Minulla on pahan laatuinen Araknofobia, mutta harvat ottavat sen vain tosissaan. Monet ajattelevat, että esitän vain jotain "Apua! Iik! Hämähäkki!" Niin tapahtuu muunmuassa koulussa.
Mutta oikeassa tilanteessa alan itkemään ja jähmetyn. Olo on ihan kauhea, jos tiedän, että hämähäkki on samassa huoneessa, olen paniikissa.
Onko kenelläkään muulla samanlaisia tunteita?
Mutta oikeassa tilanteessa alan itkemään ja jähmetyn. Olo on ihan kauhea, jos tiedän, että hämähäkki on samassa huoneessa, olen paniikissa.
Onko kenelläkään muulla samanlaisia tunteita?
Vastaukset 13
Vanhimmat
En tiedä.. mulla on kotonani 8 isoa tarantellaa, yksi suurimmista ja häijyimmistä makuuhuoneessa sängyn päädyssä. Niitä kun aikansa seurailee ja hoitaa, niin pahimmat fobiat haihtuu kuin itsestään. Vaikea kuvitella että joku niitä pelkäisi.. enemmän pelkään ihmisiä kuin lemmikkejäni.
Niin... Itse itken jo pelkästä ajatuksesta.. Mutta niin kai se on.. Itse tuntee itsensä, ja tunteensa parhaiten.
*pelottaa*
YÖÖÖÖÖÖÖKKK, YÖÖÖÖÖÖK, YÖÖÖÖÖÖK..YÖÖÖÖÖ
Sun kotiin en ikinä tule.
Ihmettelenpä vain.
ihmettelen. Ymmärrän melkein kaikki lemmikit, mutten hämähäkkejä, skorpioneja, liskoja ym. hoopoja "lemmikkejä" joilla ei ole hoitajaansa tunteita ja siteitä. Sairaalta kuullostaa nämä hirvitys oliot kotioloissa. Voi luontoa rakastaa ilman hirviö lemmikkejäkin.
ihan sama juttu, ja kyllä pelkään vieläkin hämiksiä.
Se on kyllä hirveää, tiedän miltä se tuntuu. Ei kannata ainakaan hävetä tota pelkoa! Puhu siitä jonkun kanssa! Mulla toi pelko lieveni samalla kun pääsin eroon ihan muista isoista ahdistuksista.
Ihailen hämähäkkejä ja saatan istua luonnossa kesällä tunteja vain tuijottaen hämähäkkien puuhia. Nuorempana oli kaikenlaisia fobioita ja neurooseja, mutta kai ne iän ja tiedon lisääntymisen myötä laimentuvat ja hoituvat.
Puhua jonkun kanssa? Ee-ei. Monet tietävät araknofobiastani, mutteivat ymmärrä, paitsi ne jotka ovat nähneet, kun olen saanut hirveän ahdistus tunteen. Äitini ainakin...
torakat inhottavimpia syöpäläisiä. Tuonut ulkomailta kämppääni rajan takaa.
Myrkytin lähes itseni hengiltä Raidilla, kun en tarpeeks tuulettanu.
yritin auttaa ja kertoa miten itse olen edes vähän päässyt siitä eroon. Mulla väheni hämispelko todellakin samalla kun juttelin ihan muista peloistani ja ahdistuksistani ja vähitellen pääsin niistä eroon. Myös pimeänpelkoni hellitti samalla.
Sattuipa tuo sana silmään olit kirjoittanut ISOILLA, ja enpä tosiaan voi sanoa rakastavani hämyjä, vaikka eläinrakas muuten olen. En sinun laillasi ala itkemään, jähmety tms mutta joku saa kyllä toimittaa karvajalan muualle:)
Kai sitä jotenkin vois yrittää altistusta.. Mitenkähän sitä tulis toimeen jossain esim Australiassa, kun tietäis että tarantelloja vönkii ties mistä..
Oliskohan pienenä pelottelulla syynsä? Minua pelotteli pienenä paniikkiin asti nyt jo edesmennyt serkkupoikani.
mulla on muutaman vuoden aikana pahentunut aivan mahdottomasti.ajatus saa jo paniikkiin itkulla helpottaa.ei tarvi kun jonkun mainita on jo paniikki päällä..psykoterapiaa suositteli mut kellään tietoa mitä yksityisellä sellanen hoito mkasaa??!!eroon tästä tahtoisin pääsät kun kysees vielä nuo muutkin lentävän pikku ilkiöt...
myös jonku asteinen hämähäkkikammo... alan todellakin itkemään ja menen hysteeriseksi jos olen samassa tilassa hämähäkin kanssa(paitsi jos huoneessa on muitakin kuin minä)
pellkkä ajatuskin hämähäkeistä kammottaa :S
varsinkin jos olen muutenkin masentunut ahdistunut yms niin tämä pelko on erittäin suuri