Paras rakkausromaani?

Jos pää kestää, etkä odota häpi endiä, niin varsinainen timantti on William Faulknerin Villipalmut.
Kaksi rinnakkaista tarinaa, joilla kummallakin on karu ja tyly loppu, mutta jumalaude, se oli jo melkein yksinkin nobelin arvoinen.

Enkä odota, että yksikään miljoonasta kärpäsestä on kanssani samaa mieltä.

vuosi vuoden jälkeen on Jane Austenin Ylpeys ja Ennakkoluulo. En edes muista kuinka monta kertaa olen sen lukenut. Kirjan ensimmäinen painos on vuodelta 1813.

Kirja kertoo Bennetin perheestä, ja nimenomaan perheen toiseksi vanhimman tyttären, Elizabethin ja erään herra Darcyn rakkaustarinan. Alussa molemmat inhoavat toisiaan. Elizabethin mielestä herra Darcy on sietämättömän koppava, herra Darcyn mielestä Elizabeth on nenäkäs ja hänen perheensä (varsinkin Elizabethin äiti) omituinen. Äiti on sietämättömän innokas löytämään tyttärilleen puolisot, ja Elizabeth saa tämän tästä hävetä silmänsä päästä äitinsä puolesta. Perheen isä taas on viisas, hiljaista huumoria viljelevä mies, jonka heitot eivät tunnu koskaan menevän äidin jakeluun.

Kirja on sävyltään varsin kepeä, vaikka onkin kirjoitettu 200 vuotta sitten. Pidän siinä olevasta huumorista sekä tietenkin Elizabethin ja Darcyn rakkaustarinasta. Kummankin täytyy mennä syvälle itseensä kyetäkseen voittamaan ylpeytensä tai ennakkoluulonsa.

Maailman klassisin tarina traagisesta rakkaudesta. Joseph Bedierin käännös vuodelta 1954 löytyy ainakin joistakin kirjastoista. "Arvon herrat, suvaitkaa kuulla kaunis tarina rakkaudesta ja kuolemasta", se alkaa.

Charles Dickensin Kaksi kaupunkia. Siitä on jo muutamia vuosia kun kirjan luin enkä ihan täsmälleen sitä juonikuviota muista, mutta muistan kyllä elävästi miten ihana mies siinä oli vähän niinkuin sivuosassa. Teki melkoisen ratkaisun rakastamansa naisen puolesta.

tarzanin kirjottaja Burroughs kirjotti Mars-sarjaa myös ja juoni kaikissa kirjoissa oli aika samanlainen, räiskettä ja romantiikkaa. Se sarja kuitenkin teki vaikutuksen ollessani n. 10-12 vuotias

Erik Fosnes Hansen, 2 hienoa kirjaa, joissa rakkaus on yhteinen tekijä:

Viimeiseen soittoon on romaani Titanicin orkesterinjäsenistä, tarkemmin heidän elämänkerrastaan ennen saapumista Titaniciin. Yksi tarinoista on oikein klassisen upea romanttinen draama, joka mahdollisesti on velkaa Romeo&Julialle, en tiedä, kun en ole lukenut enkä nähnyt.

Kertomuksia suojeluksesta on romaani, jossa on tarinoita, joissa myös rakkaus on vahvasti mukana. Mukana myös yleissivistävää tekstiä.

Hermann Hessen Arosusi on upea rakkaustarina, mutta taatusti kovin erilainen kuin mitä ehkä haet?

Tarina 60-luvun tukholmalaisista yliopisto-opiskelijoista Martinasta ja Gustavista. Erinomainen suomennos, hienoa väittelyä siitä, mitä se on se rakkaus, huumoriakin, ja lisäksi ei mikään niin tavallinen loppu.

Kirjana tuntematon timantti ja tietääkseni Sundströmin ainoa suomennettu teos. (Jos kielitaito riittää, niin mikä estää lukemasta ruotsiksi, kirjan nimi on "Maken")

Charlotte Bronten kirjoittama Kotiopettajattaren romaani, siinä vasta ihana kirja.