Täällä on tätä usein kysytty,mutta kysynpä minäkin. Rotuja on niin paljon,että joitain mukavia,mutta harvinaisempia voi jäädä ottamatta huomioon.Täältä tavoittaa kuitenkin koiraihmisiä kautta maan ja saa kuulla omistajakokemuksia.
Asun maaseudulla ja ympärillä on paljon vapaata ulkoilumaastoa.Kokemusta on vain eräästä palveluskoirarodusta.Olen valmis järjestämään aktiviteettia koiralle ja osin sitä tulee luontaisesti perheen mukana touhutessa.Pieniä lapsia ei ole perheessä.Koira olisi perheenjäsen ja asuisi sisätiloissa.Iso aidattu pihakin löytyy.
-Karvanlaadulla ja hoidettavuudella ei väliä,kuitenkin niin, ettei talvellakaan palellu lenkillä.
-Yleisesti ottaen terve rotu
-Näköä ja kokoa sen verran, että hoitaa vahtikoiran viran olematta kuitenkaan aggressiivinen vieraille.
-Helposti tai kohtuullisen helposti koulutettava
-Pysyy metsälenkillä mukana irti
-Ei kovin dominoimaan taipuvainen luonne
-Ei mahdoton höselö,miellyttävä luonne, ei lapanen, mutta suht rauhallinen saisi olla aikuisena.
-Jos terveenä pysyy, suht pitkäikäinen, ei siis esim.tanksandoggi.(luopuminen on aina niin vaikeaa)
Onko ehdottomassasi rodussa sukupuoltenvälisiä eroavaisuuksia.Kumpaa suosittelet.
Jos viitsit, perustelut ehdottamastasi rodusta/roduista olisi mukava kuulla.
Kiitos jo etukäteen!
Asun maaseudulla ja ympärillä on paljon vapaata ulkoilumaastoa.Kokemusta on vain eräästä palveluskoirarodusta.Olen valmis järjestämään aktiviteettia koiralle ja osin sitä tulee luontaisesti perheen mukana touhutessa.Pieniä lapsia ei ole perheessä.Koira olisi perheenjäsen ja asuisi sisätiloissa.Iso aidattu pihakin löytyy.
-Karvanlaadulla ja hoidettavuudella ei väliä,kuitenkin niin, ettei talvellakaan palellu lenkillä.
-Yleisesti ottaen terve rotu
-Näköä ja kokoa sen verran, että hoitaa vahtikoiran viran olematta kuitenkaan aggressiivinen vieraille.
-Helposti tai kohtuullisen helposti koulutettava
-Pysyy metsälenkillä mukana irti
-Ei kovin dominoimaan taipuvainen luonne
-Ei mahdoton höselö,miellyttävä luonne, ei lapanen, mutta suht rauhallinen saisi olla aikuisena.
-Jos terveenä pysyy, suht pitkäikäinen, ei siis esim.tanksandoggi.(luopuminen on aina niin vaikeaa)
Onko ehdottomassasi rodussa sukupuoltenvälisiä eroavaisuuksia.Kumpaa suosittelet.
Jos viitsit, perustelut ehdottamastasi rodusta/roduista olisi mukava kuulla.
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 15
Vanhimmat
tietenkin.
Yksinkertaisesti siitä syystä että siinä yhdistyvät koiran kaikki hyvät puolet. Vaativahan se on, mutta sinähän kerroit olevasi halukas järjestämään tarpeeksi liikuntaa ja aktiviteetteja ja että sinulla on myöskin pihapiiriä ja sitä kautta vartiointitarvetta.
Sakusta saa luotettavan ja uskollisen kaverin ja perheenjäsenen.
selkä ja lonkkavikoja paljon sekä joissakin linjoissa hermoheikkoutta..eli sitten kannattaa olla huolellinen mistä hankkii.
Tuttuni joutui lopettamaan omansa selkävian takia. Olisikohan valkoinen paimenkoira parempi ..selkä ainakin luonnollisempi.
Sitten on howawart, bouvier.
sakemanni menossa, eikä yhdelläkään ole ollut selkä eikä lonkkavikoja. Ei myöskään mainitsemiasi hermovikoja.
Lisäksi tunnen kolmenkymmenen vuoden ajalta useita kymmeniä ihmisiä, joilla on tai on ollut täysin terve sakemenni.
Jokaisessa rodussa on myöskin sairaita yksilöitä. Jos niitä hakemalla lähtee hakemaan.
Musta tuntuu, että osaksi sakujen huono maine johtuu narun toisesta päästä eli ottaja ei osaa kouluttaa koiraansa...
Se on juuri niin, että koira kuin koira vaikuttaa sairaalta päästään jos omistajalla ei ole minkäänlaista kontrollia siihen.
Opetettu ja normaalisti koulutettu koira sen sijaan on kuin ihmisen mieli. Ainakin meillä.
Niin, tottakai Teillä on hyvät, hienot, täyspäiset koirat ja omistajat. Hyi, ne muiden koirat, ei mitään tolkkua! Sarjassamme "omat lapset ja muiden kersat"...
oma koira ja rotu on omistajan mielestä se kaikista paras. En kai mä nyt sitä haukkumaankaan lähde.
Mutta sun asenteesi on juuri sellainen, mikä tekee koiranomistajasta ikävän ihmisen. Toivottavasti pärjäät sen omasi kanssa, mikäli sä koiran omistat.
Minustakin sakuja on ihan turhaa sanottu luonnevikaiseksi. Kyllä se syy löytyy sieltä hihnan toisesta päästä. Olen törmännyyt vain yhteen "vihaiseen" sakemanniin, mutta sen käyttäytyminen kyllä johtui ihan muusta kuin luonteenomaisesta käyttäytymisestä. Se oli äärettömän epävarma, pelkäsi, oli ihan vauhko... Syykin selvi..Omistaja ei ollut vaivautunut opettaa sitä mitenkään ja löi remmillä, hakkasi ym. Kai mistä tahansa koirasta saa tuolla tavalla äkäisen.
Kaikissa roduissahan niitä luonnevikaisia löytyy, mutta kyllä se kasvatus ja koulutus ratkaisee paljon. Ja avunhankinta tarpeeksi aikaisessa vaiheessa, jos huomaa, että ei pärjää...
ps. Ei ole omaa sakemannia...
Minä kans suosittelen Bouvieria. Itselläni "aina" ollut Bouvier, pihavahtina, kaverina, kotikoirana, näyttelyissä käytiin joskus ennen, muttei enää nykyisten kanssa. Kaikki ovat olleet terveitä, pitkäikäisiä, luotettavia koiria. Täyspäisiä! On rauhallinen, mutta tarvittaessa kuitenkin löytyy virtaa, eli ei mikään flegmaattinen. Kokoa on sopivasti, buvve on suurinpiirtein saksanpaimankoiran kokoa, tai voi olla joskus hiukan suurempi (karva tietysti valehtelee vielä vähän päälle). Helppo kouluttaa, eikä takuulla palellu lenkillä! Minun koiristani ei yksikään ole ollut aggressiivinen syyttä. Urokset tietysti toisten urosten kanssa eivät aina sovi, mutta sehän on sama, oli rotu mikä vaan. Ihmisille eivät ole kertaakaan osoittaneet vihamielisyyttä, mutta varmasti puolustaisivat, jos tarve olisi.(Eipä ole kukaan kokeillut...) Luonnetestissä edesmenneelle urokselleni tuli (vanhalla pistelaskumenetelmällä) 195 pistettä, eli melkoisen mainiota. "Uudempien" kanssa ei ole tullut käytyä, mutta samanlaisia tuntuvat olevan järjestään- en voisi kuvitella ottavani muun rotuista koiraa, kun otan Bouvierin, tiedän, mitä saan.
Bouvier on myös melkoisen terve rotu. Ainoana työläänä puolena pitäisin trimmaamista. Tosin, minä kun lopetin näyttelyissä käymisen, niin ei trimmaaminenkaan enää tunnu missään, kun ei tarvitse niin kovin millilleen trimmailla, kunhan omaa silmää miellyttää. Joskus leikkaan tosi lyhyeksi, varsinkin kesäisin, koirankin on mukavampi.
Voin kyllä ehdottomasti suositella Bouvieria. Tietysti kannattaa sitten miettiä, keneltä kasvattajalta sen ottaa. Kauhean monia kasvattajia ei Suomessa ole, mutta riittävästi valittavaksi asti kuitenkin. Yksi kasvattaa käyttölinjaisia, toinen näyttölinjaisia. Ja, eri kennelien koirat ovat ulkonäöltään erilaisia, ainakin rotua pitkään seuranneen silmään. Koiran nähdessä melko usein arvaa, keneltä se on peräisin. :-) Tuoreemmista kasvattajista en tunne, enkä osaa sanoa mitään, mutta vanhemmista kehuisin kovasti Kennel Bovenopia. Terveitä, upeita koiria, pitkä kokemus ja koko koiran eliniän tukea kasvattajalta. Ei voisi koirankasvattaja vastuuntuntoisempi olla. Omista koiristani kaksi on häneltä.
Valitsit minkä rodun vaan, soittele rohkeasti kasvattajille, ja mene tutustumaan rotuun, niin saat paremman kuvan millaisia ovat.
Tulipa kauhea kehuvyöry, mutta nämä nyt siis olivat vain minun mielipiteitäni, älköön kukaan loukkaantuko :-)
Laitanpa sinulle vielä linkin Bovenopin sivuille:
http://personal.inet.fi/koti/bovenop/
Mukavaa,kun on tullut vastauksia näinkin paljon.On aina mukava kuulla muiden koirista,millaisia ovat.Kuinka ollakaan, sakemanni ja bouvier ovat olleet omassakin mielessä varteenotettavana vaihtoehtona.Molemmat upeita rotuja, bouvier kuitenkin se vieraampi.Valinnan vaikeus tulee olemaan suuri ongelma ja tietysti mahdollisimman hyvän pennun löytäminen.
Mites tuo hovawart, eikö se ole aika dominoivan ja hiukan omapäisen maineessa?Valkoinen paimenkoira on minulle aika tuntematon, niitäkin on vielä niin vähän.
katsoppa sieltä, vastaako tarpeitasi
Meille ainakin saa Buvveja tulla katsomaan, jos ikinä sattuu niin, että joku kiinnostunut moista kysyy! :-) Ja, olen kysymättäkin aivan varma, että aiemmin mainitsemani kasvattajan luo olet myös tervetullut tutustumaan rotuun! (Varmaan kyllä muidenkin kasvattajien). Siihen jää kyllä koukkuun... Itselläni oli joskus nuorena sakemanni, mukavahan se oli sekin, mutta enää en voisi kuvitella muuta rotua ottavani kuin Buvven.
Tämä on arvokas kommentti,koska mainitsemani kokemus "eräästä palveluskoirarodusta" on juuri sakemannista,parikymmentä vuotta.Todella hieno rotu,mutta mieli tekisi saada kokemusta muustakin rodusta.Mikä mielestäsi on bouvierissa etuna sakemanniin,jos näin kuitenkin erilaista rotua verrata voi? Katsoin linkitetyn bouvierkennelin sivut,vaikuttaa mukavalta.
Tutustu leonberginkoiraan rotuyhdistyksen sivuilla. Kuulosti ihan oikealta veijarilta.
"-Karvanlaadulla ja hoidettavuudella ei väliä,kuitenkin niin, ettei talvellakaan palellu lenkillä."
Leolla on paksu, kaksinkertainen turkki, kestää kovaakin pakkasta eikä ole kovin suuritöinen, kerran viikossa läpikotainen harjaus, niin takut pysyy poissa. Karvanlähtöaikaan karvaa leijuu jokapaikassa ja jatkuvasti ja imurin pölypussia saa vaihtaa muutaman päivän välein, sillon aikaa menee karvan puolesta enemmän ;)
"-Yleisesti ottaen terve rotu"
Näin suureksi koiraksi kohtuullisen terve rotu.
"-Näköä ja kokoa sen verran, että hoitaa vahtikoiran viran olematta kuitenkaan aggressiivinen vieraille"
Nartut n. 65-75 cm korkeita, urokset 72-80 cm. Paino vaihtelee pienehköjen narttujen 45 kilosta suurempien uroksten 80 kiloon. Parhaimmillaan rotu on juuri isolla pihalla, jota se saa vahtia. Leo on hyvin lempeä eikä se saa olla agressiivinen.
"-Helposti tai kohtuullisen helposti koulutettava"
Oppii normaalielämän menon helposti, joskus havaittavissa on "kunhan tässä nyt ehdin" -fiilistelyä, mutta yleisesti ottaen ei kovin vaikea.
"-Pysyy metsälenkillä mukana irti"
Leolla ei ainakaan teorian mukaan ole riistaviettiä, joskin joskus olen kuullut sellaisiakin yksilöitä siunaantuneen. Useimpia varmasti voi pitää irti.
"-Ei kovin dominoimaan taipuvainen luonne"
Tämäkin riippuu yksilöstä, mutta yleisesti ei kovin dominoiva.
"-Ei mahdoton höselö,miellyttävä luonne, ei lapanen, mutta suht rauhallinen saisi olla aikuisena."
Leolla hyvin miellyttävä luonne, avoin ja sopeutuvainen, helppo kaveri ottaa mukaan minne tahansa, ei hätkähdä suurempaakaan meteliä eikä hälyä. Aikuisena varsinkin sisällä rauhallinen, ei kuitenkaan missän nimessä flegmaattinen. Yleensä leosta saa kaverin touhuiluihin koska tahansa, mutta se ei valita, jos jonain päivänä ei itse mahdottomia aktiviteettejä ehdi sille järjestää.
"-Jos terveenä pysyy, suht pitkäikäinen, ei siis esim.tanksandoggi.(luopuminen on aina niin vaikeaa)"
Näin suureksi roduksi melko pitkäikäinen. Yli 10-vuotiaitakin näkee paljon, toivottavasti suuntaus pysyy samana.
"Onko ehdottomassasi rodussa sukupuoltenvälisiä eroavaisuuksia.Kumpaa suosittelet."
Molempi parempi. Itse otin ensin nartun, joka oli luonteeltaan "helpompi" kuin seuraavaksi tullut uros. Narttu oppii ehkä näppituntumalla helpommin eikä murkkuikä tule rajuna, mutta toisaalta se on ehkä ailahtelevaisempi. Tämä vain oma tuntumani. Uroksen kanssa asioita olen opetellut kauemmin, mutta kun se jotain on oppinut, se ei sitä ole unohtanut.
Varoituksen sanana vain, rodulla on tapana monistua ;) Ensin ottaa yhden..Kohta toisen..Ei se kolmaskaan vielä tuskaa tee..
Ihana, lempeä ja pitkäpinnainen nalle, helppo kaveri niin arjen touhuissa kuin harrastuksissakin, ei pidä suurta meteliä itsestään, hyvin sopeutuvainen ja rauhallinen, olematta silti pelkkä sohvaperuna, jaksaa aina lähteä mukaan mihin tahansa..Siinä ominaisuudet, joiden vuoksi itse olen leoon rakastunut.
...hyvältä tämäkin.Olenkin tutustunut tähänkin rotuun netissä,kyllä tosi on,että kriteerit täyttyisivät:)