olisin kiinnostunut kuulemaan narsistien (luonnehäiriöisten)uhrien kokemuksista, itselläni kokemusta luonnehäiriöisen kanssa pitkään seurustelusta..laitoin suhteen poikki, koska mies oli tunteeton, empatia puuttui, omatunto ei soimannut mistään(valehteli tuntematta syyllisyyttä) ja hän oli erittäin itsekäs.luottaa en voinut sillä hänellä ei ollut pysyviä mielipiteitä vaan ne muuttuivat päivittäin ja hän sai outoja paniikinomaisia kohtauksia ihan yllättäen ja aiheesta riippumatta. onneksi ei kuitenkaan ollut väkivaltainen!hän oli hyvä puhumaan, ja saikin haluamansa aina puhumalla. myöskin älykäs ja pärjäsi koulussa aina hyvin. erittäin omistushaluinen ja mustasukkainen, käänsi asiat aina minun viakseni vaikka itse oli monesti syypää riitatilanteisiin.
jos teillä samanlaisia kokemuksia, kirjoittakaa niitä ihmeessä tänne!olis kiva kuulla miten olette itse selvinneet/selviätte:)
jos teillä samanlaisia kokemuksia, kirjoittakaa niitä ihmeessä tänne!olis kiva kuulla miten olette itse selvinneet/selviätte:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
lisäisin vielä että mies halusi kokoajan minun alistuvan siihen, mitä hän vain milloinkin halusi tehdä. hän ei koskaan ottanut huomioon muiden ihmisten kokemuksia tai tunteita, vaan muiden tuli sopeutua hänen asioidensa mukaan
Sanoin että olet halutessasi vapaa lähtemään. Molemmat ollaan sellasia
moneen kertaan ulosheitettyjä. Onhan tämä sellasta molemminpuolista sopeutumista.
Ai kuka sanoo narsistiksi? Vaimon suku. Roikun kuulemma vaimon varallisuuden takia suhteessa.
Eihän hän minuun egejään tuhlaa.
Pärjäisin ilman tätä liittoakin. Enkä jäisi kunnanelätiksi, mutta kun kerran lupasin...
http://www.narsistienuhrientuki.info/
Luin juuri Laki-keskustelusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=551&posting=22000000015295106
Tässä karmivaa todellisuutta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000572&posting=22000000014580356
mun mieheni on myös ruikuttanut tuota samaa että tahdon aina päättää kaikesta jopa hulluuteen asti mitä tehdään ja miten, jos olen päättänyt saada mieheni lapset pois elämästämme toteutan sen myös. ja kun minulla ei tahdo löytyä tervettä kykyä vastaanottaa toisen ihmisen viestiä sanomisista. huonoa omaatuntoakaan mulla ei ole juuri mistään tai sitten on ihan hirveät morkkikset jostakin ihan tyhjänpäiväsestä asiasta vaikkei tarttis. ja tapaani toimia en osaa muuttaa, kaikki suhteeni on päättynyt siihen suurinpiirtein että olen pakottanut toisen ihmisen asioihin joihin tämä ei ole ollut valmis ...