Onko täällä edes yksi viisas lääkäri, joka käy lukemassa tätä palstaa, jo senkin takia, että oppisi masennuksesta jotain.
Masennus on sairaus, joka vaatii usein heti hoitoa. Se ei tarkoita sitä, että asiakas turrutetaan lääkkeillä ja lähetetään kotiin.
Olkaa tarkkoja ja kuunnelkaa asiakastanne ja miettikää kuka heistä on se, joka tarvitsee juuri nyt sairaalan turvaa, ainakin hetkeksi. Älkää vedotko säästöihin. Puhukaa esimiehillenne, että ette ota lähimmäisen hengenmenon puolesta pelkäämistä itsenne päälle. Kun teette työnne täysisydämmisesti ja autatte kaikella parhaalla kyvyllänne asiakastanne, saatte itsellenne vapauden, eikä tarvitse miettiä, että teinkö oikein. Ette tee koskaan oikein, jos lääkkeiden kanssa lähetäätte apuanne hakevan ihmisen noin vain kotiin, vaikka tämä ihminen itse ilmoittaisi olevansa kyvytön olemaan kotona.
Masentuneet ovat usein tavallista älykkäämpiä ihmisiä, jotka eivät jaksa tätä epäoikeudenmukaista maailmaa suodattaa, masentumatta. Heillä on usein tavallista laajempi älykkyys ja siitä seuraa liian paljo ajatteleminen, mutta he eivät osaa asettaa useinkaan ajatuksilleen rajoja ja siihen he tarvitsevat apua.
Puhun kokemuksesta. Olen nähnyt lääkäreiden eri toimintoja aikanani, kun kärsin masennuksesta. Oli lääkäreitä, jotka eivät yksinkertaisesti välittäneet mitään, eivät viitsineet edes juuri kysellä ja jutella, lääkkeitä kyllä kirjoittivat mielinmäärin.
Kaksi lääkäriä, siitä lääkäripaljoudesta, oli viisasta ja he paneutuivat hätääni täysisydämmisesti ja tekivät kaikkensa helpottaakseen oloani. Aikaa tästä on jo kulunut kauan, mutta yhäkin muistan heidän inhimielisyyden.
Lääkärit, tehkää parannus, älkää säästäkö ihmisen terveyden menetyksen uhalla.
Tiedän, että se palvelutehtävä joka kohdallenne on langennut, on vaativa. Pyytäkää Jumalaa apuun.
Masennus on sairaus, joka vaatii usein heti hoitoa. Se ei tarkoita sitä, että asiakas turrutetaan lääkkeillä ja lähetetään kotiin.
Olkaa tarkkoja ja kuunnelkaa asiakastanne ja miettikää kuka heistä on se, joka tarvitsee juuri nyt sairaalan turvaa, ainakin hetkeksi. Älkää vedotko säästöihin. Puhukaa esimiehillenne, että ette ota lähimmäisen hengenmenon puolesta pelkäämistä itsenne päälle. Kun teette työnne täysisydämmisesti ja autatte kaikella parhaalla kyvyllänne asiakastanne, saatte itsellenne vapauden, eikä tarvitse miettiä, että teinkö oikein. Ette tee koskaan oikein, jos lääkkeiden kanssa lähetäätte apuanne hakevan ihmisen noin vain kotiin, vaikka tämä ihminen itse ilmoittaisi olevansa kyvytön olemaan kotona.
Masentuneet ovat usein tavallista älykkäämpiä ihmisiä, jotka eivät jaksa tätä epäoikeudenmukaista maailmaa suodattaa, masentumatta. Heillä on usein tavallista laajempi älykkyys ja siitä seuraa liian paljo ajatteleminen, mutta he eivät osaa asettaa useinkaan ajatuksilleen rajoja ja siihen he tarvitsevat apua.
Puhun kokemuksesta. Olen nähnyt lääkäreiden eri toimintoja aikanani, kun kärsin masennuksesta. Oli lääkäreitä, jotka eivät yksinkertaisesti välittäneet mitään, eivät viitsineet edes juuri kysellä ja jutella, lääkkeitä kyllä kirjoittivat mielinmäärin.
Kaksi lääkäriä, siitä lääkäripaljoudesta, oli viisasta ja he paneutuivat hätääni täysisydämmisesti ja tekivät kaikkensa helpottaakseen oloani. Aikaa tästä on jo kulunut kauan, mutta yhäkin muistan heidän inhimielisyyden.
Lääkärit, tehkää parannus, älkää säästäkö ihmisen terveyden menetyksen uhalla.
Tiedän, että se palvelutehtävä joka kohdallenne on langennut, on vaativa. Pyytäkää Jumalaa apuun.
Vastaukset 8
Vanhimmat
yhdestä psykiatrista, imittäin mun hoitavasta lääkäristä.
Menin sen vastaanotolle pian viisi vuotta sitten ja mun masennus vain pahen sen aikana. Se vain tyrkki mua terpiaan sun muihin.
Koitin moneen kertaan pyytää että alotettaisiin joku lääke oloa parantamaan. Mutta lääkärin mielestä ei vielä, kokeillaan vielä tuollainen terapia istunto.
Rankutin vain niitä lääkkeitä, mutta ei. Terpiassa kävin kaksi kertaa viikossa tuon neljän vuoden ajan, kunnes eräänä kauniina päivänä hän suostui kokeilemaan lääkettä. Ja nyt olen vuoden verran syönyt remeronia, joka on auttanut.
Eli kaikki psykiarit eivät ole samanlaisia että työntävät vain lääkettä nokan eteen.
Ja tämä hoitava lääkäri on kunnallisen puolella pikku kaupungissa.
Koitko, että oli hyvä, että et pyynnöstäsi huolimatta saanut lääkehoitoa vasta, kun pitkän ajakuluttua? Vai oletko ehkä sitä mieltä, että lääkitys olisi tullut aloittaa aiemmin?
Kiitän etukäteen vastauksestasi.
Toiset ovat niin olevinaan ja toiset ovat tosi ihania. Miten sitä osaisi oikean valita, siinäpä kysymys. Osaako kukaan vastata????
Joskus aina kuulee, että se ja se lääkäri oli sitten viisas ja toisinaan kuulee, että älä vain mene sille lääkärille.....huh, vaikeaa.
No toisaalta ihan hyvä asia ettei niitä lääkkeiitä aloittu heti, mutta toisaalta olisin tarvinnut niitä jo aikaisemmin.
En oikein tiedä. Mutta juttunu pointti oli se että kaikki lääkäritkään ei ole samanlaisia.
Ei pidä yleistää.
emmekä yleistä. Sinä kuitenkin kestit vuositolkulla ilman lääkkeitä.
Minäkään en ole lääkkeiden puolestapuhuja, mutta en voi puhua niitä vastaankaan, koska aikanani tarvitsin itse niitä (vaikka eivät auttaneetkaan), mutta tiedän, että jotkut ovat saaneet avun lääkkeistä ja sitten kyenneet tarkistamaan elämänsä suuntaa ja hoitamaan itseään ja selvinneet ja saaneet jättää lääkkeet pois.
Olisi tärkeää hoitaa itseään hyvin, esimerkiksi, jotkut ravinnot ovat huomattavasti parempia masentuneille kuin toiset ja ajatteluasennoitumistaan pitäisi tarkastaa ja jättää turhat syyllistämiset ja syyllisyyden kannot poissa ja kaikki muutkin taakat.
Ja ystäviä tulisi hankkia ja ystävyyssuhteita hoitaa, kuin kalleinta aarretta.
Tuosta syyllisyys asiasta... Ei se ole niin helppoa olla syyttämättä itseään joka asiasta. Se on niin päänsisaan jumittunut että on vaikea saada pois sieltä.
Kun ajattelee, että siitä syyllisyydestä ei ole kenelekään hyötyä, mutta suuri rasitus siitä on ja varmasti oikea masennuksen lähde, niin eiköhän ne ajatukset lähde viisautta kohden virtaamaan, niin että irrottautuu syyllistämisestänsä. Jumala sen ainakin kykenee poistamaan, jos ei itse kykene.
Mitä lienetkin tehnyt tai aiheuttanut tai oleko niitä, jotka syyllistävät itseään vaikka mistä, niin muista, että tekemättömäksi et asioita saa ja turha on itseään syyttä vaikka mistä. Kun lopetat syyttelemisen itseäsi ja lähimmäisiäsi kohtaan, siis kieltäydyt niistä ajatuksista, saat uuden mahdollisuuden hyvään elämään, koska kun syyllisyys ja syyttäminen jäävät poissa, vapautuu sinulla suuri tunnealue ja tilalle pääsee uutta.
Aikanaan, kun jouduin olemaan psykiatrisessa sairaalassa hoidossa, oli potilaina sekalainen seruakunta. Oli pappi ja papin rouva, eivät kylläkään olleet toisilleen mitään sukua, oli lääkäri, oli insinööri ja oli jos minkä ammattikunnan edustajia. Siihen aikaan oli suuria suljettuja osastoja, jossa miehet ja naiset olivat samalla osastolla.
Mielensairaudet olivat edustettuna laidasta laitaan. Oli masentuneita, syömishäiriöistä kärsiviä, mielikuvituksensa uhreja, joilla oli vakavia pelkotiloja ja vaikka mitä.
Kun ihminen pääsi akuutista tilastaan eroon, alkoi hän katsella ympärilleen ja siellä syntyi hyviäkin ja kestäviä ystävyyssuhteita.
Tästä on jo 22 vuotta aikaa ja haluaisinkin kysyä teiltä, joilla on kokemusta sairaalahoidosta, että vieläkö se on tuollaista ja vieläkö ystävyyssuhteet saavat alkunsa sairaalasta.
Kiitos edeltä käsin vastauksista. Toivossa on hyvä elää.