Pakotetaanko joissakin maissa äitejä luopumaan lapsestaan?!!

Pohjoismaat täällä Euroopassa on ainoa poikkeus.

Olin Thaimaassa vapaaehtoistyössä ihan 2000-luvun alussa. Vierailin useissa naisia auttavissa yhteisöissä, vaikka en varsinaisesti ollut niissä vapaaehtoisena. Thaimaassa sosiaaliturvaa ei oikeastaan ole olemassa. Tai paremminkin niin, että sosiaaliturva on sama kuin ympärillä oleva suku. Vain kaikkein turvattomimmille eli pienille lapsille, sairaimmille vanhuksille ja vaikeimmin vammaisille on olemassa erilaisia hoitokoteja. Nekin ovat usein järjestöjen ylläpitämiä. Suurimmissa kaupungeissa on jonkun verran kaupunkien ylläpitämiä sosiaalihuollon yksikköjä (mm. lastenkodit), jotka nekin ovat usein riippuvaisia ulkopuolisesta rahoituksesta. Rahoittajina toimii yksityishenkilöitä, yhdistyksiä, yrityksiä sekä ulkomaalaisia lahjoittajia.

Thaimaassa on useita uskontoja. Buddhalaisuus on valtauskonto, joskin siihen on usein sekoittunut aineksia muista uskonnoista. Muslimeita on jonkun verran etenkin Etelä-Thaimaassa. Kristityt, hindut ja monet muut ovat pieniä vähemmistöryhmiä. Useilla uskonnollisilla yhteisöillä on omia sääntöjä liittyen esim. esiaviolliseen sukupuoliyhteyteen, lapsen kasvatukseen jne. Uskonnolliset yhteisöt myös ylläpitävät lastenkoteja ja muita aputahoja. Hädässä olevat ihmiset ovat myös tottuneet hakemaan apua temppeleistä ja luostareista.

Vierailin Thaimaassa ollessani useissa lastenkodeissa, naisten turvakodeissa, uskonnollisten yhteisöjen "apupisteissä" ja keskustelin asioista työntekijöiden sekä virkamiesten kanssa. Esittämääsi kysymykseen siitä, pakotetaanko äitejä luopumaan lapsestaan on helppo vastata. Kyllä ja ei. Monet työntekijät näkevät, että on helpointa jos äiti luopuu vastasyntyneestä lapsestaan tai mahdollisimman pienestä lapsesta. Tällä yritetään suojella molempia kiintymisen aiheuttamalta eroamisen tuskalta. Pienet lapset on helpompi sijoittaa adoptioon ja äiti saadaan nopeammin yhteisöä hyödyttävään työhön, kun hän ei ole kiinni lapsen hoidossa. Monet uskonnolliset yhteisöt katsovat, että aviottomien äitien ja lasten kohdalla on parempi peitellä tilannetta erottamalla äiti ja lapsi toisistaan. Äidille saatetaan moralisoimallakin osoittaa uusi alku elämässä ja annetaan mahdollisuus asua, tehdä työtä ja "hyvittää tekonsa" uskonnollisessa yhteisössä. Näihin tapauksiin saattaa liittyä suoranaista hyväksikäyttöä. Sama uskonnollinen yhteisö saattaa toimittaa lapsen adoptioon jopa rahastaen vastasyntyneestä lapsesta, joita adoptiovanhemmat eniten toivovat.

Vierailin Bangkokin lähellä sijaitsevassa naisten turvakodissa, johon otettiin erityisesti raskaana olevia turvattomia naisia. Suurin osa raskaana olevista naisista oli erittäin nuoria. Nuorimmat saattoivat olla 13-vuotiaita ja monet olivat iältään 15-20 -vuotiaita. Vanhempiakin naisia oli ja muutamalla oli jo lapsia ennestään. Perheelliset naiset olivat saattaneet hakeutua turvaan esim. perheväkivallan tai puolison kuoleman takia. Tällä turvakodilla oli kristillinen taustaorganisaatio, joka salli aviottomille naisille lapsen pitämisen. Moni odottava äiti sanoikin pitävänsä lapsen itsellään. Karu totuus oli kuitenkin se, että elleivät nämä naiset saaneet tukea omalta suvultaan, niin he eivät saaneet oikeastaan mitään tukea lapsensa kasvattamiseen. Turvakoti pystyi tarjoamaan heille paikan raskauden ajaksi, turvallisen synnytyksen ja paikan joksikin aikaa lapsen synnyttyä. Sen jälkeen naiset jäivät kuitenkin omilleen, ellei heille löytynyt jotain paikkaa minne mennä. Keskus pyrki löytämään nuorille äideille lapsineen esimerkiksi palvelijan paikkoja. Naisten ja lasten elämän eteenpäin avustaminen oli keskukselle suurin ongelma, eikä heillä ollut varoja esimerkiksi näiden äitien ja lasten taloudelliseen avustamiseen.

Juttelin täällä keskuksessa nuorten äitien kanssa. Ehkä parhaimmassa tilanteessa olivat ne, jotka pystyivät palaamaan perheensä luo. Perhe tarkoittaa Thaimaassa yleensä suurempaa kokonaisuutta kuin Suomessa. Perheeseen kuuluu yleensä isovanhemmat, tätejä, setiä jne. Tällöinkin oli kuitenkin uhkana se, että aviottoman lapsen synnyttäneet naiset joutuisivat omassa perheessäänkin alistettuun ja halveksittuun asemaan. Jos oli mahdollista, niin keskus teki töitä myös perheen kanssa. Keskuksessa oli kuitenkin vierailuni hetkellä useampia nuoria tyttöjä, jotka olivat tulleet raskaaksi perheenjäsenensä seksuaalisen hyväksikäytön kautta. Hyväksikäyttäjä oli usein joku samassa pihapiirissä asuva kuten tädin mies. Näillä tytöillä ei useinkaan ollut mahdollisuutta palata perheeseensä, minkä takia he menettivät myös ns. sosiaaliturvansa.

Myös lastenkodeissa on raskaana olevia teini-ikäisiä tyttöjä, jotka ovat kasvaneet laitoksessa tai heidät on otettu sinne raskauden takia. Nämä tytöt pakotetaan pääsääntöisesti luopumaan äitiydestään, mutta joskus lapsi jää asumaan samaan laitokseen äidin kanssa. Yleensä äiti ja lapsi kuitenkin erotetaan, sillä useissa Thaimaan lastenkodeissa ei enää pidetä teini-ikäisiä, vaan heidät lähetetään maailmalle töihin tehtaisiin tai vaikka palvelijoiksi. Vauvat jäävät lastenkoteihin, siirretään erityisiin pikkulasten lastenkoteihin tai annetaan ulkomaille adoptoitavaksi.

Kokemukseni mukaan Thaimaassa pakotetaan erittäin monia äitejä luopumaan lapsestaan. Thaimaassa ei ole kuitenkaan yhtenäistä lakia, kulttuuria tai uskontoa, mikä ohjaisi tämmöiseen toimintaan. Taustalla on joskus uskonnolliset näkemykset, joskus virkamiesten (esim. lastenkotien johtajat) näkemykset ja yleisesti tosiasia siitä, että aviottoman naisen on erittäin raskasta ja vaikeaa elättää lapsi ja itsensä.