mitä sanoa ystävälle joka juuri menetti vauvansa. hänellä onneksi on kaksi vanhempaa lasta, mutta kuitenkin. olen tässä tilanteessa ja aivan sanaton.
mitä sitten,,,
mitä sitten...
3284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
... missään nimessä sano että "onneksi sinulla on kaksi lasta jo". Voit kai sanoa hänelle että olet pahoillasi hänen puolestaan etkä tiedä mitä sanoisit.
ihan kauhee tilanne. oon ite aina pelänny et sellaseen joutuu. jos omainen tai oma lapsi kuolee niin sitä vaan suree ja menee omien tunteidensa virran mukana mutta kun se sattuu toiselle, sattuu silti tosi paljon ja se tunteiden mylläkkä on uskomaton..avuttomuutta,helpottuneisuutta kun ei ollut oma, syyllisyyttä, tuskaa..sano rohkeasti jotakin, se on parempi kuin hiljaisuus ja vetäytyminen. kerro että olet tukena jos apua tarvitaan vaikkapa arkisissa askareissa. tässä minun pieni mielipiteeni.
minun vauva kuoli, ja suru oli valtava, ja tuntui että kaikki ystävät ja sukulaiset loittoni minusta, vain muutama hyvä ystävä jäi jäljelle.
jos et löydä oikeita sanoja ole vain hiljaa ja pidä kädestä kiinni. kaikkein tärkeitä kuuntele, anna hänen puhua, vaikka samat asiat tulisi sata kertaa, sillä kun tämmöisen asian on kokenu siitä täytyy puhua sillä puhuminen edes auttaa suru työtä. auta häntä kaikissa asioissa, kaupassa käynti, siivous, ruuanlaitto.
minun ihana siskoni toi kassillisen ruokaa ja se oli surun keskellä ihana juttu sillä minä en pystyny meneen kauppaan.
yksi asia joka minua kans auttoi surutyössä oli kirjastosta lainatut kirjat jossa oli saman asian kokeneita ja kertoivat tarinansa, silloin sain tuntea etten ole asian kans yksin, että meitä on monia.
oman kokemukseni jälkeen aloin kerätä enkeleitä, tunsin että sain niistä voimaa jaksaa eteen päin.
minä sain myös semmoisen sinisen vihon jossa oli nallen kuva ja siinä luki: the magic of memories, ja lahjan antaja käski kirjoittaa siihen omat tuntemukset, ensin ajattelin että en saa siihen mitään laitettua mutta sitten aloin kirjoittaa ja kirjoittamisesta ei tullu loppua istuin yöt kirjoittamassa ja olo helpottui huomattavasti. näin jälki käteen kun sitä vihkoo lukee huomaa kuinka hajalla sitä on ollu ja kuinka tuskallista kokemus on ollu. suosittelen että ostaisit ystävällesi tuon vihon, jonain kauniina päivänä ystäväsi tulee kiittään sua siitä, niin minä ainakin tein.
voimia ja pieniä enkeleitä ystävällesi