Kaikille masentuneille ja toivonsa menettäneille, jotka tämän viestin avaavat, pyydän Jumalalta, että toivonkipinä vilahtaa heihin ja, että se toivo tekee tehtäväänsä ja valtaa tilaa ja, että jonakin päivänä se toivo ajaa viimeisenkin masennuksen rippeen poissa ja masentunutta ei enää ole, vaan on se ihana ja vapaa personallisuus, se, jonka Sinä Jumala loit.
Apuun
pyydän
6498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitos kauniista sanoistasi :) En edes ole uskovainen, mutta sait kyyneleet silmiin.
Miksi ei Jumalan apua jostain syövästä kärsiville? Tai anorektikoille? Tai vammautuneille?
Miksi uskovaiset ovat niin kiinnostuneita masentuneista?
Kiinnostaisi tietää.
Minä, joka tuon rukouksen esitin Jumalalle olen parantunut syvästä ja sellaisesta masennuksesta, joka ilman Jumalan apua, olisi vammauttanut minut. Omin voimin en olisi voinut siitä selvitä ja lääketiede oli avuton. Siksi juuri masentuneet ja ahditetut kanssakulkijani ovat tässä sydämmelläni ja tiedän heidän olevan myös Jumalan sydämmellä. Hän itse rakastaa heitä ja tiedottaa, että masennuksenvankilassa on tälläkin hetkellä äärettömän hienoja persoonallisuuksia.
Masentuneet kokevat vaikeata ja raskasta elämää usein toisten tekojen tähden. Yhteiskunnan kovuus, lähimmäisten kovuus ja välinpitömättömyys, mutta toki monet ovat omilla ajatustavoillaan ja elämäntyylillään itselleen saaneet huonoa aikaan.
Onneksi toivottomuutta ei ole olemassakaan.
Vaikka lääketiede olikin kohdallani avuton, ei se ole sitä kaikkien kohdalla. Minulla on ystävä, joka kärsi masennuksesta vuosikymmeniä, mutta apua hän ei halunnut hakea.
Puhuimme asiasta ja viimein hän antoi periksi ja meni lääkäriin, sai terapiaa ja lääkkeet ja on aivan, kuin eri ihminen tänään.
Hän on todella aivan, kuin eri ihminen, siihen ihmiseen verrattuna, joka hän oli silloin, kun eli hoitamattoman masennuksensa kanssa. Silloin hän oli aina väsynty ja haluton, eikä kukaan saanut häneen mitään intoa valettua. Tänään hän innostuu helposti ja monissa toiminnoissa mukana. Hän ikäänkuin alkoi elää.
Minkä uskot olevan syyn että parannuit masennuksesta? Koetko että Jumala puuttui peliin?
Olimme aika samassa tilanteessa. Aika heikoilla ollaan täälläkin oltu.
Itse hyppäsin tyhjyyteen. Katkaisin irti kaikki sen mikä oli entinen identiteettini. Vaikka oli voimat vähissa. Toinen asia mikä tapahtui, oli se, että muutin kulttuuriin joka oli hyvin sosiaalinen. Ja kolmas asia, oli tuuria mukana. Ja neljäs, kun pääsi nuoruudesta yli niin rauhoittui sekamelska.
Nyt muistankin että näin viime yönä unta entisestä terapeutista, RL. Hän ei koskaan halunnut minun lähtevän muille main parantumaan. Hyvin mukava ihminen kuitenkin, vaan onneksi seurasin omaa ideaa.
Minun kohdallani apuna ei ollut Jumala, lääketiede, eikä terapia. Tosin koen olevani huomattavasti henkisempi parannuttuani masennuksesta.
Ihmiset ovat kai erilaisia.
Oksettaa tuo tuputus!