itsellä meni bulimia siihen pisteeseen mieheni ja kenenkään huomaamatta että elimistö ei enää yksinkertaisesti jaksanut, tikittäjä meinasi tehdä stopin. jouduin lanssikyydil käymää tk:ssa, pääsin kumminki pois samantien ja sepitin jutun hyperventilaatiosta ettei kukaan sais tietää. eikä tiedä vieläkään. siitä on kohta vuosi aikaa, ja olen ollut oksentamatta, koska tulin raskaaksi ja olen koittanut pitää nyt itsestä hyvää huolta. tänään kuitenkin oli yksi ikävä episodi ja ahmin ja oksensin ja itkin kunnes ei enää jaksanut. mietin että miksi en osannut tehdä muuta kuin tämän? ainoa asia mikä tuntui auttavan, ja pahin mahdollinen vaihtoehto.miksi?
Sorruin
Toivotonko?
2356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos sulla aikuisella ihmisellä on nyt lapsi, niin ole nyt sitte aikuinen ja hanki itsellesi apua! Jos ajaudut taas bulimiakierteeseen, niin siinä saa sitte lapsikin kärsiä tavalla tai toisella...ja sitähän tuskin haluat..??! Älä leiki nyt vaan ole se aikuinen!!!
olen samassa jamassa kuin sinä.oikeastaan sairastuin vasta 1.lapseni synnyttyä.koskaan minulla ei ole ollut paino-ongelmia,mutta silti aloin ahmimaan ´ja oksentamaan,koska pelkäsin lihovani.luullakseni pahin vaihe on jo ohi,koska minäkin sain toista lasta odottaessani bulimian kuriin enkä oksennellut. nyt en enää edes halua ryhtyä siihen hommaan, mutta toisinaan, harvoin kuitenkin (ehkä kerran parissa kk) saatan ahmimisen jälkeen oksentaa....ahmin siis kuitenkin edelleen.mutta ahmisen jälkeen yritän ajatella, että jos nyt menen oksentamaan syömisestä ja oksentamisesta ei tule loppua...kun pidän suklaat ja muut herkut sisällä sitä ei loppujen lopuksi jaksa niin kauheasti syödä.
kai me olemme niin tottuneita siihen helpoimpaan tapaan ja siitä on tullut keino hallita jotain. älä masennu jos nyt silloin tällöin oksennat. se tuskin on niin vaarallista,kunhan pidät mielessä ettet lähde taas kulkemaan samaa tietä. voimia sinulle.kyllä sinä selviät.