Taas hän oli tehnyt sen.
Mieli oli luiskahtanut hetkeksi paikoiltaan ja siitä tuli tällaista. Jälleen kerran. Keittokomeron ruosteiset saranat narahtivat heikosti valittaen. Äiti teki ruokaa, ainahan hän. Joutui täydentämään isän jättämän aukon sinisävyisessä asunnossa. Eihän isä kokonaan poissa ollut: hän oli vain lähtenyt työmatkalle, pois maasta ja perheenisän arjesta.
Niinpä vanhempien makuuhuoneen halkaisi rautaesirippu. Se roikkui raskaana luksusparisängyn keskellä erottaen isän rahantuoksuisen, kahisevan vasemman puolen äidin lämpimästä ja asutetusta oikeasta.
Hänen huoneensa oli sekoitus sekä äidin lämpöä että isän kylmyyttä, kai hän sitten sellainen oli. Mökötti silloin, kun olisi kipeimmin häntä tarvittu. Sulkeutui silloin, kun olisi pitänyt puhua.
Koulukirjat eivät hänelle avautuneet, vaan päättivät ottaa lopputilin ja kadota kouluaamuisin. Toisinaan hän kuuli niiden pitävän neuvonpitoa roskakorissaan ja suunnittelevan seuraavan päivän pakostrategiaa. Kellastuneet lehdet havisivat, jopa läpsyivät kiivastuneina, kun mielipiteet törmäilivät toisiinsa pölyisellä lattialla. Huomenna olisi taas matikkapäivä.
Pari ripausta suolaa, hyppysellinen pippuria. Vesi kuohui naarmuuntuneessa teräskattilassa ja haudutti hitaasti vihanneksia. Hänen silmiään kirveli, ei hän ollut edes sipulia vielä kuorinut. Suolavesi teki tuloaan, asetti paineita hänen kyynelkanavilleen. Hätäinen sipaisu hikistä otsaa ja silmäkulmaa. Lisää suolaa. Poika istui hiljaa huoneessaan, hän kuuli sen kyllä, tai vaistosi pikemminkin. Tiesi kuitenkin pojan miettivän samoja asioita kuin hänkin.
Äskeinen riitaepisodi oli jälleen vertaansa vailla: oikea malliesimerkki lastenkasvatusoppaan kuvasta, jonka päälle on vedetty suuri, musta rasti. Hän sanoi vääriä asioita, hän oli huono äiti. Hän ei osannut hoitaa taloutta, eikä hänestä muutenkaan ollut mihinkään muuhun kuin pölyhuiskuksi hiljaiseen asentoon. Paineet töissä kasvattivat painetta pään sisällä, paineet kotona kasvattivat painetta sydämessä. Vesi kupli vaarallisesti yli kattilan kannen, tulvi kuin sadevesi Englannin kaduilla. Pari suolavesipisaraa tippui kuumalle levylle ja haihtui ilkeästi rätisten. Huivi kireämmälle ja hieman lisää pippuria.
Asunto huokaisi hiljaisuudessaan, odotti uutta kohtausta. Päivittäistä hermojenvingutusepisodia. Se olisi niin pitänyt rauhasta ja tyyneydestä, mutta väki ei. Äiti ja poika olivat kuin kissat kuumalla katolla: kummankin tassuja poltti ja he purkivat sen raapimalla toisiaan. Puhuminen kaatui siihen hiljaisuuden seinämään, joka oli asettunut taloksi isän lähdön jälkeen. Se tapahtuma oli Tabu isolla teellä. Jää odotti rikkoutumistaan, natisi liitoksissaan ja räsähteli täyteen syviä railoja. Asunto oli rikkinäinen, koska siinä asuva perhekin oli. Paikka-ainetta tuskin keksittäisiin, kun kukaan ei puhu, ei pukahda. Sanalliset arkut suljettiin vihaisesti paiskaten ja tuhahdellen. Ovet olivat kiinni.
Mieli oli luiskahtanut hetkeksi paikoiltaan ja siitä tuli tällaista. Jälleen kerran. Keittokomeron ruosteiset saranat narahtivat heikosti valittaen. Äiti teki ruokaa, ainahan hän. Joutui täydentämään isän jättämän aukon sinisävyisessä asunnossa. Eihän isä kokonaan poissa ollut: hän oli vain lähtenyt työmatkalle, pois maasta ja perheenisän arjesta.
Niinpä vanhempien makuuhuoneen halkaisi rautaesirippu. Se roikkui raskaana luksusparisängyn keskellä erottaen isän rahantuoksuisen, kahisevan vasemman puolen äidin lämpimästä ja asutetusta oikeasta.
Hänen huoneensa oli sekoitus sekä äidin lämpöä että isän kylmyyttä, kai hän sitten sellainen oli. Mökötti silloin, kun olisi kipeimmin häntä tarvittu. Sulkeutui silloin, kun olisi pitänyt puhua.
Koulukirjat eivät hänelle avautuneet, vaan päättivät ottaa lopputilin ja kadota kouluaamuisin. Toisinaan hän kuuli niiden pitävän neuvonpitoa roskakorissaan ja suunnittelevan seuraavan päivän pakostrategiaa. Kellastuneet lehdet havisivat, jopa läpsyivät kiivastuneina, kun mielipiteet törmäilivät toisiinsa pölyisellä lattialla. Huomenna olisi taas matikkapäivä.
Pari ripausta suolaa, hyppysellinen pippuria. Vesi kuohui naarmuuntuneessa teräskattilassa ja haudutti hitaasti vihanneksia. Hänen silmiään kirveli, ei hän ollut edes sipulia vielä kuorinut. Suolavesi teki tuloaan, asetti paineita hänen kyynelkanavilleen. Hätäinen sipaisu hikistä otsaa ja silmäkulmaa. Lisää suolaa. Poika istui hiljaa huoneessaan, hän kuuli sen kyllä, tai vaistosi pikemminkin. Tiesi kuitenkin pojan miettivän samoja asioita kuin hänkin.
Äskeinen riitaepisodi oli jälleen vertaansa vailla: oikea malliesimerkki lastenkasvatusoppaan kuvasta, jonka päälle on vedetty suuri, musta rasti. Hän sanoi vääriä asioita, hän oli huono äiti. Hän ei osannut hoitaa taloutta, eikä hänestä muutenkaan ollut mihinkään muuhun kuin pölyhuiskuksi hiljaiseen asentoon. Paineet töissä kasvattivat painetta pään sisällä, paineet kotona kasvattivat painetta sydämessä. Vesi kupli vaarallisesti yli kattilan kannen, tulvi kuin sadevesi Englannin kaduilla. Pari suolavesipisaraa tippui kuumalle levylle ja haihtui ilkeästi rätisten. Huivi kireämmälle ja hieman lisää pippuria.
Asunto huokaisi hiljaisuudessaan, odotti uutta kohtausta. Päivittäistä hermojenvingutusepisodia. Se olisi niin pitänyt rauhasta ja tyyneydestä, mutta väki ei. Äiti ja poika olivat kuin kissat kuumalla katolla: kummankin tassuja poltti ja he purkivat sen raapimalla toisiaan. Puhuminen kaatui siihen hiljaisuuden seinämään, joka oli asettunut taloksi isän lähdön jälkeen. Se tapahtuma oli Tabu isolla teellä. Jää odotti rikkoutumistaan, natisi liitoksissaan ja räsähteli täyteen syviä railoja. Asunto oli rikkinäinen, koska siinä asuva perhekin oli. Paikka-ainetta tuskin keksittäisiin, kun kukaan ei puhu, ei pukahda. Sanalliset arkut suljettiin vihaisesti paiskaten ja tuhahdellen. Ovet olivat kiinni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä siis oli ensimmäinen, lyhyehkö novellikokeiluni. :)
pidin lukemastani. tiivistä ja hyvää tekstiä. selvästi oma tyyli kirjoittaa. hyvä!
Niin, kommentit olisivat hyödyksi suuntaan tai toiseen. :) Joten jos lukaiset tämän, niin olisitko ystävällinen ja jättäisit jonkinlaista palautetta. Paljon kiitoksia =)
Näkisin että sulla on kykyä, taitoa, älliä tai noita päällekkäisiä kategorioita, jollain mystisella tavalla vähiten yhdistävää osaamista, enemmän kuin tyypillisellä lyhyiden irtonaisten pätkien rustaajalla, tällä palstalla tai tämän palstan ulkopuolella.
silti, ihan mukavasti teksti polki, noin niinkuin kielellisesti ja vaikka lyhyt pätkä itsessään ei vielä kolauttanut ajattelemaan, kielii älykkäästi annettu otsikko (kukaties) potentiaalista tehdä jotain sellaista, jota olisi pakotettu pysähtymään miettimään, mitä vastentahtoisemmin, sitä parempi.
Eli jatka kirjoittelua, sulla on selvästi hyvät aivot, nyt vain hiot ilmaisusi samalle tasolle.
Palautetta kaipailit.
"Tabu isolla teellä"
"Sanalliset arkut suljettiin vihaisesti paiskaten"
-> Jättäisin tuollaiset kliseiset sanonnat pois. Ilmaisu tuntuu paljon omaperäisemmältä, kun ei jauha vanhoja. Mutta siitä rautaesiripusta sängyssä tykkäsin, koska se oli niin "visuaalinen" kielikuva. Kuvitelkaa makuuhuone, joku tylsä parisänky ja sitä jakamaan suuri takorautainen esirippu.
Kipakka on ihan oikeassa, että jotain tapahtumista tässä tarvittaisiin. Kuvailu-selotus kun ei toimi yksinään.
"
Huomenna olisi taas matikkapäivä.
Pari ripausta suolaa, hyppysellinen pippuria. Vesi kuohui naarmuuntuneessa teräskattilassa ja haudutti hitaasti vihanneksia. Hänen silmiään kirveli, ei hän ollut edes sipulia vielä kuorinut.
"
Matikkakeiton ohje:
http://www.yle.fi/pallohallussa/arkistot/290204_pallonaari2.html
Ihan kelpo tekstiä pysyt kirjoittamaan. Pistä lisää.