valehdelleet/esittäneet kylmää toiselle, vaikka oikeasti olette olleet rakastuneet/voimakkaasti ihastuneet tuohon toiseen? Kenties suojellaksenne itseänne/ alkaneet ajattelemaan järjellä, ettei suhde tulisi toimimaan tulevaisuudessa?
Ja jos olette toimineet näin, oletteko pystyneet unohtamaan tuon ihmisen vai vieläkö hän on mielessänne?
Ja jos olette toimineet näin, oletteko pystyneet unohtamaan tuon ihmisen vai vieläkö hän on mielessänne?
Vastaukset 56
Vanhimmat
kuin aina ennenkin.No joo mutta välillä.
mielestäni.kylmää esitin vain suojellakseni itseäni,ettei enää sattuisi.eipä olis kannattanut..
sanoin, ettei tästä nyt taida tulla mitään ja toinen uskoi. Kai on jonkun muun sylissä nyt ja minä nukahdan hänen kuvaansa. Ja itseäni yritin vain suojella...Toisin kävi.
Olen. Ja on vielä mielessäni. Luulen että oli molemminpuoleista molemmat em. Ihmismieli on niin ihmeellinen..........
Sama jääkuningatar edelleen, niin, että itseäkin jo naurattaa.
eihän tästä sekasotkusta ota kenkään selvää. Mutta kerran nimittelin yhtä naista hiireksi ja hävettää vielä tänäkin päivänä. Joo ei jääkuningattaria ole oikeasti. Tämäkin on hiukan kasvanut. Edistys on tosiaan hidasta ja takaperoista. Kantapäät on kovilla.
menin vaikka olin ihastunut.Siinä tilanteessa ei ollut montaa vaihtoehtoa.
Ja taas olen täällä kirjoittamassa,se kertoo jo paljon!?
kun vaan ottaisit totuuden totuutena.
mikä?
hemmetin päivän ollu ikävä sua. Oikeestaan sen jälkeen kun näin sut oon miettinyt sua. Hyvää påskia vaa sinnekkin.Kattos ny mitä sait aikaan.
ja itsesuojeluvaistokin pelaa pätkittäin.
vaan ap.lle, mutta heitinpä tämän väärään kohtaan,
anteeks.
no,mulle se tuli kuiteski.
varaa toimia siten. Eipähän ole tarvinnut ainakaan jälkikäteen miettiä, että olisiko "hänen" pitänyt saada tietää. Itse pakkeja saadessani uskon yksikantaan, ettei toinen vain ollut kiinnostunut,- period.
Sehän menee vähän silleen, että ensin esitetään jotain ja sitten hiljalleen muututaankin sellaiseksi. Niin vain käy. Otetaan vaikutteita alitajuntaan omaksutusta roolista ja kasvetaankin siihen huomaamatta.
Mutta aina siihen on ollut syynsä. Ja vaikka kaipaiskin, niin ei se muuta sitä että jostain syystä ei voinut luottaa toiseen. Ja sikäli kun toinen ei ole muuttunut (mikään ei viittaa siihen), niin "ratkaisu" oli oikea.
Jos niin on tarkoitettu niin kyllä se vielä tulee niin tapahtumaan. Se ettei toinen tee elettäkään minun suuntaani kyllä myös tarkoittaa minulle että toimintaani silloin joskus oli syynsä. Eikä se perustunut mihinkään järkeilyyn vaan tunteeseen. Hän on mielessäni. Jos hän haluaisi, hän olisi luonani.
..luottaa toiseen, kuinka luotettavana sitten pidät itseäsi? Ärsyttävä asenne, tiedän millainen pelkuri olet. Käännät syyn pois itsestäsi... Eniten pelkäät sitä, että olet läpinäkyvä ja menet aivan lukkoon tilanteessa, jota et voi uskoa todeksi kohdallasi.
siihen tarkoitukseen ja kohtalon huomaan jätetään..Jos se olis viisaampi kuin me yhteensä. Kun vastaus on jotain enpä tiedä välimaastossa. Sitäkö pitäis ennalta tietää tulevat tunteet?? luottamus tarvii aikaa ja siinä on iso Iso riski.
muuten täysin oikea siinä ja silloin. Minullekin.
nyt sitten tyytyväinen, kun olit oikeassa?? Puhummeko edes samasta asiasta??!! Aihehan oli jotain, että oletko kanittanut tunteistasi..et sitten ilmeisesti ollut, ai niin eihän sinulla ollut tunteita..?
Ratkaisusi oli oikea ja niin oli minunkin. Et ole antanut minulle pienintäkään syytä luottaa sinuun. Et ota vastausta teoistasi, vaan pakenet tiukan paikan tullen. Sellaisen ihmisen kanssa en tulevaisuuttani tahdo viettää.
................minä haluan rakkautta....
miehelle vai naiselle. Jos oli naiselle, niin olet tehnyt hätäisen johtopäätöksen. Minä olen vahvempi ihminen kuin miltä ehkä on vaikuttanut enkä kyllä yleensä pakene mitään vaan selvitän asiat. Olet kai ollut poikkeustapaus tässä asiassa.
vaan sille kammottavalle uhkailijalle.
Kenelle tuo viestisi oli? Minulleko? Sen verran voin sanoa että nuo allaolevat eivät ole minun kirjoittamia, mutta näinhän tää näillä palstoilla menee.
Ok, me oltiin molemmat silloin pelkureita. Kumpikin mokattiin. Mutta mä kuitenkin olen pyrkinyt muutokseen. Tietäisitpä vain minkä taistelun itseni kanssa olen käynyt... Ja se että me silloin toimittiin niin, ei tarkoita että sillä linjalla pitäis jatkaa. Joka päivä suunnan voi muuttaa parempaan. Tuntuu että sä odotat multa niin paljon ja paljon mä olen yrittänyt tulla sua vastaan, mutta oletko sä tullut vastaan mua?
Läpinäkyvä mä olen ihan varmasti ja siihen pyrinkin. Hyvä jos olen onnistunut. Mutta mitä mä en voi uskoa todeksi? Entä jos mä näinkin sun läpi? Jos me kumpikin nähtiin toistemme läpi?
minullekin oikea silloin ja siinä tilanteessa. Se oli mennyt jo niin pahasti solmuun se homma. Mutta miksi me sitten täällä toisillemme kirjoitetaan? Tai kuvitelluille "toisillemme". ;)
Luottamuspula? Mikset voinut luottaa? Hän siis teki jotain (petti, valehteli..?)
aukeis itsenään niinkuin taikurinsolmu.
Ok, en ymmärrä. Sinäkö tullut vastaan?? Siis oletko ollut vastaamatta jonkun tunteisiin tahallasi vai eikö hän tehnytkään niitä selväksi alun alkaenkaan..? Mihin sinun pitäisi muuttua? Mitenn haluaisit "minun" muuttuvan?
Joka tapauksessa sinä et ollut läpinäkyvä...muuutenhan en olisi luovuttanutkaan. Ainut mitä annoit ymmärtää ja minkä saatoin käsittää oli, ettet tahdo:c
henkilö sillä hän ei ole nostanus pikkuvarvastakaan minun suuntaani.
Et ole tarkoittamani ihminen. Hyvä niin.
etsitkö miestä vai naista minkälaista?
selvisi, mutta en kyllä kuvitellutkaan olevani henkilösi, enkä varmasti tahtoisikaan olla sikäli jos käytäydyt noin..tunteitasi peitellen. Kuka sellaista kohtelua ansaitsee?
etkö säkin peittele tunteitasi??
todellakaan, minulla on niin hyvä itseluottamus, ettei ole tarvetta moiseen. Tällaista ei varmaankaan saisi sanoa tässä maassa ääneen..
Ehkä mä en täältä ketään etsi. Kunhan mietin ja haaveilen. Se ihminen kenestä tossa yllä kirjoitin on jo mennyt menojaan. Saattaahan hän näillä sivuillakin käydä, muttenpa tiedä mitä se muuttaa. Ehkä hänkin jonain hetkenä haaveilee.
Paljon tulee ihmisiä vastaan, toiset vain nopeasti käy kääntymässä, toiset jää. Ja kaikella on syynsä ja tarkoituksensa.
Joo, kylläpä oletkin luovuttaneella asenteella. Tottakai kaikella on syynsä, tai jos ei olisikaan, sellaisia on hyvä keksiä! Etkö ikinä kyllästy haavailuun..?
ajatukset lentää..joka viestissä jokin kirjoitusvirhe, ellei useita:)
En mä oikeastaan ole luopunut mistään sellaisesta mikä lopulta on keskeistä elämässäni. Se että joku ihminen valitsee olla ilman minua, syystä tai toisesta, kyllä tarkoittaa minulle sitä että niin on parempi. Toisen aivoituksia tietämättä paha sanoa, mutta ehkä hän minua vielä etsii, jollain tasolla. Elämä tuo minun eteeni sen mitä tarvin sillä hetkellä. Jos hän vielä kuuluu/tulee kuulemaan elämääni, niin sitten on niin. Ei ikinä tiedä. Kyllähän mä välillä kyllästyn kaikkeen - itseenikin :) Mutta siinäpä sitä onkin opettelemista että vois luottaa tähän hetkeen ja että kaikki mitä tarvitaan on tässä. Haaveet ei ole vaarallisia... antaa vaan toivoa elämään. :)
kirjoitusvirheitä samoin...
missäköhän ne meidän aivot liitää ;)
voihan sitä ikävä olla toisinaan..tsui
sä olet? tsui? ei soita mitään kelloa mun päässä...
..olemme sitten eri mieltä. Tai ehkä haaveitakin on eri vakavuus-asteisia. Siis, joku on valinnut olla ilman sua..siinä tapauksessa munkin mielestä on ihan järkevääkin kätkeä tunteensa. Mulla oli tässä lähiaikoina yksi tapaus, jolle tein selväksi että tunnen vetoa johonkin aivan muuhun henkilöön. Hänpä ei siitä lannistunut, vaan selitti ilmeisesti itselleen, että aika ja paikka ovat vääriä, vaikkei siitä tod. ollut kyse. Sen kaltainen "ripustautuminen" ei ainakaan nostanut hänen kurssiaan. Kiinnostaisi kuitenkin tietää sinun tapauksestasi, että miten tämä henkilösi on päättänyt olla ilman sua, jos toisessa lauseessa ilmaiset olevasi tietämätön tunteistaan?? ..en enää jaksa stressata virheistä:)
Itsekin olen ollut monestikin sellaisen yksipuolisen ihastuksen kohteena, mutta ne on siinä mielessä vähän hankalia, ettei lopulta kuitenkaan voi tietää mitä toinen tarkalleen tuntee tai haluaa. Joillain ihmisillä on tapana ihastua usein voimakkaasti ja osoittaa sen myös voimakkaasti ja sitten se kohde saattaa tulkita sen eri merkityksessä kuin mitä se tälle ihastuneelle on. Ja siksi on myös vaikea tietää miten tarkalleen pitäs ihastuksiin suhtautua. Miksi sun mielestä haaveilu ei ole hyväksi? Koetko sen jonkinlaisena vaatimuksena? Siis että haaveilija vaatii kohteeltaan jotain? Tai ymmärrän toki jos tarkoitat tuolla ripustautumisella jotain häirintää ja ahdistelua.
Tää munkin tilanne on ollut aika epäselvä ja sellaiseksi se saattaa jäädäkin. En ole ollut enää yhteydessä tähän ihmiseen joten siksi en tiedä hänen tunteistaan tai ajatuksistaan. Eikä hänkään sen enempää minun. Tai tiedetään mitä tiedetään ja tunnetaan mitä tunnetaan.
Tuli vielä mieleen että usein pelkkä ystävällisyyskin tulkitaan ihastukseksi. Tai jos vain pitää jostain ihmisestä niin se koetaan jotenkin vaatimuksellisena. Sekin on ahdistavaa kun tuntuu että jos vaikka tervehtii tai kysyy kuulumisia niin toinen ottaa sen heti jotenkin niin "merkityksellisenä". En tiedä mistä se sitten johtuu... Kertooko se tän vastapuolen epäselvistä tunteista tai epävarmuudesta tms.. Vai onko mulla vain liian tuttavallinen tai innokas tai voimakas olemisen tapa, hehe.
se on tää pääsiäinen. Liikaa vapaata. Tai kevät. Kaikki ne rakastuneet parit kävelemässä nokan alta. Kaulailevat häpeämättömästi busseissa. Masentavaa.
Sanooko mahonki mitään?
siinä mielessä haaveilu on haitallista, jos tai pikemminkin kun ne eivät päätykään hyvin, siten kuten olisi toiveissaan maalaillut. Siis on tyhmänä mennyt niin pitkälle, että jo itsekin alkoi uskomaan mahdollisuuksiinsa, vaikka mieleen on samalla alkanut hiipimään tietoisuus siitä, ettei mitään oikeesti tule olemaan.
Olisikohan tästä kyse niissä tapauksissa kun jollain (itsellänikään) ei ole ollut enää mitään väliä, vaan on tykittänyt kaikki tunteensa ryöppynä..? Tällöin pakkien lisäksi on menettänyt myös arvokkuutensa, aivan mahtavaa:)
Mutta miten `voimakkaan ihastuksen kohde´ voi tulkita suorat tilitykset monella eri tapaa, sitenkö ettei luota niiden todenperäisyyteen vai? Sinulla taitaa olla paljonkin kokemusta kohteena olemisesta..missä yhteydessä olet saanut yleisimmin tunnustusta?
eipä äkkiseltään sano mahonki mitään. Tarkenna jos haluat.
Ymmärrän kyllä ton, että rakentaa haaveistaan jotain omaa todellisuuttaan ja sit putoaa korkealta kun joutuukin kohtaamaan "oikean" todellisuuden. Mutta aina se ei tosiaan ole helppo erottaa että mikä sitten on totta ja mikä ei. Ei voi muuta kuin yrittää kuulostella tuntemuksiaan, ne loppupeleissä ei yleensä petä.
Onneksi en ole ihan teini enää, niin on alkanut jo vähän todellisuudentajuakin kehittyä, heheh. Ja ehkä iän myötä sitä alkaa myös oppia ettei niihin ihastuksiin ja ihastuksentunnustuksiin kuole, oli lopputulos mikä tahansa. Voi jopa nauraakin itselleen ja omalle sekoilulleen. :)
Ehkä just siks mä en aina suhtaudu toisten ihastuksiin niin vakavasti kun en omiinkaan ihastuksiini niin suhtaudu. Mä olen itsekin ollut niin monesti ihan täysin ja totaalisen ihastunut/rakastunut johonkin ihmiseen. Ja sitten kuitenkin tulee uusi kohde ajan myötä...
näin se on, ettei niitä kyllä voikaan ottaa täysin tosissaan, ihan heti ainakaan. Mutta kai sellaisen oikeasti "jalat alta vievän" jostain tunnistaa.. Omalla kohdalla se merkitsee sitä, että olen valmis pistämään kaiken sekaisin ekasta silmäyksestä lähtien.
Niin..uusia kohteita tulee ja menee, mutta kamalaa silti olisi leikkiä jonkun tunteilla. Ethän koskaan voi tietää kuitenkaan, miten merkityksellinen saatat olla tuolle, joka sua palvoo.
Ja se, että käytöksesi saatetaan tulkita ihastuneeksi voi kertoa muiden halusta olla sinulle jotain. Toisaalta myös se, että on hyvällä itseluottamuksella, synnyttää oravan pyörän, jossa ihmistä on helppo ihailla hänen säteilynsä vuoksi ja sen huomaaminen muista vain lisää hyväntuulisuutta, eller hur?
ollaan. :) Ja kyllä mä pyrin viimeiseen asti välttämään toisten tunteilla leikkimistä.
Mä ajattelen niin että "oikean" ihastuksen erottaa saippuakuplasta vasta ajan kanssa. Jos joku lyhyen tuttavuuden jälkeen hehkuttaa ihastustaan niin suhtaudun yleensä varauksella.
Joo noinhan toi säteilyä lisäävä kierre menee. Mulla on itselläni vähän huonokin piirre se etten osaa kovin hyvin peittää tunteitani vaan jos olen hyvällä tuulella ja innoissani niin olen sitä täysillä ja kaikille, ja sit taas huonoina päivinä en edes näe ketään. Ehkä siksi mun tunteita ei olekaan aina niin helppo tulkita, viittaan tällä tuohon aiempaan läpinäkyvyys/läpinäkymättömyys-juttuun.
Tunnistan kanssa tuon "tuuliviiri-ilmiön". Pidetäänköhän meidän kaltaisia itsekkäinä tai jotain..mun mielestä se on aitoa lähinnä. En tarkoita sitä, että hyvän tuulen vastakohta olisi huonotuulisuus, tyyliin haistattelu, vaan ehkä vaan hiljaisuus ja katseiden välttäminen. Mulla ainakin fiilis laskee, jos ajattelen etten näytä hyvältä,-aika pinnallista,- mutta totta:)
Kaipa se olisi hyvä yleensäkin laittaa jäitä hattuun noiden tunteiden kanssa..joskus, joskus vain ei pysty tai edes halua. Hassua, että ensin pitäisi kyetä tulkitsemaan ihmisen kehonkieltä päästäkseen puheväleihin ja päästyään sanat ovat vain sanoja, helppoja pudotella suusta. Sitten pitäisi ilmeisesti alkaa vielä enemmän miettimään uskoako kuulemaansa;)
annan hieman kylmän kuvan. oon vähän ujohko tai jtn, niin täys työ välil että uskaltais kattoo sitä ihanuutta suoraan silmiin ja hymyillä xD
Toisaalt joskus myös on tullu suojeltua itteeni, mutta ei se toimi.. sitä on niin kiinnostunu eikä saa toista mielest, ja elämäs täytyy ottaa riskejäkin. Muuten ei voi mitään voittaakkaan. Joskus onnistaa ja joskus ei.
ole mitään oikeutta pyytää sua ottamaan niin isoa riskiä. Jatketaan tahoillemme.
yeah i'm so damn protective and maybe im just stupid! buy guess what, being stupid is not a crime
have to do something. you are just a loser. explain whatever you want i know the truth.