi menee lukkoon). Tytär tuli jyskyttämään ovea, rimputti ovikelloa ja tivasi sisäänpääsyä. Hetken annoin rimputella, sitten avasin oven. Sanoin, että "sinunhan piti viettää yö ulkona". Tytär virnuili ja astui sisälle. Komensin riisumaan ja iltapesulle. "Iltapalaa ensin", hän ilmoitti. Sanoin jäätävästi, että iltapala-aika oli silloin kun tulin pihalta hakemaan ja nyt se on ohi. Hän saa mennä nukkumaan saman tien. Lapseni rupesi tietenkin parkumaan, kieltäytyi riisuutumasta ym. Ilmoitin, että jos ei viiteen laskiessani ole siirtynyt kylpyhuoneeseen, nostan hänet parvekkeelle huutamaan. Kylppäriin ei mennyt, joten avasin parvekkeen oven ja raahasin tyttäreni sinne. Annoin hänen pillittää siellä 10 sekuntia ja kysyin sitten, joko aikoo totella minua. Aikoi pitkin hampain ja marssi kylppäriin puhisten. sain kuulla olevani tosi tyhmä äiti etc..

Sain sitten jonkinmoista kunnioitustakin; hän rauhoittui hieman ja laittoi yöpaidan päälle ja antoi pestä hampaansa. Annoin valita, nukkuuko minun vieressäni vai omassa sängyssään (isä on työmatkalla) ja itkien ryömi sänkyyni. Lupasin antaa kupillisen maitoa ja sen juotuaan alkoi melkein heti nukkua.
Ennen nukahtamistaan selitin vielä rauhallisesti, miksi hän jäi ilman iltapalaa ja kysyin, oppiko tyttö mitään tapahtumasta.. Eli jos äiti tulee pihalta hakemaan, silloin totellaan.

En tiedä, eihän hän nälkään kuole, mutta kyllä kasvattaminen on hankalaa... Milloin tekee väärin ja milloin oikein. Entisaikaan oli kyllä helpompaa, kun vitsalla pyllylle vaan (onneksi kiellettyä nyt). Nykyään pitää miettiä kaiken maailman muita, psykologisiakin keinoja, lahjontaa ja kiristystä unohtamatta :)

Miten saada lapselle päähän peruskunnioitus omia vanhempiaan kohtaan??? Kyllähän uhmailla saa, mutta mielestäni jo viisivuotiaalla on sen verran älliä, että ymmärtää, milloin pitää totella, eikä irvistellä, jos äiti sanoo jotain.

167

10306

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • puoli yhdeksältä

      Niin, tarkoitukseni ei nyt missään nimessä ole loukata, mutta ehkäpä 5-vuotias oli puoli yhdeksän aikaan ulkona ollessaan jo niin väsynyt etteivät tavalliset käyttäytymistavat olleet ensimmäisenä mielessä.

      Muttta vaikka nyt tuota ulkoiluaikaa pidän ehkä hieman myöhäisenä, niin toimit mielestäni juuri niinkuin tuollaisessa tilanteessa kuuluukin:)

    • kysymys.

      Riippuu vähän siitä, mitä olette aikaisemmin iltapalsta sopineet, tai siis mikä on ollut käytäntö.

      Jos käytäntö on ollut tarkka aika, niin ehkäpä tyttäresi on tulossa ns. uhmaikään, joka on ensimmäinen etappi aikuisten asettamien rajojen testaamisessa.

      Mikäli kyseessä on uhma, niin jos olisit antanut tässä periksi, voit olla varma siitä, että tyttösi olisi toisenkin kerran yrittänyt saada tahtonsa läpi hysteriakohtauksella. Voi hän yrittää sitä vieläkin, mutta hänkin odottaa sinulta johdonmukaista ja perusteltua käyttäytymistä, eikä esim.sitä, että reagoisit hysteriaan raivolla.Tuo parveke-rangaistus tuntui kyllä aika kovalta; kyllähän huoneistoonkin aina jonkin verran huutoa mahtuu, olisin itse antanut hänen huutaa huutonsa ja lähettänyt sitten sänkyyn.

      Selitä asia vielä ammulla tyttärellesi, jos tuntuu siltä, että se häntä harmittaa.

    • Ope

      Mún mielestä toimit ihan oikein. Olit johdonmukainen ja rauhallinen, ja osoitit lapselle syy - seuraus suhteen. Lapsi tiesi että oli iltapalan aika. Itselläni on 8 kk poika ja 2v tyttö ja joskus tuntuu että meidän 2-vuotias on niin tahtoa täynnä kotona kun vaan lapsi voi olla!

      Teet mielestäni palveluksen tytölle kun opetat hänet kunnioittamaan sääntöjä. Äitiä kohtaan tuleva uhma on mielestäni kuitenkin hyvin tervettä, lapsi tuntee olonsa turvalliseksi kun uskaltaa uhmata äitiään, tämä on myös osa normaalia itsenäistymisprosessia. Lapsen pitää saada turvallisesti kokeilla rajojaan, ja on hyvä että ne osoitetaan hänelle selkeästi juuri toimimallasi tavalla. Tärkeää lapselle on kuitenkin tässä rajojen opettelussa että lapsi tuntee itsensä rakastetuksi. Vaikka hän teki väärin vanhemman rakkaus ei lopu, hän vaan joutuu kärsimään rangaistuksensa.

      Kaikkea hyvää ja pitkää pinnaa!! Onneksi täällä on näitä järkeviäkin äitejä jotka osaavat asettaa lapselle rajat, helpompi ne on opetella kotona kuin suurissa ryhmissä kantapään kautta.

      Tällä kirjoituksella en tarkoita että itse olisin mikään ihannekasvattaja... välillä on vähän turhan väsynyt, niinkuin esim. tänään. Korotin ääntäni aivan turhaan tyttärelleni kun hän ei jättänyt 8kk rauhaan koko päivänä, olisin voinut tehdä samat asiat aivan normaalillakin äänellä.. sitten hän kävi miettimässä tekosiaan omassa huoneessa useampaan kertaan.

      • Norjan kuningas

        Niin, meidän valtakunnassakin ruvetaan kohta lypsämään sinistä maitoa. Ja jokaisen alle 3-vuotiaan pitää käyttäytyä kuten minä sanon! Jos ei käyttäydy, niin kärsiköön kuin sika!


      • Typykkä
        Norjan kuningas kirjoitti:

        Niin, meidän valtakunnassakin ruvetaan kohta lypsämään sinistä maitoa. Ja jokaisen alle 3-vuotiaan pitää käyttäytyä kuten minä sanon! Jos ei käyttäydy, niin kärsiköön kuin sika!

        Ai hitsi, ihanaa!!!

        Mä en oo vielä saanu sitä sinistä maitoa, ja siinä sinisessä elintarvikevärissäkin on niitä E11 aineita niin paljon että meidän pikku possut aivan villiintyy, niin sitä ei voi käyttää.

        Kerros mulle muuten miten teidän sika kärsii? Ihan mielenkiinto heräs...


      • Norjan kuningas
        Typykkä kirjoitti:

        Ai hitsi, ihanaa!!!

        Mä en oo vielä saanu sitä sinistä maitoa, ja siinä sinisessä elintarvikevärissäkin on niitä E11 aineita niin paljon että meidän pikku possut aivan villiintyy, niin sitä ei voi käyttää.

        Kerros mulle muuten miten teidän sika kärsii? Ihan mielenkiinto heräs...

        Tervetuloa sitten vain tänne meidän Norjan valtakuntaan maistelemaan sinistä maitoa! Eihän sitä muualta saakaan, me kun ollaan parhaita noin kaikin puolin!

        Vai sika kärsii.. Tarkoitit kai sikaLA, niitä possuja kun on vähän enemmän kuin yksi Norjassa! Yleinen rangaistusmuoto on juuri parvekkeelle sulkeminen ja ilman sinistä maitoa jättäminen. Tulee muuten tosi kingi olo itsellekin tuon jälkeen!


    • kuitenkaan

      Hieman rankkaa, noin viisivuotiaan käsittelyksi.
      Puoli yhdeksän on mielestäni liian myöhä, saati yhdeksän.

      Ihmettelit Miten saada lapselle päähän peruskunnioitus omia vanhempiaan kohtaan??? Käsittääkseni peruskunnioitus lähtee oikeudenmukaisesta ja armahtavasta käyttäytymisestä. Mielestäni sinä ja lapsesi käytte valtataistelua,asiassa joka pitäisi olla itsestään selvästi sinun hallinnassasi. Eipä ole. Menet mielestäni liian pitkälle uhkailu-tyylissäsi; toimintasi herättää pelon, ylisuuren. Vaikutat hieman liian pirulliselta. Onko lapsi sinulle ainut kenelle voit viistoilla, kostatko lapselle sen mitä jätät miehellesi tekemättä?

      Ei viisivuotiasta tarvitse uhata jättää ulos, ja jättääkin, vaan sen ikäisen voi vaikka kantaa sisälle, sitä varmemmin mitä enemmin irvistelee.

      Iltapalaa pitäisi antaa,etenkin jos lapsi on illan ollut ulkona. Maitomukillisella ei pitkälle pötkitä, eikä mieli pysy hyvänä ja rauhallisena jos on nälkä.
      Miltähän on mahtanut näyttää ja kuulostaa, kun olet lapsesi raahannut parvekkeelle itkemään?

      Voi voi.. olet kyllä oikeilla jäljillä, johdonmmukaisuus ennen kaikkea. Mutta otteesi ovat liian hurjat. Tuollaisten tempausten jälkeen en ihmettele, jos viisivuotias ei osoita mitään peruskunnioitusta kohtaasi. Tuon ikäinen taipuu vielä lempeydellä, ja sittenkin pitää olla armollinen. Sinä et tunnu sellaiselta.

      Ei kasvattaminen ole hankalaa, jos on itse ensin kasvanut aikuiseksi.

      • ???????

        Minunkin mielestäni aika rankkaa ja tunteetonta viisivuotiaalle.Eihän tuohon aikaan enää sen ikäiset ole ulkona, varmaan väsymys lisäsi vastustelua. Olisit vain vienyt hänet sisään kyllä olisi siitä rauhoittunut ilman parvekkeelle väkisin raahaamista.Enemmän hellyyttä ja huolehtimista lapsille eikä jatkuvaa tiukkojen sääntöjen noudattamista.Tosi inhottavaa laittaa pieni nukkumaan paholla mielin ja vatsa tyhjänä.


      • tilaa elää

        Miten itse olisit käyttäytynyt tuossa tilanteessa, kun lapsi ei halua lähteä sisälle? Olisitko käyttänyt näennäistä väkivaltaa ja raahannut lapsen sisälle "lempeästi" kädestä pidellen?

        Mitä olisi oma lempeä kasvatuksesi samassa tilanteessa?

        Minusta äiti toimi aivan oikein tilanteessa. Enkä kyllä ymmärrä sitäkään, millä oikeudella ja tietämyksellä arvostelet toisen iltatoimien ajoittamista. Jokaisella kai on kuitenkin aivan oma päivärytmi jo senkin mukaan, miten aamulla noustaan päivän rutiineihin. Itse laitan 7-vuotiaani nukkumaan jo kahdeksalta, mutten silti ole omaa tapaani vierittämässä muille!

        Sitten vielä kehtaat vihjaista loppulausahduksellasi toisen henkistä kypsyyttä. Olet vain yksinkertaisesti törkeä, mielivaltainen ja katkeroitunut ihminen, joka luulee tietävänsä. Teitä on tämäkin osasto puolillaan. Olisi todella mielenkiintoista tietää mistä te kaikki "minä olen oikeassa"
        -tapaukset olette lähtöisin ja missä mudassa itse nyt ryvetytte?.

        Niin, että Hyvää itseriittoista Pääsiäistä toivotellen!


      • hl-72
        tilaa elää kirjoitti:

        Miten itse olisit käyttäytynyt tuossa tilanteessa, kun lapsi ei halua lähteä sisälle? Olisitko käyttänyt näennäistä väkivaltaa ja raahannut lapsen sisälle "lempeästi" kädestä pidellen?

        Mitä olisi oma lempeä kasvatuksesi samassa tilanteessa?

        Minusta äiti toimi aivan oikein tilanteessa. Enkä kyllä ymmärrä sitäkään, millä oikeudella ja tietämyksellä arvostelet toisen iltatoimien ajoittamista. Jokaisella kai on kuitenkin aivan oma päivärytmi jo senkin mukaan, miten aamulla noustaan päivän rutiineihin. Itse laitan 7-vuotiaani nukkumaan jo kahdeksalta, mutten silti ole omaa tapaani vierittämässä muille!

        Sitten vielä kehtaat vihjaista loppulausahduksellasi toisen henkistä kypsyyttä. Olet vain yksinkertaisesti törkeä, mielivaltainen ja katkeroitunut ihminen, joka luulee tietävänsä. Teitä on tämäkin osasto puolillaan. Olisi todella mielenkiintoista tietää mistä te kaikki "minä olen oikeassa"
        -tapaukset olette lähtöisin ja missä mudassa itse nyt ryvetytte?.

        Niin, että Hyvää itseriittoista Pääsiäistä toivotellen!

        Kiitoksia ja Iloista Pääsiäistä!


      • ????????
        tilaa elää kirjoitti:

        Miten itse olisit käyttäytynyt tuossa tilanteessa, kun lapsi ei halua lähteä sisälle? Olisitko käyttänyt näennäistä väkivaltaa ja raahannut lapsen sisälle "lempeästi" kädestä pidellen?

        Mitä olisi oma lempeä kasvatuksesi samassa tilanteessa?

        Minusta äiti toimi aivan oikein tilanteessa. Enkä kyllä ymmärrä sitäkään, millä oikeudella ja tietämyksellä arvostelet toisen iltatoimien ajoittamista. Jokaisella kai on kuitenkin aivan oma päivärytmi jo senkin mukaan, miten aamulla noustaan päivän rutiineihin. Itse laitan 7-vuotiaani nukkumaan jo kahdeksalta, mutten silti ole omaa tapaani vierittämässä muille!

        Sitten vielä kehtaat vihjaista loppulausahduksellasi toisen henkistä kypsyyttä. Olet vain yksinkertaisesti törkeä, mielivaltainen ja katkeroitunut ihminen, joka luulee tietävänsä. Teitä on tämäkin osasto puolillaan. Olisi todella mielenkiintoista tietää mistä te kaikki "minä olen oikeassa"
        -tapaukset olette lähtöisin ja missä mudassa itse nyt ryvetytte?.

        Niin, että Hyvää itseriittoista Pääsiäistä toivotellen!

        Jos tämä kyseinen äiti olisi vähän viitsinyt houkutella lasta sisälle ensimmäisellä kerralla niin kaikki olisi sujunut paljon paremmin.Ja tuo lukkojen taakse jättäminen on kaikista pahinta lapsen pelottelua vaikka ei pitkään kestänytkään.Ja entäs se parvekkeelle raahaaminen!!!Kummallista että täällä moni antaa tukensa tuollaiselle "kasvatukselle".


      • ...............
        ???????? kirjoitti:

        Jos tämä kyseinen äiti olisi vähän viitsinyt houkutella lasta sisälle ensimmäisellä kerralla niin kaikki olisi sujunut paljon paremmin.Ja tuo lukkojen taakse jättäminen on kaikista pahinta lapsen pelottelua vaikka ei pitkään kestänytkään.Ja entäs se parvekkeelle raahaaminen!!!Kummallista että täällä moni antaa tukensa tuollaiselle "kasvatukselle".

        Niin, miten itse olisit "maaritellut"?

        Äidin tehtävä ei todellakaan ole maaritella, vaan lapsen tehtävä on totella vanhempiaan! Lapselta ei kysytä viittä kertaa tulisitko, vaan kerran mukavasti ja kerran hiukan kovemmin. Jos mitään ei tapahdu seuraa rangaistus, jota ajatteleva, tunteva ihminen toteuttaa omalla tavallaan!

        Lempeällä kädellä ei kasva kuin lisää eksyneitä nuoria aikuisia tähän maailmaan.


      • Duula
        ??????? kirjoitti:

        Minunkin mielestäni aika rankkaa ja tunteetonta viisivuotiaalle.Eihän tuohon aikaan enää sen ikäiset ole ulkona, varmaan väsymys lisäsi vastustelua. Olisit vain vienyt hänet sisään kyllä olisi siitä rauhoittunut ilman parvekkeelle väkisin raahaamista.Enemmän hellyyttä ja huolehtimista lapsille eikä jatkuvaa tiukkojen sääntöjen noudattamista.Tosi inhottavaa laittaa pieni nukkumaan paholla mielin ja vatsa tyhjänä.

        olet aivan varmasti joku isovanhempi tai kummi? Menikö oikein? Joka tapauksessa ihminen, jolla ei ole pieniä lapsia itsellään!

        Mitä pahaa muuten voi olla siinä, että lasta rangaistaan tottelemattomuudestaan? Et tunne lasta, mutta silti tiedät muka mikä hänelle on oikea tapa!


      • täällä vastailee
        ???????? kirjoitti:

        Jos tämä kyseinen äiti olisi vähän viitsinyt houkutella lasta sisälle ensimmäisellä kerralla niin kaikki olisi sujunut paljon paremmin.Ja tuo lukkojen taakse jättäminen on kaikista pahinta lapsen pelottelua vaikka ei pitkään kestänytkään.Ja entäs se parvekkeelle raahaaminen!!!Kummallista että täällä moni antaa tukensa tuollaiselle "kasvatukselle".

        Pakko kommentoida.
        Kyllä minä olen jättänyt ilman iltapalaa,oven taakse vienyt karjumaan,niskavilloistakin joskus kiikuttanut omaan huoneeseen,karjunut kitarisat pitkällä ja tehnyt kaikki kasvatusvirheet mitä tehdä voi.
        Tuossa nuo muksut jo isoja ovat enkä ole huomannut traumoja enkä katkeruutta.
        Toki olen toiminut vähemmän viisaasti monissa asioissa ja maltillisemmin joskus asiat olisi voinut hoitaa mutta aivan täysipäisiä muksuja ovat.
        Alkuperäinen äiti on aivan tavallinen ihminen,ei lapsen mieli tuommoisesta järky.
        Maalaisjärkeä vähän kehiin kauhistelijat.


      • Nitta

        "Ei kasvattaminen ole hankalaa, jos on itse ensin kasvanut aikuiseksi"

        Kukaan ei voi olla noin itseään täynnä, että oikeasti voisi ajatella kirjoittamallasi tavalla, eihän?


      • Mummu
        täällä vastailee kirjoitti:

        Pakko kommentoida.
        Kyllä minä olen jättänyt ilman iltapalaa,oven taakse vienyt karjumaan,niskavilloistakin joskus kiikuttanut omaan huoneeseen,karjunut kitarisat pitkällä ja tehnyt kaikki kasvatusvirheet mitä tehdä voi.
        Tuossa nuo muksut jo isoja ovat enkä ole huomannut traumoja enkä katkeruutta.
        Toki olen toiminut vähemmän viisaasti monissa asioissa ja maltillisemmin joskus asiat olisi voinut hoitaa mutta aivan täysipäisiä muksuja ovat.
        Alkuperäinen äiti on aivan tavallinen ihminen,ei lapsen mieli tuommoisesta järky.
        Maalaisjärkeä vähän kehiin kauhistelijat.

        Juuri niin. Jokainen menettää hermonsa. Eipä sitä täydellistä äitikultaa vielä ole ilmestynyt kuin näille palstoille.
        Kun näkee punaista, niin näkee punaista.

        Hyvä on lapsenkin oppia, että ei kannata venyttää äidin kärsivällisyyttä liikaa.
        Paha virhe onkin, jos äiti aina nielee kiukkunsa tai suuttumuksensa, sillä kyllä lapsi sen kuitenkin tunnistaa ja salaa pelkää. Mieluummin varmaankin ottaa vastaan tulistumisen, niin että äitiä ei sitten tarvitse enää varoa koko iltaa.

        Lasten kanssa eläminen on tulivuoren harjalla kulkemista. Räjähdys voi purkautua koska vaan ja mistä syystä vaan. Siihen pitää vain aikuisen oppia. Lapsikin oppii, joka päivä.
        Se pitää muistaa.


      • kokemuksesta....
        ??????? kirjoitti:

        Minunkin mielestäni aika rankkaa ja tunteetonta viisivuotiaalle.Eihän tuohon aikaan enää sen ikäiset ole ulkona, varmaan väsymys lisäsi vastustelua. Olisit vain vienyt hänet sisään kyllä olisi siitä rauhoittunut ilman parvekkeelle väkisin raahaamista.Enemmän hellyyttä ja huolehtimista lapsille eikä jatkuvaa tiukkojen sääntöjen noudattamista.Tosi inhottavaa laittaa pieni nukkumaan paholla mielin ja vatsa tyhjänä.

        hieman enemmän lempeyttä vaikka rajat olisikin.


      • et ole niin täydellinen kui...
        tilaa elää kirjoitti:

        Miten itse olisit käyttäytynyt tuossa tilanteessa, kun lapsi ei halua lähteä sisälle? Olisitko käyttänyt näennäistä väkivaltaa ja raahannut lapsen sisälle "lempeästi" kädestä pidellen?

        Mitä olisi oma lempeä kasvatuksesi samassa tilanteessa?

        Minusta äiti toimi aivan oikein tilanteessa. Enkä kyllä ymmärrä sitäkään, millä oikeudella ja tietämyksellä arvostelet toisen iltatoimien ajoittamista. Jokaisella kai on kuitenkin aivan oma päivärytmi jo senkin mukaan, miten aamulla noustaan päivän rutiineihin. Itse laitan 7-vuotiaani nukkumaan jo kahdeksalta, mutten silti ole omaa tapaani vierittämässä muille!

        Sitten vielä kehtaat vihjaista loppulausahduksellasi toisen henkistä kypsyyttä. Olet vain yksinkertaisesti törkeä, mielivaltainen ja katkeroitunut ihminen, joka luulee tietävänsä. Teitä on tämäkin osasto puolillaan. Olisi todella mielenkiintoista tietää mistä te kaikki "minä olen oikeassa"
        -tapaukset olette lähtöisin ja missä mudassa itse nyt ryvetytte?.

        Niin, että Hyvää itseriittoista Pääsiäistä toivotellen!

        "Enkä kyllä ymmärrä sitäkään, millä oikeudella ja tietämyksellä arvostelet.."
        "Olet vain yksinkertaisesti törkeä, mielivaltainen ja katkeroitunut ihminen, joka luulee tietävänsä. Teitä on tämäkin osasto puolillaan. Olisi todella mielenkiintoista tietää mistä te kaikki "minä olen oikeassa"
        -tapaukset olette lähtöisin ja missä mudassa itse nyt ryvetytte?."

        Milläs oikeudella ja tietämyksellä sinä arvostelet..?


      • ;-)
        ???????? kirjoitti:

        Jos tämä kyseinen äiti olisi vähän viitsinyt houkutella lasta sisälle ensimmäisellä kerralla niin kaikki olisi sujunut paljon paremmin.Ja tuo lukkojen taakse jättäminen on kaikista pahinta lapsen pelottelua vaikka ei pitkään kestänytkään.Ja entäs se parvekkeelle raahaaminen!!!Kummallista että täällä moni antaa tukensa tuollaiselle "kasvatukselle".

        näitähän tämä palsta on pullollaan!
        Eivät nääs ehdi nettailultaan paneutua lapsen kasvatukseen ja etuun.


      • jämpti ja lempeä
        ............... kirjoitti:

        Niin, miten itse olisit "maaritellut"?

        Äidin tehtävä ei todellakaan ole maaritella, vaan lapsen tehtävä on totella vanhempiaan! Lapselta ei kysytä viittä kertaa tulisitko, vaan kerran mukavasti ja kerran hiukan kovemmin. Jos mitään ei tapahdu seuraa rangaistus, jota ajatteleva, tunteva ihminen toteuttaa omalla tavallaan!

        Lempeällä kädellä ei kasva kuin lisää eksyneitä nuoria aikuisia tähän maailmaan.

        Minä en olisi MAARITELLUT. Minä en myöskään olisi jättänyt ulos kun kerran sisälle pyydän!
        Jos ei tule, otan kainaloon ja vien. Ei kai tuo niin ylivoimaisen vaikeaa ole..? Hermojanikin hallitsen sen verran hyvin että voin jopa ihan rauhallisesti sanoa, että "nyt me menemme sisälle". Ei tarvitse satuttaa tai riuhtoa.
        Alkuperäinen antoi periksi lapselle! Ja kosti sen myöhemmin julmalla tavalla.

        Julmalla kädellä (j aperiksi antamalla)ei kasva kuin lisää eksyneitä nuoria aikuisia tähän maailmaan.


      • eihän tuossa ollut MITÄÄN j...
        täällä vastailee kirjoitti:

        Pakko kommentoida.
        Kyllä minä olen jättänyt ilman iltapalaa,oven taakse vienyt karjumaan,niskavilloistakin joskus kiikuttanut omaan huoneeseen,karjunut kitarisat pitkällä ja tehnyt kaikki kasvatusvirheet mitä tehdä voi.
        Tuossa nuo muksut jo isoja ovat enkä ole huomannut traumoja enkä katkeruutta.
        Toki olen toiminut vähemmän viisaasti monissa asioissa ja maltillisemmin joskus asiat olisi voinut hoitaa mutta aivan täysipäisiä muksuja ovat.
        Alkuperäinen äiti on aivan tavallinen ihminen,ei lapsen mieli tuommoisesta järky.
        Maalaisjärkeä vähän kehiin kauhistelijat.

        Kuka sitten puhui jostain traumoista, katkeruudesta tai ei-täysipäisyydestä? Mistäs moiset tuli mieleen..?

        Pyydäpä miehesi heivaaman sinut parvekkeelle huutamaan ja jättämään ruoka väliin ja kerro sitten vasta miltä tuntuu. Se on katos helppoa kun ei itse joudu kokemaan alistusta!

        Turha siellä siis kauhistella.


      • mulle-heti-kaikki?
        Mummu kirjoitti:

        Juuri niin. Jokainen menettää hermonsa. Eipä sitä täydellistä äitikultaa vielä ole ilmestynyt kuin näille palstoille.
        Kun näkee punaista, niin näkee punaista.

        Hyvä on lapsenkin oppia, että ei kannata venyttää äidin kärsivällisyyttä liikaa.
        Paha virhe onkin, jos äiti aina nielee kiukkunsa tai suuttumuksensa, sillä kyllä lapsi sen kuitenkin tunnistaa ja salaa pelkää. Mieluummin varmaankin ottaa vastaan tulistumisen, niin että äitiä ei sitten tarvitse enää varoa koko iltaa.

        Lasten kanssa eläminen on tulivuoren harjalla kulkemista. Räjähdys voi purkautua koska vaan ja mistä syystä vaan. Siihen pitää vain aikuisen oppia. Lapsikin oppii, joka päivä.
        Se pitää muistaa.

        Oletko kuullut tunteiden hallinnasta? Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että aikuisen ihmiset pitäisi osata HALLITA tunteitaan. Jokaisella on lupa tuntea, mutta fiksu osaa hallita tunteitaan! Vai pitäisikö hyväksyä ankarat selkäsaunatkin koska "äidillä on oikeus suuttua"?
        Hyväksytkös muuten myös lapsesi hermojen menetykset vai ovatko ne sinun yksinoikeutesi?
        Lastakin kannattaa opettaa hallitsemaan (ja tunnistamaan) tunteitaan: "tiedän, että sinua kiukuttaa kovasti koska haluaisit leikkiä kaverin kanssa, mutta nyt me menemme silti sisälle!"

        Ihmekös tuo, että työpaikoilla on näitä tyranneja, jotka kiukuttelee joka pienestä asiasta kun "pitää olla oikeus ilmaista tunteitaan". No niin hitto vie pitääkin, mutta on myös velvollisuuksia! Kuten velvollisuus hallita tunteitaan (=purkaa ne sellaisella tavalla ettei pura kiukkuaan toiseen).


      • repikää tästä!

        jos olisit ilmaissut mielipiteesi esim. perhekerhon tapaamisessa, sinulle olisi nyökytelty. Syistä, että a) alistavat kasvattajat eivät kasvokkain ollessa uskalla ilmaista mielipiteitään tai b) suurin osa täällä kirjoittelevista ei ole kasvatuksesta kovinkaan perillä (helppo ymmärtää, koska lastenkasvatuksen sijaan he jakelevat täällä päivästä toiseen "neuvojaan").

        Puheissasi on siis järki, mutta kun kalikka kolahtaa niin syyllinen älähtää!

        Viimeinen lauseesikin pitää paikkansa: jos käyttäytyy lapsen lailla ("noh, jos et tuu heti niin et voi leikkiä mun kaa"), ei ole ihme että kasvatus ei onnaa!

        Odotettavissa on satamäärin kovien keinojen kasvattajien vastineita. En valitettavasti niitä ehdi lukea kun on tämä kasvatustyökin. Pidän sitä tärkeämpänä kuin kinastella toivottomien kanssa.


      • silirimpsistä
        eihän tuossa ollut MITÄÄN j... kirjoitti:

        Kuka sitten puhui jostain traumoista, katkeruudesta tai ei-täysipäisyydestä? Mistäs moiset tuli mieleen..?

        Pyydäpä miehesi heivaaman sinut parvekkeelle huutamaan ja jättämään ruoka väliin ja kerro sitten vasta miltä tuntuu. Se on katos helppoa kun ei itse joudu kokemaan alistusta!

        Turha siellä siis kauhistella.

        Hehheh,tämähän hauskaksi menee.Hymyilyttää nämä täydelliset vanhemmat täällä jotka osaa kasvattaa lapsensa viimeisen päälle fiksusti.
        Sitäpaitsi mieheni rauhallisuudestaan huolimatta on muutaman kerran hermostunut minuun totaalisesti!
        Ja aihetta olisi ollut heivata sinne parvekkeelle.
        Jos olisi parveke..
        Loukannutkin on,suutuspäissään.Jaa että miltä tuntuu.
        Ansaitsin "läksytyksen".Ei tunnu pahalta.
        Tämä nyt tuntuu menevän lapsellisuuksiin koko iltapala ja parvekkeella huutamisjuttu.
        Jokainen vanhempi joka tohtii katsoa peiliin tunnustaa että ylilyöntejä sattuu.
        Lapsi ei varmasti tuota alkup. äidin toimintaa pahalla muistele.
        Koko kasvattaminen on opettelua,silloin kun tenavat on pieniä ja huh kun murkkuikä tulee...
        Tarkoitukseni on vaan ilmaista kuinka huvittavaa on lukea näitä kauhistelijoita ja maan mainioita täydellisiä ohjeita täällä.
        Terveisiä vaan alkuperäiselle äiteelle,vaikka on noin tuhatviisisataa muutakin keinoa mitenkä olisit voinut toimia niin vahinkoa et ole lapsellesi tehnyt.
        Yksikään ihmisalku ei kolhuilta ja kasvatusvirheiltä välty!
        Aivan eri asia on rakkaudettomuus,välinpitämättömyys tai väkivalta.


      • gkghl
        ............... kirjoitti:

        Niin, miten itse olisit "maaritellut"?

        Äidin tehtävä ei todellakaan ole maaritella, vaan lapsen tehtävä on totella vanhempiaan! Lapselta ei kysytä viittä kertaa tulisitko, vaan kerran mukavasti ja kerran hiukan kovemmin. Jos mitään ei tapahdu seuraa rangaistus, jota ajatteleva, tunteva ihminen toteuttaa omalla tavallaan!

        Lempeällä kädellä ei kasva kuin lisää eksyneitä nuoria aikuisia tähän maailmaan.

        mitään koneita ole, että kun äiti käskee aina toimitaan heti ja tottakai ne kiukuttelee, jos ottaa päähän.


      • ohhoh
        silirimpsistä kirjoitti:

        Hehheh,tämähän hauskaksi menee.Hymyilyttää nämä täydelliset vanhemmat täällä jotka osaa kasvattaa lapsensa viimeisen päälle fiksusti.
        Sitäpaitsi mieheni rauhallisuudestaan huolimatta on muutaman kerran hermostunut minuun totaalisesti!
        Ja aihetta olisi ollut heivata sinne parvekkeelle.
        Jos olisi parveke..
        Loukannutkin on,suutuspäissään.Jaa että miltä tuntuu.
        Ansaitsin "läksytyksen".Ei tunnu pahalta.
        Tämä nyt tuntuu menevän lapsellisuuksiin koko iltapala ja parvekkeella huutamisjuttu.
        Jokainen vanhempi joka tohtii katsoa peiliin tunnustaa että ylilyöntejä sattuu.
        Lapsi ei varmasti tuota alkup. äidin toimintaa pahalla muistele.
        Koko kasvattaminen on opettelua,silloin kun tenavat on pieniä ja huh kun murkkuikä tulee...
        Tarkoitukseni on vaan ilmaista kuinka huvittavaa on lukea näitä kauhistelijoita ja maan mainioita täydellisiä ohjeita täällä.
        Terveisiä vaan alkuperäiselle äiteelle,vaikka on noin tuhatviisisataa muutakin keinoa mitenkä olisit voinut toimia niin vahinkoa et ole lapsellesi tehnyt.
        Yksikään ihmisalku ei kolhuilta ja kasvatusvirheiltä välty!
        Aivan eri asia on rakkaudettomuus,välinpitämättömyys tai väkivalta.

        Minäkin suorastaan kuolen nauruun teidän täydellisten vanhempien kanssa, jotka osaatte niin hyvin lastenne alist.. eikun kasvattaa. Mutta älä kauhistele meitä jotka pärjätään ilman moisia alhaisia keinoja!

        Kuule nauti sinä vaan läksytyksistä ja totaalisista hermostumisista. Minulla, miehelläni ja lapsillani on tunteet ja me kyllä pahoitetaan mielemme jos epäoikeudenmukaisesti kohdellaan! Siksipä PYRITÄÄN selvittämään asioita rakentavalla tavalla, ei sulkemalla toisiamme parvekkeelle tai jättämällä ilman ruokaa. Siinä kun selkäsauna on sulle ylilyönti, niin meillä ylilyönniksi lasketaan kaikenlainen alistaminen ja pelolla kasvatus.


      • Mummu
        mulle-heti-kaikki? kirjoitti:

        Oletko kuullut tunteiden hallinnasta? Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että aikuisen ihmiset pitäisi osata HALLITA tunteitaan. Jokaisella on lupa tuntea, mutta fiksu osaa hallita tunteitaan! Vai pitäisikö hyväksyä ankarat selkäsaunatkin koska "äidillä on oikeus suuttua"?
        Hyväksytkös muuten myös lapsesi hermojen menetykset vai ovatko ne sinun yksinoikeutesi?
        Lastakin kannattaa opettaa hallitsemaan (ja tunnistamaan) tunteitaan: "tiedän, että sinua kiukuttaa kovasti koska haluaisit leikkiä kaverin kanssa, mutta nyt me menemme silti sisälle!"

        Ihmekös tuo, että työpaikoilla on näitä tyranneja, jotka kiukuttelee joka pienestä asiasta kun "pitää olla oikeus ilmaista tunteitaan". No niin hitto vie pitääkin, mutta on myös velvollisuuksia! Kuten velvollisuus hallita tunteitaan (=purkaa ne sellaisella tavalla ettei pura kiukkuaan toiseen).

        Mukavaa, että olet kansani samaa mieltä. Aikuisen tulee hallita tunteensa. Hän ei kuitenkaan kasvattajankaan roolissa saa niitä salata, olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Se ei ole rehellistä lasta kohtaan.
        On siksi ihan oikein, että aikuinen saa näyttää suuttumuksensa ja osoittaa tällä tavalla lapselle, että hänellä on myös negatiivisia tuntemuksia. Jos ne kokonaan itseltä kielletään, lapsi vaistoaa ne kuitenkin ja pelkää salaa, kuten sanoin.

        Outoa, että vedät ankarat selkäsaunat ja tunteiden hallinnan samaan nippuun. Siinä menet metsään.

        Tietenkin on hyväksyttävä lasten tunteenpurkaukset. Kuinka voit edes kysyä noin itsestään selvää asiaa!
        Mutta hermojen hallintaa pitää harjoitella niin lapsen kuin aikuisenkin.
        Kaikki lapset saavat hepuleita milloin mistäkin. Aikuisen on opittava kanavoimaan ja rauhoittamaan lapsen mielialojen vaihtelut.
        Sitä kuule sanotaan kasvatukseksi!

        Lapsen vanhemmat eivät ole valmiita kasvattajia kun lapsi ensi kerran parkaisee. Kasvattaminen on kokopäivätyötä, ja olemalla lapsen kanssa oppii paljon uutta myös omasta itsestään.


      • Tiina1
        Mummu kirjoitti:

        Mukavaa, että olet kansani samaa mieltä. Aikuisen tulee hallita tunteensa. Hän ei kuitenkaan kasvattajankaan roolissa saa niitä salata, olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Se ei ole rehellistä lasta kohtaan.
        On siksi ihan oikein, että aikuinen saa näyttää suuttumuksensa ja osoittaa tällä tavalla lapselle, että hänellä on myös negatiivisia tuntemuksia. Jos ne kokonaan itseltä kielletään, lapsi vaistoaa ne kuitenkin ja pelkää salaa, kuten sanoin.

        Outoa, että vedät ankarat selkäsaunat ja tunteiden hallinnan samaan nippuun. Siinä menet metsään.

        Tietenkin on hyväksyttävä lasten tunteenpurkaukset. Kuinka voit edes kysyä noin itsestään selvää asiaa!
        Mutta hermojen hallintaa pitää harjoitella niin lapsen kuin aikuisenkin.
        Kaikki lapset saavat hepuleita milloin mistäkin. Aikuisen on opittava kanavoimaan ja rauhoittamaan lapsen mielialojen vaihtelut.
        Sitä kuule sanotaan kasvatukseksi!

        Lapsen vanhemmat eivät ole valmiita kasvattajia kun lapsi ensi kerran parkaisee. Kasvattaminen on kokopäivätyötä, ja olemalla lapsen kanssa oppii paljon uutta myös omasta itsestään.

        sanoja. Allekirjoitan nöyrällä mielellä.


      • ......
        Mummu kirjoitti:

        Mukavaa, että olet kansani samaa mieltä. Aikuisen tulee hallita tunteensa. Hän ei kuitenkaan kasvattajankaan roolissa saa niitä salata, olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Se ei ole rehellistä lasta kohtaan.
        On siksi ihan oikein, että aikuinen saa näyttää suuttumuksensa ja osoittaa tällä tavalla lapselle, että hänellä on myös negatiivisia tuntemuksia. Jos ne kokonaan itseltä kielletään, lapsi vaistoaa ne kuitenkin ja pelkää salaa, kuten sanoin.

        Outoa, että vedät ankarat selkäsaunat ja tunteiden hallinnan samaan nippuun. Siinä menet metsään.

        Tietenkin on hyväksyttävä lasten tunteenpurkaukset. Kuinka voit edes kysyä noin itsestään selvää asiaa!
        Mutta hermojen hallintaa pitää harjoitella niin lapsen kuin aikuisenkin.
        Kaikki lapset saavat hepuleita milloin mistäkin. Aikuisen on opittava kanavoimaan ja rauhoittamaan lapsen mielialojen vaihtelut.
        Sitä kuule sanotaan kasvatukseksi!

        Lapsen vanhemmat eivät ole valmiita kasvattajia kun lapsi ensi kerran parkaisee. Kasvattaminen on kokopäivätyötä, ja olemalla lapsen kanssa oppii paljon uutta myös omasta itsestään.

        Ensiksikin; olet erehtynyt; en ole kanssasi alkuunkaan samaa mieltä.

        Suuttumuksen toki saa näyttää lapselle, mutta MITEN. Jos suuttumuksen osoittaa niin, että siitä koituu lapselle tarpeetonta haittaa, se EI ole oikein! Piste. Mitään ei siis tarvitse SALATA vaan HALLITA.
        Voi vaikka sanoa, että "äitiä harmittaa nyt niin kovasti, että pitää mennä hetkeksi ulos rauhoittumaan". Näin opetataan samalla lapsellekin oikea tapa toimia kun lasta harmittaa, silloin voi esim. poistua muualle!

        "Outoa, että vedät ankarat selkäsaunat ja tunteiden hallinnan samaan nippuun. Siinä menet metsään." Tämä se vasta outo lausahdus oli! Outoa, ettet esitä mitään perustetta väitteellesi.
        Väännän nyt teräsbetonista: koska aikuisen tulee saada osoittaa vihaansa, niin pitäisikö kaikki vihan osoituksen muodot sitten hyväksyä? Kuten lapseen kohdistuva väkivalta? (Koska äitihän vain osoitti tunteitaan). Tuskin hyväksyt tätä?

        Hermojen hallinta pitäisi aikuisella olla jo opittuna. Lapsi sitä opettelee. Mutta kuinka oppia jos aikuinenkaan ei taida? Eihän lapsi opi ruokapöydässäkään olemaan kauniisti, jos aikuinen röyhtäilee ja sotkee.
        Kasvatuksesta sinun on turha minulle mitään kertoa. Samoin viimeinen lauseesi oli itsestään selvyys!


      • sattuikaan..
        Tiina1 kirjoitti:

        sanoja. Allekirjoitan nöyrällä mielellä.

        oma kehu haisee


      • NaTina.
        Tiina1 kirjoitti:

        sanoja. Allekirjoitan nöyrällä mielellä.

        Lapsen, tilanteen ja omien hermojen mukaan. On tullut tukistettu, annettua luunappia ja jopa lieväksi selkäsaunaksikin voisi jotain tapausta kutsua.

        Valitan, kansa, mutta olen sitä mieltä, että jos homma pysyy pahoinpitelystä kaukana, niin pieni ruumiillinen kipu on ihan oikeasti terveellistä joillekin yksilöille tietyssä tilanteessa.

        Meillä on viisi lasta ja yksi ei ole saanut minkäännäköistä ruumiillista kuritusta, toinen vain hyvin vähän, kolmas ehkä samalla viivalla toisen kanssa, loput kaksi vielä vähän enemmän. Viiden lapsen kanssa käydyt ruumiillisen kurituksen kriisit voidaan laskea sormilla ja varpailla yhteensä.

        Pienintäkin fyysistä koskemattomuutta loukkaavaa hetkeä on kyllä seurannut pitkät keskustelut ja anteeksipyynnöt on seuranneet toisiaan. Koska eihän se ole oikein, että siihen pisteeseen joudutaan. Ei kenenkään mielestä. Mutta kun puhe ei kertakaikkiaan mene perille, kun ei lahjominen, uhkailu tai kiristys auta ja kaikenlainen "vieminen" on kateissa, joskus käy niin, että ruumiillinen "huomautus" tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Ja oikeastaan olenkin sitä mieltä, että joissakin tilanteissa se ihan oikeasti on lapsen parhaaksi, mutta vain siten, että se on vielä kaukana pahoinpitelystä, lyömisestä, hakkaamisesta ym. kauhukuvista.

        Biologia vaikuttaa myös näihin asioihin paljon. Joten älkää, please, tulko selittämään vauhkona rauhalliset vanhemmat, joilla on rauhallisia lapsia, että missään tilanteessa ei minkäänlaista ruumiillista kuritusta. Hyvähän viilipyttyjen on täällä kehuskella tottelevaisilla pennuillaan, kun ette tiedä, mitä ihan oikeasti voi jossain perheessä olla, kun on perinyt mahtavan määrän temperamenttia.


      • -olen-
        jämpti ja lempeä kirjoitti:

        Minä en olisi MAARITELLUT. Minä en myöskään olisi jättänyt ulos kun kerran sisälle pyydän!
        Jos ei tule, otan kainaloon ja vien. Ei kai tuo niin ylivoimaisen vaikeaa ole..? Hermojanikin hallitsen sen verran hyvin että voin jopa ihan rauhallisesti sanoa, että "nyt me menemme sisälle". Ei tarvitse satuttaa tai riuhtoa.
        Alkuperäinen antoi periksi lapselle! Ja kosti sen myöhemmin julmalla tavalla.

        Julmalla kädellä (j aperiksi antamalla)ei kasva kuin lisää eksyneitä nuoria aikuisia tähän maailmaan.

        Hyvää pääsiäistä kuitenkin mitämieltä vain..!Lässyn lässyn ku oli alkuperäinen aihe keskustelun alku masentava. Mitä kirjoittelet hl-72. Sulla on varmaan sellanen luonne että sun tykö ei halua kukaan pälä pälä


      • Mummu
        ...... kirjoitti:

        Ensiksikin; olet erehtynyt; en ole kanssasi alkuunkaan samaa mieltä.

        Suuttumuksen toki saa näyttää lapselle, mutta MITEN. Jos suuttumuksen osoittaa niin, että siitä koituu lapselle tarpeetonta haittaa, se EI ole oikein! Piste. Mitään ei siis tarvitse SALATA vaan HALLITA.
        Voi vaikka sanoa, että "äitiä harmittaa nyt niin kovasti, että pitää mennä hetkeksi ulos rauhoittumaan". Näin opetataan samalla lapsellekin oikea tapa toimia kun lasta harmittaa, silloin voi esim. poistua muualle!

        "Outoa, että vedät ankarat selkäsaunat ja tunteiden hallinnan samaan nippuun. Siinä menet metsään." Tämä se vasta outo lausahdus oli! Outoa, ettet esitä mitään perustetta väitteellesi.
        Väännän nyt teräsbetonista: koska aikuisen tulee saada osoittaa vihaansa, niin pitäisikö kaikki vihan osoituksen muodot sitten hyväksyä? Kuten lapseen kohdistuva väkivalta? (Koska äitihän vain osoitti tunteitaan). Tuskin hyväksyt tätä?

        Hermojen hallinta pitäisi aikuisella olla jo opittuna. Lapsi sitä opettelee. Mutta kuinka oppia jos aikuinenkaan ei taida? Eihän lapsi opi ruokapöydässäkään olemaan kauniisti, jos aikuinen röyhtäilee ja sotkee.
        Kasvatuksesta sinun on turha minulle mitään kertoa. Samoin viimeinen lauseesi oli itsestään selvyys!

        Hallitse hermosi.

        Missä et siis ole samaa mieltä?
        Missä kohtaa kirjoituksessani päättelet, että kannatan tarpeetonta haittaa?

        Eikö tunteiden hallinta nimenomaan merkitse sitä, että kiivastuksen tunteenkin vallassa pysytään rauhallisena ja asiallisena?

        Mitä tulee vihan tunteeseen, niin harva äiti varmaan tuntee vihaa lastaan kohtaa, tapahtui sitten mitä tahansa.
        Tietenkään en hyväksy väkivaltaa, sinähän tähän ne ankarat selkäsaunat olet mukaan vetänyt.
        Minä en ole puhunut sanaakaan aikuisten pöytätavoista.
        Keskustelemmeko keskenämme, vai onko joku kolmaskin linjalla?

        Ilmeisesti olet kasvattaja, jonka ei koskaan tarvitse epäillä tekojensa oikeutusta. Et sano etkä tee mitään, mitä myöhemmin katuisit. Siitä olkoon lapsesi onnellinen.
        Jotenkin vain kirjoituksesi kiihkeydestä voisi päätellä, että sinulla on tunteiden hallitsemisessa vielä tekemistä.


      • ....
        Mummu kirjoitti:

        Hallitse hermosi.

        Missä et siis ole samaa mieltä?
        Missä kohtaa kirjoituksessani päättelet, että kannatan tarpeetonta haittaa?

        Eikö tunteiden hallinta nimenomaan merkitse sitä, että kiivastuksen tunteenkin vallassa pysytään rauhallisena ja asiallisena?

        Mitä tulee vihan tunteeseen, niin harva äiti varmaan tuntee vihaa lastaan kohtaa, tapahtui sitten mitä tahansa.
        Tietenkään en hyväksy väkivaltaa, sinähän tähän ne ankarat selkäsaunat olet mukaan vetänyt.
        Minä en ole puhunut sanaakaan aikuisten pöytätavoista.
        Keskustelemmeko keskenämme, vai onko joku kolmaskin linjalla?

        Ilmeisesti olet kasvattaja, jonka ei koskaan tarvitse epäillä tekojensa oikeutusta. Et sano etkä tee mitään, mitä myöhemmin katuisit. Siitä olkoon lapsesi onnellinen.
        Jotenkin vain kirjoituksesi kiihkeydestä voisi päätellä, että sinulla on tunteiden hallitsemisessa vielä tekemistä.

        Kiitos huolenpidosta, mutta hermojeni hallinta on kohdallaan. (Uskon, että toivot muuta..)

        Annoit ymmärtää, että alkuperäinenkin kirjoittaja toimi oikein kun ei piilotellut vihaansa. Tästä kuitenkin koitui haittaa lapselle. (Tiedoksi, että haitta ei ole yhtä kuin traumat tms.)
        Kirjoitit myös: "Hyvä on lapsenkin oppia, että ei kannata venyttää äidin kärsivällisyyttä liikaa.
        Paha virhe onkin, jos äiti aina nielee kiukkunsa tai suuttumuksensa, sillä kyllä lapsi sen kuitenkin tunnistaa ja salaa pelkää. Mieluummin varmaankin ottaa vastaan tulistumisen, niin että äitiä ei sitten tarvitse enää varoa koko iltaa."
        Tästäkin tulee käsitys, että äiti voi purkautua tulivuoren tavoin aina kun sille tuntuu. Olen pahoillani jos käsitin väärin, mutta näillä perusteilla tein johtopäätökseni.

        Sekä selkäsaunat että pöytätavat olivat esimerkkejä.. Minä niistä siis puhuin, koska halusin niiden avulla havainnollistaa. Selkäsauna-esimerkin valossa sitä mihin tunteiden hallitsematon osoittaminen voi johtaa ja pöytätavoilla sen, miten aikuinen toimii lapselle mallina.
        Kysyttävää?


      • Tiina1
        NaTina. kirjoitti:

        Lapsen, tilanteen ja omien hermojen mukaan. On tullut tukistettu, annettua luunappia ja jopa lieväksi selkäsaunaksikin voisi jotain tapausta kutsua.

        Valitan, kansa, mutta olen sitä mieltä, että jos homma pysyy pahoinpitelystä kaukana, niin pieni ruumiillinen kipu on ihan oikeasti terveellistä joillekin yksilöille tietyssä tilanteessa.

        Meillä on viisi lasta ja yksi ei ole saanut minkäännäköistä ruumiillista kuritusta, toinen vain hyvin vähän, kolmas ehkä samalla viivalla toisen kanssa, loput kaksi vielä vähän enemmän. Viiden lapsen kanssa käydyt ruumiillisen kurituksen kriisit voidaan laskea sormilla ja varpailla yhteensä.

        Pienintäkin fyysistä koskemattomuutta loukkaavaa hetkeä on kyllä seurannut pitkät keskustelut ja anteeksipyynnöt on seuranneet toisiaan. Koska eihän se ole oikein, että siihen pisteeseen joudutaan. Ei kenenkään mielestä. Mutta kun puhe ei kertakaikkiaan mene perille, kun ei lahjominen, uhkailu tai kiristys auta ja kaikenlainen "vieminen" on kateissa, joskus käy niin, että ruumiillinen "huomautus" tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Ja oikeastaan olenkin sitä mieltä, että joissakin tilanteissa se ihan oikeasti on lapsen parhaaksi, mutta vain siten, että se on vielä kaukana pahoinpitelystä, lyömisestä, hakkaamisesta ym. kauhukuvista.

        Biologia vaikuttaa myös näihin asioihin paljon. Joten älkää, please, tulko selittämään vauhkona rauhalliset vanhemmat, joilla on rauhallisia lapsia, että missään tilanteessa ei minkäänlaista ruumiillista kuritusta. Hyvähän viilipyttyjen on täällä kehuskella tottelevaisilla pennuillaan, kun ette tiedä, mitä ihan oikeasti voi jossain perheessä olla, kun on perinyt mahtavan määrän temperamenttia.

        Kaikilla on ne omat vaikeutensa. Kaikki meistä yrittävät varmasti parhaansa lasten hyväksi. Jotkut eivät ehkä siihen pysty, mutta syyt ovatkin sitten yleensä raskaammanlaisia.

        Aloittaja tuskin on kuitenkaan kovin radikaalissa tilanteessa :) Toivottavasti Sinullakin asiat selviävät ja asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.


      • Mummu
        .... kirjoitti:

        Kiitos huolenpidosta, mutta hermojeni hallinta on kohdallaan. (Uskon, että toivot muuta..)

        Annoit ymmärtää, että alkuperäinenkin kirjoittaja toimi oikein kun ei piilotellut vihaansa. Tästä kuitenkin koitui haittaa lapselle. (Tiedoksi, että haitta ei ole yhtä kuin traumat tms.)
        Kirjoitit myös: "Hyvä on lapsenkin oppia, että ei kannata venyttää äidin kärsivällisyyttä liikaa.
        Paha virhe onkin, jos äiti aina nielee kiukkunsa tai suuttumuksensa, sillä kyllä lapsi sen kuitenkin tunnistaa ja salaa pelkää. Mieluummin varmaankin ottaa vastaan tulistumisen, niin että äitiä ei sitten tarvitse enää varoa koko iltaa."
        Tästäkin tulee käsitys, että äiti voi purkautua tulivuoren tavoin aina kun sille tuntuu. Olen pahoillani jos käsitin väärin, mutta näillä perusteilla tein johtopäätökseni.

        Sekä selkäsaunat että pöytätavat olivat esimerkkejä.. Minä niistä siis puhuin, koska halusin niiden avulla havainnollistaa. Selkäsauna-esimerkin valossa sitä mihin tunteiden hallitsematon osoittaminen voi johtaa ja pöytätavoilla sen, miten aikuinen toimii lapselle mallina.
        Kysyttävää?

        Vastasin "kauhukasvattajalle", joka myöntää tekemänsä virheet.
        Hän on menettänyt hermonsa lapsiensa kanssa ilmeisesti useammin kuin haluaa.
        Hän kuitenkin tunnistaa virheensä ja myöntää ne.
        Halusin puheenvuorollani sanoa, että joskus saattaa sattua, että kasvattaja joutuu tilanteeseen, joka menee yli hänen taitojensa.

        Ei kuitenkaan pidä lannistua vaan ottaa opikseen. Lapsen on hyvä tietää, että myös aikuiset ovat ihmisiä, joilla on tunteet.

        Vain tämä oli mielessäni, kun kirjoitin, mutta koska kirjoittelu palstalla usein ryöstäytyy pois alkuperäisestä, niin tulin vastanneeksi sinullekin.

        Mutta kysyttävää minulla ei enää ole. Omat lapseni jo kasvattavat omia lapsiaan, enkä puutu siihen muuta kuin lohduttamalla, että me kaikki olemme ihmisiä. Vanhemmuudesta huolimatta.


      • kauhukasvattaja
        ohhoh kirjoitti:

        Minäkin suorastaan kuolen nauruun teidän täydellisten vanhempien kanssa, jotka osaatte niin hyvin lastenne alist.. eikun kasvattaa. Mutta älä kauhistele meitä jotka pärjätään ilman moisia alhaisia keinoja!

        Kuule nauti sinä vaan läksytyksistä ja totaalisista hermostumisista. Minulla, miehelläni ja lapsillani on tunteet ja me kyllä pahoitetaan mielemme jos epäoikeudenmukaisesti kohdellaan! Siksipä PYRITÄÄN selvittämään asioita rakentavalla tavalla, ei sulkemalla toisiamme parvekkeelle tai jättämällä ilman ruokaa. Siinä kun selkäsauna on sulle ylilyönti, niin meillä ylilyönniksi lasketaan kaikenlainen alistaminen ja pelolla kasvatus.

        Hih,sinulla ei ilmiselvästi mene jakeluun kun olet niin itseäsi täynnä.
        Kasvata niinkuin kasvatat,me muut kasvatetaan niinkuin kasvatetaan.
        Täytyy sanoa että on paljon mukavampi olla tavallinen epätäydellinen äiti kuin katsella maailmaa jalustalta.
        Sieltä voipi tipahtaa joskus.
        Hei vaan ja nyt en enää tänne leikkikehään tule väittelemään.
        Kaikille huonoille ja kauheille kasvattajille hyvää kevättä!Samaten myös onnistuneille ja loistaville vanhemmille.:)


      • höpö
        .... kirjoitti:

        Kiitos huolenpidosta, mutta hermojeni hallinta on kohdallaan. (Uskon, että toivot muuta..)

        Annoit ymmärtää, että alkuperäinenkin kirjoittaja toimi oikein kun ei piilotellut vihaansa. Tästä kuitenkin koitui haittaa lapselle. (Tiedoksi, että haitta ei ole yhtä kuin traumat tms.)
        Kirjoitit myös: "Hyvä on lapsenkin oppia, että ei kannata venyttää äidin kärsivällisyyttä liikaa.
        Paha virhe onkin, jos äiti aina nielee kiukkunsa tai suuttumuksensa, sillä kyllä lapsi sen kuitenkin tunnistaa ja salaa pelkää. Mieluummin varmaankin ottaa vastaan tulistumisen, niin että äitiä ei sitten tarvitse enää varoa koko iltaa."
        Tästäkin tulee käsitys, että äiti voi purkautua tulivuoren tavoin aina kun sille tuntuu. Olen pahoillani jos käsitin väärin, mutta näillä perusteilla tein johtopäätökseni.

        Sekä selkäsaunat että pöytätavat olivat esimerkkejä.. Minä niistä siis puhuin, koska halusin niiden avulla havainnollistaa. Selkäsauna-esimerkin valossa sitä mihin tunteiden hallitsematon osoittaminen voi johtaa ja pöytätavoilla sen, miten aikuinen toimii lapselle mallina.
        Kysyttävää?

        Vaihteeksi meni sitten tällaseks taas, että Halutaan ymmärtää asioita omalla tavalla!! En oo huomannu ton mummon tai mummun sanoneen mitään mikä sinua pitäisi rassata!?!

        Hei tota kutsutaan vainoharhasuudeksi!! "(uskon, että toivot muuta..)" Lauseesi sen kertoo.. Haluat tosiaan uskoa että kaikki on sinua vastaan!!

        Ihan ettei tarvi USKOMUSTEN varassa pelata, niin kerron ihan suoraan. MUN MIELESTÄ SUN PÄÄKOPPASI EI IHAN TOIMI! Sun mieli kääntyy sua vastaan näissä asioissa!! Mieti vähän noita kirjotuksias.. Melkein sama asia kun tappelisit itsekses peilin edessä.. *vink* =) *lisää hymyjä*


      • kokemusta on..?

      • herääääääääää
        höpö kirjoitti:

        Vaihteeksi meni sitten tällaseks taas, että Halutaan ymmärtää asioita omalla tavalla!! En oo huomannu ton mummon tai mummun sanoneen mitään mikä sinua pitäisi rassata!?!

        Hei tota kutsutaan vainoharhasuudeksi!! "(uskon, että toivot muuta..)" Lauseesi sen kertoo.. Haluat tosiaan uskoa että kaikki on sinua vastaan!!

        Ihan ettei tarvi USKOMUSTEN varassa pelata, niin kerron ihan suoraan. MUN MIELESTÄ SUN PÄÄKOPPASI EI IHAN TOIMI! Sun mieli kääntyy sua vastaan näissä asioissa!! Mieti vähän noita kirjotuksias.. Melkein sama asia kun tappelisit itsekses peilin edessä.. *vink* =) *lisää hymyjä*

        "Vaihteeksi meni sitten tällaseks taas, että Halutaan ymmärtää asioita omalla tavalla!!"

        Ja jatkoa seuraa..
        "Haluat tosiaan uskoa että kaikki on sinua vastaan!!" Ja..
        "MUN MIELESTÄ SUN PÄÄKOPPASI EI IHAN TOIMI!"

        Ettet nyt vain olisi halunnut ymmärtää asioita omalla tavalla..? ;o)


      • minulta ja muilta
        kauhukasvattaja kirjoitti:

        Hih,sinulla ei ilmiselvästi mene jakeluun kun olet niin itseäsi täynnä.
        Kasvata niinkuin kasvatat,me muut kasvatetaan niinkuin kasvatetaan.
        Täytyy sanoa että on paljon mukavampi olla tavallinen epätäydellinen äiti kuin katsella maailmaa jalustalta.
        Sieltä voipi tipahtaa joskus.
        Hei vaan ja nyt en enää tänne leikkikehään tule väittelemään.
        Kaikille huonoille ja kauheille kasvattajille hyvää kevättä!Samaten myös onnistuneille ja loistaville vanhemmille.:)

        Homo-hih, uskon kyllä, että olet itseäsi täynnä ja huomaan ettei jakeluusi paljoa mahdu.

        Mikäs tämä asetelma "minä ja muut" muuten on? Ketkä MUUT? Etkö uskalla puhua omasta puolestasi, täytyykö hakea olemattomia tukijoukkoja? Ikävä kyllä, et nujerra minua tuolla "olet yksin" -lapsellisuudella. (Sattuu tuo itsetunto olemaan kohdalla nääs)

        Niin, uskon, että sinunkin kannattaa kokeilla jalustalta laskeutumista! Tavallisen itsetunnon omaavan kun ei tarvitse pönkittää sitä alistamalla lasta tai diagnosoimalla tuntemattomia. Saatikka hakemalla sinä vastaan me muut -kuvioita..

        On varmaankin tosiaan parempi, että pysyt siellä omassa leikkikehässäsi.

        Että noin loppukaneettina voisi sanoa, että: vittu te toisin toimivat (tai paremmin onnistuneet) ootte persläpiä, mutta oikein ihanan suloisen kaunista kevättä kuitenkin (koska minähän olen hyvä ja nöyrä ihminen ja suvaitsen kaikkea)! :o) :o) :o) :o) :o)


      • ihailija???

      • huomentaaaaaaa
        herääääääääää kirjoitti:

        "Vaihteeksi meni sitten tällaseks taas, että Halutaan ymmärtää asioita omalla tavalla!!"

        Ja jatkoa seuraa..
        "Haluat tosiaan uskoa että kaikki on sinua vastaan!!" Ja..
        "MUN MIELESTÄ SUN PÄÄKOPPASI EI IHAN TOIMI!"

        Ettet nyt vain olisi halunnut ymmärtää asioita omalla tavalla..? ;o)

        ja vielä.. "Ettet nyt vain olisi halunnut ymmärtää asioita omalla tavalla..?" ;o) ;o) *tsihih* toi oli hyvä!!! siis "ymmärtää" mitä se on?? ;o) ;o) ;o)

        ;o) ;o) ;o) ;o)


      • riks räks
        ohhoh kirjoitti:

        Minäkin suorastaan kuolen nauruun teidän täydellisten vanhempien kanssa, jotka osaatte niin hyvin lastenne alist.. eikun kasvattaa. Mutta älä kauhistele meitä jotka pärjätään ilman moisia alhaisia keinoja!

        Kuule nauti sinä vaan läksytyksistä ja totaalisista hermostumisista. Minulla, miehelläni ja lapsillani on tunteet ja me kyllä pahoitetaan mielemme jos epäoikeudenmukaisesti kohdellaan! Siksipä PYRITÄÄN selvittämään asioita rakentavalla tavalla, ei sulkemalla toisiamme parvekkeelle tai jättämällä ilman ruokaa. Siinä kun selkäsauna on sulle ylilyönti, niin meillä ylilyönniksi lasketaan kaikenlainen alistaminen ja pelolla kasvatus.

        Tekstisi on aika ristiriitainen. Hiukan kyllä lievästi pistää epäilyttämään tuo kykysi olla rakentava.


      • toki!
        ihailija??? kirjoitti:

        Kun noin tiiviisti seuraat. Ja oma mielipiteesi oli????

        Mielipiteeni on ihan sama kuin sinun: minunkin itsetuntoni vaatii lapsen ruumiillista kuritusta!


      • ne sun
        huomentaaaaaaa kirjoitti:

        ja vielä.. "Ettet nyt vain olisi halunnut ymmärtää asioita omalla tavalla..?" ;o) ;o) *tsihih* toi oli hyvä!!! siis "ymmärtää" mitä se on?? ;o) ;o) ;o)

        ;o) ;o) ;o) ;o)

        purkit on siellä kylppärin kaapin ylimmällä hyllyllä. ota siitä beigestä purkista 2, tai tarkemmin ajatellen, tänään tarviitkin 5. ja sitten muista kuudesta purkista ne normaalit 4½.
        helpottaako jo..?


      • löydy..?
        riks räks kirjoitti:

        Tekstisi on aika ristiriitainen. Hiukan kyllä lievästi pistää epäilyttämään tuo kykysi olla rakentava.

        kyllä ne siellä on! ota nyt vaan reippaasti ennen kuin on myöhäistä, oireilet jo pahoin!


      • Tiina1
        toki! kirjoitti:

        Mielipiteeni on ihan sama kuin sinun: minunkin itsetuntoni vaatii lapsen ruumiillista kuritusta!

        kauhalla vaatia, kun lusikalla on annettu...


      • sen
        Tiina1 kirjoitti:

        kauhalla vaatia, kun lusikalla on annettu...

        sinusta


      • titityy....
        ne sun kirjoitti:

        purkit on siellä kylppärin kaapin ylimmällä hyllyllä. ota siitä beigestä purkista 2, tai tarkemmin ajatellen, tänään tarviitkin 5. ja sitten muista kuudesta purkista ne normaalit 4½.
        helpottaako jo..?

        *ahhahhahihhihohohoohahaha* blablablablabla....

        tä? minä vai? *miettii* eiku, ai hitto niin just!!! pilleripilleripilleriiiii....

        ...................................................

        aaaaahhh.....

        Hei kiitos! sinä olit aivan oikeassa. olikin vain unohtunut tuo lääkkeiden ottaminen. :) Kiitos sinun, minä näen taas asioiden oikean laidan. Sinä olet kaikessa aivan oikeassa, olen kanssasi aivan samaa mieltä, olet ihana, minä rakastan sinua :)
        Jumalan siunausta!


      • heee
        ???????? kirjoitti:

        Jos tämä kyseinen äiti olisi vähän viitsinyt houkutella lasta sisälle ensimmäisellä kerralla niin kaikki olisi sujunut paljon paremmin.Ja tuo lukkojen taakse jättäminen on kaikista pahinta lapsen pelottelua vaikka ei pitkään kestänytkään.Ja entäs se parvekkeelle raahaaminen!!!Kummallista että täällä moni antaa tukensa tuollaiselle "kasvatukselle".

        taas näitä "kyllä minä tiedän" vaikket tiedäkään...

        Onkohan sinulla kokemusta 5-vuotiaista ja heidän käyttäytymisestään, varsinkin kavereiden läsnäolessa?
        Kokemuksesta voin sanoa, että aina ei ne houkuttelut ja lahjomiset tehoa sen ikäiseen "itsenäistyjään". Eikä niitä pidä joka väliin käyttääkään.


      • eräs ihmettelijä
        minulta ja muilta kirjoitti:

        Homo-hih, uskon kyllä, että olet itseäsi täynnä ja huomaan ettei jakeluusi paljoa mahdu.

        Mikäs tämä asetelma "minä ja muut" muuten on? Ketkä MUUT? Etkö uskalla puhua omasta puolestasi, täytyykö hakea olemattomia tukijoukkoja? Ikävä kyllä, et nujerra minua tuolla "olet yksin" -lapsellisuudella. (Sattuu tuo itsetunto olemaan kohdalla nääs)

        Niin, uskon, että sinunkin kannattaa kokeilla jalustalta laskeutumista! Tavallisen itsetunnon omaavan kun ei tarvitse pönkittää sitä alistamalla lasta tai diagnosoimalla tuntemattomia. Saatikka hakemalla sinä vastaan me muut -kuvioita..

        On varmaankin tosiaan parempi, että pysyt siellä omassa leikkikehässäsi.

        Että noin loppukaneettina voisi sanoa, että: vittu te toisin toimivat (tai paremmin onnistuneet) ootte persläpiä, mutta oikein ihanan suloisen kaunista kevättä kuitenkin (koska minähän olen hyvä ja nöyrä ihminen ja suvaitsen kaikkea)! :o) :o) :o) :o) :o)

        Olipas harvinaisen katkeraa tekstiä.
        Vähän pistää miettimään minkälainen äiti mahdat olla.
        Jos on noin täynnä vihaa niin kaikki ei ole kohdallaan.


      • ihan vaan satuin lukemaan..
        huomentaaaaaaa kirjoitti:

        ja vielä.. "Ettet nyt vain olisi halunnut ymmärtää asioita omalla tavalla..?" ;o) ;o) *tsihih* toi oli hyvä!!! siis "ymmärtää" mitä se on?? ;o) ;o) ;o)

        ;o) ;o) ;o) ;o)

        Olipas harvinaisen katkeraa tekstiä.
        Vähän pistää miettimään minkälainen äiti mahdat olla.
        Jos on noin täynnä vihaa niin kaikki ei ole kohdallaan.    


      • ihan vaan satuin ohimennen ...
        kauhukasvattaja kirjoitti:

        Hih,sinulla ei ilmiselvästi mene jakeluun kun olet niin itseäsi täynnä.
        Kasvata niinkuin kasvatat,me muut kasvatetaan niinkuin kasvatetaan.
        Täytyy sanoa että on paljon mukavampi olla tavallinen epätäydellinen äiti kuin katsella maailmaa jalustalta.
        Sieltä voipi tipahtaa joskus.
        Hei vaan ja nyt en enää tänne leikkikehään tule väittelemään.
        Kaikille huonoille ja kauheille kasvattajille hyvää kevättä!Samaten myös onnistuneille ja loistaville vanhemmille.:)

        Olipas harvinaisen katkeraa tekstiä.
        Vähän pistää miettimään minkälainen äiti mahdat olla.
        Jos on noin täynnä vihaa niin kaikki ei ole kohdallaan.    


    • Inka

      Kaverien silmissä täytyy varmaan näytellä vähän kovista... Ja eikos lasten yksi tehtävä ole koetella vanhempien hermoja.

      Kovin myöhään mielestäni sen ikäinen ulkona, olen ollut huomaavinani, että lapset alkavat käydä ylikierroksilla jos valvovat liian myöhään. Enhän tosin tiedä millainen päivärytmi teillä on.

      Yksi asia on mielestäni kuitenkin selvä: Ei kannata uhkailla muilla kuin sellaisilla asioilla, jotka tosiaan voi panna täytäntöön, ja tuon ikäisillä välittömästi.

      Sitten ilmeisesti tunsit huonoa omaatuntoa, kun otit lapsen viereesi nukkumaan.

      Mitenkähän lapsi sen ymmärtää, luulisin että tajuaa, ettei äidin sanomisista tarvitse välittää, ei se kuitenkaan tarkoita mitä sanoo.

      Olen huomannut että vilkas juuri kuusi täyttänyt poikakin tottelee syömääntulokehotusta, kun on vähän aikaikasemmin selittänyt, että saat leikkiä vielä esim 15 minuuttia, sitten tulen hakemaan sinut syömään. Eli tuollaisissa tilanteissa voisit käydä välillä muistuttamassa, että hetken kuluttua tulet hakemaan hänet iltapalalle. Minulla on tapana joskus käyttää kännykän hälytystä tms, ja sanoa, että sitten kun piippaa, leikki täytyy lopettaa. Tehoaa joskus paremmin kuin sana.

      Katselen joskus DrPhiliä, ja hänellä on yksi sanonta, jonka allekirjoitan: Välttäkää arvovaltataisteluja lastenne kanssa, mutta jos joudutte sellaiseen, pitäkää huoli että voitatte.

    • palstan seurailija

      Mielestäni on oikein, että vaadit lapseltasi peruskunnioitusta vanhempiaan kohtaan. Monilla lapsilla ei nykypäivänä ole mitään kunnioitusta aikuisia ihmisiä kohtaan, mikä on mielestäni käsittämätöntä. Kyllä lasten tulee opetella tottelemaan ja kunnioittamaan aikuisia ihmisiä, olivat he sitten omia vanhempia, opettajia tai kaupan myyjiä. Joutuvathan aikuisetkin kunnioittamaan milloin kenenkin sääntöjä: työpaikan sääntöjä, vierailulle mentäessä isännän/emännän sääntöjä, kauppiaiden sääntöjä ostoksilla, vuokranantajan sääntöjä jne. Mielestäni teet hyvää työtä, kun näytät tyttärellesi kaapin paikan!

      • ongelma onkin

        kun aikuisiakin alkaa olla sellainen määrä jotka käyttäytyvät kuin moukat siis ei minkäänlaista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan. Ei nykyään ole ollenkaan vain lasten ja nuorten ongelma. Ensin isot edellä sitten pienet perässä...

        Toiminta alkp. ihan oikein. Mitä tulee kunnioitukseen niin se on kasvatustyön tulos joka näkyy myöhemmin. Lapselle opetetaan koko ajan niitä sosiaalisia taitoja joita hän oppii ikänsä mukaisesti koko ajan. Minä en opeta lastani kunnioittamaan ihmistä jos hänen käytöksensä ja toimintatapansa ovat vääriä olkoonkin kuin aikuinen tai missää asemassa tahansa.


      • paikka..

        Oudossa paikassapa kaappi seisoo, jos lapsi saa jäädä pihalle sen jälkeen kun on sanottu.
        Kunnioittaminen ei ole yhtä kuin nöyristely.


    • herttakasi

      Olen aika varma että lapsi tuon muistaa ja tulee seuraavalla kerralla kun kutsut. Kun ei niille mene perille hyvällä, niin sitten täytyy mennä pahalla. Jatkuva maanittelu lapsen sisälle saamiseksi on turhauttavaa ja turhaa. Rajat täytyy asetaa ja kestää lapsen kapinointi niitä rajoja vastaan. Mutta silti rajojen täytyy pitää, muuten pettää turvaverkko. Ole jatkossakin vahva ja pidä pääsi!

    • faija

      Aika rankalta kuulostaa... Kun vanhempi huomaa asioiden luisuvan tuohon suuntaan, pitäisi ottaa hengähdystauko ja vaihtaa lähestymistapaa. Kiihtynyt vanhempi kun ei aina muista kohtuutta komentamisessa...

      Itse olisin kovemman äänenkäytön sijaan kokeillut houkuttelua. Meillä vastahakoiset lapset saa houkuteltua asioihin mukaan muotoilemalla ehdotuksen kiinnostavaksi.

      Siis esim: "Eiku nyt mennään iltapalalle, laitetaan sitten vaikka jotain hyvää, vaikka kaakaota ja paistettua patonkia?"

      Jos yllä oleva ei auta, voi vielä lisätä: "Laitetaanko tunnelmavalaistus, sammutetaan valot ja laitetaan kynttilät palamaan?"

      Tai jopa näin: "Tule nyt, kannan sinut reppuselässä."

      Tai: "Mennään, niin ehditään lukemaan kaksi iltasatua."

      Kannattaa kokeilla.

      Uhmasta ja äidille irvistelystä tuskin pääsee eroon, sehän kuuluu kasvamiseen. Mutta monesta riita- ja pattitilanteesta pääsee yli, ali ja ohi käyttämällä huumoria ja pieniä kikkoja. Ja vanhemmallakin säilyy hyvä mieli... :)

      • hl-72

        Höpö löpö, en kyllä rupea lahjontalinjalle tämmöisessä asiassa. Lahjoa voi tietyissä tilanteissa, esim lääkäriinmenossa tms, muttei iltapalalle tulossa. Toi on kyllä isien tapaista, niin meilläkin.


      • faija
        hl-72 kirjoitti:

        Höpö löpö, en kyllä rupea lahjontalinjalle tämmöisessä asiassa. Lahjoa voi tietyissä tilanteissa, esim lääkäriinmenossa tms, muttei iltapalalle tulossa. Toi on kyllä isien tapaista, niin meilläkin.

        Äläs nyt, ei reppuselässä kantaminen ole mitään lahjontaa. Tai se, että pistät iltapalalla kynttilät palamaan, tai tarjoat kaakaota.

        Kysymyksen muoto sen ratkaisee. Onhan eri asia, jos sanot: "Jos tulet nyt, annan kaakaota", kuin: "Tule, mennään laittamaan kaakaota." Huomaatko eron? Ensimmäinen lause sisältää vaihtoehdon, jos lapsi ei tule, hän ei saa kaakaota. Toinen lause taas ei sisällä vaihtoehtoja, on vain mentävä.

        Lue vaikka Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta kasvatusniksejä.

        Ai on isien tapaista? No, ehkä isät osaavat ja haluavat nauttia arjen pienistä iloista äitejä enemmän... Minä tykkään kattaa iltapalapöydän kynttilöillä, siitä pitävät myös lapset. Vielä kun vaimo joskus tekisi sen saman, mutta taitaa hänkin pitää sitä jonkin sortin lahjontana.


      • lässytys seis
        hl-72 kirjoitti:

        Höpö löpö, en kyllä rupea lahjontalinjalle tämmöisessä asiassa. Lahjoa voi tietyissä tilanteissa, esim lääkäriinmenossa tms, muttei iltapalalle tulossa. Toi on kyllä isien tapaista, niin meilläkin.

        niin, kiristät ja uhkailet kyllä ("jos et lopeta niin menet parvekkeelle"), mutta lahjonta on lällyä/nössöä. Minäpä kerron: sinä olet nössö! Nössöt nimittäin alistaa lastaan.
        Ja mitäs pahaa on tuollaisessa lahjonnassa? Kerropa nyt! Ai, että vaatii reppuselkää vielä koululaisenakin? Heh hehhheee..


      • arjen pienistä iloista naut...
        faija kirjoitti:

        Äläs nyt, ei reppuselässä kantaminen ole mitään lahjontaa. Tai se, että pistät iltapalalla kynttilät palamaan, tai tarjoat kaakaota.

        Kysymyksen muoto sen ratkaisee. Onhan eri asia, jos sanot: "Jos tulet nyt, annan kaakaota", kuin: "Tule, mennään laittamaan kaakaota." Huomaatko eron? Ensimmäinen lause sisältää vaihtoehdon, jos lapsi ei tule, hän ei saa kaakaota. Toinen lause taas ei sisällä vaihtoehtoja, on vain mentävä.

        Lue vaikka Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta kasvatusniksejä.

        Ai on isien tapaista? No, ehkä isät osaavat ja haluavat nauttia arjen pienistä iloista äitejä enemmän... Minä tykkään kattaa iltapalapöydän kynttilöillä, siitä pitävät myös lapset. Vielä kun vaimo joskus tekisi sen saman, mutta taitaa hänkin pitää sitä jonkin sortin lahjontana.

        Olen juuri niin samaa mieltä kun olla voi! Eräät kuvittelevat menettävänsä näkymättömän määräysvaltansa jos tekevät lapselle jotain mukavaa. Tosi asiassahan asia on juuri päin vastoin.. Mutta kai se on mukavaa kun on elämässään joku jota pomottaa. Pienempään on tätä niin helppo soveltaa.


      • pölöpölö
        hl-72 kirjoitti:

        Höpö löpö, en kyllä rupea lahjontalinjalle tämmöisessä asiassa. Lahjoa voi tietyissä tilanteissa, esim lääkäriinmenossa tms, muttei iltapalalle tulossa. Toi on kyllä isien tapaista, niin meilläkin.

        hl-72 et rupea lahjontalinjalle . Niin,tokihan siinä aikuinen joutuu vähän miettimään mistä narusta vetää.Ton ikänen lapsi liian myöhään ulkona ja kun menee väsyneeks niinkun täällä on jo todettu niin noinhan se menee. Eli myös aikuisella on tässä vastuu -jos antaa lapsen olla myöhään ulkona niin mitä siitä seuraa? Ja ilman ruokaa nukkumaan ? just


      • 4 aikuisen lapsen äiti

        joo ja kun ikää tulee lisää niin siitä ne vaikeudet alkaakin . "mitä maksat kun tuun sisään tai mitä mää saan jos tuun sisään" tämä on tätä nykyaikaa ! Onneksi olemme olleet vähän huonotuloisia kun lapset oli pieniä niin ei tullut lahjottua lapsia .Silti myönnän että virheitäkin olemme tehneet.Kyllähän lapsissakin eroja on toinen noudattaa selvää suomen kieltå ja toiseen ei tehoa mikään ei paha eikä hyvä


      • 15:sta lapsen 100-vuotias äiti
        4 aikuisen lapsen äiti kirjoitti:

        joo ja kun ikää tulee lisää niin siitä ne vaikeudet alkaakin . "mitä maksat kun tuun sisään tai mitä mää saan jos tuun sisään" tämä on tätä nykyaikaa ! Onneksi olemme olleet vähän huonotuloisia kun lapset oli pieniä niin ei tullut lahjottua lapsia .Silti myönnän että virheitäkin olemme tehneet.Kyllähän lapsissakin eroja on toinen noudattaa selvää suomen kieltå ja toiseen ei tehoa mikään ei paha eikä hyvä

        Ei voi olla totta!! Miksi jotkut ne vaan jaksaa väkisin vääntää..?
        Ideana on: lapsi saadaan tottelemaan positiivisin keinoin. Mitä rahaa tarvitaan siihen, että vie lapsen sisälle reppuselässä tai tarjoaa kaakaota iltapalalla? Kyse on ennemminkin viitseliäisyydestä ja aikuisen itsetunnosta. Tylsä mäkämäkä-kasvattaja tietysti mieluummin antaa pesiksi ja jättää lapsen ulos, jotta voisi jälkeenpäin sitten alistaa ja purkaa kykenemättömyyttään kasvattaa reilun pelin säännöin.
        Lapsissa on eroja ja siksipä vaaditaan aikuiseltakin vähän kykyä osata vetää oikeista naruista!
        En siis näkisi ääripäitä (lahjonta, jossa maanitellen ja rahaa käyttäen suostutellaan lasta TAI lapsen alistaminen pelkoon perustuvin keinoin) vaan kulkisin kultaista keskitietä.


    • hl-72

      Mietin, että oli väärin sanoa tytölle, että "jos et heti tule, jäät sitten ulos yöksi". Tuota uhkausta kun ei todellisuudessa voi toteuttaa. Olis pitänyt sanoa painokkaammin, että jää ilman iltaplaa, jos ei heti tule. Sanoin vain, että "nyt on iltapala-aika".

      Olen antanut tytön nukkua vieressäni, kun iskä on työmatkoilla, ei siinä sen enempää huonoa omaatuntoa ollut.

      Ja jos hän olisi ollut "kuolemassa" nälkään, hän ei olisi taatusti nukahtanut heti, vaan jankuttanut ja pyörinyt sängyssä pitkään.

      Tyttö söi klo 18 puuron ja meni sen jälkeen ulos. On totta, että klo 20.30 on myöhä pyytää sisään, mutta koska on ulkoillut viime aikoina tosi vähän, annoin olla (olen tyytyväinen, jos kerrankin viihtyy ulkona, tyttö kun on sellainen sisällä viihtyvä), sitä paitsi täällä on valoisaa illalla.

    • äitee +4

      Homma karkasi kyllä mielestäni käsistä silloin kun lapsi ei tullut sisälle vaikka käskettiin. Koska tuon ikäinen ei tunen kelloa ja iltakaan ei hämärry samaan tahtiin kuin tovi sitten on aikuisen sana se jonka mukaan lapsi toimii kun muita keinoja aika ahahmottamaan ei ole ja vaikka olisikin. Kieln näyttäminen voi olal tavallaan hassua, mutta selvä merkki juuri siitä kunnioituksen puutteesta ja meillä siihen olisi puututtu oitis! Kahdesti käskit tulla sisälle ja lapsi kuitenkin voitti sinut kun peruit päätöksesi ja annoit jäädä pihalle tosin uudelal ehdolla, mutta silti tilanne jo mielestäni 3-0 lapselle.

      Sisällä joustoa oli myös ja ennekoimatonta toimintaa aikalailla. Lapsi riisuu ja menee pesulle ja sillä siisti. Joko vahdit vieressä että käskyä noudatetaan tai sitten et, mutta kauempaa pidät huolen että touhun järjestys on se kuin olet sanonut. Ensimmäisen kerran koko episodin aikana laitoit lapselle kampoihin kun et todella antanut sitä iltapalaa. Parvekkeelta peiksi annettuaan, muka, lapsi edelleen sai sättiä ja soittaa suutaan; viisi vuotias!!

      jatkossa kannattaa ilmoittaa pihalle että kohta on aika tulla sisälle ja sanoa vaikkaminuuttimäärä vaikka sillä ei varsinaista merkitystä olekkaan. Lapset saavat näin lopetelal leikkinsä rauhassa. Menet sitten laittamaan ne pyörät lukkoon ja sanot että on aika tulla sisälle. Tässä vaiheessa ei sitten mitään temppuja sallita vaan komennon pisät sinä. lapselal on oiekus päättää elämästään, mutta sissääntulo yms on aikuisen asioita joissa lapselal ei voi olla päätösvaltaa.

      Kunnioitus on ansaittava ja sen saa johdonmukaisella ja reilulla kohtelulla. Kun touhu menee kaksintaisteluksi olette tavallaan samanarvoisia temppuillessanne toisianne vastaan. Munakelloa on joku käyttänyt apuna niin että on saanut lapsi aikaa sulattaa asiaa ja toimia havainnollisesti ajan loppuessa muuten. Kyseisessä perheessä on sitten menty kuriksilla nukkumaan kellon pirahdettua ja siihen harvalla pokka riittää? Tosin kerta riitti..

      • kommentti

        "Parvekkeelta peiksi annettuaan, muka, lapsi edelleen sai sättiä ja soittaa suutaan; viisi vuotias!!"
        Saat kuulostamaan siltä kuin 5-vuotias olisi jotenkin vähä-älyinen tai alempi arvoinen. :(


    • hl-72

      Joskus raivostuttaa lasten isän tapa maanitella ja houkutella; "jos et syö tätä, niin otatko jotain muuta"-tyyli.

      Heh, illalla, kun hän soitti ja kerroin episodistamme ja siitä, että tytär meni nukkumaan ilman iltapalaa, mieheni sanoi säälien "voi voi, isi tulee huomenna kotiin". Ihan kuin paha äiti saisi sitten palkkansa ja isi tulee pelastamaan. Että sapetti.

      • selevät sävelet

        Keskustele tuo miehesi kanssa heti halki, poikki ja pinoon. Hän ei missään nimessä saa antaa vastakohtaisia viestejä lapselle, tai olette kohta kasvatuksellisesti molemmat hukassa. Yhtenäinen suhtautuminen asiohin on oltava, jotta lapsella säilyy turvallisuuden tunne!


      • Mummu
        selevät sävelet kirjoitti:

        Keskustele tuo miehesi kanssa heti halki, poikki ja pinoon. Hän ei missään nimessä saa antaa vastakohtaisia viestejä lapselle, tai olette kohta kasvatuksellisesti molemmat hukassa. Yhtenäinen suhtautuminen asiohin on oltava, jotta lapsella säilyy turvallisuuden tunne!

        Ei kai asiaan enää seuraavana päivänä palata!
        Jokaisella päivällä on omat murheensa.
        Lapsi ei ehkä edes muista enää eilistä, ja sitten ruvetaan keskustelemaan siitä vakavasti. Isän mielipiteet kerrotaan ja siihen syssyyn uudestaan äidinkin.

        Lapsi on hukassa. Mitä hänen pitää tehdä? Asiasta käytiin jo xembalot illalla, ja nyt taas! Asia saa lapsen mielessä liian suuren painoarvon, tai sitten hän huomaa, että koska vanhemmat ovat eri mieltä jutusta, niin kai hänkin saa olla.
        Niinpä sitten on 3 mielipidettä. Kaikki yhtä perusteltuja.


      • :::::::::::::::
        Mummu kirjoitti:

        Ei kai asiaan enää seuraavana päivänä palata!
        Jokaisella päivällä on omat murheensa.
        Lapsi ei ehkä edes muista enää eilistä, ja sitten ruvetaan keskustelemaan siitä vakavasti. Isän mielipiteet kerrotaan ja siihen syssyyn uudestaan äidinkin.

        Lapsi on hukassa. Mitä hänen pitää tehdä? Asiasta käytiin jo xembalot illalla, ja nyt taas! Asia saa lapsen mielessä liian suuren painoarvon, tai sitten hän huomaa, että koska vanhemmat ovat eri mieltä jutusta, niin kai hänkin saa olla.
        Niinpä sitten on 3 mielipidettä. Kaikki yhtä perusteltuja.

        Mummu taitaa nyt olla vähän hukassa, kun ei ymmärrä. Ei ollut tarkoitus puuttuakaan enään
        tuohon tapaukseen, vaan yleiseen linjavetoon ja heti!

        Isä ei saa missään tilanteessa vähätellä äidin antamaa rangaistusta ja leikkiä pelastajaa. Yhteiset pelisäännöt on oltava!


      • Mummu
        ::::::::::::::: kirjoitti:

        Mummu taitaa nyt olla vähän hukassa, kun ei ymmärrä. Ei ollut tarkoitus puuttuakaan enään
        tuohon tapaukseen, vaan yleiseen linjavetoon ja heti!

        Isä ei saa missään tilanteessa vähätellä äidin antamaa rangaistusta ja leikkiä pelastajaa. Yhteiset pelisäännöt on oltava!

        Mummu on seniili.
        Onko sinulla muista kirjoittajista yhtä varma mielipide?
        Mitä sanoo kristallipallosi?


      • tunne?
        selevät sävelet kirjoitti:

        Keskustele tuo miehesi kanssa heti halki, poikki ja pinoon. Hän ei missään nimessä saa antaa vastakohtaisia viestejä lapselle, tai olette kohta kasvatuksellisesti molemmat hukassa. Yhtenäinen suhtautuminen asiohin on oltava, jotta lapsella säilyy turvallisuuden tunne!

        niin, siis teidän molempien pitäisi lapsen turvallisuuden tunteen nimissä laittaa lapsi useamminkin parvekkeelle!

        Ja koska sinun on keskusteltava miehesi kanssa ja teidän on suhtauduttava asioihin samalla tapaa, niin kyseeseen ei sitten tietenkään tule, että keskustellessanne kallistuisitte miehen tapaan! Toisin sanoen MÄÄRÄÄ, että miehesikin alkaa ajatella kuten sinä!


    • ...jukka

      on sitä mieltä, että teit oikein. Minusta teit väärin. Ensinnäkin hävisit taistelun viisivuotiaallesi jo silloin kun pyysit häntä sisälle ja hän ei totellut; jätit päätösvallan lapselle ja päälle vielä uhkailit jättää ulos yöksi jos lapsi ei tee oikeaa päätöstä eli tule sisälle.

      Tuollaisella käytöksellä ei lapsen kunnioitusta saa, että uhkailee mutta ei toteuta.

      Sinun olisi pitänyt pitää huoli, että lapsi tulee sisälle silloin kun SINÄ olet niin päättänyt. Viisivuotiaan vaikka kantaa sisälle jos muu ei auta.

      Viisivuotiaasi vedättää sinua mennentullen; uhkaat jättää ulos muttet jätä, uhkaat jättää ilman iltapalaa muttet jätä vaan annat maitoa, sitten syyllisyydentunnossasi annat lapsen valita missä nukkuu.

      Sorry mutta jos jatkat samaan malliin niin kunnioitusta on turha odottaa, aikuisen pitää olla aikuinen eikä jättää vastuuta lapselle sisääntulosta yms.

      Olet kerrassaan epäjohdonmukainen, sisälle et komenna lasta mutta nukkumaan kyllä ja parvekkeen kautta jos ei muuten tottele, miksi et pitänyt samaa komentoa silloin kun lapsi ei tullut sisälle olisit välttynyt kaikelta tuolta näytelmältä ja lisäksi sinulla olisi lapsesi kunnioitus ja lapsen ei tarvitsisi mennä pelkälle maidolla nukkumaan. Sivumennen sanoen, minusta ruualla rankaiseminen on muutenkin arveluttavaa.

      Kyllä, näin on; vältä riitoja mutta jos riitelet lapsen kanssa niin pidä huoli, että voitat AINA!

      • yhdyn

        minäkin! Vanhemmat asettavat rajat ja pitävät huolen siitä, että ne pitävät!!! Kun lapsi TIETÄÄ ne, niin monet turhat "neuvottelut" jäävät käymättä! SIINÄPÄ SE...uskaltakaa olla lapsillenne VANHEMPIA, niin lapsenne kokevat olevansa turvassa! Noin pieni lapsi kokeilee kyllä niitä rajoja, kuten tässäkin, mutta vanhemman tehtävä on PÄÄTTÄÄ ne! Jos joustetaan, se pitää kertoa lapselle ENNEN kuin lapsi sitä mankuu ja saa periksi sen sillä!


      • olen

        reumaattinen


      • Anonyymi

        Yhdyn edelliseen siinä määrin, että minkä ikäinen on naapurin tyttö, joka oli 5 vuotiaan lapsesi kanssa kaksin pihalla ilman aikuista? Toinen epäkohta, johon tarraan kiinni, on se, että miksi 5 vuotias lapsi on ylipäätään ulkona klo 19 jälkeen ja edelleen ilman aikuista? Ja kolmas epäkohta, ni jos lapsi ei tottele vanhempaa (on se sit isi tai äiti), kun sanotaan et nyt sisälle, niin lapsi otetaan kantoon ja viedään väkisin (itkeköön sitten, kyl se ajastaan rauhottuu, kun osoitat äitinä välittäväsi lapsestasi, kun otat hänet syliin ja viet itkun kanssa sisälle sen sijaan että jätät hänelle pelon tunteen että "nyt äiti hylkää minut, kun ei päästä sisälle, jne" traumoja ne on henkisetkin ja uskon et huutoon on syynä ensin väsymys ja lisäksi se pelko siitä et äiti jättää.... tuohon kellon aikaan vähän äkkipikaisempi naapuri olisi jo soittanut poliisin ja siitä se soppa sitten sossun kanssa alkaakin ja väännetään kättä et saatko pitää lapsesi vai otetaanko se teiltä pois. Nykypäivänä tehdään herkästi lastensuojeluilmoituksia ja uskon että tuollaista ei siellä katsota hyvällä. Terkuin kasvatukseen liitettävä psykologia kiitettävä. En moiti sinua äitinä, itselläni käydään kanssa valtataistelua 4v:n tyttölapsen kanssa ja vielä on valta pysynyt aika hyvin vanhemmilla, mut voi sitä huudon määrää, kun hän jää toiseksi äidin ja isän vallan alle ja voin sanoa että on todella rankkaa, kun välillä tulee ihan puskista kun lapsi onkin neuvokkaampi mielikuvituksessaan ja älyllisessä terävyydessään, kun mihin olet varautunut. <3 tsemppiä vanhemmuuteen <3


    • Untenmailla

      Eihän tuo ole lasten ulkoiluaika, juhannuksena ja muutama kerta kesässä voi ulkoilla hieman pitempään vanhempien kanssa. Meillä ainakin 8v.lapsi jo untenmailla klo 21.00

      • hl-72

        Oli ihana ilma ja tyttö on sisähiiri, jota on saanut patistella ulos, siksi sai olla ulkona. Kahdeksanvuotias lienee koululainen, eli totta hitossa pitääkin olla sängyssä ajoissa.

        Enkä muuten ymmärrä, miksi takerrut myöhäiseen kelloaikaan; mistä tiedät, miten pitkät esim päiväunet tai myöhäiset aamuheräämiset meillä ovat olleet?!


      • Helinä-keiju
        hl-72 kirjoitti:

        Oli ihana ilma ja tyttö on sisähiiri, jota on saanut patistella ulos, siksi sai olla ulkona. Kahdeksanvuotias lienee koululainen, eli totta hitossa pitääkin olla sängyssä ajoissa.

        Enkä muuten ymmärrä, miksi takerrut myöhäiseen kelloaikaan; mistä tiedät, miten pitkät esim päiväunet tai myöhäiset aamuheräämiset meillä ovat olleet?!

        Jos pyytää 5-vuotiaan lapsen sisälle klo 20.30 illalla eikä pidä huolta, että niin kanssa tapahtuu vaan jättää lapsen vielä ulos, niin vastuuhan jäi 5-vuotiaalle. Miten voi silloin vaatia tältä kunnioitusta vanhempaa kohtaan. Olisin kyllä taluttanut kädestä pitäen kotiin vastaanpanevan lapsen. Loputon jauhaminen, tuohon aikaan illalla väsyttää lasta entisestään eikä häneltä voida enää vaatia johdonmukaisuutta. Lapsi sisään, ruuat pöytään ja nukkumaan. Lapsi kunnioittaa sitä, joka oikeasti tekee päätökset ja kantaa vastuun. Mielestäni, jos lapsi oli huono ulkoilemaan, niin oli ihan viisasta joustaa ja antaa hänen nauttia ulkona leikkimisestä vaikka niin myöhäänkin. Niin minäkin olisin tehnyt, mutta tuo nykyään harrastettu uhkailu, jos et tee kuten käsken niin en hoida sinua (eli en anna ruokaa tai jätän sinut ulos koko yöksi) ja vielä sen konkreettisen toteutumisen pelottelu, ettei heti avaa ovea, on hirveän epävarmuuden tuoja lapsen elämässä. Lapsella pitää olla perusluottamus, että rakkaus ja äidin hoiva on ja pysyy vaikka hän olisi tuhmakin.


      • soppaan
        Helinä-keiju kirjoitti:

        Jos pyytää 5-vuotiaan lapsen sisälle klo 20.30 illalla eikä pidä huolta, että niin kanssa tapahtuu vaan jättää lapsen vielä ulos, niin vastuuhan jäi 5-vuotiaalle. Miten voi silloin vaatia tältä kunnioitusta vanhempaa kohtaan. Olisin kyllä taluttanut kädestä pitäen kotiin vastaanpanevan lapsen. Loputon jauhaminen, tuohon aikaan illalla väsyttää lasta entisestään eikä häneltä voida enää vaatia johdonmukaisuutta. Lapsi sisään, ruuat pöytään ja nukkumaan. Lapsi kunnioittaa sitä, joka oikeasti tekee päätökset ja kantaa vastuun. Mielestäni, jos lapsi oli huono ulkoilemaan, niin oli ihan viisasta joustaa ja antaa hänen nauttia ulkona leikkimisestä vaikka niin myöhäänkin. Niin minäkin olisin tehnyt, mutta tuo nykyään harrastettu uhkailu, jos et tee kuten käsken niin en hoida sinua (eli en anna ruokaa tai jätän sinut ulos koko yöksi) ja vielä sen konkreettisen toteutumisen pelottelu, ettei heti avaa ovea, on hirveän epävarmuuden tuoja lapsen elämässä. Lapsella pitää olla perusluottamus, että rakkaus ja äidin hoiva on ja pysyy vaikka hän olisi tuhmakin.

        Entäpä jos lapsi lähtee juoksemaan karkuun. Mitä silloin neuvoisit tehtävän:)

        Kun tavallaan lapsi saa siitä palkkion, kun naureskelee hauskalle hippaleikille.


      • Helinä-keiju
        soppaan kirjoitti:

        Entäpä jos lapsi lähtee juoksemaan karkuun. Mitä silloin neuvoisit tehtävän:)

        Kun tavallaan lapsi saa siitä palkkion, kun naureskelee hauskalle hippaleikille.

        Jos 5-vuotias lähtee klo 20.30 juoksemaan karkuun, niin ottaisin kiinni. Sen ikäisen varmaan jokainen aikuinen saa kiinni (ellei ole kainalosauvoja tms.).
        Olisihan edesvastuutonta antaa noin myöhään 5-vuotiaan juoksennella yksikseen ties missä. Voihan sitä ittekin alkaa sitten naurattaa, jos tilanne menee naurettavaksi. Naurettaviahan siinä ollaan koko perheen voimalla. Ei aikuisen arvovalta voi olla niin pienestä kiinni. Voisin vielä kehuakin lasta, muka moitiskellen, että juoksitpa kovaa, en meinannut perässä pysyä. Kai nyt tuonikäisen kanssa saa melko usein tilanteet käännettyä haluamaansa suuntaan, jos vähän älliä käyttää. Lopputuloksen on kuitenkin oltava se, että lapsi ei enää jää sinne pihalle, kun on kerran jo kello niinkin paljon.


      • adult
        Helinä-keiju kirjoitti:

        Jos 5-vuotias lähtee klo 20.30 juoksemaan karkuun, niin ottaisin kiinni. Sen ikäisen varmaan jokainen aikuinen saa kiinni (ellei ole kainalosauvoja tms.).
        Olisihan edesvastuutonta antaa noin myöhään 5-vuotiaan juoksennella yksikseen ties missä. Voihan sitä ittekin alkaa sitten naurattaa, jos tilanne menee naurettavaksi. Naurettaviahan siinä ollaan koko perheen voimalla. Ei aikuisen arvovalta voi olla niin pienestä kiinni. Voisin vielä kehuakin lasta, muka moitiskellen, että juoksitpa kovaa, en meinannut perässä pysyä. Kai nyt tuonikäisen kanssa saa melko usein tilanteet käännettyä haluamaansa suuntaan, jos vähän älliä käyttää. Lopputuloksen on kuitenkin oltava se, että lapsi ei enää jää sinne pihalle, kun on kerran jo kello niinkin paljon.

        Mikä tekee sinun puolustamastasi hoivaohjeet oikeiksi? Miten jaksatkin täällä urputtaa itseksesi!!

        Niin, ja mistä tiesit mikä on kyseisen perheen päivärytmi kun täällä niin suuri-sanaisesti hellanlettastelet toisen iltatoimien aloittamista omasta mielestäsi väärään aikaan!!!

        Edellinen vastaväittäjäsi poistu, enkä minäkään jaksa kauempaa ehdotonta ja järjen vastaista lähestymistapaasi---et osaa nähdä metsää puilta. Voin vaan kuvitella kuinka rankkaa miehelläsi mahtaa olla?


      • Helinä-keiju
        adult kirjoitti:

        Mikä tekee sinun puolustamastasi hoivaohjeet oikeiksi? Miten jaksatkin täällä urputtaa itseksesi!!

        Niin, ja mistä tiesit mikä on kyseisen perheen päivärytmi kun täällä niin suuri-sanaisesti hellanlettastelet toisen iltatoimien aloittamista omasta mielestäsi väärään aikaan!!!

        Edellinen vastaväittäjäsi poistu, enkä minäkään jaksa kauempaa ehdotonta ja järjen vastaista lähestymistapaasi---et osaa nähdä metsää puilta. Voin vaan kuvitella kuinka rankkaa miehelläsi mahtaa olla?

        Mitä itse sitten tekisit, jos viisvuotias lähtee nauraen karkuun, eikä tottele. Sait mielenkiintoni heräämään todella, miksi jätit jännityksen valtaan ihmisen viestissäsi mitä tulee OIKEISIIN HOIVAOHJEISIIN.


      • kauhaan
        Helinä-keiju kirjoitti:

        Mitä itse sitten tekisit, jos viisvuotias lähtee nauraen karkuun, eikä tottele. Sait mielenkiintoni heräämään todella, miksi jätit jännityksen valtaan ihmisen viestissäsi mitä tulee OIKEISIIN HOIVAOHJEISIIN.

        edelleen.

        En puhunut mistään viisivuotiaasta viestissäni, mutta jätän tämän nyt tähän ja siirryn mukavimmille foorumeille.


      • ........
        hl-72 kirjoitti:

        Oli ihana ilma ja tyttö on sisähiiri, jota on saanut patistella ulos, siksi sai olla ulkona. Kahdeksanvuotias lienee koululainen, eli totta hitossa pitääkin olla sängyssä ajoissa.

        Enkä muuten ymmärrä, miksi takerrut myöhäiseen kelloaikaan; mistä tiedät, miten pitkät esim päiväunet tai myöhäiset aamuheräämiset meillä ovat olleet?!

        kyllä se kuule on sinun tehtäväsi huolehtia, että 5-vuotias ulkoilee tarpeeksi! et voi tosissasi sanoa, että pitää "patistella" ulos..? tuon ikäisen kanssa ulkoillaan suurimmaksi osaksi vielä vanhempien kanssa ja jos se tehdään joka päivä niin tuskin jaksaa aina vastaan sanoa.. paitsi jos siellä ulkona vain seisoskellaan.

        kylläpä vahvasti vaikuttaa, että siellä on taas menty matalimman aidan ali. kun vähän viitsisi nähdä vaivaa..


      • hajoa!
        adult kirjoitti:

        Mikä tekee sinun puolustamastasi hoivaohjeet oikeiksi? Miten jaksatkin täällä urputtaa itseksesi!!

        Niin, ja mistä tiesit mikä on kyseisen perheen päivärytmi kun täällä niin suuri-sanaisesti hellanlettastelet toisen iltatoimien aloittamista omasta mielestäsi väärään aikaan!!!

        Edellinen vastaväittäjäsi poistu, enkä minäkään jaksa kauempaa ehdotonta ja järjen vastaista lähestymistapaasi---et osaa nähdä metsää puilta. Voin vaan kuvitella kuinka rankkaa miehelläsi mahtaa olla?

        oikeiksi? ainakin helinä-keiju on osannut perustella asiansa! siitä vain kumoamaan jos pystyt!

        miten niin itsekseen? meinaatko, että kaikki viestit on helinän kirjoittamia? saa käyttää aivojakin..

        se on niiiin helppoa tulla ja syytella, nimitellä ja lässytellä. vaan mitään järkevää sanottavaa ei sinulla ole. lapsellista..


      • seliseli
        kauhaan kirjoitti:

        edelleen.

        En puhunut mistään viisivuotiaasta viestissäni, mutta jätän tämän nyt tähän ja siirryn mukavimmille foorumeille.

        siinä nähtiin; ei pystynyt!


    • silloin kun pyysit!

      Eli mielestäni lapsi oli pitänyt saada sisälle silloin kun oli sen aika. Lapsi ei voi olla itse noin pienenä vastuussa sisälle tulosta. Voipi olla, että lapsi meni hämilleen ja ei tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Ja kun kaverikin oli vielä ulkona niin hänkin jäi.

      Itse olisin hakenut lapsen sisälle! En olisi antanut lapsen päättää sitä asiaa. Niin iltapalaakin olisi sitten saanut.

      Mutta nyt kun menit sanomaan, että iltapalaa ei tule, niin on hyvä pysyä johdonmukaisena myöhempiä ristiriitoja silmällä pitäen. Vaikka tuntuu kyllä siltä, että lapsi ei ymmärtänyt miksi jäi ilman iltapalaa. Sopivampi "rangaistus" tai uhkaus olisi ollut ehkä, että huomenna et tule ulos ollenkaan jos et nyt tule sisälle!

      Nää on näitä asioita, kun ei aina oikein tiedä tekikö oikean ratkaisun, mutta jotainhan pitää tehdä. Olen itse miettinyt, että miten rankaista myös 5-vuotiasta tyttöäni. Hänellä on myös tullut "tottelemattomuuskohtauksia". Hän itkee lohduttomasti, kun rangaistus langetetaan. Esim. nyt menet omaan huoneeseen miettimään. Olen yrittänyt keksiä rangaistuksen joka rajoittaa sen asian tekemistä mistä rangaistus tulee. Esim. ei ulos jos, et tule sisälle kun pyydetään.

      • näin-.

        Olen aikalailla samoilla linjoilla kanssasi, mutta muutaman asian teemme erityylillä. Meillä yritetään pukea sanat sellaiseen muotoon ettei tule uhkailun tai kiristyksen makua. Eli jos sinä sanot: "huomenna et tule ulos ollenkaan jos et nyt tule sisälle!", niin minä olisin luultavasti sanonut: "jos tulet nyt heti sisälle, niin pääset huomennakin jatkamaan leikkejäsi kaverin kanssa". Tai tuon viisaan faijan tavoin, olisin voinut sanoa myös "mennäänkö tekemään yhdessä kaakaota iltapalaksi".
        Rangaistuspaikaksikin meillä on nimetty eteisen tuoli, joka on siis keskellä taloa. Toimii aivan yhtä hyvin kuin oma huonekin (se ollut aikoinaan käytössä vanhemmalla lapsella, mutta aiheutti jonkinlaisia pelkoja..), väitän että paremminkin.


      • hl-72
        näin-. kirjoitti:

        Olen aikalailla samoilla linjoilla kanssasi, mutta muutaman asian teemme erityylillä. Meillä yritetään pukea sanat sellaiseen muotoon ettei tule uhkailun tai kiristyksen makua. Eli jos sinä sanot: "huomenna et tule ulos ollenkaan jos et nyt tule sisälle!", niin minä olisin luultavasti sanonut: "jos tulet nyt heti sisälle, niin pääset huomennakin jatkamaan leikkejäsi kaverin kanssa". Tai tuon viisaan faijan tavoin, olisin voinut sanoa myös "mennäänkö tekemään yhdessä kaakaota iltapalaksi".
        Rangaistuspaikaksikin meillä on nimetty eteisen tuoli, joka on siis keskellä taloa. Toimii aivan yhtä hyvin kuin oma huonekin (se ollut aikoinaan käytössä vanhemmalla lapsella, mutta aiheutti jonkinlaisia pelkoja..), väitän että paremminkin.

        Olen monesti todennut, että jos rangaistuksena on jotain huomiseen tai muuhun tulevaisuuteen liittyvä asia, lapsi ajattelee, että siihen on pitkä aika, ei huolta. lapsi ajattelee vain sitä hetkeä.


      • miskihän?
        hl-72 kirjoitti:

        Olen monesti todennut, että jos rangaistuksena on jotain huomiseen tai muuhun tulevaisuuteen liittyvä asia, lapsi ajattelee, että siihen on pitkä aika, ei huolta. lapsi ajattelee vain sitä hetkeä.

        Meidän 5v kyllä tajuaa vallan hyvin, että kun tulee sisälle tänään kauniisti, niin pääsee huomennakin ulos..


      • hl-72
        miskihän? kirjoitti:

        Meidän 5v kyllä tajuaa vallan hyvin, että kun tulee sisälle tänään kauniisti, niin pääsee huomennakin ulos..

        Ehkä ajattelin nuorempia lapsia. Kyllähän tuo 5v jo varmaan tajuaakin tulevaisuusvisioitakin ;)


      • Edellinen kirjoittaja
        näin-. kirjoitti:

        Olen aikalailla samoilla linjoilla kanssasi, mutta muutaman asian teemme erityylillä. Meillä yritetään pukea sanat sellaiseen muotoon ettei tule uhkailun tai kiristyksen makua. Eli jos sinä sanot: "huomenna et tule ulos ollenkaan jos et nyt tule sisälle!", niin minä olisin luultavasti sanonut: "jos tulet nyt heti sisälle, niin pääset huomennakin jatkamaan leikkejäsi kaverin kanssa". Tai tuon viisaan faijan tavoin, olisin voinut sanoa myös "mennäänkö tekemään yhdessä kaakaota iltapalaksi".
        Rangaistuspaikaksikin meillä on nimetty eteisen tuoli, joka on siis keskellä taloa. Toimii aivan yhtä hyvin kuin oma huonekin (se ollut aikoinaan käytössä vanhemmalla lapsella, mutta aiheutti jonkinlaisia pelkoja..), väitän että paremminkin.

        Niin juuri! Minäkin yritän asettaa sanani juuri noin kun sinä kirjoitit! Eli positiivisesti!

        Meillä tuo oma huone on parempi. Pikkuveli ei ymmärrä vielä, että isosisko on jäähyllä/miettimässä jos istuu keskellä taloa. Hän mennee "tiedustelemaan", että miksi sinä siinä olet ja sitten molemmat jo puuhaavatkin keskenään jotain...eli ei oikein ole rangaistusmeininkiä!

        Meillä miettimässä ollaan korkeintaan 5 minuuttia eli aika ei ole niin pitkä. Ja pelkoja ei ole tullut. Olen kyllä meittinyt, että onko oma huone hyvä miettimispaikka, kun niitä pelkoja voi tosiaan tulla, mutta...


      • meillä näin
        Edellinen kirjoittaja kirjoitti:

        Niin juuri! Minäkin yritän asettaa sanani juuri noin kun sinä kirjoitit! Eli positiivisesti!

        Meillä tuo oma huone on parempi. Pikkuveli ei ymmärrä vielä, että isosisko on jäähyllä/miettimässä jos istuu keskellä taloa. Hän mennee "tiedustelemaan", että miksi sinä siinä olet ja sitten molemmat jo puuhaavatkin keskenään jotain...eli ei oikein ole rangaistusmeininkiä!

        Meillä miettimässä ollaan korkeintaan 5 minuuttia eli aika ei ole niin pitkä. Ja pelkoja ei ole tullut. Olen kyllä meittinyt, että onko oma huone hyvä miettimispaikka, kun niitä pelkoja voi tosiaan tulla, mutta...

        Meilläkin saan toisinaan hakea pikkuveljen pois miettimsituolilla istuvan siskon luota, mutta en ole kokenut ongelmaksi juuri siksi, että tuolilla istutaan vain 5min. Sen ajan pystyn keksimään nuoremalla muuta puuhaa jos sattuu kiinnostumaan siskon luona pyörimisestä. Parempi tosiaan antaa miettijän miettiä rauhassa, ei sen rangaistusmeiningin niin, mutta että saisi pohtia tapahtunutta rauhassa..
        Tälläisiä pikkueroja vain.. :)


    • mallu74

      Itse huudan parvekkeelta tms lapselle, että vielä voit olla 15 minuuttia, sitten seuraavaksi huudan, että nyt aika on mennyt.
      silloin tulee ihan kiltisti sisälle, ilman jankkaamista. mutta jos menen huutamaan sisälle ilman "varoitusta", voi tulla vastahankaa..

      Meillä 7 vuotias nukkuu jo tuohon aikaan, mutta johtuu meidän aikaisesta aamuheräämisestä, tosin, vapaapäivinäkin usein nukahtaa n.20.

      itse kyseisessä tilanteessa olisin kokeillut nim.faijan tapaa, eli houkuttelua, ja jos ei olisi silloinkaan suostunut tulemaan, olisin kantanut sisälle.
      Toinen vaihtoehto vielä, että jos ei suostu tulemaan, huomenna ei sitten pääse ulos kaverin kanssa, ja sitten kanto sisälle.

    • on siinäkin touhua..

      Vai että osaa lapsi "kiukutellakin ja koetella vanhempien hermoja"...? Toki lapset kokeilevat rajojaan, ym. mutta tässä asiassa voisit kyllä miettiä omaakin toimintaasi...

      Jos pyydät lapsen sisälle ja hän ei tule, niin ei häntä pidä uhkailla sillä että jätetään yöksi ulos. Lapsi kainaloon ja sisälle. Ja tietenkin ennen kuin menee huutelemaan sisälle, kannattaa hieman etukäteen käydä hihkaisemassa, että 5 minuutin päästä sisälle tms. Ikäväähän aikuisenkin olisi lähteä pois jostain mukavasta tilanteesta, jos toinen tulisi vain tokaisemaan että "nyt lähdetään"

      Ei tuon ikäinen osaa itse päättää tuollaisista asioista, vaan vanhemmilta vaaditaan vähän enemmän järkeä... Todella fiksua uhkailla lasta "hylkäämisellä" (ulos/parvekkeelle jättämisellä, jne.) Toisella tavalla toimien ei lapsen olisi tarvinnut ruveta itkuisena nukkumaan. Ja siis nimen omaan SINUN äitinä olisi pitänyt toimia toisin.

      • Duula

        Lapseen kun ei saa käydä käsiksi! Sehän ei ole vaihtoehto, niinkuin mamut ovat jo ilmoittaneet moneen otteeseen!

        Sitäpaitsi otapa itse rimpuileva 5-vuotias syliin ja kanna kotiin. Kaikki äidit ei varmaankaan ole kaltaisiasi amatsoneja.

        Itse ainakin olen harjoittanut myös uhkailua, jos en ole saanut komennuksia perille. Uhkailu kun ei ole vielä mikään rankaisu, vaan ehdotus täytäntöönpanosta, jos muutosta ei tapahdu.

        Niin....toisella tavalla lapsi olisi kertonut isälleen, että äiti satutti kun kantoi kotiin!

        Tässä maailmassa ei voi näköjään millään muulla tavoin kuin aina kyseisen vastaajan esittämin keinoin menetellä oikein. Oletko muuten itse pannut asian merkille? Toivottavasti käsityskykysi hiukan tuosta kasvaa, ettei tarvitse monottaa vastaisuudessa muiden tapoja kasvattaa. Kannattaa kääntyä joskus ihan itseenkin päin!


      • Helinä-keiju
        Duula kirjoitti:

        Lapseen kun ei saa käydä käsiksi! Sehän ei ole vaihtoehto, niinkuin mamut ovat jo ilmoittaneet moneen otteeseen!

        Sitäpaitsi otapa itse rimpuileva 5-vuotias syliin ja kanna kotiin. Kaikki äidit ei varmaankaan ole kaltaisiasi amatsoneja.

        Itse ainakin olen harjoittanut myös uhkailua, jos en ole saanut komennuksia perille. Uhkailu kun ei ole vielä mikään rankaisu, vaan ehdotus täytäntöönpanosta, jos muutosta ei tapahdu.

        Niin....toisella tavalla lapsi olisi kertonut isälleen, että äiti satutti kun kantoi kotiin!

        Tässä maailmassa ei voi näköjään millään muulla tavoin kuin aina kyseisen vastaajan esittämin keinoin menetellä oikein. Oletko muuten itse pannut asian merkille? Toivottavasti käsityskykysi hiukan tuosta kasvaa, ettei tarvitse monottaa vastaisuudessa muiden tapoja kasvattaa. Kannattaa kääntyä joskus ihan itseenkin päin!

        Uhkaushan ei esimerkkitapauksessa tehonnut, lapsi jäi pihalle. Samoin, jos esimerkiksi lapsi astuu vaikka johonkin myrkkyneulaan tai katkaisee kylkiluunsa, tai nielee jotain myrkkyä eikä suosiolla lähde hoidettavaksi, niin aikuisen on hänet väkisin silloin vietävä hoitoon ja omaan lapseen on silloin käytävä käsiksi hänen oman hyvinvointinsa vuoksi. Jos pikkulapsi löytyy harhailemasta myöhään illalla itsekseen pitkin katuja, niin vanhempia ei pelasta heitteillejätöstä se, että he ilmoittavat että kyllä me pyydettiin ja uhkailtiinkin, mutta lapsi vaan halunnut tulla kotiin.
        Eihän se uhamakausi mikään pysyvä ole, kyllä lapsikin iän myötä järkiintyy ja ymmärrys kasvaa.


      • naapurin täti
        Helinä-keiju kirjoitti:

        Uhkaushan ei esimerkkitapauksessa tehonnut, lapsi jäi pihalle. Samoin, jos esimerkiksi lapsi astuu vaikka johonkin myrkkyneulaan tai katkaisee kylkiluunsa, tai nielee jotain myrkkyä eikä suosiolla lähde hoidettavaksi, niin aikuisen on hänet väkisin silloin vietävä hoitoon ja omaan lapseen on silloin käytävä käsiksi hänen oman hyvinvointinsa vuoksi. Jos pikkulapsi löytyy harhailemasta myöhään illalla itsekseen pitkin katuja, niin vanhempia ei pelasta heitteillejätöstä se, että he ilmoittavat että kyllä me pyydettiin ja uhkailtiinkin, mutta lapsi vaan halunnut tulla kotiin.
        Eihän se uhamakausi mikään pysyvä ole, kyllä lapsikin iän myötä järkiintyy ja ymmärrys kasvaa.

        tässä kun ei ollut kyse myrkkyneuloista....eihän nyt taas kärjistetä, eihän?


        Paapatipaapatipaa........


      • hl-72
        Helinä-keiju kirjoitti:

        Uhkaushan ei esimerkkitapauksessa tehonnut, lapsi jäi pihalle. Samoin, jos esimerkiksi lapsi astuu vaikka johonkin myrkkyneulaan tai katkaisee kylkiluunsa, tai nielee jotain myrkkyä eikä suosiolla lähde hoidettavaksi, niin aikuisen on hänet väkisin silloin vietävä hoitoon ja omaan lapseen on silloin käytävä käsiksi hänen oman hyvinvointinsa vuoksi. Jos pikkulapsi löytyy harhailemasta myöhään illalla itsekseen pitkin katuja, niin vanhempia ei pelasta heitteillejätöstä se, että he ilmoittavat että kyllä me pyydettiin ja uhkailtiinkin, mutta lapsi vaan halunnut tulla kotiin.
        Eihän se uhamakausi mikään pysyvä ole, kyllä lapsikin iän myötä järkiintyy ja ymmärrys kasvaa.

        Vertaat tapahtumaa johonkin myrkytykseen??? Aika kaukaa haettu.


      • Helinä-keiju
        naapurin täti kirjoitti:

        tässä kun ei ollut kyse myrkkyneuloista....eihän nyt taas kärjistetä, eihän?


        Paapatipaapatipaa........

        Eiköhän tänne mahdu laajennettukin keskustelu. Kyllä tähän peräkkäin näitä viestejä mahtuu kaikennäköisiä. Ei tämä bittiavaruus mikään rajoitettu luonnonvara ole, kuten ei rakkaus ja onnikaan.

        Toivoa sopii, että uhkailemalla kasvatetut lapset eivät sovella metodia sitten aikuisena ristiriitatilanteissa. Voihan lapsi, kun annetaan vaihtoehto, että voi valita joko tottelee tai kärsii rangaistuksen, ihan päättää että kun on niin kivaa nyt, niin jaaha enpä tottele vaan kärsin sitten sen annetun rangaistuksen. Tämmönen mahdollisuushan lapselle siinä uhkaamisessa suodaan ja kai sitä sitten pitää "johdonmukaisen" vanhemman kunnioittaa, jos on itse niin sanonut. Lapsihan oppii piankin että säännöt voi ja saa ylittää, kunhan sitten kärsii rangaistuksen. Minusta se on pielessä jos puhe on pikkulapsista.


      • kurssille mars!
        Duula kirjoitti:

        Lapseen kun ei saa käydä käsiksi! Sehän ei ole vaihtoehto, niinkuin mamut ovat jo ilmoittaneet moneen otteeseen!

        Sitäpaitsi otapa itse rimpuileva 5-vuotias syliin ja kanna kotiin. Kaikki äidit ei varmaankaan ole kaltaisiasi amatsoneja.

        Itse ainakin olen harjoittanut myös uhkailua, jos en ole saanut komennuksia perille. Uhkailu kun ei ole vielä mikään rankaisu, vaan ehdotus täytäntöönpanosta, jos muutosta ei tapahdu.

        Niin....toisella tavalla lapsi olisi kertonut isälleen, että äiti satutti kun kantoi kotiin!

        Tässä maailmassa ei voi näköjään millään muulla tavoin kuin aina kyseisen vastaajan esittämin keinoin menetellä oikein. Oletko muuten itse pannut asian merkille? Toivottavasti käsityskykysi hiukan tuosta kasvaa, ettei tarvitse monottaa vastaisuudessa muiden tapoja kasvattaa. Kannattaa kääntyä joskus ihan itseenkin päin!

        Ei tosiaankaan tarvii olla amatsooni (kiva kun haukut toisia, oletko 7v jo?), että jaksaa kantaa 5-vuotiasta tarvittaessa! Jos on vain päättäväinen, nössöt ei ehkä pärjää. Ja tietysti jos vaikka istuu koko päivän tietsikan/tv:n äärellä niin voi lihakset sen verran veltostuakin ettei jaksa nostaa 20kg. Suosittelen kuntosalia!

        Lapsen saa ottaa syliin, lasta saa kantaa! Onko sinulla vaikeuksia hahmottaa väkivallan ja kiinni pidon eroa? Suosittelen kehon hahmotus -kurssia!

        Miksi lapsi kantelisi isille (kokemusta?) kantamisesta jos se on tehty satuttamatta?

        Etkö oikeasti pysty asialliseen ja järkevään keskusteluun? Tuo viimeinen kappaleesi oli todella ala-arvoinen. Osoittaa heikkoa itsetuntoa ja kyvyttömyyttä kritiikkiin. Suosittelen keskustelukurssia!


      • ymmärtänyt?
        naapurin täti kirjoitti:

        tässä kun ei ollut kyse myrkkyneuloista....eihän nyt taas kärjistetä, eihän?


        Paapatipaapatipaa........

        selkeämmin ei olisi voinut sinulle selittää, mutta etpä tunnu ymmärtävän mitään. riidanhaluinen kuin mikä olet!


      • oikeassa olet
        Helinä-keiju kirjoitti:

        Eiköhän tänne mahdu laajennettukin keskustelu. Kyllä tähän peräkkäin näitä viestejä mahtuu kaikennäköisiä. Ei tämä bittiavaruus mikään rajoitettu luonnonvara ole, kuten ei rakkaus ja onnikaan.

        Toivoa sopii, että uhkailemalla kasvatetut lapset eivät sovella metodia sitten aikuisena ristiriitatilanteissa. Voihan lapsi, kun annetaan vaihtoehto, että voi valita joko tottelee tai kärsii rangaistuksen, ihan päättää että kun on niin kivaa nyt, niin jaaha enpä tottele vaan kärsin sitten sen annetun rangaistuksen. Tämmönen mahdollisuushan lapselle siinä uhkaamisessa suodaan ja kai sitä sitten pitää "johdonmukaisen" vanhemman kunnioittaa, jos on itse niin sanonut. Lapsihan oppii piankin että säännöt voi ja saa ylittää, kunhan sitten kärsii rangaistuksen. Minusta se on pielessä jos puhe on pikkulapsista.

        Sinulla on todella järkeviä ja perusteltua mielipiteitä! ikävää, että olet saanut tälläisen perskärpäsen kiusaksi.


      • ohi..?
        hl-72 kirjoitti:

        Vertaat tapahtumaa johonkin myrkytykseen??? Aika kaukaa haettu.

        kuule! ihan yhtälailla vanhemmalla on velvollisuus hakea se lapsi sieltä pihalta vaikkei olisi myrkkyä niellytkään! tuohon on tietysti kiva puuttua luistaakseen sen oleellisen pointin.


    • Nitta

      Ruoka on ihmisen elinehto, eikä sitä sovi käyttää rangaistuksena.
      Ihminen tarvitsee ruokaa, ei sitä saa toiselta kieltää.

      Siinä olet oikeassa, että kasvattminen on vaikeaa ja saa päänsä miettiä puhki, miten toimisi niin, että toimisi oikein. Silti ei tiedä vastausta ja miettii, tekikö kuitenkin taas väärin.

      Kuten sanoin, ruokaa ei saa käyttää rangaistuksena koskaan, eikä missään tilanteessa, vaihtoehtoisia keinoja olisi esim. antaa arestia niin, ettei ulos mennä kahteen päivään, tai kaksi päivää tv:n katselukielto yms...

      • hl-72

        Minusta asia oli selvä; ilmoitin, että "nyt on iltapala-aika". Lapsi ei tullut kanssani sisälle, enkä ryhtynyt raahaamaan toiseen kerrokseen. Hän jäi siis ilman iltapalaa. Ei siihen kuole. Toivottavasti ei teilläkään, jos jää joskus joku ateria väliin.


      • Nitta
        hl-72 kirjoitti:

        Minusta asia oli selvä; ilmoitin, että "nyt on iltapala-aika". Lapsi ei tullut kanssani sisälle, enkä ryhtynyt raahaamaan toiseen kerrokseen. Hän jäi siis ilman iltapalaa. Ei siihen kuole. Toivottavasti ei teilläkään, jos jää joskus joku ateria väliin.

        Kerroin vain mielipiteeni asiasta, minusta ruoka ei ole sopiva rangaistuskeino.
        Kukaan ei sanonut lapsesi kuolevan nälkään.
        Jos kysyy neuvoa, voi varautua siihen, että saa erilaisia ohjeita.
        Minä ainakin kirjoitin asiallisesti, ikävä jos ei osaa suhtautua siihen, ettei kaikki ole samaa mieltä.
        Eivähän kaikki minunkaan kanssa ole samaa mieltä, mutta olen valmis kuuntelemaan muiden mielipiteitä, jos vaikka voisin ottaa niistä onkeeni.


      • ........
        hl-72 kirjoitti:

        Minusta asia oli selvä; ilmoitin, että "nyt on iltapala-aika". Lapsi ei tullut kanssani sisälle, enkä ryhtynyt raahaamaan toiseen kerrokseen. Hän jäi siis ilman iltapalaa. Ei siihen kuole. Toivottavasti ei teilläkään, jos jää joskus joku ateria väliin.

        sinun linjallesi jos alentuisi voisin kysyä: eikö ole hiukan liioiteltua verrata kuolemaa tähän?

        Pitääkö siis tapahtua kuolema ennen kuin on mitään hätää? no kuule, olepas sitten itse ilman paria ateriaa päivässä kun ei siihen kerran kuole! jessus mitä itsekkyyttä..

        eiköhän kuule ennemminkin pointti ole, että sinä et vienyt päätöstäsi loppuun vaan nössöilit jo pihalla ja sitten kostat neljän seinän sisällä sen lapselle!
        raukkamaista, itsekästä, alhaista, nössöä ja laiskuutta.


      • nitalle
        Nitta kirjoitti:

        Kerroin vain mielipiteeni asiasta, minusta ruoka ei ole sopiva rangaistuskeino.
        Kukaan ei sanonut lapsesi kuolevan nälkään.
        Jos kysyy neuvoa, voi varautua siihen, että saa erilaisia ohjeita.
        Minä ainakin kirjoitin asiallisesti, ikävä jos ei osaa suhtautua siihen, ettei kaikki ole samaa mieltä.
        Eivähän kaikki minunkaan kanssa ole samaa mieltä, mutta olen valmis kuuntelemaan muiden mielipiteitä, jos vaikka voisin ottaa niistä onkeeni.

        jos sinulla on (leikitään nyt että murkkuikäinen)lapsi joka ei tule sovittuna aikana kotiin syömään, lämmitätkö tälle erikseen aterian sitten kun suvaitsee joskus tulla? (vrt. tuohon että ruoka ei ole rangaistuskeino)

        Meillä on kyllä käytäntönä että jos etukäteen ilmoitettuun ruoka-aikaan ei saavuta ilman pätevää syytä, sitten saa jäädä ilman.


    • ongelmitta

      saanut ulkoa sisälle, ei ole tarvinnut uhkailla missään tilanteessa. Ja kaiken lisäksi olen yksinhuoltaja ja työtä on piisannut. Meillä on pyritty mahdollisimman tarkkoihin kelloaikoihin aamuherätyksissä, päivä unilla ja nukkumaan meno ajoissa iltaisin sekä ruoka ajoissa kuten myös ulkoilussa joten siitä on tullut jo eka lapsen synnyttyä rutiini ja on auttanut elämäämme helpolla tavalla. Välillä olen ollut kuten saattaa arvata työttömänä "äitiyslomalla" ja töissäkin olen ollut mutta kelloajat on pitäneet.

    • Ohita rauhassa

      Lapset ovat lapsia. Eivät he ole järjestyksen ihmisiä, kello kädessä eläviä, itsenäisesti ajattelevia.
      Siksi juuri on vanhemmat jokaisella, joko omat tai muualta hankitut.

      Sinun asiasi on huoletia tästä lapsesta. Näitä tilanteita tulee ja menee. Itse sinun pitää tietää, mikä juuri tälle lapselle sopii.

      Myös voit miettiä, mitä itse vaadit itseltäsi ja lapselta.
      Pääasia kuitenkin on olla johdonmukainen. Päätä mikä määräys ja käsky on ehdoton, ja sitten pidät niistä muutamista asioista tiukasti kiinni.
      Muu elämä menee siinä sivussa ihan joustavasti, kun päälinjat ovat kaikille selvät.
      Vetoa kuitenkin aina lapsesi parempiin puoliin, kiitä hyvin tehdystä työstä tai siitä, että lapsi muisti jonkun ehdottoman ohjeen ihan itsekin. Korosta, että omassa kodissa pitää kaikilla olla mukavaa ja onnellista, ja siksi on sääntöjä, joita pitää noudattaa.

    • hl-72

      Eilen illalla tytär meni taasen pihalle leikkimään. Varttia vaille kahdeksan suunnilleen kävin hihkaisemassa että saa leikkiä vielä hetken, sitten tulen pyytämään iltapalalle.
      Klo 20 lapsi oli sopivasti ikkunan kohdalla menossa ja pyysin iltapalalle. Tuli ilman mutinoita. Taisi muistaa edellisillan tapahtumat. iltapala oli vielä erityisen hauska, kun iskä teki "taikatemppuja" ja syötiin yhdessä pikkusiskon ollessa untenmailla. Yleensä iltapalat ovat valitettavasti eri henkilöillä eri aikaan. Tähän tehdään luultavasti muutos.

      • hihkaiseminen

        Tai sitten saattoi vaikuttaa sekin, että nyt kävit etukäteen hihkaisemassa että saa leikkiä vielä hetken. Ja sitten vasta pyysit iltapalalle. Se on jo selvä ero. Kiva kun teitte illtapalasta nyt mukavan hetken :)


      • pyhittää

        keinot..?


      • Inka

        Sinä selviydyit hienosti. Tätä kokemusta osaaat varmaan käyttää ja soveltaa muissa ongelmatilanteissa (joita valitettavasti tulee).

        Nämä muut jäivät kyllä pihalle tappelemaan ja ilman iltapalaa, kun ovat niin kiukkuisia. Jääkööt sinne :)

        Iloista pääsiäistä koko perheelle!


      • Kani-07
        Inka kirjoitti:

        Sinä selviydyit hienosti. Tätä kokemusta osaaat varmaan käyttää ja soveltaa muissa ongelmatilanteissa (joita valitettavasti tulee).

        Nämä muut jäivät kyllä pihalle tappelemaan ja ilman iltapalaa, kun ovat niin kiukkuisia. Jääkööt sinne :)

        Iloista pääsiäistä koko perheelle!

        Sinä et selviytynyt kovinkaan hyvin.


      • Inka
        Kani-07 kirjoitti:

        Sinä et selviytynyt kovinkaan hyvin.

        Mistä sinä sen tiedät? Tunnemmeko toisemme?


      • Kani-07
        Inka kirjoitti:

        Mistä sinä sen tiedät? Tunnemmeko toisemme?

        mistäs sinä tunnet hl-72?


      • sulle
        Kani-07 kirjoitti:

        mistäs sinä tunnet hl-72?

        kuuluu


    • iloinen foorumi

      Hiekkalaatikko.net, sieltä löytyy ihania ja ystävällisiä ihmisiä, toisin kuin täältä.

    • hl-72

      Kommenttien takiahan minä alkuperäisen tekstin tänne kirjoitinkin! Halusin kuulla muiden kasvattajien mielipiteitä, ja niitähän tulikin roppakaupalla.

      Jos ei oteta huomioon myöhäistä ulkoiluaikaa (joka on mielestäni sivuseikka tässä meidän tapauksessa (tyvär veteli kunnon päikkärit ja tiesin, että nukkumaanmeno venyy pitkälle iltaan), niin menettelytapoja lapsen sisälle saamiseksi oli ainakin:

      a) Maanittelu (pääset reppuselkään yms, pikkuhiljaa lapsi rupeaa vedättämään, jos kaikkeen pitää maanitella)

      b) Raahaaminen (lapsi rimpuilee, kiukuttelee, luultavasti kieltäytyy syömästä, ilta pilalla molemmilta)

      c) Odottaminen, että lapsi tulee itse sisälle (rangaistus tottelemattomuudesta).

      Kyllä olen monta kertaa tehnyt noita kaikkia ja jokaisessa lienee omat hyvät ja huonot puolensa.

      Hyvää Pääsiäistä kaikille!

      • kolomen äiti

        Pakko kommentoida noita kolmea tapaa, jotka olit listannut lapsen sisälle saamiseksi..

        Meillä panostetaan aika paljon ennaltaehkäiseviin toimiin. Esim. kun mennään ulos kavereiden kanssa, niin jo silloin sovitaan, että kun äiti sanoo, että tullaan sisälle, niin pitää tulla. Tämä sovitaan silmiin katsoen, niin että lapsi oikeasti myös asian ymmärtää.
        Toisinaan on päiviä kun ei lapsi haluaisi tulla heti sisälle (syitähän on miljoonia) ja silloin varsin hyvin tepsii keino a. Emme tosin käytä siitä sanaa maanittelu, koska emme puhu tyyliin "tulisiiit nyyyyt". Vaan reippaasti ja iloisesti sanotaan, että "tehtäisiinkö kaakaota iltapalaksi?!" Eikä lapsi todellakaan ole alkanut vedättämään (!!!) meitä tämän takia..

        Keino b otetaan käyttöön jos ei muutoin tule. En muista kovinkaan montaa kertaa kyllä, että 5-vuotiasta olisi meillä väkisin kannettu.. Toki lapsi rimpuilee ja kiukuttelee jos vastoin tahtoa viedään. Mitä sitten? Kiukulta et välttänyt kuitenkaan vaikka et kantanut lasta sisälle..

        keino c sen sijaan on mielestäni arveluttava.. Ikään kuin odottaisit, että pääset puukottamaan selkään; "mitäs et tullut silloin kun sanottiin, nyt saat kärsiä". Aikuisen tehtävä on huolehtia, että lapsi saa riittävästi unta, ruokaa ja muuta tarvittavaa ajallaan. Aikuisen tehtävä on huolehtia siitä, että asiat tapahtuvat ajallaan. Pitää uskaltaa pysyä siinä mitä on luvattu ja sovittu. Nyt opetit lapselle, että vaikka käsket sisälle, niin lapsi voi jäädä pihalle. 5-vuotiaan ajatusmaailma ei ole aikuisen tasolla, hänelle pitää opettaa ja ohjata erinäisiä asioita.

        Näin..


      • hl-72
        kolomen äiti kirjoitti:

        Pakko kommentoida noita kolmea tapaa, jotka olit listannut lapsen sisälle saamiseksi..

        Meillä panostetaan aika paljon ennaltaehkäiseviin toimiin. Esim. kun mennään ulos kavereiden kanssa, niin jo silloin sovitaan, että kun äiti sanoo, että tullaan sisälle, niin pitää tulla. Tämä sovitaan silmiin katsoen, niin että lapsi oikeasti myös asian ymmärtää.
        Toisinaan on päiviä kun ei lapsi haluaisi tulla heti sisälle (syitähän on miljoonia) ja silloin varsin hyvin tepsii keino a. Emme tosin käytä siitä sanaa maanittelu, koska emme puhu tyyliin "tulisiiit nyyyyt". Vaan reippaasti ja iloisesti sanotaan, että "tehtäisiinkö kaakaota iltapalaksi?!" Eikä lapsi todellakaan ole alkanut vedättämään (!!!) meitä tämän takia..

        Keino b otetaan käyttöön jos ei muutoin tule. En muista kovinkaan montaa kertaa kyllä, että 5-vuotiasta olisi meillä väkisin kannettu.. Toki lapsi rimpuilee ja kiukuttelee jos vastoin tahtoa viedään. Mitä sitten? Kiukulta et välttänyt kuitenkaan vaikka et kantanut lasta sisälle..

        keino c sen sijaan on mielestäni arveluttava.. Ikään kuin odottaisit, että pääset puukottamaan selkään; "mitäs et tullut silloin kun sanottiin, nyt saat kärsiä". Aikuisen tehtävä on huolehtia, että lapsi saa riittävästi unta, ruokaa ja muuta tarvittavaa ajallaan. Aikuisen tehtävä on huolehtia siitä, että asiat tapahtuvat ajallaan. Pitää uskaltaa pysyä siinä mitä on luvattu ja sovittu. Nyt opetit lapselle, että vaikka käsket sisälle, niin lapsi voi jäädä pihalle. 5-vuotiaan ajatusmaailma ei ole aikuisen tasolla, hänelle pitää opettaa ja ohjata erinäisiä asioita.

        Näin..

        Miksiköhän sitten nämä kaksi seuraavaa iltaa ovat sujuneet meillä ihan hyvin??? Tytär on tullut sisälle ensimmäisestä pyynnöstä.

        Ja olen kyllä nähnyt mihin maanittelut johtavat, kun olen seuraillut esim veljeni perheen toimintaa. He ehkä menevät "vähän" liiallisuuksiin ja siellä lapset tosiaan pääsevät vedättämään, varsinkin isäänsä. Kyllähän minäkin usein olen käyttänyt tuota lupaus-keinoa hyvällä menestyksellä.


      • ...jukka
        hl-72 kirjoitti:

        Miksiköhän sitten nämä kaksi seuraavaa iltaa ovat sujuneet meillä ihan hyvin??? Tytär on tullut sisälle ensimmäisestä pyynnöstä.

        Ja olen kyllä nähnyt mihin maanittelut johtavat, kun olen seuraillut esim veljeni perheen toimintaa. He ehkä menevät "vähän" liiallisuuksiin ja siellä lapset tosiaan pääsevät vedättämään, varsinkin isäänsä. Kyllähän minäkin usein olen käyttänyt tuota lupaus-keinoa hyvällä menestyksellä.

        viisivuotias tottelee pelosta kun luulee, että hänet jätetään ulos yöksi. Viisivuotiasta ei kuulu laittaa päättämään kotiintuloajoistaan kun ei edes murkkuikäisen kuulu päättää niistä.

        Jätät viisivuotiaalle päätösvallan,ja ilman muuta viisivuotias tekee väärän päätöksen, häntä uhataan hylkäämisellä, lapsi tuntee olevansa syyllinen ja kun jatkat eri asioissa samaan malliin niin lapsi alkaa uskoa, että hän on huono kun tekee väärin.
        Voi hyvänen aika sentään; lopettaa tuo lasten syyllistäminen ja ottakaa aikuisen vastuu, lapsihan jää vaille huolenpitoa joka kerta kun aikuinen sysää lapselle vastuun itsestään.


      • .....
        hl-72 kirjoitti:

        Miksiköhän sitten nämä kaksi seuraavaa iltaa ovat sujuneet meillä ihan hyvin??? Tytär on tullut sisälle ensimmäisestä pyynnöstä.

        Ja olen kyllä nähnyt mihin maanittelut johtavat, kun olen seuraillut esim veljeni perheen toimintaa. He ehkä menevät "vähän" liiallisuuksiin ja siellä lapset tosiaan pääsevät vedättämään, varsinkin isäänsä. Kyllähän minäkin usein olen käyttänyt tuota lupaus-keinoa hyvällä menestyksellä.

        NO, ensinnäkin kerroit, että kerroit lapselle jo hyvissä ajoin, että kohta pitää tulla sisälle. Lapsi osaa varautua ja sillä on suuri merkitys! Toisekseen.. TOTTA KAI lapsi tottelee kun alsitetaan ja pelotellaan!! Sen tietää jokainen selkäsaunan saanut; ei uskalleta uhmata vanhemman tahtoa. Tämä menee siis kategoriaan "tarkoitus pyhittää keinot". Lapsi toisin sanoen tottelee PELOSTA ei siksi, että olisi YMMÄRTÄNYT. Hän pelkää seurauksia ja toimii siksi. Mutta hän voisi toimia myös ilman pelkoa, tästä voin lyödä paljon vetoa!

        Kuten jo kirjoitin, ei ole kyse MAANITTELUSTA jos sanoo "mennäänkö tekemään kaakaota"!! Maanitteluahan on: "tuliiisiiit nyyyt, äiti sitten tekee vaikka mitä haluat.." Äänenpaino viimeisessä on lässyttävä ja vaihtoehdon sisällyttävä. Ensimmäisessä taas reipas, päättäväinen ja iloinen.
        Ja nyt siis puhutaan kultaisen keskitien kulkemisesta, kaikkihan me tiedämme, että jokaisessa asiassa voi mennä liiallisuuksiin (kuten veljesi perheessä ehkä..).


    • Helinä-keiju

      Alkuperäinen kirjoitti:

      "
      Kylppäriin ei mennyt, joten avasin parvekkeen oven ja raahasin tyttäreni sinne.
      "

      Mielestäni tarpeellisempaa olisi ollut raahata vastaanhangoitteleva 5-vuotias myöhään illalla pihalta kotiin. Mitään järkevää syytä raahata lapsi parvekkeelle ei sensijaan löydy. Käsittääkseni alkuperäinen päätyi sitten kuitenkin raahaamisen kannalle jälkikäteen ja raahasi jopa.

      Toisaalta alkuperäinen:

      "
      Minulla on 5-vuotias tytär. Hän on luonteeltaan ujohko, kiltti vieraiden silmissä. Kotona osaa kiukutellakin ja koetella vanhempien hermoja.
      "

      Yleisellä tasolla ajatellen:
      Varmaan jonkin kummallisen luonnonlain mukaan marttyyriäitien "hirviölapset" herättävät usein ihailua ja sympatiaa ympäristössään. Varmaan kaikilla lapsilla on sisäsyntyinen suoja saada hyväksyntää sieltä, mistä sitä on saatavissa, onhan hyväksytyksi tuleminen ihan terveen kehityksen elinehto. Minusta meidän pitäisi yrittää päästä eroon lapsiin kohdistuvasta syyllistämiskulttuuristamme. Monet kantavat jotain määrittelemätöntä syyllisyydentunnetta sisällään aikuisenakin. Tämä muuten on ihan oma filosofiani, ei perustu mihinkään tutkimuksiin eikä mihinkään ylempään ammatilliseen tietämykseen. Toivottavasti en nyt tule taas ärsyttäneeksi ketään, tai no, sama se.

      Lapsen kanssa virheiltä ei voi välttyä kukaan. Jotkut kokevat nimenomaan kasvatuksen kaikessa arkielämän kuvioissa erittäin tärkeäksi. Koska harva meistä on psykologi, niin toisten taas on vaan luotettava intuitioon varsinaisen kasvattamisen sijasta elämän pyörteissä. Meille kaikille jää jonkinlaiset muistot lapsuudestamme, alitajuntaan ainakin. Niiden varassa sitten on jatkettava elämää aikuisuudessa. Aika kultaa muistot, sanotaan, mutta jossain elämän vaiheessa vuosien päästä, muistuu itsekullekin mieleen juttuja lapsuudesta ja siitä kuinka meihin suhtauduttiin. Millaisia ne muistot ovat, se riippuu vanhemmista. Jokainen toivoo, että pahoja muistoja olisi mahdollisimman vähän ja tietenkin pyrkii siihen. Lapsissamme kohtaamme ne kun he kasvavat isoiksi. Se kuravaatteissa nukkuminen ja minuuttiaikataulu, josta täällä yksi kirjoitti, on varmaan niitä muistoja, jotka pysyy mielessä ja palaa varmaan mieleen siinä vaiheessa kun nämä kasvattavat omia lapsiaan. Minuuttiaikatalussa elävät eivät sitten kauheen spontaanisti pääse toimimaan, toivottavasti ei robottimaisuus estä luovuutta.

    • Äiti myös

      Toimit ihan oikein. Äidille ei näytetä kieltä, ei irvistellä ja nimitellä tyhmäksi. Kodin sääntöjä uskotaan. 4-6-vuotias on kovassa uhmäiässä. Meillä pojat olivat helpompia tässäkin iässä. Tytöillä on ollut voimakkaita kiukkukohtauksia.

      Esikoinen kiukutteli tuossa iässä kotona ja mm. juorusi isovanhemmille kaiken mitä kuuli. Kerran jopa möläytti appivanhemmille heidän ollessa meillä kylässä, että "Meidän äitipä sanoi, ettei äiti tykkää vaarista" jne. Asiaa ei helpottanut, että tyttö sai (osin salaa)mummolta ja vaarilta kaiken periksi, kun kyläilimme mummolassa.

      Minkä ikäisiä sisaruksia Teidän 5-vuotiaalla on? Tuleeko 5-vuotias toimeen sisarusten kanssa ja onko voimakasta sisarkateutta? Sisaruussuhteissa lapsi oppii jakamista, vastavuoroisuutta ja saa erilaisia leikkikokemuksia.

      Jos nyt annat lapselle periksi, Teille tulee melkoiset ongelmat tyttären esimurros- ja murrosiässä. Tytöillä tuo murrosikä alkaa aikaisemmin ja koettelee ainakin äidin hermoja.

      • Nitta

        "Toimit ihan oikein. Äidille ei näytetä kieltä, ei irvistellä ja nimitellä tyhmäksi. Kodin sääntöjä uskotaan."

        Itse en voi ajatella ko. äidin toimineen oikein.
        Selvähän on, ettei vanhempien silmille hypitä, ja säännöt on sitä varten, että niitä noudatetaan, mutta onko oikein laittaa toinen parvekkeelle tai lukita yksin ulos? 5-vuotias lapsi?
        Eikö muita vaihtoehtoja ole?


      • 10 sekuntia
        Nitta kirjoitti:

        "Toimit ihan oikein. Äidille ei näytetä kieltä, ei irvistellä ja nimitellä tyhmäksi. Kodin sääntöjä uskotaan."

        Itse en voi ajatella ko. äidin toimineen oikein.
        Selvähän on, ettei vanhempien silmille hypitä, ja säännöt on sitä varten, että niitä noudatetaan, mutta onko oikein laittaa toinen parvekkeelle tai lukita yksin ulos? 5-vuotias lapsi?
        Eikö muita vaihtoehtoja ole?

        Luin aloittajan tekstin, jossa sanoo pitäneensä tyttöä parvekkeella 10 sekuntia. Siinä ei kauan mene.
        Lapsi täytyi rauhoittaa, ja hän rauhoittui, meni nukkumaan konstailematta.
        Miksi tästä asiasta nyt on niin hirmu haloo nostettu, kun asia ei kovin kauhea ole ollut. Tyttö uhmaili ja äiti taltutti neidin uhman, niin kuin aikuisen pitää. Viisivuotias ei saa määrätä kotona.
        Rauhoitetaan nyt tämä tilanne ja mennään kaikki iltapalalle.


      • Helinä-keiju
        10 sekuntia kirjoitti:

        Luin aloittajan tekstin, jossa sanoo pitäneensä tyttöä parvekkeella 10 sekuntia. Siinä ei kauan mene.
        Lapsi täytyi rauhoittaa, ja hän rauhoittui, meni nukkumaan konstailematta.
        Miksi tästä asiasta nyt on niin hirmu haloo nostettu, kun asia ei kovin kauhea ole ollut. Tyttö uhmaili ja äiti taltutti neidin uhman, niin kuin aikuisen pitää. Viisivuotias ei saa määrätä kotona.
        Rauhoitetaan nyt tämä tilanne ja mennään kaikki iltapalalle.

        Lapsi, 5-vuotias, velvotettiin myöhään illalla lyhyen ajan sisällä tekemään monta valintaa ja päätöstä. Tullako sisään vai jäädäkö ulos, riisuako vai mennäkö parvekkeelle, nukkuako äidin vieressä vai omassa sängyssään. Luulen lapsen rasittuneen kasatusta päätöksenteon vastuusta ja väärien valintojensa seurauksista. Minusta on inhimillinen reaktio suhtautua uhmakkaasti kiristykseen ja uhkailuun. Lapselle ei ainakaan pitäisi ivailla kun hän tuli kotiin tyyliin ""sinunhan piti viettää yö ulkona". Tuossa vaiheessa ilta olisi voitu vielä pelastaa. Äiti olisi voinut kertoa tyttärelleen, että on ollut huolissaan, että mitä hänen pienelle tyttölleen tapahtuu ulkona niin myöhään. Varmasti 5-vuotias ymmärtää puhetta. Sitten olisi voitu sopia, että seuraavana päivänä ei näin enää käy. Täällä on sanottu, että on tärkeää lasten oppia tekojensa seuraukset. Sitä samaa eli tekojemme seurauksia kannattaa vanhempienkin oppia etukäteen ajattelemaan. Nostan hattua aloittajalle. Harva meistä kehtaa tuoda mokansa julkisuuteen reposteltavaksi.

        Minä haluisin puhua vielä, kun vauhtiin pääsin, siitä kotiarestikysymyksestä myös. Koti saa kotiarestikäytännössä vinoutuneen merkityksen. Koti pitäisi olla miellyttävä paikka, kotipesään tulo "maailmalta" lämmin kokemus. Jos kotia pidetään rangaistuspaikkana, josta ei pääse ulos, kun on mokannut, niin se muodostuu vankilaksi. Ei kai tarkoitus kuitenkaan ole, että lapsi "päästessään" ulos kotinsa ovesta kokee vapauden tuulahduksen. En kannata kotiarestirangaistusta.


      • samoin ajatteleva
        Helinä-keiju kirjoitti:

        Lapsi, 5-vuotias, velvotettiin myöhään illalla lyhyen ajan sisällä tekemään monta valintaa ja päätöstä. Tullako sisään vai jäädäkö ulos, riisuako vai mennäkö parvekkeelle, nukkuako äidin vieressä vai omassa sängyssään. Luulen lapsen rasittuneen kasatusta päätöksenteon vastuusta ja väärien valintojensa seurauksista. Minusta on inhimillinen reaktio suhtautua uhmakkaasti kiristykseen ja uhkailuun. Lapselle ei ainakaan pitäisi ivailla kun hän tuli kotiin tyyliin ""sinunhan piti viettää yö ulkona". Tuossa vaiheessa ilta olisi voitu vielä pelastaa. Äiti olisi voinut kertoa tyttärelleen, että on ollut huolissaan, että mitä hänen pienelle tyttölleen tapahtuu ulkona niin myöhään. Varmasti 5-vuotias ymmärtää puhetta. Sitten olisi voitu sopia, että seuraavana päivänä ei näin enää käy. Täällä on sanottu, että on tärkeää lasten oppia tekojensa seuraukset. Sitä samaa eli tekojemme seurauksia kannattaa vanhempienkin oppia etukäteen ajattelemaan. Nostan hattua aloittajalle. Harva meistä kehtaa tuoda mokansa julkisuuteen reposteltavaksi.

        Minä haluisin puhua vielä, kun vauhtiin pääsin, siitä kotiarestikysymyksestä myös. Koti saa kotiarestikäytännössä vinoutuneen merkityksen. Koti pitäisi olla miellyttävä paikka, kotipesään tulo "maailmalta" lämmin kokemus. Jos kotia pidetään rangaistuspaikkana, josta ei pääse ulos, kun on mokannut, niin se muodostuu vankilaksi. Ei kai tarkoitus kuitenkaan ole, että lapsi "päästessään" ulos kotinsa ovesta kokee vapauden tuulahduksen. En kannata kotiarestirangaistusta.

        Juu, älä jarruttele jos vauhtiin pääset! Kirjoituksiasi on ilo lukea, ne ovat hyvin viisaita! Huomaa, ettet ole mennyt matalimmasta aidan raosta, vaan aidosti mietit mikä on lapselle parasta. Tiedät, ettei vanhemman arvovaltaa luoda alsitamalla ja simputtamalla pienempää. Suurin arvovalta on sillä aikuisella, joka osaa hallita omat vihan tunteensa ja perustaa päätöksensä viisauteen. Kuinka moni täällä vain ajattelee, että lapsen pitää totella keinolla millä hyvänsä (ja keinoja ei vaivauduta liiemmin miettimään). Mieluummin olen ylpeä lapsista, jotka ovat yhteistyökykyisiä ja käyttäytyvät hyvin, koska heille on osattu (ja jaksettu) opettaa asiat niin että he ne myös ymmärtävät. On ihan eri asia toimia pelosta kuin ymmärryksestä! Se lapsi joka toimii ymmärryksestä saa enemmän.


    • välitä

      et taatusti ole ainoa joka on kiukuttelevan mukulan pistänyt partsin kautta nukkumaan ilman iltapalaa! Kyllä naäitä sattuu ja niistä opitaan. Lapsi ja aikuinen.
      T.Murre

    • näitä vastauksia....

      Täällä ollaan taas verenhimioisina kuin hyeena-lauma, hyökitään päällepäsmärinä kuin mitkäkin pahaiset kakarat....samaan hengen vetoon vakuutellaan olevan niiiiin hyviä kasvattajia, suvaitevia ja lempeämielisiä ja aivan varmasti aivan oikeassa- ovathan ne mielipiteet juuri omia. Huh huh.. Millaista mallia te lapsillenne ja nuorillenne annatte? Kaksinaamaista touhua, ei voi muuta sanoa.

      Mielestäni ap. toimi ihan hyvin. Omasta kokemuksesta (pieniä lapsia ja ympäristö jossa kavereita ja mahdollisuus leikkiä ulkonakin paljon) tiedän, että näitä tilanteita tulee aina välillä...Välillä lapsi "kokeilee ja koettelee" ihan vain väsymystään, välillä sitä kavereille näyttämisen halua. Se on jokaisen vanhemman tehtävä huomata "millaisesta" uhmasta milloinkin on kyse.

      Kaikkeen ei voi kuitenkaan soveltaa sitä "lahjomista ja maanittelua". Ainakin omasta kokemuksesta tiedän, jos lapsi on "sillä päällä" ja tahtoo vain uhmata uhmaamisen ilosta kaverin silmissä (mikä on ihan luonnollista, ja niinkuin varmaan oli ap:nkin tapauksessa) niin jos siinä tilanteessa alkaa antamaan lapselle vaihtoehtoja tyyliin "jos nyt kuitenkin tulisit niin saisit kaakaota" tms, tulosta on turha odottaa ja voipi käydä niin että tilanne käntyy nurin päin.
      Naapurin isäntä houkuttelee lapsiaan joka tilanteessa tällä keinolla, nyt vuosien jälkeen on menty siihen että lapsille ei mikään riitäkään vaan jotta tultaisiin sisälle silloin kun käsketään, aletaankin vaatia iltapalaksi jäätelöä ja poppareita ym tai "sitten ei tulla..." Lapset pompottavat vanhempiaan ihan surutta ja vanhemmat menevät kuin pässi narussa.

      Lahjonta toimii silloin, kun lapsesta näkee tämän olevan "vain väsähtänyt" tai muuten sillä tuulella että se menee oikein läpi. Mutta jos tuota lahjontaa alkaa käyttää niissäkin tilanteissa kun selvästi huomaa kyseessä olevan ihan vain isottelua, metsään mennään...Silloinhan aikuinen siirtää ohjat lapsen käsiin, antaa päätäntävallan lapselle ja sen verran ovelia nuo ovat että varmasti oppivat pian vetelemään jatkossakin "oikeista naruista" vanhempiaan jössitäen.

      Tämä on vain minun mielipiteeni ja kokemani.

      • faija

        Missä kirjoituksessa ollaan ehdotettu lapsen yhteistyökyvyn lisäämiseksi lahjontaa, voisitko kertoa?


      • eikä VAIN

        Kuinka tuo lahjonta ja maanittelu on niin vaikea ymmärtää OIKEIN. Tahallaan ilmeisesti pitää vääntää asia päälaelleen.
        Lastenkasvatuksessa(kaan) tuskin onnistuu kovin loisteliaasti jos ajattelee asioista noin virtaviivaisesti ja pinnallisesti. Jokaisen järki sanonee, että lässytys ja maanittelu ei pidemmän päälle ole tepsivä keino. Näitä lapsi oppii varmasti käyttämään hyväkseen. MUTTA, tapa josta täällä on kirjoiteltu ei ole ollut maanittelua eikä lahjontaa, se on sellaiseksi vain vääntynyt niiden päässä, jotka eivät kykene asiaa käsittämään. Muoto "mukaansa tempaaminen" voisi ehkä valaista tilannetta. Kasvattaja keksii mukavan jutun jolla tempaa lapsen mukaansa. En tiedä, ehkä sitten vaatii vähän päättäväisyyttä ja rohkeutta osata esittää asia lapselle niin, että lapsi innostuu..? Tämä kun on aivan eri juttu kuin maanittelu..
        Lapsen kasvatuksessa usein puhutaan kolmesta paheesta: kiristys, uhkaus ja lahjonta. Tässäkään ketjussa ei kukaan ole ruikuttanut siitä, että lasta kiristettiin ja uhattiin parvekkeella ja iltapalalla. Sitten kun joku ehdottaa tuon "mukaansa tempaamisen", niin johon ollaan vääntämässä siitä väkisin lahjontaa ja sekös on pahasta!! Miksi? Siksi, koska eräät tuntuvat kuvittelevan olevansa jotenkin helkkarin suuria ja korkea-arvoisia. Lahjontahan tekee aikuisesta lällyn. (Mielestäni myös uhkaus ja kiristys).

        Omat lapseni ovat jo yläasteikäisiä. Heille olen käyttänyt tarvittaessa tuota mukaansa tempaamista. Ja kiitos vain, metsään ei olla menty. Päinvastoin. Lapset ovat iloisia ja hyvin yhteistyökykyisiä. Ennen kaikkea heidän ongelman ratkaisukykynsä ja ajattelutapansa ovat hyvin itsenäisiä. En tiedä mitä tuo metsään meno sinun mielestäsi tarkoittaa, mutta olen lukenut kasvatus asiantuntijan tekstiä, jossa tuota mukaansa tempaamista suositellaan. En tiedä.. meillä se on toiminut loistavasti ja asiantuntijatkin sitä suosivat, joten..?

        Aikuinen ei anna lapselle päätäntä valtaa jos ehdottaa kaakaolla menoa!! Miten niin? Sinne sisälle kun lopulta kuitenkin mennään (alkuperäisessä tapauksessahan sisälle ei menty silloin kun aikuinen sanoi)! Jos ei kaakao houkuta, niin sitten sanotaan, että "tiedän että sinä haluaisit olla vielä pihalla, mutta meidän on nyt mentävä sisälle". Ja sitten mennään. Piste. Mutta "kaakao" (tai jokin muu mukava juttu) on meillä siis toiminut lähes poikkeuksetta..
        Kuten todettu, AINA on ääriesimerkkejä (kuten taas naapurisi..)! Mutta mitä hittoa tuo kuului asiaan.. Jos lapsen (iltapala)toive on JÄRKEVÄ, niin miksi sitä ei voi toteuttaa? Sipseihin voi sanoa, ettei meillä sellaisia syödä iltapalaksi, mutta lämpimiin juustovoileipiin voi sanoa "ai kun hyvä idea!". Mitä menetät? Arvovaltaasi..? Heh..
        Kuulostaa nyt hiukan sille ettei sitä todellista, oikeaa, rohkeaa arvovaltaa ole aikuisella joka noin ajattelee. Naapurin setähän antaa lapsen vedättää. Totta kai kaikessa voidaan päätyä vedättämiseen, mutta ei se nyt kauheasti ole vaadittu, että pysyy kultaisella keskitiellä! Kun on narut omissa käsissä, voi lankaa joskus löysätäkin.


      • sun hellanlettas
        eikä VAIN kirjoitti:

        Kuinka tuo lahjonta ja maanittelu on niin vaikea ymmärtää OIKEIN. Tahallaan ilmeisesti pitää vääntää asia päälaelleen.
        Lastenkasvatuksessa(kaan) tuskin onnistuu kovin loisteliaasti jos ajattelee asioista noin virtaviivaisesti ja pinnallisesti. Jokaisen järki sanonee, että lässytys ja maanittelu ei pidemmän päälle ole tepsivä keino. Näitä lapsi oppii varmasti käyttämään hyväkseen. MUTTA, tapa josta täällä on kirjoiteltu ei ole ollut maanittelua eikä lahjontaa, se on sellaiseksi vain vääntynyt niiden päässä, jotka eivät kykene asiaa käsittämään. Muoto "mukaansa tempaaminen" voisi ehkä valaista tilannetta. Kasvattaja keksii mukavan jutun jolla tempaa lapsen mukaansa. En tiedä, ehkä sitten vaatii vähän päättäväisyyttä ja rohkeutta osata esittää asia lapselle niin, että lapsi innostuu..? Tämä kun on aivan eri juttu kuin maanittelu..
        Lapsen kasvatuksessa usein puhutaan kolmesta paheesta: kiristys, uhkaus ja lahjonta. Tässäkään ketjussa ei kukaan ole ruikuttanut siitä, että lasta kiristettiin ja uhattiin parvekkeella ja iltapalalla. Sitten kun joku ehdottaa tuon "mukaansa tempaamisen", niin johon ollaan vääntämässä siitä väkisin lahjontaa ja sekös on pahasta!! Miksi? Siksi, koska eräät tuntuvat kuvittelevan olevansa jotenkin helkkarin suuria ja korkea-arvoisia. Lahjontahan tekee aikuisesta lällyn. (Mielestäni myös uhkaus ja kiristys).

        Omat lapseni ovat jo yläasteikäisiä. Heille olen käyttänyt tarvittaessa tuota mukaansa tempaamista. Ja kiitos vain, metsään ei olla menty. Päinvastoin. Lapset ovat iloisia ja hyvin yhteistyökykyisiä. Ennen kaikkea heidän ongelman ratkaisukykynsä ja ajattelutapansa ovat hyvin itsenäisiä. En tiedä mitä tuo metsään meno sinun mielestäsi tarkoittaa, mutta olen lukenut kasvatus asiantuntijan tekstiä, jossa tuota mukaansa tempaamista suositellaan. En tiedä.. meillä se on toiminut loistavasti ja asiantuntijatkin sitä suosivat, joten..?

        Aikuinen ei anna lapselle päätäntä valtaa jos ehdottaa kaakaolla menoa!! Miten niin? Sinne sisälle kun lopulta kuitenkin mennään (alkuperäisessä tapauksessahan sisälle ei menty silloin kun aikuinen sanoi)! Jos ei kaakao houkuta, niin sitten sanotaan, että "tiedän että sinä haluaisit olla vielä pihalla, mutta meidän on nyt mentävä sisälle". Ja sitten mennään. Piste. Mutta "kaakao" (tai jokin muu mukava juttu) on meillä siis toiminut lähes poikkeuksetta..
        Kuten todettu, AINA on ääriesimerkkejä (kuten taas naapurisi..)! Mutta mitä hittoa tuo kuului asiaan.. Jos lapsen (iltapala)toive on JÄRKEVÄ, niin miksi sitä ei voi toteuttaa? Sipseihin voi sanoa, ettei meillä sellaisia syödä iltapalaksi, mutta lämpimiin juustovoileipiin voi sanoa "ai kun hyvä idea!". Mitä menetät? Arvovaltaasi..? Heh..
        Kuulostaa nyt hiukan sille ettei sitä todellista, oikeaa, rohkeaa arvovaltaa ole aikuisella joka noin ajattelee. Naapurin setähän antaa lapsen vedättää. Totta kai kaikessa voidaan päätyä vedättämiseen, mutta ei se nyt kauheasti ole vaadittu, että pysyy kultaisella keskitiellä! Kun on narut omissa käsissä, voi lankaa joskus löysätäkin.

        kun joku onneton taas tuntee itsensä "älykkääksi" latelemalla aivan jokaiselle itsestään selviä asioita...

        paskanjauhantaa


      • sun..
        sun hellanlettas kirjoitti:

        kun joku onneton taas tuntee itsensä "älykkääksi" latelemalla aivan jokaiselle itsestään selviä asioita...

        paskanjauhantaa

        persläpes sitten! Näköjään täytyy ladella itsestäänselvyyksiä kun ei eräille muutoin päähän mene!!
        Ja sinä et kovin älykkäältä kommentteinesi vaikuta, joten turha siis kuvitella olevasi.

        paskanjauhantaa, NIMEN OMAAN.


      • tiedän olevani ; )
        sun.. kirjoitti:

        persläpes sitten! Näköjään täytyy ladella itsestäänselvyyksiä kun ei eräille muutoin päähän mene!!
        Ja sinä et kovin älykkäältä kommentteinesi vaikuta, joten turha siis kuvitella olevasi.

        paskanjauhantaa, NIMEN OMAAN.

        ja sen ensiaste on itsestään selvien asioiden jankuttamatta jättämisen ymmärtäminen ;)

        omat nimeen


    • Tiina1

      illat sujunut? Ainakin kasvatusvinkkejä olet saanut ;D

      • hl-72

        Ihan hyvin ovat sujuneet... ;)
        Tyttö on parhaillaan ulkona, kävin äsken sanomassa, että kohta pyydän iltapalalle. Hyvin todennäköisesti tulee ekalla pyynnöllä.

        Ketjussa kritisoitiin myöhäistä ulkonaoloaikaa; minusta se on epäolennaista, olennaista lienee se, millä tavalla vastaanhangoittelevan 5-vuotiaan saa sieltä pihalta sisälle...

        Montaa on ollut mielipidettä, hymyillen olen lukenut keskustelua. Itse tein niinkuin parhaaksi näin, en rupea houkuttelemaan popcorneilla tai kynttiläillallisilla, enkä rupea myöskään väkisin raahaamaan ketään sisälle.


      • hl-72

        Piti ihan käydä katsomassa millä kannalla itse olit ollut keskustelun tiimellyksessä... ettei taas tule haukkuja niskaan..


      • Tiina1
        hl-72 kirjoitti:

        Piti ihan käydä katsomassa millä kannalla itse olit ollut keskustelun tiimellyksessä... ettei taas tule haukkuja niskaan..

        Joo, pitää olla varovainen. En ole paljonkaan kommentoinut. Kun kommentoin, joku ihailija nappasi erään toisen tekstini toisesta yhteydestä. Ajattelin pitää matalaa profiilia, ettei mene ihan asian vierestä.

        Mutta mielipiteeni on kyllä se, että omat vanhemmat tietävät oman muksunsa parhaiten eli maalaisjärkeä, mutta ei kannata myöskään kieltäytyä hyvistä vinkeistä. Eli oikeastaan olisi tehnyt varmaankin samansuuntaisesti kuin Sinäkin. Onnea vaan maailman vaikeimpaan ja ihanimpaan tehtävään!


      • ;o)
        Tiina1 kirjoitti:

        Joo, pitää olla varovainen. En ole paljonkaan kommentoinut. Kun kommentoin, joku ihailija nappasi erään toisen tekstini toisesta yhteydestä. Ajattelin pitää matalaa profiilia, ettei mene ihan asian vierestä.

        Mutta mielipiteeni on kyllä se, että omat vanhemmat tietävät oman muksunsa parhaiten eli maalaisjärkeä, mutta ei kannata myöskään kieltäytyä hyvistä vinkeistä. Eli oikeastaan olisi tehnyt varmaankin samansuuntaisesti kuin Sinäkin. Onnea vaan maailman vaikeimpaan ja ihanimpaan tehtävään!

        Hih, ;) ;) ;) ;) ;) ;)
        *smile*
        *I´m perfect*
        :) PEACE
        :-) :D
        Ö9=
        *I´m a specialist*
        :@ *röh*

        ;y) ;t) ;n)

        *I`m talking with myself*

        ;) ;) ;) ;) Hih, Hih, Hihihii

        *I´m not so self-confident"

        Hih :o) ;-)

        *I have 9 children but I would rather be here than whit my children*

        Hih, ;) ;D

        *I know everything about raising altought I don`t spend any time with my children*

        *Hmm.. do I have any children..?*

        DO I HAVE A LIFE AT ALL??????????


      • get...
        ;o) kirjoitti:

        Hih, ;) ;) ;) ;) ;) ;)
        *smile*
        *I´m perfect*
        :) PEACE
        :-) :D
        Ö9=
        *I´m a specialist*
        :@ *röh*

        ;y) ;t) ;n)

        *I`m talking with myself*

        ;) ;) ;) ;) Hih, Hih, Hihihii

        *I´m not so self-confident"

        Hih :o) ;-)

        *I have 9 children but I would rather be here than whit my children*

        Hih, ;) ;D

        *I know everything about raising altought I don`t spend any time with my children*

        *Hmm.. do I have any children..?*

        DO I HAVE A LIFE AT ALL??????????

        ...some help, seriously.


      • Tiina1
        hl-72 kirjoitti:

        Piti ihan käydä katsomassa millä kannalla itse olit ollut keskustelun tiimellyksessä... ettei taas tule haukkuja niskaan..

        näet. Joku arvostaa vähän ehkä liikaakin mielipiteitäni.


      • hl-72
        Tiina1 kirjoitti:

        näet. Joku arvostaa vähän ehkä liikaakin mielipiteitäni.

        Melkoinen fani sinulla ;)


      • nyt?
        hl-72 kirjoitti:

        Ihan hyvin ovat sujuneet... ;)
        Tyttö on parhaillaan ulkona, kävin äsken sanomassa, että kohta pyydän iltapalalle. Hyvin todennäköisesti tulee ekalla pyynnöllä.

        Ketjussa kritisoitiin myöhäistä ulkonaoloaikaa; minusta se on epäolennaista, olennaista lienee se, millä tavalla vastaanhangoittelevan 5-vuotiaan saa sieltä pihalta sisälle...

        Montaa on ollut mielipidettä, hymyillen olen lukenut keskustelua. Itse tein niinkuin parhaaksi näin, en rupea houkuttelemaan popcorneilla tai kynttiläillallisilla, enkä rupea myöskään väkisin raahaamaan ketään sisälle.

        Et raahaa väkisin sisälle mutta ulos(parvekkeelle)kyllä!? Sädekehän kiillotusta?


      • hl-72
        nyt? kirjoitti:

        Et raahaa väkisin sisälle mutta ulos(parvekkeelle)kyllä!? Sädekehän kiillotusta?

        Kyllä kyllä. Mietin aina tarkkaan koska raahaan ja mihin raahaan ja kaiket muut ajat kiillottelen sädekehääni... ;)


      • .....
        hl-72 kirjoitti:

        Kyllä kyllä. Mietin aina tarkkaan koska raahaan ja mihin raahaan ja kaiket muut ajat kiillottelen sädekehääni... ;)

        Minuakin kiinnostaisi tietää mitä eroa on raahata parvekkeelle puolipukeissa tai pihalta sisälle? (Muuta kuin, että viimeisessä tapauksessa lapselle ei annettaisi periksi ja olisi asianmukaisissa vaatteissa)


      • your
        get... kirjoitti:

        ...some help, seriously.

        boyfriend to get..


      • /&amp;¤%¤
        ;o) kirjoitti:

        Hih, ;) ;) ;) ;) ;) ;)
        *smile*
        *I´m perfect*
        :) PEACE
        :-) :D
        Ö9=
        *I´m a specialist*
        :@ *röh*

        ;y) ;t) ;n)

        *I`m talking with myself*

        ;) ;) ;) ;) Hih, Hih, Hihihii

        *I´m not so self-confident"

        Hih :o) ;-)

        *I have 9 children but I would rather be here than whit my children*

        Hih, ;) ;D

        *I know everything about raising altought I don`t spend any time with my children*

        *Hmm.. do I have any children..?*

        DO I HAVE A LIFE AT ALL??????????

        Viestisi menee kyllä hyvin jakeluun, vaikka toisilla ontuukin. ;)
        Onneksi suurin osa kasvattajista kuitenkin pärjää ilman lapsen alistamista ja pelottelua! Sääliksi käy vain noiden lapsia kun äitee on noin päällekäyvä ja pirttihirmu.


    • Empä

      osaa ottaa kantaa tämän kummemmin, mutta aikamoisen keskustelu rumban sait aikaseksi :)

      • hl-72

        Eräs isä kehoitti houkuttelemaan lasta pihalta tunnelmavaloilla, kynttilöillä ja kaakaolla... Hih, ja toisaalta wow.


      • *kiherrystä**
        hl-72 kirjoitti:

        Eräs isä kehoitti houkuttelemaan lasta pihalta tunnelmavaloilla, kynttilöillä ja kaakaolla... Hih, ja toisaalta wow.

        ja eräs äiti raahasi lapsensa parvekkeelle huutamaan ja jätti ilman iltapalaa kun ei osannut viedä päätöstään heti pihalla läpi. huuuuu!!
        Tähän ei kyllä voi sanoa edes wow, sen verran pelkurimaista nössön touhua! Tosimies sentään osaa valita oikeat tavat toimia, mutta ymmärrän kyllä epätoivosi kun et koskaan ole (kynttilän) valoa kokenut. Hih.


      • .......
        hl-72 kirjoitti:

        Eräs isä kehoitti houkuttelemaan lasta pihalta tunnelmavaloilla, kynttilöillä ja kaakaolla... Hih, ja toisaalta wow.

        Tässä pienelle asiantuntijan sanoja (tutkija Heikki Sariola, lastensuojelun keskusliitosta):

        LOPETA VALTATAISTELU
        Rajoista on hyvä pitää kiinni. Mutta takertuminen kuriin ja siihen, kuka perheessä määrää, eivät ratkaise pikkulasten kehitysvaiheisiin liittyviä asioita. Kun lapsen huomio ohjataan myönteisiin asioihin, kurinpidolle ei ole käyttöä. Tarvitaan kärsivällisyyttä, että samoissa asioissa, esimerkiksi pukemisessa ja syömisessä, jaksaa ohjata lasta aina uudelleen ja uudelleen.

        SUOMEKSI (jotta sinäkin voisit ymmärtää): Itsevarma, viisas ja terveellä tavalla omanarvontuntoinen kasvattaja ei tarvitse alistusta ja pelottelua pönkittääkseen itsetuntoaan. Hän osaa (ja viitsii) käyttää myönteisiä keinoja ja lapsi tottelee koska on yhteistyökykyinen, ei koska pelkää (epäoikeudenmukaisia) rangaistuksia. Jos aikuinen alistaa lasta ihan vain pönkittääkseen itsetuntoaan, se on SAIRASTA.

        P.s. Vai löytyykö taas montakin kotipsykologiaa harjoittavaa, ah niin täydellistä kasvattajaa, jotka päihittävät asiantuntijan perustellun väitteen? TokiToki..


      • just joo
        ....... kirjoitti:

        Tässä pienelle asiantuntijan sanoja (tutkija Heikki Sariola, lastensuojelun keskusliitosta):

        LOPETA VALTATAISTELU
        Rajoista on hyvä pitää kiinni. Mutta takertuminen kuriin ja siihen, kuka perheessä määrää, eivät ratkaise pikkulasten kehitysvaiheisiin liittyviä asioita. Kun lapsen huomio ohjataan myönteisiin asioihin, kurinpidolle ei ole käyttöä. Tarvitaan kärsivällisyyttä, että samoissa asioissa, esimerkiksi pukemisessa ja syömisessä, jaksaa ohjata lasta aina uudelleen ja uudelleen.

        SUOMEKSI (jotta sinäkin voisit ymmärtää): Itsevarma, viisas ja terveellä tavalla omanarvontuntoinen kasvattaja ei tarvitse alistusta ja pelottelua pönkittääkseen itsetuntoaan. Hän osaa (ja viitsii) käyttää myönteisiä keinoja ja lapsi tottelee koska on yhteistyökykyinen, ei koska pelkää (epäoikeudenmukaisia) rangaistuksia. Jos aikuinen alistaa lasta ihan vain pönkittääkseen itsetuntoaan, se on SAIRASTA.

        P.s. Vai löytyykö taas montakin kotipsykologiaa harjoittavaa, ah niin täydellistä kasvattajaa, jotka päihittävät asiantuntijan perustellun väitteen? TokiToki..

        No just joo.


      • jaa
        just joo kirjoitti:

        No just joo.

        aijjaa


      • Helinä-keiju
        jaa kirjoitti:

        aijjaa

        Minun itsetuntoni kohosi aina, kun huomasin, että oma pieni lapseni on jossain asiassa järkevämpi ja älykkäämpi kuin minä.

        Kynttiläisän lapsille jää yhteisistä hetkistä onnelliset muistot, niitä ei koskaan ole liikaa ja onhan se aikuisellekin kivempaa, kun ei ole pinna kireällä.


      • Helinä-keiju

        Ihan kun tuossa alkujutussa vähän kokeiltiin, että kumman kantti kestää. Se meni läskiks. Lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, joten tietenkin hänen kanttinsa pettää ensinnä, mutta jos tolla tyylillä jatketaan niin piankin voi olla edessä päivä, jolloin lapsen kantti kestääkin. Mitäs sitten ... tapahtuu.


      • hl-72 (alkup.)
        hl-72 kirjoitti:

        Eräs isä kehoitti houkuttelemaan lasta pihalta tunnelmavaloilla, kynttilöillä ja kaakaolla... Hih, ja toisaalta wow.

        oi joi, joku käytti nimimerkkiäni. minulla ei ole mitään kynttilöitä vastaan...


      • Tutta-Jutta
        Helinä-keiju kirjoitti:

        Ihan kun tuossa alkujutussa vähän kokeiltiin, että kumman kantti kestää. Se meni läskiks. Lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, joten tietenkin hänen kanttinsa pettää ensinnä, mutta jos tolla tyylillä jatketaan niin piankin voi olla edessä päivä, jolloin lapsen kantti kestääkin. Mitäs sitten ... tapahtuu.

        Et sitten vieläkään kommentoinut riittävästi, olisko uusi avaus mitään?

        Kerro mitä tapahtuu, kun äiti ei jaksa kantaa lastaan sisälle ison masunsa kanssa, vaan joutuu käsittelemään asian toisin?

        Luuletko oikeasti, että jokainen äiti ehtii puntaroimaan tilanteet etukäteen elämässään? Ehkä yhden lapsen kanssa, mutta entä kun lapsia on jo viisi ja heistä kaikki ei todellakaan helppoja äidin kullannuppuja. Mitäs sitten tapahtuu????


      • Helinä-keiju
        Tutta-Jutta kirjoitti:

        Et sitten vieläkään kommentoinut riittävästi, olisko uusi avaus mitään?

        Kerro mitä tapahtuu, kun äiti ei jaksa kantaa lastaan sisälle ison masunsa kanssa, vaan joutuu käsittelemään asian toisin?

        Luuletko oikeasti, että jokainen äiti ehtii puntaroimaan tilanteet etukäteen elämässään? Ehkä yhden lapsen kanssa, mutta entä kun lapsia on jo viisi ja heistä kaikki ei todellakaan helppoja äidin kullannuppuja. Mitäs sitten tapahtuu????

        En minä ainakaan ole koskaan ehtinyt puntaroimaan etukäteen. Nythän tässä ketjussa puntaroidaan jälkikäteen, mutta jos tuntuu raskaalta, niin ei varmaan kannata lueskella kommentteja. Lapselle on kova muutos uusi vauva jo sinänsä ja jos äidinkin käytös ison mahan myötä muuttuu, niin paljon siinä tulevalta sisarukselta tulee vaadittua sopeutumista. Pitää varmaan yrittää sitä lastakin siinä ymmärtää ettei lapsi liian pienenä joudu ymmärtäjän rooliin aikuisen sijasta.

        Ihan vaan tiedoksi sinulle, Tutta-Jutta, että omien lapsiesi kommentointia voit ehkä rajoittaa, jos tapanasi on, mutta älä luulekaan, että pystyt täällä netissä rajoittamaan kenenkään kommentointeja ja sitä, missä ketjussa kuka mitäkin kirjoittaa. Varmaan kauheeta, kun ei pysty hallitsemaan muita ihmisiä, vaikka kova oliskin halu.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tärkeä kysymys!

      Haluatko sinä, mies, minut?
      Ikävä
      92
      1643
    2. Asiallinen lähestyminen

      Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk
      Sinkut
      174
      1300
    3. En tiedä..

      Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse
      Ikävä
      104
      1100
    4. Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."

      Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll
      Suomalaiset julkkikset
      15
      1077
    5. Mitäs nainen

      Meinaat tehdä viikonloppuna.
      Ikävä
      87
      946
    6. Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?

      Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?
      Ikävä
      44
      878
    7. Suhde asiaa

      Miksi et halua suhdetta kanssani?
      Ikävä
      68
      871
    8. Kirjoita nainen meistä jotain tänne

      tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K
      Ikävä
      65
      840
    9. Ai jaa sinä oletkin ahnas

      Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
      Ikävä
      107
      758
    10. Vedalainen metafysiikka

      Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli
      Hindulaisuus
      289
      753
    Aihe